Miten joku voi kaikkien kokemuksiemme ja yhteisen elämän eteenpäin taistelun jälkeen noin vain totaalisesti jättää kaiken yhteisen. Huomioimatta toisen kokemuksia ja mahdollisia tunteita niistä. Toisillakin on taakkaa niskassa, ei vain sinulla. Tälläisissä tilanteissa todellinen ihminen tarkistaa myös omaa käytöstään eikä opiskele sitä mistään oppaista. Toki on eriasia jos ihminen vain todellisuudessa ajattelee vain omaa napaansa, johon en haluaisi vieläkään uskoa.Enää en usko ihmisiä jotka jatkuvasti toitottavat kuinka tärkeä, miten paljon rakastan, välitän ja plaa plaa sillä todellisuudessa juuri ne ihmiset niitä suurempia tuuliviirejä ja tyhjän puhujia ovatkin.
Sinä N,,,,
En tule koskaan ymmärtämään
132126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse juuri noin tehneenä sanoisin, että jos ei tiedä sen toisen tunteita ja kokemuksia, ei ole keskusteluyhteyttä ja rehellisyyttä, ei huomaa että toinen yrittää parhaansa, eikä näe muuta kuin ihmisen, joka kaikin keinoin rikkoo pettämällä ja valehtelemalla vielä pitkänkin ajan jälkeen, ei siinä enää näe muuta mahdollisuutta itsensä pelastamiseksi kuin vetäytyä. Luovuttaa. Niin minä tein, en vain enää jaksanut mieheni valheita ja yritystä päästä kaikesta 'helpolla'.
Vuosi sitten mieheni jäi kiini 2kk:n suhteesta työkaveriinsa, minä ja lapset (3 alle kouluikäistä) saimme jäädä, uusi ihastus oli täyttänyt pään. Muutin pois ensin vuokralle, ostin ja remontoin asunnon naapuripaikkakunnalla jonne muutin lastemme kanssa elokuussa. Lokakuussa päätimme mieheni kanssa yrittää korjata avioliittoa, katsoa miten käy. Hän lopetti suhteensa toisen naisen kanssa. Aloitimme pariterapian ja olin halukas sitoutumaan tähän täysillä vaikka toisaalta pelotti niin pirusti. Minä juuri luin oppaita, kävin eroseminaarin, yritin ottaa oppia muualta ettemme vain palaisi siihen entiseen tilanteeseen, jossa minä olin ylivastuullinen ja mieheni alivastuullinen ja ulkopuolinen. Nyt neljä kuukautta myöhemmin sain taas tietää mieheni valehdelleen, toiveistani huolimatta yhteydenpito naisystävään ei lakannut vaikka nimenomaan pyysin sitä ja valheet yhteydenpidon ja ainakin yhden tapaamisen peittämiseksi vain jatkui ja jatkui. Mieheni sanoi, että niin kauan kun en tietäisi siitä se ei minua vahingoittaisi! Ei anteeksi pyyntöä, ei katumusta. Mieheni sanoo vain, että hänhän ei nöyrry. Avioero on mielestäni enää ainoa vaihtoehto. En vain taas jaksa aloittaa kaikkea alusta...
Miehesi on aivan kakaramainen tapaus, ei varmasti opi aikuisen elämään vielä pitkiin aikoihin. Ymmärräthän, että jos mies tuolla tavoin ryhtyy suhteeseen toisen naisen kanssa, vaikka on aviossa ja kolmen pienen lapsen isä, niin sana "vastuullisuus" on hänestä vielä hyvin kaukana. Ei ole kovasti ajatellut edes sitä lasten hankkimistakaan, että mitä se tarkoittaa ja mihin se hänet oikeastaan sitoo ja vastuuttaa.
Hänelle on koko elämä vielä pelkkää leikittelyä.
Suosittelisin sinulle nyt kuitenkin sitä eron ottamista, ihan oman mielenrauhasi takia. Toinen juttu on tässä tietysti se, että ei ole kovin herkkua olla kolmen lapsen yksinhuoltajaäitikään. Siinä saa omat menemiset unohtaa pitkäksi aikaa, mutta ehkä se kuitenkin kannattaa. Miksi elää ihmisen kanssa, johon ei voi luottaa? Tämä suhde on koko ajan loukkaus sinua kohtaan, koska miehesi ei rakasta sinua oikealla tavalla.
Pikkuhiljaa tässä vuoden aikana olen kypsynyt hyväksymään tämän eron. Nyt nämä viimeiset 4kk avasi lopullisesti silmäni, en enää katso miestäni niin ruusuisten lasien takaa kuin ennen. Olet varmasti oikeassa tuosta hänen kakaramaisuudestaan ja vastuuttomuudestaan, se näkyy myös muilla elämän saroilla. Naimisiin menimme 8 vuoden seurustelun jälkeen ja lapset syntyivät pikimmiten sen jälkeen. Nyt mies on 37v ja minä olen 35v, joten ihan nuoriakaan tässä ei enää olla.
Yksinhuoltajan elämä ei minua pelota. Vastuun lapsistani olen kantanut yksin tähänkin saakka ja nyt sentään minulla on joka toinen viikonloppu omaa aikaa. Sekin on parannusta entiseen. Lasten ikävä isään tulee olemaan taas kova ja on surullista kun heidän suhteensä jää etäiseksi (aikaisemman kokemuksen mukaan mies ei ole oma-aloitteinen soittamisen tms ylim yhtpidon kanssa vaikka kovasti rohkaisisinkin sitä). Toisaalta toivon jonain päivänä rinnalleni rakastavan, hyvän ja rehdin miehen jakamaan elämää kanssani, jolloin poikani ja tyttäreni saisivat oikean mallin miehestä ja parisuhteesta. Kiirettä minulla ei kuitenkaan mihinkään ole.
Alkuperäiseen viestiin vastasin sen vuoksi, että se kuulosti juuri minun mieheni kirjoittamalta muutamine tuttuine sanoineen päivineen. Se voi juuri olla hänen näkökulmansa asioihin ja ymmärrän sitäkin. Nyt minun on vain pakko luopua elämäni rakkaudesta, keskittyä itseeni ja lapsiini, meidän hyvinvointiimme. Tulimmekin juuri hiihtämästä ja ihanaa oli olla tuolla ulkona kirkkaassa auringon paisteessa, nauttia kirpeästä pakkassäästä ja lasten riemusta.
Exäni paasaa juuri samoilla sanoilla. Juuri sitä että minä en huomioinut.
Miten selität vuosikausien piinan ja pottuilun? Nalkutit toisista naisista joita minulla ei ollut. Tunsit historiani ja tiesit miten surkea olen naisten kanssa. Sait päähäsi, että työmatkoilla niitä naisia riittää. Kuopuksen jälkeen kieltäydyit kaikesta läheisyydestä. Et koskaan kertonut syytä. Jossain vaiheessa se muuttui väitteiksi toisista naisista... Mutta minä elin selibaatissa. Kävikö koskaan mielessä.
En tehnyt kotona koskaan mitään. Tiesit että yritin parhaani. Lapset tiesivät miten pidin ruuanlaitosta ja siivoamisesta. Sinä valitit jäljestä.
Väheksyit työtäni. Et halunnut että olisin niin paljon poissa. Se sopi sinulle silloin kun teimme päätöksen rakentaa oman talon, koska rahaa piti saada. Sitten se kuitenkaan ei ollut kivaa. Olin liikaa poissa. Niin ehkä olinkin, mutta kaiken vapaa-aikani käytin lapsiin. En edes itseeni. Hoidin myös sinun asioitasi, mutta huomasit sen vasta kun muutin pois. Yhtäkkiä muutuin tarpeelliseksi.
Riitojen seurauksena uhkasit monesti erolla. Kun otin sen askeleen... voi mikä poru siitä syntyikään.
Humalassa sinua häpesivät lapsetkin. Edes vieraiden läsnäollessa et hävennyt aloittaa minun sättimistäni. Tiesitkö, että kun erosimme jopa sinun sukulaisesi olivat myötätuntoisia minulle. Olivat odottaneet sitä kuulema jo vuosia.
Jos käytöksesi oli "rakkautta" olen helpottunut päästessäni siitä. Sinun helvettisi alkoi erostamme. Nyt ei ole ketään kenelle mäkättää. Voisitkohan jo näiden vuosien jälkeen ymmärtää ettet koskaan rakastanut minua. Halusit lapset koska edellisen miesystäväsi kanssa et onnistunut. Niiden jälkeen sinä muutuit aivan hirveäksi, mutta tästähän on puhuttu. Et silloinkaan vastannut miksi. Ennen eroa sait tilaisuuksia osoittaa normaalia parisuhdetta... nauroit vain ja jatkoit samaan jäkättävään malliin. Itsekäs, minä? Nähtävästi tulkintakysymys. Voit kutsua millä nimellä haluat. Tosiasiat eivät siitä muutu. Vain otettu lääke auttaa, mutta sinä et ottanut.
se on mun eukkoni vai tuletko pihalle ;)
terv. toinen eroonpäässyt
Huomioitko ollenkaan, miten ap lähestyy aihetta?
Hän ei kirjoita henkilökohtaisella tasolla, vaan ihan yleisellä tasolla asiasta, joka on totta: moni parisuhteessa oleva ei huomoi toisen tunteita ja aikaisempia kokemuksia elämästä, kun päättää yhtenä päivänä vain lähteä ilman selitystä.
Itse sotket tähän keskusteluun oman henkilökohtaisen elämäsi: ap. puhuu sinulle exäsi suulla. Kun tulevaisuudessa joku nainen arvostelee sinua, kuulet varmasti silloinkin exäsi äänen.
aloittaja puhui "meistä", eikä yleisellä tasolla. opettele itse kirjoittamaan jos kerran olet aloittaja ennen kuin tulet arvostelemaan muiden kommentteja.
- no sitten sorry, väärä hälytys..
Saisiko nämä lapselliset lässyttäjät täältä bannattua? Ei nähtävästi. Toivottavasti otat täältä opiksesi elämää varten jos joskus kasvat aikuiseksi. Tuolla asenteella sinut kiertää torakatkin kaukaa.
Lue ensiksi oma viestisi kertaalleen läpi. (aikuiseksi kasvamisesta..)
Sitten sanoisin vielä: Älä tuo henkilökohtaista elämääsi negatiivisesa mielessä tälle palstalle. Se ei ole tämän palstan tarkoitus.
Älä tuo henkilökohtaista elämääsi negatiivisesa mielessä tälle palstalle. Se ei ole tämän palstan tarkoitus.
Viikon vitsi.
olet huvittava :) :) :) Kiitos!
"Enää en usko ihmisiä jotka jatkuvasti toitottavat kuinka tärkeä, miten paljon rakastan, välitän ja plaa plaa sillä todellisuudessa juuri ne ihmiset niitä suurempia tuuliviirejä ja tyhjän puhujia ovatkin."
Jollet sinä usko, miksi sinuakaan uskottaisi? Puolisosi näki ettet rakasta. Onko ihme että häipyi.