"Suksilla ei ole merkitystä lennossa"

Mutta pitäisi keksiä jotain sille kaverille, joka näin väittää. Vaikka että "eihän lentokoneetkaan pysty lentämään ilman siipiä". Tietysti mäkihyppääjä lentää jonkin matkaa vaikka ilman suksia sitä mäkeä alas, mutta ei lähellekkään niin pitkää matkaa mitä suksien kanssa.

Suurin merkitys on suksen pohjalla ja jäykkyydellä vauhdissa eli ylämäessä ja siinäkin voitelu muodostaa toisen merkittävän tekijän. Ponnistusvaiheessa suksen ominaisuudella on tietty vakauden merkitys.

Ilmalennossa suksien neliöpinta kantopintana tai ilmanvastuksena on hyvin vähäinen hypyn mittaan nähden ja suhteutettuna ponnistus tapahtuman lihastyöhön ja ylämäessä saatuun vauhtiin. Toisin sanoen suksien avulla ei juuri lennetä tai paremminkin lentovaiheessa eri merkkisillä suksilla ei juurikaan eroja saada kun suksien koko on tietyllä lailla vakioitu. Periaatteessa ukko lentäisi eteen päin ja putoaisi alaspäin vaikka sukset putoaisivat alta ponnistuksen jälkeen.

Alastuloon suksia tietenkin tarvitaan jotta ei töksähdetä rinteeseen se on selvä mutta siinä vaiheessa lentäminen on jo lennetty. Telemarkkeja tietysti ei tyylikkäästi voi tehä ilman suksia eikä loppuliukua ja sehän on oleellinen vaihe hypyn arvostelussa.

Ylipäätään ja etenkin nyt suomalaisten selittely suksilla on yliammuttua kyllä joukkueella on jopa liikaakin ihan hyviä suksia ja ammattitaitoisia suksihuoltajia. Menestymättömyyden syyt ovat paljon, paljon enemmän urheilijoissa ja valmentajissa kuin välineissa saati tuulioloissa.

ja alastulossa kirjoitti:

Suurin merkitys on suksen pohjalla ja jäykkyydellä vauhdissa eli ylämäessä ja siinäkin voitelu muodostaa toisen merkittävän tekijän. Ponnistusvaiheessa suksen ominaisuudella on tietty vakauden merkitys.

Ilmalennossa suksien neliöpinta kantopintana tai ilmanvastuksena on hyvin vähäinen hypyn mittaan nähden ja suhteutettuna ponnistus tapahtuman lihastyöhön ja ylämäessä saatuun vauhtiin. Toisin sanoen suksien avulla ei juuri lennetä tai paremminkin lentovaiheessa eri merkkisillä suksilla ei juurikaan eroja saada kun suksien koko on tietyllä lailla vakioitu. Periaatteessa ukko lentäisi eteen päin ja putoaisi alaspäin vaikka sukset putoaisivat alta ponnistuksen jälkeen.

Alastuloon suksia tietenkin tarvitaan jotta ei töksähdetä rinteeseen se on selvä mutta siinä vaiheessa lentäminen on jo lennetty. Telemarkkeja tietysti ei tyylikkäästi voi tehä ilman suksia eikä loppuliukua ja sehän on oleellinen vaihe hypyn arvostelussa.

Ylipäätään ja etenkin nyt suomalaisten selittely suksilla on yliammuttua kyllä joukkueella on jopa liikaakin ihan hyviä suksia ja ammattitaitoisia suksihuoltajia. Menestymättömyyden syyt ovat paljon, paljon enemmän urheilijoissa ja valmentajissa kuin välineissa saati tuulioloissa.

Lue lisää

On noin 10 %. Vauhtimäen laskuasento on yksi tärkeä osa saavutettuun nopeuteen ennen ponnistusta. Suksen pohjaan hiottu kuvio on hyvin merkittävä tekijä myös. Jäälatu missä on kosteutta väärällä kuviolla on kuin kaksi lasipalaa hankaisi vastakkain ja välissä vettä.
Tuulitunneleissa on tutkittu edullista laskuasentoa ja Itävaltalaiset ovat löytäneet sen lähelle oikean (Morgenstern) ja toiset matkii sitä nyt. Morgi on kuitenkin lähes ainoa joka siitä laskuasennosta pystyy vielä "jouhevasti" ponnistamaan menettämättä vauhtia ponnistuksen aikana.
Ilmalennon aikana on suksien hyvä pysyä jalassa ja vielä oikeassa kohtauskulmassa muuten tulee "noutaja". Oikeaa suksien lennonaikaista kohtauskulmaa voidaan säätää ennen hyppäämiseen lähtöä siteen takaosan "remmin" pituuden säädöllä. Kova vastatuuli tai kova takatuuli tarvitsee jopa huippuhyppääjillä oikeita tarkkoja säätöjä. Sapporossa moni hyppääjä hyppeli liian lyhyellä remmilla vaikeissa tuulioloissa mutta siitä onneksi kärsivät eniten juuri nuo hyppääjät jotka asiaan eivät olleet riittävän vakavasti suhtautuneet. Pisimmät hypyt on joka tapauksessa tultu alas molemmat sukset jalassa.
Vauhtimäen laskussa on asennon oltava tasapainoinen mahdollisimman matala "otsapinta" pää ja polvet pisaranmuotoisessa asennossa ja kädet ja sormet pitkälle taaksepäin muodostaen terävän "jättöreunan". Vastatuuli eri voimakkuudellaan aiheuttaa nopeuksien vaihteluja samalla kaverilla samalta lähtöpuomilta vaikka perättäisillä hypyillä. Ei tämäkään nyt niin yksinkertaista ole tämä ylämäen vauhti. Suksen keulan jäykkyys, suksen keskiosan jalkavuus ja hyppääjän painopisteen muuttumiset vaikuttavat myös nopeuteen. Ponnistuksen loppuhetkellä jalan työntäminen "latua" vasten ja pieni ylävartalon avaaminen oikealla hetkellä kohottavat hyppyä oikein kuitenkin niin, ettei vauhtia liikaa menetetä. Tästä kohden hyppyä löytyy ne mestarit. Jos ylävartalo nousee liian aikaisin on sama tilanne kuin jos laitat käden auton ikkunasta ulos peukalo ylöspäin 92 km/t.
Mutta jos laitat sen niin että peukalo on eteenpäin noin 2 asteen kohtauskulmassa eron huomaat. Ilman mitään selittelyjä mäkihyppy on juuri niin vaikea laji kuin sen kukin hyppääjä itsellensä tunnustaa. Olet auton takapenkillä joka kulkee 92 km/t kymmenen sähköpylvään kohdalla läpsäytät kädet yhteen. Kysymys montako kertaa luulet saavasi läpsäyksen just pylvään kohdalla. Se on jokseenkin oikea ajoitus mäkihypyn ponnistukselle. Mikäli ponnistus myöhästyy puoli monon mittaa niin sen verran on ponnistus myös myöhässä. Mikään yksittäinen väline side, älymono, älypipo tai suksimerkki ei ykstään ole oikotie onneen. Fischer suksimerkki on ollut jonkinverran muita edellä viimeisen vuoden. Suomalaista sidettä ovat kokeilleet mm. Vassiliev, Kofler, Hautamäki Matti, Kiuru Tami, Morgenstern mutta ovat palanneet takaisin Win-Air siteisiin ennen Sapporoa. Amman ja Malysz suomalaisilla siteillä menivät menestykseen. Tämä osoittaa sen että he ilmeisesti olivat riittävän lahjakkaita omaksumaan tämän suomalaisen siteen antaman hyödyn ja hermot kunnossa vaikka heti ei näillä siteiillä menestystä alkanut tulemaankaan. Herkkä laji.Näin se vaan on.

osuus kirjoitti:

On noin 10 %. Vauhtimäen laskuasento on yksi tärkeä osa saavutettuun nopeuteen ennen ponnistusta. Suksen pohjaan hiottu kuvio on hyvin merkittävä tekijä myös. Jäälatu missä on kosteutta väärällä kuviolla on kuin kaksi lasipalaa hankaisi vastakkain ja välissä vettä.
Tuulitunneleissa on tutkittu edullista laskuasentoa ja Itävaltalaiset ovat löytäneet sen lähelle oikean (Morgenstern) ja toiset matkii sitä nyt. Morgi on kuitenkin lähes ainoa joka siitä laskuasennosta pystyy vielä "jouhevasti" ponnistamaan menettämättä vauhtia ponnistuksen aikana.
Ilmalennon aikana on suksien hyvä pysyä jalassa ja vielä oikeassa kohtauskulmassa muuten tulee "noutaja". Oikeaa suksien lennonaikaista kohtauskulmaa voidaan säätää ennen hyppäämiseen lähtöä siteen takaosan "remmin" pituuden säädöllä. Kova vastatuuli tai kova takatuuli tarvitsee jopa huippuhyppääjillä oikeita tarkkoja säätöjä. Sapporossa moni hyppääjä hyppeli liian lyhyellä remmilla vaikeissa tuulioloissa mutta siitä onneksi kärsivät eniten juuri nuo hyppääjät jotka asiaan eivät olleet riittävän vakavasti suhtautuneet. Pisimmät hypyt on joka tapauksessa tultu alas molemmat sukset jalassa.
Vauhtimäen laskussa on asennon oltava tasapainoinen mahdollisimman matala "otsapinta" pää ja polvet pisaranmuotoisessa asennossa ja kädet ja sormet pitkälle taaksepäin muodostaen terävän "jättöreunan". Vastatuuli eri voimakkuudellaan aiheuttaa nopeuksien vaihteluja samalla kaverilla samalta lähtöpuomilta vaikka perättäisillä hypyillä. Ei tämäkään nyt niin yksinkertaista ole tämä ylämäen vauhti. Suksen keulan jäykkyys, suksen keskiosan jalkavuus ja hyppääjän painopisteen muuttumiset vaikuttavat myös nopeuteen. Ponnistuksen loppuhetkellä jalan työntäminen "latua" vasten ja pieni ylävartalon avaaminen oikealla hetkellä kohottavat hyppyä oikein kuitenkin niin, ettei vauhtia liikaa menetetä. Tästä kohden hyppyä löytyy ne mestarit. Jos ylävartalo nousee liian aikaisin on sama tilanne kuin jos laitat käden auton ikkunasta ulos peukalo ylöspäin 92 km/t.
Mutta jos laitat sen niin että peukalo on eteenpäin noin 2 asteen kohtauskulmassa eron huomaat. Ilman mitään selittelyjä mäkihyppy on juuri niin vaikea laji kuin sen kukin hyppääjä itsellensä tunnustaa. Olet auton takapenkillä joka kulkee 92 km/t kymmenen sähköpylvään kohdalla läpsäytät kädet yhteen. Kysymys montako kertaa luulet saavasi läpsäyksen just pylvään kohdalla. Se on jokseenkin oikea ajoitus mäkihypyn ponnistukselle. Mikäli ponnistus myöhästyy puoli monon mittaa niin sen verran on ponnistus myös myöhässä. Mikään yksittäinen väline side, älymono, älypipo tai suksimerkki ei ykstään ole oikotie onneen. Fischer suksimerkki on ollut jonkinverran muita edellä viimeisen vuoden. Suomalaista sidettä ovat kokeilleet mm. Vassiliev, Kofler, Hautamäki Matti, Kiuru Tami, Morgenstern mutta ovat palanneet takaisin Win-Air siteisiin ennen Sapporoa. Amman ja Malysz suomalaisilla siteillä menivät menestykseen. Tämä osoittaa sen että he ilmeisesti olivat riittävän lahjakkaita omaksumaan tämän suomalaisen siteen antaman hyödyn ja hermot kunnossa vaikka heti ei näillä siteiillä menestystä alkanut tulemaankaan. Herkkä laji.Näin se vaan on.

Lue lisää

on merkittävä tekijä pitkille hypyille ja "ilmapatjalle" pääsyyn.

Hyppyrin nokalta on päästävä työntämään itsensä pois ehkä lähelle 45 asteen kulmassa. Kutakuinkin säären suuntaan tai lähelle sitä.
Pään ja ylävartalon olisi hyvä edetä ehkä noin 0,7 m/sek nopeampaa kuin monot. Ponnistuksen edetessä. Ponnistus tulisi alkaa hitaasti ja loppua kohden kiihtyen.

Olen nähnyt ponnistuksia missä ponnistus alkaa "väärinpäin" liian nopeasti ja joudutaan ottamaan pakkia tai lyömään jopa jarruja päälle.

Kun harjoitusjaksossa on erittäin kova vaihe nopeusvoimaharjoittelulla on ehkä tällainen ponnistus jotenkin selitettävissä.

Aika yleistä on se asenne, että kovan nopeusvoimaharjoittelun jälkeen hyppääjä saapuu mäkeen asenteella "Nyt näytetään ja nyt räjäytetään keula". Näin tiedän käyneen myös muutamalle maamme hyppääjälle. Mutta myös Maailmanmestarille Adam Malyszille. Hän oli nostellut rautoja ja tehnyt valtavasti työtä voimanhankintaan. Tulos yksi vuosi ei mitään menestystä. Mutta sitten herkistelyjä ja jotain järkeä harjoitteluun niin palkintopallisijoituksia.

Aika usea valmentajan kommentti on ollut mitä olen kuullut "Tuli jalka alla ulos". Se varmaan tarkoittaa sitä että monot menikin lujempaa kuin pää siinä vaiheessa. Ei ehkä luottanut hyppääjä itseensä eikä välineisiinsä. Ei muuta tällä kertaa.

osuus kirjoitti:

on merkittävä tekijä pitkille hypyille ja "ilmapatjalle" pääsyyn.

Hyppyrin nokalta on päästävä työntämään itsensä pois ehkä lähelle 45 asteen kulmassa. Kutakuinkin säären suuntaan tai lähelle sitä.
Pään ja ylävartalon olisi hyvä edetä ehkä noin 0,7 m/sek nopeampaa kuin monot. Ponnistuksen edetessä. Ponnistus tulisi alkaa hitaasti ja loppua kohden kiihtyen.

Olen nähnyt ponnistuksia missä ponnistus alkaa "väärinpäin" liian nopeasti ja joudutaan ottamaan pakkia tai lyömään jopa jarruja päälle.

Kun harjoitusjaksossa on erittäin kova vaihe nopeusvoimaharjoittelulla on ehkä tällainen ponnistus jotenkin selitettävissä.

Aika yleistä on se asenne, että kovan nopeusvoimaharjoittelun jälkeen hyppääjä saapuu mäkeen asenteella "Nyt näytetään ja nyt räjäytetään keula". Näin tiedän käyneen myös muutamalle maamme hyppääjälle. Mutta myös Maailmanmestarille Adam Malyszille. Hän oli nostellut rautoja ja tehnyt valtavasti työtä voimanhankintaan. Tulos yksi vuosi ei mitään menestystä. Mutta sitten herkistelyjä ja jotain järkeä harjoitteluun niin palkintopallisijoituksia.

Aika usea valmentajan kommentti on ollut mitä olen kuullut "Tuli jalka alla ulos". Se varmaan tarkoittaa sitä että monot menikin lujempaa kuin pää siinä vaiheessa. Ei ehkä luottanut hyppääjä itseensä eikä välineisiinsä. Ei muuta tällä kertaa.

Lue lisää

Siinä joku teoreetikko lätisi monta riviä sanomatt paljon mitään. Suksista ja suksien merkityksestähän tässä kohdassa oli puhe ja keskustelun aihe. Meni siis tuossa edellä sivuladulle. Palataanpa asiaan joka alussa alkoi ihan mielenkiintoisesti.

Ja teoreetikko laita nuo tietos vaikka Nikuselle sillä varmaan on nyt tiedon jano ja tarve!

Ne sukset kirjoitti:

Siinä joku teoreetikko lätisi monta riviä sanomatt paljon mitään. Suksista ja suksien merkityksestähän tässä kohdassa oli puhe ja keskustelun aihe. Meni siis tuossa edellä sivuladulle. Palataanpa asiaan joka alussa alkoi ihan mielenkiintoisesti.

Ja teoreetikko laita nuo tietos vaikka Nikuselle sillä varmaan on nyt tiedon jano ja tarve!

Lue lisää

Mäkisuksista. Vai onko ainoa tieto, ettei niitä saa hukata eikä särkeä.
Jos on niin älähän vaivaudu enempää.

Ne sukset kirjoitti:

Siinä joku teoreetikko lätisi monta riviä sanomatt paljon mitään. Suksista ja suksien merkityksestähän tässä kohdassa oli puhe ja keskustelun aihe. Meni siis tuossa edellä sivuladulle. Palataanpa asiaan joka alussa alkoi ihan mielenkiintoisesti.

Ja teoreetikko laita nuo tietos vaikka Nikuselle sillä varmaan on nyt tiedon jano ja tarve!

Lue lisää

kaikki nämä asiat ja paljon enempikin. Jos ei tietäisi niin ei olisi päässyt noin pitkälle. Ainoa vaikeus onkin siirtää tietonsa mäkihyppääjän "selkäytimeen" tai vaikka kalliin.

Ponnistus tapahtuu suksien päältä enkä suosittele toista vaihtoehtoa edes teoriassa.

Jos kuuntelisitte enempi ajatuksella Toni Niemisen asiantuntevia kommentteja voisitte ymmärtää mäkisuksista jotain ja hidastavasta keulasta ja niistä ongelmista mitä on kaarteen g-voimien aikana jolloin ponnistus on rakennettava suksien päällä.

tietää kirjoitti:

kaikki nämä asiat ja paljon enempikin. Jos ei tietäisi niin ei olisi päässyt noin pitkälle. Ainoa vaikeus onkin siirtää tietonsa mäkihyppääjän "selkäytimeen" tai vaikka kalliin.

Ponnistus tapahtuu suksien päältä enkä suosittele toista vaihtoehtoa edes teoriassa.

Jos kuuntelisitte enempi ajatuksella Toni Niemisen asiantuntevia kommentteja voisitte ymmärtää mäkisuksista jotain ja hidastavasta keulasta ja niistä ongelmista mitä on kaarteen g-voimien aikana jolloin ponnistus on rakennettava suksien päällä.

Lue lisää

aivan varmasti niitä jotka vähiten miettivät ponnistuksen aikana "tulikohan sukset mukaan" ilmalentoon. Mitä nopeammin sukset ja ukko on lentoasennossa sen parempi. Sanovat että hyppyrin jälkeen on "musta aukko" muutamia metrejä mistä hyppääjä ei jälkeenpäin muista mitään. Aika jännää puuhaa. Suosittelen tarkistamaan välineet, että sukset pysyvät jalassa vielä tuon mustan aukon jälkeenkin.

ja alastulossa kirjoitti:

Suurin merkitys on suksen pohjalla ja jäykkyydellä vauhdissa eli ylämäessä ja siinäkin voitelu muodostaa toisen merkittävän tekijän. Ponnistusvaiheessa suksen ominaisuudella on tietty vakauden merkitys.

Ilmalennossa suksien neliöpinta kantopintana tai ilmanvastuksena on hyvin vähäinen hypyn mittaan nähden ja suhteutettuna ponnistus tapahtuman lihastyöhön ja ylämäessä saatuun vauhtiin. Toisin sanoen suksien avulla ei juuri lennetä tai paremminkin lentovaiheessa eri merkkisillä suksilla ei juurikaan eroja saada kun suksien koko on tietyllä lailla vakioitu. Periaatteessa ukko lentäisi eteen päin ja putoaisi alaspäin vaikka sukset putoaisivat alta ponnistuksen jälkeen.

Alastuloon suksia tietenkin tarvitaan jotta ei töksähdetä rinteeseen se on selvä mutta siinä vaiheessa lentäminen on jo lennetty. Telemarkkeja tietysti ei tyylikkäästi voi tehä ilman suksia eikä loppuliukua ja sehän on oleellinen vaihe hypyn arvostelussa.

Ylipäätään ja etenkin nyt suomalaisten selittely suksilla on yliammuttua kyllä joukkueella on jopa liikaakin ihan hyviä suksia ja ammattitaitoisia suksihuoltajia. Menestymättömyyden syyt ovat paljon, paljon enemmän urheilijoissa ja valmentajissa kuin välineissa saati tuulioloissa.

Lue lisää

....... paskaa. Mieti sitä ilmanvastuksen määrää kun vauhtia loppulennossa on n. 100km/h ja suksi on 260 cm pitkä ja 10cm leveä. sillä todellakin ON merkitystä hypyn mittaan. ilman suksia hyppäjä ei voi olla "mahallaan" koska ei ole kannattavaa ilmanvastusta. Käy kokeilemassa jos et usko... voin tulla näyttämään mallia.