Olemma 20 vuotta yhdessä eläneet, ihan tavallista hyvää elämää. Tietysti vaikeuksia ja riitojakin on ollut. Lasten ja työn ja ruuhkavuosien vuoksi yhteinen aika jäi vähiin ja aloimme katsomaan toistemme ohi. Oli väsymystä ja niin tavallista arkea.
Vuosi sitten mieheni petti minua noin kuukauden ajan. Suhteessa ei ollut seksiä. Ei kai ollut paikkaa... Tapaamiset oli pikaisia, yhteydenotot soitteluita, tekstareita yms. Henkinen yhteys oli mulle pahempi asia kun satunnainen seksi.Ukko kärys ja maailman eniten katuvana lopetti koko suhteen. Annoin anteeksi sillä minä olin kohtalaisen tyytyväinen elämään. Elämä jatkui, kävimme parisuhdeneuvojalla ja mies lupasi yrittää. Lähentyminen onnistuikin mielestäni aika hyvin.
Sitten kun luottamus oli juuri jotenkin kyhätty kasaan tuli ukkokulta kapakkareissun jälkeen aamulla kotiin samaisen ladyn luota itkien että tässä tää nyt sitten oli... Viikko siitä mies omaan yksiöön, lapset minulle. Mies katuva, tosi paha olo.
Kysymys kuuluu onko kenelläkään kokemusta vastaavasta voiko muutaman kuukauden avoeron jälkeen saada elämän jotenkin uomaansa. Ilmeisesti kumpikaan ei oikeesti halua elää ilman toista.
Vuosi sitten mieheni petti minua noin kuukauden ajan. Suhteessa ei ollut seksiä. Ei kai ollut paikkaa... Tapaamiset oli pikaisia, yhteydenotot soitteluita, tekstareita yms. Henkinen yhteys oli mulle pahempi asia kun satunnainen seksi.Ukko kärys ja maailman eniten katuvana lopetti koko suhteen. Annoin anteeksi sillä minä olin kohtalaisen tyytyväinen elämään. Elämä jatkui, kävimme parisuhdeneuvojalla ja mies lupasi yrittää. Lähentyminen onnistuikin mielestäni aika hyvin.
Sitten kun luottamus oli juuri jotenkin kyhätty kasaan tuli ukkokulta kapakkareissun jälkeen aamulla kotiin samaisen ladyn luota itkien että tässä tää nyt sitten oli... Viikko siitä mies omaan yksiöön, lapset minulle. Mies katuva, tosi paha olo.
Kysymys kuuluu onko kenelläkään kokemusta vastaavasta voiko muutaman kuukauden avoeron jälkeen saada elämän jotenkin uomaansa. Ilmeisesti kumpikaan ei oikeesti halua elää ilman toista.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kyllä voi saada. Älä luovuta vaan ole yhdessä puhukaa asiat läpi ja sitten kuoppaatte ne.
Älä jankuta tai palaa tähän episodiin. Niin ei miehelläsikään liene syytä palata sen daamin luo.
Lady ei ole tuollainen nainen joka vie toisen miehen haarojensa väliin vaan eukko joka ei saa muita kuin helppoja nakkeja eli varattuja miehiä!
Kyllä asiat on korjattavissa, jos molemmilla on siihen halua! Terapissa olette käyneet, hyvä niin. Lähtekää kahdestaan myös jonnekin lomalle tms ja miettikää suhteellenne uusi käsikirjoitus, jolloin tuollaiseen tilanteeseen ei päädytä siksi, että 'elämä jatkui taas samanlaisena'.
Tsemppiä!
mistä sä sen voit tietää ja toista ei kannata uskoa.
mieheni jäi juuri kiinni samanlaisesta suhteesta, sitä oli kestänyt kaksi kuukautta. seksiä ei kuulemma ollut, mutta minusta kans tuntuu tosi pahalta toi henkinen pettäminen ja kun sitä ei ois paljastettu mulle ikinä. hän lähti vaan muka töihin harva se ilta. nyt hän sanoo lopettaneensa tapailut, mutta soittelee hänelle vielä. en tiiä, minulta on kyllä menny luottamus kokonaan, että mitä teen.
joo, tutulta kuullostaa ja kokemuksesta voin sanoa että seksiäkin luultavasti oli. Oma mies jäi kiinni ja myönsi seksin vasta sitten kun löysin vajaan kondomipaketin hänen hallustaan. Löysin myös naisen valokuvan, passitiedot ja kuitteja joissa ostettu lahjoja ja syöty illallisia. Kaiken ne miehet kieltää ja myöntää vasta kun todisteet läväytetään näkyville. Ja puhelinyhteydet senkuin jatkuivat... Seksiä kun ei kuulemma enää ole...(?)
Mies ei kuitenkaan halua erota. Ja mitään ei saisi vaatia. Eikä asiasta saa puhua.
Minä kuitenkaan en luovu periaatteistani. Jos en vähitellen pääse varmuuteen siitä että yhteydenpito on loppu meikäläinen luovuttaa. Elämä on liian lyhyt tällaiseen. Muumioelämää on eletty jo tarpeeksi kauan.
olipa tosi tutun kuulosta asiaa mirka, juuri samanlaista on meillä. seksi kielletään tosi jyrkästi, enkä saa puhua enää aiheesta, se on kuulemma mennyttä, silti häkyy soittelevan. heti mies suuttuu jos mainitsenkaan ohimennen. alussa myönsi kun asia tuli ilmi, että heillä kun kemiat vaan pelaa niin hyvin. soitin tälle kyseiselle naiselle, hänkin valehteli ettei mieheni ole käynyt hänen luonaan kertaakaan, vain soitelleet. mutta kun mieheltäni lipsahti jo alussa että on käynyt vain kahvilla hänen luonaan. minäpä olen se4llanen ihminen ettei minun kans rueta kauaa valehteleen. ja luottamus on mennyt, ja koska hän on niin samalla aaltopituudella sen naisen (näin minulle sanottiin)niin en jaksa alkaa oleen enää kovin fiksu.niin senkin mies mainitsi kun tuli ilmi, että se nainen on todella fiksu, mies suuttui verisesti, kun aion käydä oikeen katsoon sen ihmenaisen ite. sitä naista hän puolustaa henkeen ja vereen, ja vannottaa mulle että sitä et mene häiritseen. oks tää niinkö joteski kunmmallista, minusta tuntuu että taiunnu rakastuu siihen naiseen. silti yrittää olla mulle hyvä, ja seksii tarjoo paljo enempi ko ennen, jopa aamusin nykyään. jotenki vaan ajattelee, et oks tää sen toisen naisen hurmaa, et sillä. siis tosi paskamaista hommaa, erota kyllä aattelin, ei tuu mitään jos ei luota, eikä mies lähe mihkään terapeuteille. sanokaa mitä teen?
Aivan kuin omasta elämästä kirjoitettu.Aion myös käydä katsastamassa tämän mieheni rakastajan.Olen kuitenkin valmistellut pikkuhiljaa muuttoani joka kylläkin tulee ylllätyksenä mutta yllätyksen minäkin sain.Tiedän että tulee olemaan aluksi vaikeaa,mutta toivon kuitenkin että saamme hyvän elämän vielä kumpikin tahoillamme.
Niin minunkin mies vannoi noin 2 viikkoa kiinni jäätyään 2 kk:n suhteesta työkaveriinsa, että seksiä ei ollut. Väitti koko ajan että suhde olisi ollut henkinen ja että henkinen yhteys tähän naiseen oli niin paljon parempi kuin minuun... Paljastuihan se lopulta valheeksi sekin. Ei kuulemma minun pitänyt ikinä saada tietää asiasta, eikä koko suhteesta. Kannattaa siis todella miettiä mitä uskoo. Muka minua suojellakseen hän vain valehteli...
Reilun vuoden kipuilun jälkeen ja nyt viimeksi 4 kk:n yhteisyrityksen jälkeen on ero tulossa. Eroajatukseen kypsyminen on vienyt aikansa, mutta nyt olen siihen valmis.
Voimia teille kaikille petetyille ja juuri asiasta tiedon saaneille! Antakaa itsellenne aikaa, miettikää mitä haluatte ja lukekaa paljon eri kirjallisuutta parisuhteista ym. jos mahdollista. Saatte jotain järkeä tämän järjettömyyden keskelle. Ja ennenkaikkea muistakaa, että pettäminen ei ole ikinä teidän petettyjen vika, vaan sen pettäjän oma kriisi ja omaa heikkoutta.
Terve! Sori, ei millään pahalla. Et kai ole noin naivi, vai haluatko itseltäsi kieltää asian todellisuuden? Voi, kyllä niitä paikkoja on - ei kukaan aikuinen pidä kuukautta tai kahta ulkopuolista suhdetta pelkän "henkisen" puolen takia. Sori, liha vain on niin heikko... Tiedän mistä puhun, tai siis kirjoitan...en ole itsestäni ylpeä, en sillä kirjoita, mutta vastaavanlainen tausta ja viimeisen 10 vuoden aikana ainakin 30-40 tapausta...eikö todellakaan henkistä...kyllä syö miestä...Syistä jotka tähän johtivat voisi puhua ja olisi ehkä kohta pakkokin - on pitkä tarina. Se vanha ja tuttu. Rutinoituminen, lasten kanssa arkielämää, unohdetaan toisemme miehenä ja naisena, isä ja äiti - elämä on oma maailmansa. On syytä muistaa, että isä on MIES ja totuus on, että jos ei mies kerran päivässä kotona saa, niin sitten se tapahtuu vieraissa...sorry. Elämä on kamala, varsinkin miehen...ei ole helppo elää viettien vankina... Seuratkaapa kotona arkielämää. Onko puhelin äänettömänä, onko viestit äänettömällä, onko puhelin piilossa tai isännän hyppysissä (sama myös emännän kohdalla), onko yllättäviä iltaretkiä, työmatkoja. Uuden suhteen tunnistaa parhaiten laihduttamisesta ja kuntoiluaktiivisuudesta sekä uusista vaatteista, myös alusasuihin kiinnitetään huomiota, eihän sitä "kylässä" repaleisissa kusenpolttamissa kehdata, ne kyllä kotona kelpaa. Nokia ei todellakaan yhdistä ihmisiä, lopulta se erottaa ... totuuden peittely on raskasta ja uuvuttavaa...
Naiset mainitsee ettei kotona ole ollut seksiä kuukausiin, joskus vuosiin ja haukkuvat miestä kun hyppii syrjässä, niin elääkö nää naiset itse selibaatissa?
En ihmettele jos on hermot kireällä. Huomasin itsessäni puolen vuoden seksittömän yhteiselämän jälkeen että olin pitkään ollut helvetin kärttyinen. Meillä meni välitkin jo niin solmuun sitten siitä eteenpäin, etten voinut sietää miestä lähelläni.
Joku pari vuotta siitä mies jäi kiinni pettämisestä. Olin tyytyväinen kun erottiin. Loppui ne ikuiset riidat. En enää keksinyt lapsillekaan mitään selityksiä miksi riideltiin. En oikein voinut sanoa "kun äiti pihtaa ja on siksi kärttyisä".
Kun pääsin eroon ärsyttävästä ukosta ja vähän tasotuin, löytyi sitten hieman toisenlainen kumppani jonka kanssa tässä hapuillaan miten jatketaan.
Seksi ei ole kaikki kaikessa, mutta siihen voi kulminoitua paljon. Se voi olla oire tai se voi olla syy. Meillä ehkä vaan oire, koska en ole miestä kaivannut eikä hänkään kai mua.
toinen ei osaa elää ilman toista. olette yhdessä tottumuksesta ja tavasta, ette rakkaudesta. jos noin on ja pystyt antamaan miehen syrjähypyt anteeksi, jatkakaa ihmeessä ja anna hänen käydä vieraissa. sinä nähtävästi pystyt elämään puutteessa? tai ainakin ilman miestäsi.
Siis älkää suostuko olemaan, kuin asiaa ei olisikaan. Tätähän miehet jostain syystä aina vaatii.
Yks kaks kaikki vain kääntyy ihan kuin päälaelleen. Vaimo saa tiedon miehen uskottomuudesta. Selitys: sitä ja tätä. Eli miehellä ei ole mitään selitystä, mutta kovasti
Asiaa vatvotaan aikansa, vaimo haluaa selvyyttä, mies ei sitä anna. Mies ei yleensä halua erota, vaan säilyttää perheensä, MUTTA myös suhteen tähän toiseen naiseen. Miehen kertoman mukaan tietysti: mitään ei ole tapahtunut. Pelkkää ystävyyttä. Minkä vaimo jo miehensä tuntien tietään paskapuheeksi, mutta tätä hänelle joka tapauksessa tarjotaan. Ja koska vaimo on niin vainoharhainen, ettei usko tähän, asia kääntyy vähitellen päälaelleen, eli vaimon hulluuden ja luottamuspulan takia mies alunperin tähän naiseen tarttuikin. eli vaimon syy, vaimon syy.
Seuraava vaihe: asiasta ei saa puhua. Vaimo jää alunperinkin epätietoisuuteen siitä, jatkuuko suhde vai ei. Kysyä ei saa, koska tämän naisen nimikin on muuttunut pyhäksi ja tabuksi. Jos asiaan vähänkin viittaa, saa kuulla olevansa hullu ja mies saa raivarin.
Tällä tavalla vaimo pidetään tilanteessa, joka on äärimmäisen kuluttava ja aikaa myöten kestämätön. Mieheltä ei saa kysyä mitään, miestä ei saa epäillä mistään. Siis miestä, joka on jo kerran osoittautunut oevansa epäluotettava, on nyt alettava pitää luotettavana, koska muuten saa kuulla olevansa hullu.
Herää kysymys: Miksi miehellä olisi oikeus vaatia vaimoa olemaan asiasta hiljaa?
Jostakin kumman syystä vaaditaan, että "asia selvitetään ja sitten siitä ei enää puhuta." Ensinnäkin useimmiten asia jää kuitenkin selvittämättä, vaimolle ei kerrota juuri mitään muuta kuin ympäripyöreyksiä ja lähinnä valheita. Sen jälkeen asiaan ei enää saisi palata.
Älkää suostuko siihen. Niin kauan, kuin asiassa on epäselvyyksiä, siihen voi ja saa palata. Eikö varsinaisissa terapioissakin neuvota käymään vaikeat asiat läpi perin pohjin, katsomalla asioita suoraan silmiin. Minkä tahansa muun kriisin kohdalla näin siis voidaan menetellä, mutta ei muka uskottomuuden? Haluavatko nämä uskottomat miehet ylipäänsä ollenkaan pelastaa avioliittonsa ja parisuhteensa?
Valitettavasti eivät taida haluta. Uskottomuudesta ei haluta kantaa vastuuta, vaan kaikki tuska syöstään vaimon kannettavaksi, kunhan itse saa lillutella rauhassa miellyttävässä olotilassa, jossa voi aina ottaa hyökkayksen puolustukseksi, jos vaimo vielä uskaltaa mainita jotain vaarallista...
Miksi ketään ei kiinnosta mikä miehen olotila on, ja oli ennen tuota pettämistä. Mies kun ei puhu, ei ihmistä voi syyllistää siitä ettei osaa puhua. Vaikka päälle päin ei näy miehellä voi olla helvetin paha olo. Mutta kenelles puhut? Vaimo, entinen ystävä on jossain liiton vaiheissa muuttunut etäiseksi. Ja muitakin muutoksia tullut, mikä on johtanut toisen naisen syliin. Mutta ketään ei kiinnosta miehen hyvinvointi saati huonovointi. Siksi mies helposti lähtee kun häntä ei arvosteta. Vaimo voi itsekseen miettiä ja ystävättärilleen parkua kuinka niin rakastaa miestään ja haluaa hyvää, mutta osaako vaimokaan tuoda itseään esiin kuten haluaisi? Siinä on kaksi epätäydellistä ihmistä syyttämässä toisiaan. Onko sitten kuitenkin niin ettei heillä yhteistä säveltä ole? Kun ei suostu olemaan kuin asiaa ei ole, eroaa. Oikeasti, se voi olla myös paras ratkaisu, sopuisa ero. Voipi olla että miehen syrjähyppy jää omaan arvoonsa, voi olla että ei. Mutta se ei olekaan ratkaisevaa asiassa, vaan se millaiset välit vaimolla ja miehellä on. Miksi pidät itseäsi täydellisenä ja vaadit täydellisyyttä myös muilta. Se ei vie mitään asiaa eteen päin.
joo näin on , mies väitttää kivenkovaa ettei ole harrastanut seksiä pettäjän kanssa, mutta eihän tommosta soopaa kukaan usko. nyt ei tosiaan saa edes mainita koko naisen nimeä, asia kääntyy kohta vissiin mun syyks. ja mies kehtas väittää vainoharhaseks ja hoitoa vailla olevaa. ja sen voin sanoo että seksin puutteen takia ei tarvinnu lähtee, vai vaadinko sitäki liikaa? mitään ei voi kysyy, mies suuttuu heti. mutta katsomassa käyn taatusti sitä ihmettä, enkä aio kertoo miehelle etukäteen. luottamus on menny täydellisesti, enkä aio jatkaa tätä liittoa, valehtelu saa olla viimenen.
..... sitä olotilaansa tuoda esille jollain muulla tavalla kuin vieraisiin menemällä?
Voisiko noin niinkuin olettaa, että avaisi vallan suunsa ja kertoisi, että nyt tuntuu vaikealta, ei ole hyvä olla????
Miksi vaimolle täytyy aiheuttaa pahaa mieltä?
Ja jos se avioliitossa oleminen on niin vaikeata, että on hankittava seuraa muualta, niin miksi sitten kaiken tultua ilmi mies ei kuitenkaan halua erota siitä vaikeasta liitosta, vaan haluaa jatkaa sitä kynsin hampain? Kun kaikin tavoin yritetään saada vain se tilanne ennalleen, niin kuin kaikki oli ennen kiinnijäämistä. Onko tämä miehen käsitys onnellisesta avioliitosta?
Jos se toinen nainen on niin ihana ja fiksu ja rikkeetön, niin sitten pitää vaihtaa vaimo siihen ja alkaa elää tämän uuden kanssa. Vai onko niin, ettei se toinen loppujen lopuksi ihan niin ihmeellinen olekaan.
Kohtele toista niin, niinkuin haluat itseäsi kohdeltavan. Sopii myös avioliittoon.
Et tiedä miten olotilaa on tuotu esille monta vuotta. Ei tulosta. Joten avioliitto loppui käytännössä ennen kuin tapasin toisen naisen. En edes koe pettäneeni vaimoani joka kohteli kuin vierasta sikaa. Avioliitto oli vain juridinen muodollisuus ja sen se tiesi itsekin.
Kun neuvot kohtele toista niin, niinkuin haluat itseäsi kohdeltavan. Sopii myös vaimoille.
Niin makaa kuin petaa. Ei olisi pitänyt pedata avioliittoon asti saatikka maata sitä naista joka raskaaksi tultuaan muuttui noita-akaksi. No hänellä kyllä sitten todettiinkin mielialahäiriö ja pääsi hoitoon, mutta kyllä se kuule melkonen kokemus oli kun yhdestä positiivisesta raskaustestistä alkoi helvetti. Meni pitkään ennen kuin uskalsi luottaa naiseen. Että se toisaan on miltä vaikuttaa.
Minun mieheni edelleen, puolen vuoden asumuseron jälkeen ei pysty luopumaan toiseta naisesta, ei silti halua, että jätä hakemuksen lopullista eroa varten. Miksi??? Kotiinko tuo olisi tulossa? Miksi ei kysy, mitä mieltä MINÄ tällaisesta reservissäolosta olen?
Minä itse olen ollut 31v aviossa.mieheni petti minua monta vuotta. tunsin että jatain on pielessä mutta en osannut epäillä toista naista.luotin mieheeni kuin vuoreen(minä tyhmä).nyt mieheni palvoo ja hellii minua kun en jättänyt häntä.en voi kuitenkaan luottaa enää häneen enkä varmaan keneenkään mieheen.hänen naisystävänsä laittaa vieläkin viestejä vaikka mieheni ei niihin vastaa ainakin uskon niin.lasten vuoksi jaksaa jatkaa.
HÖPINÄT POIS::: JA LIITTO UUDELLEEN PYSTYYN... LAPSIA PITÄÄ SUOJELLA... t. KELLOO
Miehen velvollisuus tässä kohtaa ja noin pitkän suhteen jälkeen on selvittää sinulle mitä
hän nyt niin kovasti kaipaa mitä sinulta ei saa?
Olisi saanut kertoa jo ennen pettämistä.
Että olisit saanut sinäkin mahdollisuuden miettiä
ovatko toiveet sellaisia mitkä sinä olisit
myös voinut toteuttaa??? Jos olisit halunnut
vaikka samaa asiaa?
Tässä sitä ollaan kun ei saada suuta auki vaan lähdetään hakemaan sitä jännitystä arkeen ihan
vieraasta ihmisestä (helpompaahan se on joo)
Sinähän tunnet jo miehen ne huonotkin puolet että vaikee kait
siinä on esittää rakastaja Nylkystä enään sinulle.
Miehen tarkoitus ei ollut tietenkään sinua loukata. Sitä hän katuu aivan varmasti mutta
se ei poista sitä tosiasiaa että jotakin hän
kaipaa nyt. Tuskin salasiuhdetta kuitenkaan.
Arki se on niin tylsää, nyt mies voi alkaa sitäkin
arvostamaan kun ei ole enään sitä
tuttua arkea sinun kanssasi.
Toinen vaihtoehto on että mennä viipottaa nyt elämänsä
innolla joko tämän daamin kanssa tai jonkun muun.
Kun ei ole mitään menetettävää enään.
Jos otat takaisin ette voi jatkaa samasta kuin ennen.
hei, kiitos viesteistä. Tilanne on nyt niin että ukko on kovasti tulossa kotiin pienestä vuokrakomerosta. Ymmärrän hänellä on kaameee olo kun menettää lapset, materian ja entisen muijan. Hän tekisi mitä vaan että ottaisin takaisin. Ehdottelee muuttoo ja elämän uudelleenrakennusta. Mä kyyllä suostuisin siihen jos vaan tetäisin että saisin itseni kuntoon enkä loppuelämääni epäilisi häntä. Olisiko minulla olo kun kuoriämpärillä mitä viedään ilman omaa tahtoa ja saa tehdä mitä vaan. 19 vuotta meni ihan hyvin ei juossu vieraissa. Alkaisko se nyt?? Hän haluaa ulkopuolista apua, kannataako mennä? Nyt asutaan erillään, mutta nähdään lasten vuoksi päivittäin. Hänellä tuntuu olevan joka päivä asiaa kotiin.
tulet kyllä epäilemään häntä, ja vielä kauan, meni niin tai näin.
Ja kukaan muu kuin sinä ei pysty sanomaan jos häntä kannattaa ottaa takaisin. Tunnet sen itse kun tapaatte. Pystyykö hän katsomaan sinua silmiin, pystyttekö koskemaan toisianne ja miltä se siinä tapauksessa tuntuu. Jääpala vai toivonkipinä?
Ja itse suostuisin kyllä ulkopuolisen avun hankkimiseen, oma ukkoni (ehkä jo ex?) ei siihen suostu. Käy vaan läpi kaikki vaihtoehdot mutta omilla ehdoillasi. Mikä sinusta itsestäsi tuntuu parhaalta!