Mies jäänyt kiinni pettämisestä, pyytelee anteeksi ja on kovin katuvainen.Haluaa myös rakastella kanssani, miten pystyn siihen? miten unohdan tuon toisen naisen ja heidän seksisuhteensa? Haluan asiallisia mielipiteitä ja kokemuksia naisilta jotka ovat yrittäneet antaa anteeksi ja jatkaa avioliittoa, olisi mielenkiint.kuulla onko seksielämä palautunut miten pian tälläisen shokin jälkeen? ja pystyykö tässä tilanteessa enää antautumaan miehelle ja tuntea edes läheisyyttä ja rakkautta?
miten pystyn....
petetty 38v.
8938
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja anna pettää vain.
tosi pahoillani kun sullekkin kävi noin.Siinä meni usko kaikkeen.Mun mies petti,en unohda sitä.en anteex anna.vaikka yhes ollaan vielläkin.Mun puolelta ei mikään palannut entiselleen.Seksi ilman tunnetta.onko se edes seksiä.
kerran, mutta kolmas kerta oli liikaa. Nyt mies laitetaan kierrätykseen...
Muista se, että seuraa miehesi touhuja, vaikka hän kuinka esittää katuvaa. Eräät miehet ovat hyviä esittämään, edes itse, vaikka olen ollut melk 30 vuotta naimisissa, en tiedä milloin hän puhuu totta eli ei.
Älä tuhlaa elämääsi pettävän miehen kanssa, kuten itse tein. Olet ansainnut parempaa
Mikäli todella haluat vielä jatkaa, niin anna ukollesi jonkinmoinen muistutus asiasta... Passita äijäsi sukupuolitauti testiin ja jos puhtaat paperit, niin sitten harkintasi mukaan annat "lovee"... Mulle muija teki noin ja todella ryhdistäydyin... Antoi ajattelemisen aihetta...5 vuoden takaiset asiat on jo pikkuhiljaa unohdettu ja nyt keskitytään tähänpäivään innolla, mutta mokia ei enää sallita...
Itse olen vuoden verran ollut samanlaisessa tilanteessa. Mies petti kerran (tai kuulemma lähti kesken pois) ja jäi kiinni siitä. Aikamoista vuoristorataa on ollut. Jossain vaiheessa seksi sujui, helvetti soikoon kondomin kanssa (mikä vitutti aivan järkyttävästi).
On rankkaa katsoa katuvaa miestä, jonka ahdistus omasta teosta välillä ilmeni hyperventilointina ja oksentamisena. Toisaalta mielessä tykytti katkeruus: mulle ei tehdä näin.
Itse en ole lähtenyt enkä ole lähdössä. Mutta hyvin selväksi on tehty, että toista kertaa en anna anteeksi. Uskottomuus on mielessä joka päivä. Välillä sen voi jo ohittaa, toisinaan se nykäisee syvälle. Itkuun sekoittuu viha, katkeruus ja suru. Miksi? Kysymyksen olen kysynyt miljoonaan kertaan. Alan pikkuhiljaa ajatella, että kyse oli todellakin kännisen miehen helvetinmoisesta mokasta ja lihan heikkoudesta. Rakastan miestäni suunnattomasti ja näen (ja uskon!) että hän todella katuu. Mutta surettaa kovasti, että miksi meidän on täytynyt käydä tällainen asia läpi.
Voimia ap:lle ja muillekin tän paskan homman kanssa painiville.
Polpi
Tiedän tunteen; kamalaa katsoa kun katuva puoliso vaipuu syvään masennukseen, olla hänen tukenaan. Välillä jaksat ajatella rationaalisesti; merkityksetön pano, jota toinen kauheasti katuu, antaa koko asian olla kun suhteessa on kuitenkin niin paljon enemmän. Välillä taas tulevat tunteet pintaan kovinkin voimakkaina. Masentunut ihminen ei jaksa välittää muista tarpeeksi ja mitä petetty tarvitsisi muuta kuin välittämistä? Tulee tosiaan viha, eli tätä en ansaitse. En vielä tiedä jaksanko tätä suhdetta kauan. Kun asiat näin ylös kirjoitin, niin kyllähän tää yks loputon suo on, josta en tiedä onko enää nousemista kummallakaan. Seuraava masennuksen uhri olen varmasti minä.
Miten kestäisitte minun tilanteen??
Olemme olleet mieheni kanssa lähes 20 v. yhdessä ja onnellisia, kunnes noin vuosi sitten hän sattumalta tapasi naisen, jonka minäkin tiedän,
ihastui/rakastui tähän. Jonkinlainen suhde heillä oli, ei sexiä, mutta tunnepuoli...
tapailivat joskus, soittelivat, välillä mieheni lopetti, mutta taas jatkui. Minulle luvattiin, että nyt loppuu...matto meni alta monta kertaa...
Olen antanut (heikkouttani, rakkauden ja lasten vuoksi)anteeksi monta kertaa. Olen rikki, en ole enää se iloinen, luottavainen minä, joka olin ennen. Sattuu.
Tällä hetkelläkään en tiedä tulevaisuudesta.
Mies ei halua erota, mutta hengailu tuon toisen kanssa polttelee...
Olenko mä liian tiukkis paska akka, jos sanon, että minulle pitää olla uskollinen? Onko sitä väärin vaatia?
Ja jos se ei käy miehelleni, miten minä kestän nuo tapailut, olen niitä jo kestänyt ja se oli helvettiä, pahempaakin.
Ero taas tuntuu niin pahalta, minulla ei olisi enää rakastani vierelläni senkään vertaa...
Sillä uskomatonta kyllä, meillä on ihan mukavaa yhdessä ja seksi sujuu tosi hyvin, paremmin kuin vuosiin.
Mitähän sitä tekis, että tästä selviäisi ja pääsisi yli? Mä kiikun ohuella narulla syvän kuilun päällä...
seksiä..oli varmaan mutta sulle valehdeltiin ..ja uskot mieluimmin valheen kuin karun totuuden?