Olen paininut tämän ongelman kanssa jo kuukausia. Kysymys on miehestäni. Ollaan oltu kohta 1,5v yhdessä josta vuosi kihloissa ja yhdessä asuttu 1,3. Aika hurjaa vauhtia menty, tiedän. Oltiin molemmat niin onnellisia toisistamme silloin alussa ja ollaan vieläkin, ainakin välillä. Ongelmana minulla nyt on mieheni sekavat tunteet. Hän sanoo rakastavansa minua ja osoittaakin sen. Meillä menee aika hyvin, paitsi silloin kun tulee näitä ihme purkauksia. Eli mieheni saattaa suuttua jostain ihan ihmeellisestä pienestä jutusta, nostaa siitä kauhean äläkän ja alkaa heti sanomaan että minun pitäisi häipyä, hän ei halua nähdä minua enää. Ja tämä on nyt kesysti sanottu, hän käyttää tosi karkeaa kieltä. Pahimmat tapaukset ovat tapahtuneet kännipäissä mutta kyllä selvinkin päin juttuja on kuultu. On jopa kerran sanonut ettei rakasta minua enää (kännissä) ja eikä halua nähdä minua enää ikinä ja haukkuu siihen samaan syssyyn. Seuraavana päivänä sanoi ettei muista tapahtuneesta mitään ja että rakastaa kyllä minua. En tiedä mitä tehdä! Ensin on ihanaa ja kaikki on hyvin ja yhtäkkiä hän saa tuollaisen ihme kohtauksen! Tälläkin hetkellä on tilanne etten tiedä olemmeko yhdessä tai että haluaako hän olla minun kanssani vai mitä ihmettä nyt tapahtuu. Enkä tiedä että onko hän tosissaan, vai onko mieli muuttunut taas huomenna. Tämä on aivan kamalaa elää epätietoisuudessa että rakastaako vaiko eikö! Tietenkin minussakin on varmasti joskus vikaa mutta en kyllä ole tehnyt mitään että ansaitsisin tällaista. Olen yrittänyt saada häntä parisuhdeterapeutille mutta hän ei usko sellaisiin. Muutenkin hän on huono puhumaan aikuismaisesti, korottamatta ääntään. En tiedä mitä minun pitäsi tehdä. Rakastan kuitenkin miestäni suunnattomasti ja haluaisin olla hänen kanssaan mutten tiedä kauanko jaksan tällaista. Olen ihan hukassa. Haluaisin auttaa miestäni ja ymmärtää mutten tiedä mitä tekisin. Olen miettinyt voisiko tämä johtua jostain lapsuuden jutusta tai epäonnistuneesta aikaisemmasta parusuhteesta? Koetteleekohan hän vain minua ja yrittää saada minua lähtemään vaikkei haluisikaan vai mitä? Tuli aika pitkä ja sekava tarina mutta olisi tosi ihanaa jos joku voisi auttaa tai kertoa omia kokemuksiaan samanlaisesta tilanteesta. Kiitos!!!!!!!
Mitä pitäis tehdä?
ph83
3686
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heippa.
Luin tarinasi ja tuli todella haikea olo. Itse en tuollaista jaksaisi. Oletko koskaan kunnolla ottanut asiaa puheeksi miehesi kanssa? Onko miehesi koskaan viitannut yhteiseen tulevaisuuteen? Miten muuten hän käyttäytyy silloin, kun ei ole kohtaus päällä?
Minulla lähipiirissä ihminen, joka muuttuu täysin kuin juo, mutta sanoit myös että hän tekee samaa myös ollessaan selvinpäin.. Vaikuttaa todella vaikealta.
Näin ulkopuolisena sanoisin, että yritä jutella ja sano että lähdet jos hän ei ala keskustelemaan, sano myös ettet kestä epätietoisuutta ja kohtauksia.
Tsemppiä!! :o)
On todella tuttu tuo tilanne. Minäkin olen seurustellut 1,5 v. poikaystäväni kanssa, puol vuotta asuttu yhdessä. Mua ahdistaa seurustelu tämän henkilön kanssa. Pidän hänestä niin tosi paljon mutta en kuitenkaan ilmeisesti tarpeeksi. Saan juuri tuollaisia raivokohtauksia ja toivotan hänet todella rumalla kielellä helvettiin ja jättämään minut rauhaan. Kännissä tilanne vielä pahempi, jos tulee riitaa sanon että en rakasta (koska en oikeastikaan sillä hetkellä tunne rakastavani), haluan erota jne. Uuden päivän valjettua taas kadun sanomisiani, enkä halua hänen lähtevän pois.
Mekin oltiin tosi ihastuneita suhteen alkupuolella. Toivon niin kovin että jotekin voitais palata siihen samaan tilaan. Toisaalta tiedän, että ei voida ja että emme ole toisillemme ne oikeat, sillä en välitä hänestä tarpeeksi. Poikaystäväni on vieläkin ihan hirveen rakastunut ja hokee rakkauttaan koko ajan. Hän tuntee olonsa todella epävarmaksi heilahteluitteni takia.
En vain jotenkin osaa päästää irti hänestä, jotta hän oikeasti voisi saada ansaitsemansa naisen. Ehkä aika ei ole vielä kypsä..en tiedä. Kamala tunne...
Luulenpa, että sun miehellä on jokseenkin samantyylisiä tuntemuksia. Se haluaisi kokeilla irrottautua susta, mutta ei sitten loppupeleissä uskallakaan...
Tiedän tämän vähän siitäkin, että mun exä muuttui hirveen kireeksi ja kiukkuiseksi ja sai raivokohtauksia ihan tyhjästä, kun se halus erota musta, mutta ei uskaltanut ottaa sitä askelta...
Olen nainen ja kyttäydyn vastaavanlaisesti miestäni kohtaan. Tulee vain tunne että ahdistaa ja en jaksa olla hnen kanssaan, en haluaisi satuttaa häntä enkä osaa jättää häntä, tavallaan rakastan mutta en vain osaa elää hänen kanssaan mutta pelkään olla yksin. Sun pitää olla vahva ja ottaa ohjat, auttaisiko jos olette erossa...