Omistamme vaimoni kanssa yrityksen, jossa on myös ulkopuolista työvoimaa. Appivanhempani ovat ikänsä pitäneet itsestään selvänä että heidän maatilalleen on pitänyt meiltä aina löytyä aikaa. Nyt sitten yrittäjänä toimiessamme on appi pitänyt itsestään selvänä että vaimoni on tekemässä heille metsätöitä, kun meillä kerran on palkallinen silloin omassa yrityksessämme. Vaimoni osoitettua uupumuksen merkkejä päätin mennä auttamaan vaimoani appien metsätöihin. Appeni toiveesta veimme metsään makkaraa ja muut tykötarpeet. Kiitokseksi appeni ilmoitti, ettei meidän kannata yrittää, koska hän tietää tutun, tutun, tutun joka on tehnyt konkurssin. Sen jälkeen en ole käynyt apellani kylässä kuin jouluna ettei hän olisi minulle konkurssista maininnut, kahden vuoden aikana. Käytettyään 29 palkallista päivää omiin savottoihinsa, ja toivotettuaan 4kertaa konkurssia, vaati appeni minua maksamaan kun, hänelle *ei oikein mitenkään, kuulu yrityksemme asiat*. Otti tuotteestaan 3kertaisen katteen omiin kuluihinsa nähden. Oli puuttumatta yrityksemme asioihin 4sekunttia rahansa saatuaan. Seuraavana arkipäivänä taas oli tuulenkaatamia johon hän tarvitsi apua. Viikko sen jälkeen oli anoppini synttärit jossa taas sain kuulla konkurssista. Mielestäni yrityksemme olisi hänen sopimukseensa vedoten oikeus saada työvoimakustannuksista joita hän on hyödyntänyt samalla katteella, samasta syystä. Ei yrityksemmekään henkilökunta ole sitä varten että hän voi käyttää vaimoani savottoihinsa.
Ahne appi
huijattuko?
121650
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Millaisista summista on kyse? eguista, vai doneista? Kyl mä vaatisin vähä enempi, ku saman, loppupis se v*** samal. Miten muijas suhtautuu asiaan?
"Käytettyään 29 palkallista päivää omiin savottoihinsa, ja toivotettuaan 4kertaa konkurssia, vaati appeni minua maksamaan kun, hänelle *ei oikein mitenkään, kuulu yrityksemme asiat*. Otti tuotteestaan 3kertaisen katteen omiin kuluihinsa nähden. Oli puuttumatta yrityksemme asioihin 4sekunttia rahansa saatuaan."
Ymmärrän, että olet kirjoittanut tämän "sydän täynnä", mutta ihan ei ulkopuolinen ymmärrä.
Kuitenkin ihmettelen, miksi joudutte olemaan apen metsureina? Eihän se voi olla velvollisuutenne?
Tuollaisen negatiivisen ihmisen läheisyydessä masentuu itsekin, ja jos tekee hänelle vielä työtä kiitosta saamatta, niin kyllä elämänhalu menee.
Ettekö siis voi jättää häntä omiin oloihinsa pessimisminsä kanssa?
Yrittäjät ovat usein kovilla omissakin asioissaan, joten varmasti monet yhtyvät neuvooni, että tee omaa työtäsi sadalla prosentilla, ja jätä appi ponnistelemaan itsekseen tuulenkaatamiensa kanssa.
Maksamme työntekijöillemme palkkaa,vakuutukset, työnantajasuoritukset, lomarahat yms. joten aikamme, jolloin emme ole yrityksessämme, ei suinkaan ole ilmaista.
Joka kerta kun kahden vuoden aikana kävin kylässä heillä, hän muisti mainita siitä konkurssista jonka joku joskus jossain on tehnyt. Tarkoittaen että mekin teemme. Katsoin kannattavaksi maksaa jopa enemmän kun hän kehtaisi pyytää, uskoen ettei hän enää kehtaisi maksun suoritettuani puuttua yrityksemme asioihin millään lailla. Ei maksattaa/teettää meillä savottojaan, eikä keljuilla jostakin konkurssista josta en tiedä mitään.
Hän tuli vaatimaan minulta rahaa kun hänelle *ei oikein mitenkään kuulu, yrityksemme asiat* Maksoin hänelle enempi kun hän pyysi, vaikka meille on hänen savotoistaan tullut yli 2400 euron kustannukset. SE *ei oikein mitenkään kuulu yrityksemme asiat* kesti 4sekunttia siitä kun sai rahat käteen. Aloittaen: Nyt kun olen rahat saanut, oletteko te siellä yrityksessänne ajatellut kuinka meidän olisi pitänyt eräs työ tehdä. Minusta jos vaaditaan rahaa siksi ettei meidän yrityksen asiat kuulu hänen mielestään hänelle, rahat saatuaan pitäisi kaikin tavoin välttää puuttumasta yrityksemme asioihin millään lailla. Itse katsoin että olisi pitänyt riittää 2400 euron panostus hänen metsätöihinsä, kun hänen vaateensa oli n.220 euroa lupasin maksaa 227,50. Annoin hänelle 240euroa josta en saanut edes vaihtorahoja takaisin. Hänen kulunsa olivat siitä vaatimastaan 220eurosta olleet korkeintaan 70euron luokkaa. Katsonkin olevan kohtuullista että hän maksaisi minulle siitä 2400:sta myöskin samalla katteella. Koska meidän yrityksellemmekään ei kuulu hänen työnsä oikein mitenkään. Etenkin kun hän ei pystynyt olemaan puuttumatta yrityksemme asioihin kuin neljä sekuntia. Laskeskelin että jos hän tarvitsee 240 euroa neljään sekuntiin olla puuttumatta, tunti olisi tullut maksamaan yli 200000 euroa. melko kallista :)
Appeni on ikänsä asunut kotonaan, ja ollut ainut poika. Ja se valitettavasti näkyy kaikessa hänen tekemisessään. Hänen mielestään lasten tulee auttaa vanhempiaan(?) Itse kyl katson asian päinvastoin. Tässä hän tarkoitti nimenomaisesti vaimoani. Itse yritin esimerkiksi ehdottaa appivanhemmilleni heidän pyydettyään vaimoani anoppini synttäreille kaatamaan kahvia, että eikö heidän toinen tyttärensä voisi kaataa kahvia? Jätin sanomatta (kun kuitenkin vaimoni joutuu tekemään teidän metsätöitä). Anoppini vastasi: ``NO eihän meidän * * voi kahvia kaataa``. En enää uskaltanut kysyä ai miks ei?
Pitääkö teidän työnne puolesta olla noin ahdistavassa yhteydessä mokomiin ihmisiin?
Mitä sanoo vaimosi?
Aika raakaa panna naisihminen metsätöihin, vaikka hän siihen ilmeisesti pystyykin.
Kuka hoitaa SINUA ja snun asioitasi, kun vaimoa tuolla tavoin kohdellaan! Sano se heille.
Tunneköyhiä ihmisiä on turha yrittää ymmärtää. He kiristävät aina hiukan enemmän, kerta kerran jälkeen.
Luulevat aina olevansa oikeassa.
Siksi on turhaa neuvotella. Koettakaa irroittautua kokonaan. Tuskinpa vaimosikaan isukkia kaipaa, jos pääsette hänestä eroon.
Olen omalta osaltani yrittänytkin irrottautua, vaimoni mielestä minä olen ilkeä kun mielestäni hänen isänsä pitäisi myöskin pitää vaatimastaan sopimuksesta kiinni. he asuvat vain 100m päässä meistä, joten heidän on helppo vaatia vaimoani auttamaan. Oma äitini auttoi perustettaessamme perheyritystämme usealla tonnilla, ja nämä eivät ole tehneet yrityksemme eteen muuta kuin kertoneet konkurssista, jota tiettävästi emme ole ole tekemässä.
Siis tarkoittiko tuo kirjoituksesi, että teidän on pelkästään sukulaissuhteen takia tehtävä vaimosi vanhemmille metsätöitä, ja mikäli ette yritykseltänne siihen jouda, on teidän maksettava työosuutenne rahana?
En minä tuota oikein muulla tavalla ymmärtänyt, vaikka varmaan kymmeneen kertaan kaiken luin.
Ei kyllä mitenkään mene minulla kaaliin, että teidän on maksettava appiukolle, ja vielä tehtävä työtäkin hänelle sen päälle.
Niin mistä te hänelle tarkalleen ottaen maksatte?
hän vaatii teiltä rahaa, millä perusteilla ja miksi ihmeessä maksatte hänelle rahaa? Ainakaan minä en todellakaan tajunnut....
Mielestäni on normaalia tehdä pikku palveluksia iäkkäille sukulaisille, heidän kuntonsa heiketessä vaikka suurempiakin. Mutta savotta???
Ja selkeästi epäkohteliaille ja röyhkeille sukulaisille ei tarvitse tehdä palveluksia....
maksamme työntekijöille palkkaa, kun emme ole itse yrityksessämme. siitä koituu meille kustannuksia palkat vakuutukset lomarahat yms. ei me olla väkeä palkattu siksi että puolisoni voisi olla hänellä metsätöissä, eikä hän niitä mitenkään korvaa. Mut itse vaatii kyllä maksun jos häneltä tarvitsemme jotain. Me ollaan tehty sille maatöitä niin kauan kun olen vaimoni tuntenut. Eikä ne ole mitään pikkupalveluksia, vaan raakaa työtä. Aamusta niin pitkään kun vain näkee.
JOtenki tiedän mistä puhut :)
Mun appiukko on taas ihan toista maata.
Anoppi huutaa kitarisat pitkällä appiukonki edestä.
Sanon vaan että kohtuus kaikessa pullo päivässä:)
Varmaan tiedät mitä tarkoitan.
... en vaan voinu olla kommentoimatta.
Paistaa se päivä risukasaanki.
mutta en voi kuin sanoa, että olette elämäntapanne valinneet ja olette aikuisia ihmisiä. Minun elämääni tuollainen ei sopisi, ei voisi vähempää kiinnostaa toiseten pöpeliköissä pyöriminen, mutta kukin taaplaa tyylillään.
Ja mikäli tuo asiaintila teitä TODELLA häiritsee, niin annan pikkuvinkin; suomenkielssä on kaksikirjaiminen sana - EI.
Appivanhemmillanne on maatila, eikö, eli se on yritys sekin, aivan kuten sinulla ja vaimollasi. Ero on vain siinä, että te jälkimmäiset teette ilmaista työtä anopille ja apelle, vaikka samalla maksatte sille oman firmanne työntekijälle palkkaa, joka tekee työt teidän poissa-ollessanne. Ei minusta kovinkaan järkevä ja taloudellinen ratkaisu firmanne kannalta pidemmän päälle. Sanokaa ei, jos appi käyttää perusteluna tuota teidän firmaa ja sinne palkkaamaanne työntekijää.
Mikäli appi vielä vihjailee konkurssista, niin sano vaan että sehän tässä on odotettavissa kun (vanhoja/saamattomia/ahneita) sukulaisia pitää koko ajan autella ja naureskele päälle.
Mikäli jäkittävät jotain, niin sano että pitää työskennellä koko ajan siinä omassa firmassa ettei se mene konkurssiin, ei tässä nyt kerkiä ilmaiseksi/halvalla tekemään.
Appesi on ilmeisesti niitä ihmisiä, jotka tykkäävät toistella jotain asiaa eivätkä välitä tai tajua mitä kohde siitä on mieltä. Ainoa tapa näistä selviytymiseen taitaa olla se, että tavallaan hyväksyy heidän mielipiteensä (konkurssin uhka) ja perustelee sillä omaa toimintaansa (ei nyt kerkiä jelppaamaan appea kun konkka uhkaa).
Älkää missään nimessä kertoko apelle/appivanhemmille firman asioista, sillä jos firmalla menee hyvin -> on varaa auttaa, jos menee huonosti -> on aikaa auttaa. Pidä vaan se linja että on aina hirveä kiire tai olet/olette aivan hirveän väsyneitä ainaisen kiireen takia ja nyt on pakko levätä.
Lisäksi kannattaisi kai muuttaa jonnekin kauemmas appivanhemmista. Jos appi voi vain yhtäkkiä piipahtaa paikalle ja pyytää vaimoasi apuun on hänen ehkä vaikeaa kieltäytyä päin isänsä naamaa.