Oon seurustellu yhen neidon kans nyt sellaset 2 vuotta, josta suurin osa on ollu aika vaikeeta ja riitaisaa. Oon myös ollu jo vuoden ajan valmis eroomaan hänestä, mut ei vaan ole saanut aikaan. Nyt oon kyllästyny siihen riitelyyn ja kaikkeen vielä pahemmin ja oon jättämässä häntä, mut jostain syystä ei vaan meinaa pystyä siihen. Aina ku mä nään sen, alkaa tuntuu, et mitä mä tässä oon tekemässä, mut sit ku alkaa miettii millasta meil on ollu, tulee saman tien sellanen olo, ettei tästä voi tulla enää mitää.
Kaiken lisäks mun elämään tulla tupsahti yks toinen neiti, joka sekottaa mun mieltä vielä pahemmin. Sillon kun oon sen kans, tuntuu että täähän on ihan jees, mut sit kun oon yksikseen, en enää tiedä mikä olis parasta. Hajottaa aika kovasti kun en kuitenkaa haluis loukata ketään mut en myöskään tiiä mitä mun pitäis tehdä.
Eli kertokaas mulle, että mitä teen? Apu ja mielipiteet tulisi todella tarpeeseen.
Kaiken lisäks mun elämään tulla tupsahti yks toinen neiti, joka sekottaa mun mieltä vielä pahemmin. Sillon kun oon sen kans, tuntuu että täähän on ihan jees, mut sit kun oon yksikseen, en enää tiedä mikä olis parasta. Hajottaa aika kovasti kun en kuitenkaa haluis loukata ketään mut en myöskään tiiä mitä mun pitäis tehdä.
Eli kertokaas mulle, että mitä teen? Apu ja mielipiteet tulisi todella tarpeeseen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Joopa joo.. Saman ongelman kanssa pyörii tämä nelikymppinen nainen. Kunpa tietäisi sen oikean ratkaisun tähän. Tässä vaan mennään eteenpäin ja ihmetellään. Joku viisas kerran sanoi, että tee niinkuin sydän sanoo.
Mistä riidat johtuu, teetkö jotain loukkaavaa vai vaatiiko toinen liikaa vai sekä että vai muuta. Otatko toisen huomioon, entä hän sinut. Kunnioitatteko toisianne. Ainoa keino riitelyn lopettamiseksi on rauhassa puhuminen aina ja toisen kunnioitus puolin ja toisin... Siihen kyllä pystytte. Riitaan ei tarvitse jäädä.
Vuosi on mielestäni tosi pitkä aika pohtia moista? Eikö jokaisella ole oikeus onneen? Kuinka onnellinen tai edes tyytyväinen olet mahtanut viime vuoden aikana olla. Onni ei välttämättä tule paria vaihtamalla, voi olla tarpeen miettiä ja pysähtyä hetkeksi. Loukkaaminen on toki vaikeaa! Minua loukkaisi ihan tajuttomasti kuulla, että mies on vuoden ollut lähtövalmiina, saati ihastunut toiseen. Kyllä rehellisyys kannattaa - mielummin ennemmin kuin myöhemmin. Ainakaan sinua ei voi turhan impulsiiviseksi syyttää ;-)Riidan sanotaan puhdistavan ilmaa. Mielestäni riitely on pitemmän päällä pirun kuluttavaa.
Sinun on ryhdistäydyttävä ja erottava!!
Suhteestasi ei selvästikään seuraa mitään hyvää pidemmän päälle - kummallekaan osapuolelle.
Totta kai se sattuu sekä sinua että toista osapuolta, mutta se vaan on tehtävä! Sitten kun erokipu on ohitse (ainakin pari kuukautta siihen voi mennä), niin huomaatte molemmat, että niin oli parasta!
Itse olen oppinut tuon läksyn kantapään kautta. Olen parikin kertaa nuorempana juuttunut pitkäksi ajaksi yhteen miehen kanssa, jota en oikeastaan koskaan rakastanut. Olen vaan ollut niin nössö, etten ole halunnut loukata miestä katkaisemalla suhteen, kun mies on uhannut jopa itsarilla (mikä tietysti on väärin). Jälkeen päin ajatellen hukkaan heitettyjä vuosia!
Tuollaisessa suhteessa hukkaat vain aikaasi. Jos olet jo kauan miettinyt eroa ja vain yrität ja yrität. Ei se tuosta tule paranemaan.
Itse sinnittelin melkein kolme vuotta, ennen kuin lopulta päätin erota. Enkä ole katunut pätkääkään.
Alkuun tuntui toki oudolta asua yksin pitkästä aikaa ja ehkä toista vähän kaipasikin, mutta luulen sen olleen tottumusta. Nyt yli vuosi erosta olen tyytyväisempi kuin aikoihin.
Tsemppiä, kuinka sitten päätätkin tehdä. :o)
Kiitti vaan kaikille, vaik eipä tässä paljoo hullua hurskaammaks tultu... Mut kai se on niin, että aikansa kutakin. Koska musta nyt ei tunnu mitenkään erityisemmin siltä, että kannattais jatkaa, niin luulenpa että meidän juttu on viimeistä sinettiä vaille loppu. Vaikka tuntuukin pahalta toisen osapuolen puolesta ja toivottavasti hän nyt sit pärjää :( Meil oli kuitenkin niin hyviä hetkiä, että muistot jää varmaan pitkäksi aikaa.
mies = puhut täällä keskustelufoorumilla ja haet ratkaisua täältä. Koska tämä on sinulle helpointa. Haluat kuulla ihmisten sanovan, että ajattele nyt herranjumala itseäsi äläkä elä huonossa suhteessa.
(tarkoitus ei ole vittuilla vaab saada silmäsi auki)
Mitä jos puhuisit tälle neidollesi asiasta? Etkö käsitä miten epäreilusti toimit kun VUODEN olet miettinyt tällaista hänen ollessa onnellisen tietämätön. Lakkaa säälimästä itseäsi ja katso totuutta silmiin, olet tuhlannut HÄNEN aikaansa, et omaasi! Puhu, puhu, puhu! jos olisit heti avannut suusi, ette olisi tässä tilanteessa..tiedätkö edes mitä hän ajattelee tai kiinnostaako se sinua ylipäätään?
Oletko miettinyt, että vikaa voi olla sinussa? mitä SINÄ voisit tehdä paremmin? miksi ylipäätään olet tässä tilanteessa? ET OLE SAANUT AIKAAN EROTA?! hoh hoijaa.. aika munaton mies.
ja viimeinen pisara on toi että oot sotkenu vielä kolmannen osapuolen asiaan.
Sä pilaat elämiä nyt! Säälin tyttöystävääs kovasti että on 2 vuotta tuhlannut aikaansa noin säälittävään tapaukseen.
Et ole vastuussa toisen pärjäämisestä, mikäli eroat. Suhteessa kumppanista kannetaan vastuuta ja asiat jaetaan, mutta eron jälkeen se ei enää ole sun reviiriä. Huolta voi toki toisesta kantaa vielä pitkäänkin. Ja muistot on, onneksi :-)
Oon kyllä puhunutkin asiasta monet, monet kerrat, mutta joka kerta mut on ylipuhuttu jatkamaan. Ja ihan oikeasti tässä tapauksessa vika on suurimmaks osaksi tässä naisessa. En nyt kuitenkaan ala sen tarkemmin erittelemään miten.
Jotenkin kyllä arvasin, että joku alkaa heti syyttämään MIESTÄ, koska kaikki nyt vaan on monista naisista miesten vikaa (ja ei, en ole sovinisti, vaan koen että tasa-arvon tulisi toteutua joka asiassa). Ainakin susta saa sellaisen kuvan, että luulet voivasi naisena tehdä ja sanoa mitä vaan, mutta miehen on tehtävä täsmälleen niinkin haluat. Sinänsä sääli, että teikäläisiä on nykyään niin paljon. Eikö oliskin helpompaa, jos ei aina tarvisi sättiä ja arvostella pahassa mielessä kaikkia?
Niin, ja tietysti oon tuhlannut vaan tämän tytön aikaa, mutta en omaani. Mitähän se edes tarkottaa.. Veikkanpa, et mikään parisuhde ei ole ajan hukkaamista, vaan itsestä ja toisista ihmisistä oppimista. Jännä vaan, että kaikki muka yleensä johtuu siitä mitä mies tekee tai ei tee. Ootko sä tullut ikinä ajatelleeks, että on myös olemassa kunnollisia miehiä ja esim. itse tiedän olevani sellainen?
Ja väittäisin myös että paljon enemmän munaa kun jättämiseen multa on vaadittu siihen, että oon halunnut yrittää aina uudelleen ja silti taas pettynyt. Ja joka kerta pahemmin.
Niin, itse olen siis nainen, mutta minusta on ihan turhaa ja väärin vetää (tämä yksi vastaaja) asia taas sukupuoli kysymykseksi. Yhtä lailla naiset kuin miehetkin joutuvat tälläiseen tilanteeseen, kuka pilaa kenenkin elämän tai omansa. Kumpikin sukupuoli kyllä "syyllistyy" yhtä lailla toisen ajan tuhlaamiseen, vääristä syistä yhdessäoloon, suhteen lopettaminen on yhtä vaikeaa. Ei sillä ole merkitystä onko mies vai nainen. Ihan älytön argumentti.
Itse roikuin huonossa suhteessa vuosia, jonka lopettamista mietin useamman vuoden, mutta en pystynyt/saanut aikaiseksi. Tuhlasin siis miehen aikaa ja tein häntä kohtaan väärin. Tosin hänkin teki väärin eräissä asioissa. Kummassakin vikaa, ja onneksi lopulta sain tehtyä päätöksen ja erottua. Mies otti tosi raskaasti, ei vielä tänä päivänäkään ole täysin päässyt yli, vaikka jo muutama vuosi on kulunut. En kuitenkaan ole vastuussa enää mitenkään hänen elämästään. Jokainen vastaa itsestään ja selviytymisestään. Ei pidä ottaa "kenraalin murheita" sellaisen jolle ne eivät kuulu.
Ehkä on monenlaisia tilastoja sukupuolieroista parisuhdeasioissa. Minäkään en mielelläni lähde sukupuoleen vedoten väittämään mitään. Ihmisten elämissä tapahtuu paljon ennalta arvaamattomia käänteitä. En usko elämän koskaan menevän hukkaan. Yhtä paljon on varmaan myös mahdollisuuksia! Voimia Lapa!