Näin tässä sitten pääsi käymään. Petin vaimoani toissapäivänä ja vielä kahden naisen kanssa samana iltana.. Olen aina ollut pettämistä vastaan ja mielestäni pettäjät sietäisi hirttää munistaan koska he pettävät eivät pelkästään vaimonsa vaan myös lapsiensa ja vaimon suvun luottamuksen. Olen edelleen samaa mieltä, mutta nyt olenkin itse se pettäjä.. Voiko tästä huonosta olosta päästä koskaan eroon ja voinko enää jatkossa olla se ihanneaviomies ja -isä?
Petin vaimoani
Paha olla
202588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
tiedäthän itsekkin mitä pettäjille kuuluu tehdä, hirttää, muttei munistaan vaan, reilusti munien yläpuolelta.
"If you can't do the time, don't do the crime".
No nyt kun vetelät on housuissa pitää joko moraalin, muistin tai ihmiskäsityksen joustaa. Seuraava kerta on varmaan jo helpompi.
... Mitä sitten? Pitäisikö vielä sääliä tai..? Tyhmä mies, kun tekee väärin, vaikka tietää tekevänsä väärin ja vielä kehtaa itkeä sitä. Samalainen sika olet ku ne joita aiemmin paheksuit.
olisit minun ukkoni.
Aijotko kertoa vaimollesi?
nainti reissujaan.
Odotahan äijä vielä miten sinulle tulee käymään. On se varma että tämä lähipäivinä tuleva ero on lopullinen. Ei ihmekkään että kyrpäsi ei millään seiso minulle. Vielä muutama päivä, sinä tiedät miksi minun pitää odottaa muutama päivä, ennen kun lopullinen ero tulee täytäntöön!!!
Eikös se LOPULLINEN ERO pitänyt tulla jo viime kesänä, vai muistanko väärin? Miten jaksat jauhaa p''''' tunnista, päivästä ja kuukaudesta toiseen?
ei ole aina ero niin yksinkertaista!
kirjoittaa mitä haluaa. Tämä Ramppa on sika mikä sika!
uskolliseksi, siksi olen kymmeniä kertoja viime kesästä lähtien antanut anteeksi aina eron jälkeen.
Nyt on suuria muutoksia edessä olemme lopullisesti eroamassa.
suutasi tyytyväisenä, pääasia että itse saat, oman tyttöystäväsi ei tarvii saada mulkkua! Odota perkele vielä muutama päivä. Jätit semmoiset arvet minulle että vielä sinä joskus itket mitä olet tehnyt minulle!
Jos kirjoittaja olisi nainen, reaktio olisi sellainen "kyllä sä siitä selviät", "tsemppiä sulle", "virheitä sattuu", "jätä se taaksesi ja ole hyvä miehellesi", "onko teidän suhteessa kaikki kunnossa, kun petit" ja "voi voi". Mutta koska kyseessä on mies, pidetään häntä automaattisesti laskelmoivana kylmänä paskana.
Mikähän siinä on että kun miehet pettää, niin se on miesten vika (mies on sika ja munillaan ajatteleva sovinisti) ja jos nainen pettää, niin sekin on miehen vika (mies ei ole ollut tarpeeksi hellä ja rakastava).
Mutta miten selviät... Jos olit niin vahva ihminen, että uskalsit pettää, olet myös niin vahva, että jaksat pitää asian sisälläsi. jonkun vuoden päästä toteat että ei tämä nyt niin paha asia ollutkaan ja petät uudestaan. Olet ihminen joka pystyy unohtamaan vaimot ja lapset, kun tarpeeksi hyvä houkutus tulee kohdalle. Silti voit olla ihan hyvä aviomies ja isä. Pidä siis nuo panoreissut omana tietonasi äläkä tule tänne naurettavaa sääliä kerjäämään. Kanna vastuusi ylpeänä älä saata meitä muita miehiä naurunalaisiksi. Miehet on tehty suvunjatkajiksi ja aina, kun on mahdollisuus siementää, mieshän siementää. Ihan kivan lisänhän se tuo omaan elämään, kun käy välillä vieraissa. Melko varmaan vaimosi ottaa suihin pomoltaan tälläkin hetkellä firman sosiaalitiloissa. Näin se vaan menee nykypäivänä. Kaikki panee kaikkien kanssa!
Minä en hyväksyisi uskottomuutta, vaikka pettäjä olisi itse naispappi ja tekisi sen silkasta rakkaudesta! Minun moraalini on olosuhteista riippumatonta, ja olen valmis epähyväksymään teidät ja itseni sen pohjalta. Saan toki paljon paskaa niskaani, sillä kukapa pettäjä taikka kakkonen ymmärtäisi tekojensa huonoja puolia itselleen rehellisesti. He ovat myös aina sitä mieltä, että minun tulisi olla heidän asemessaan, jotta minulla voisi olla siitä jonkinlainen mielipide.
Jos joku, TÄYSIN SUKUPUOLESTA RIIPPUMATTA, pettää, syytän siitä ainoastaan sen salasuhteen osapuolia, joidenka valinta se salasuhde oli. En suosi omaa sukupuoltani millään tavoin, enkä ole valmis hyväksymään naisilta enempää kuin miehiltäkään.
Miten perustelet sen, että pettäminen tai asian sisällä pitäminen on vahvuutta? Nähdäkseni juuri vahvuus siitä puuttuu. Uskollisuus vaatii vahvaa moraalista selkärankaa, ja sen ylläpitäminen ei käy helposti. Uskollisuus vaatii paljon enemmän, kuin omien mielihalujen mukaan eläminen. Miksi? Koska jos haluat olla uskollinen, sinun täytyy kieltää sen vuoksi toisinaan jotain itseltäsi, että pysyisit uskollisena. Pettäessäsi et kiellä, vaan sallit. Asian salaaminen ei myöskään osoita vahvuutta, vaan näen sen pelkuruutena kohdata asia rehellisesti. Se ajatus, ettei sitä kerro loukatakseen kumppaniaan, on aina peittelyä sille, ettei tohdi kertoa totuutta menettämisen pelossa. Jos toisen loukkaamattomuus kiinnostaisi aidosti, ei uskottomuutta olisi ollutkaan.
Siinä olet oikeassa, että jos tämän painaa villaisella, eikä tohdi myöntää asiaa kumppanilleen, ja pitää sitä silkkana hairahduksena (jota se ei ollut), tämä tulee toistumaan. Mitä ihminen oppisi, jos se koettaa päästä helpoimman kautta?
Juu, kyllä hän voi olla hyvä isä, mutta vastaakohan vaimon näkemys hänestä hyvää aviomiestä, jos mies ei olisikaan rehellinen, avoin ja uskollinen? Panoreissut eivät jää omaksi tiedoksi ikinä, jos pettäjä miettii tekojansa. Herkempi ihminen vaistoaa sen, ja vaikka pettäjä sen kieltäisi vaimon kysyessä, vaimon luottamus olisi jo jollain tasolla alkanut murentua.
Se, että hänen pitäisi mielestäsi salata panoreissunsa, ei ole millään tasolla vastuunkantoa. Mistä siinä ilmenisi vastuu? Siinä, että pettäjä petaa itselleen tulevaisuutta, jossa tämä sama toistuu? Siinä, että pettäjä on lupaustensa vastaisesti epärehellinen ja salaileva? Siinä, että pettäjä yrittää unohtaa ja sivuuttaa asian mitättömänä?
Pettäminen on moka, jota ei voi paikata sillä, että sen salaa. Pettänyt ihminen ei muutu uskolliseksi, jos hän jättää asian käsittelemättä. Asian käsittelyyn kuuluu mielestäni rehellisyys itselle ja kumppanille. Omia mokiaan pitää voida hävetä kumppaninsa silmissä.
Muutama asia...
1. Pettämisestä ei pidä kertoa puolisolleen, koska se on pelkuruutta ja vastuun siirtämistä. Se on oman pahan olon purkamista ja osoitus siitä, että ei jaksa olla niin vahva, että kantaisi tekonsa seuraukset yksin. Heikot kertoo puolisolleen ja hakee ymmärrystä ja anteeksiantoa ja toivoo, että kertominen helpottaa pahaa oloa. On täyttä idiotismia kertoa puolisolle että on pettänyt. Vaikka lähtötiedot olisi mitkä hyvänsä ja pettäminen olisi ollut kuinka lievää hyvänsä, kokee puoliso sen pahimpana mahdollisena asiana. Älkää siis ikinä kertoko että olette pettäneet!!
2. Pettäminen osoittaa aina joko vahvuutta tai typeryyttä. Koskaan se ei osoita suoranaista heikkoutta, koska heikot miehet ei saa vierasta piparia. Vahvat pettäjät on niitä alfauroksia, jotka panee kaikkea mikä liikkuu ja omatuntoa se ei soimaa vaan itseasiassa kohentaa sitä. Typeriä taas on ne keski-ikäiset äijät, jotka on olleet ikänsä saman muijan kanssa ja sitten kerran laivaseminaarilla saavatkin huomiota joltain risteilyraijalta ja mennäänkin sitten hyttiin naimaan välittämättä seurauksista. Seuraukset tajutaan seuraavana päivänä ja ollaan niin hemmetillisissä morkkiksissa.
3. Suurinta vahvuutta toki vaaditaan siltä ihmiseltä, joka on kaunis/komea ja saa jatkuvasti ehdotuksia, mutta jättää ne käyttämättä. Uskollisuus ei siis suoraan kerro vahvuudesta, koska voithan olla niin saatanan ruma ja läski, että ei niitä houkutuksia ikinä tule kohdalle. Silloin on paha puhua vahvuudesta, kun ei ole mitään millä sitä mitata.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi! Erittäin fiksu kirjoitus!
Kiitoksia! Ei ollut ajatuksissanikaan kertoa. Kirjoituksesi piristi mieltä..
Jotta väitteesi voisivat olla mielipiteitä, vaadi itseltäsi perustelut niille.
Miksi pettämisen kertominen on mielestäsi pahan olon ja vastuun siirtämistä? Mielestäni se ei siirrä vastuuta eikä ota sitä pahaa oloa poiskaan. Vai oletko kokeillut? Väitän, että kertominen jopa pahentaa omaa oloa, mutta se kuuluu asiaan, jos haluaa olla ihanteensa mukainen. Kertominen ja asioiden selvittely nyt vain on nähdäkseni ainoa keino muutokseen, ja luulin että ap. halusi muutosta. Mitä varsinaisia seurauksia pettäjällä on, mistä hän voisi kantaa yksin vastuunsa, jos hän ei kerro tai jää kiinni? Hetkellinen paha olo ei ole kovin kummoinen seuraus.
"Vaikka lähtötiedot olisi mitkä hyvänsä ja pettäminen olisi ollut kuinka lievää hyvänsä, kokee puoliso sen pahimpana mahdollisena asiana. "
Puoliso ehkä kokee sen pahimpana asiana, mutta ei jälleenkään kertomista, vaan pettämisen. Plus, että mielestäni hänen tulisi itse saada päättää siitä, miten pahalta se hänestä tuntuu.
2. Miksi se vieraan piparin saaminen on mielestäsi osoitus mistään vahvuudesta? Kerro, niin ehkä ymmärrän. Puhut myös alfauroksista, mutta en näe suomalaisessa kulttuurissa sellaisia hierarkioita, joten en nyt osta väitettäsi. Minun näkökulmastani pettäjä on aina heikko, olkoonkin se nyt sitten vain minun mielipiteeni.
3. Tuo kohta on täysin naurettava, sillä saatanan rumat ja läskit voivat tehdä sen vaikkapa keskenään tai Aasianmatkoilla. Houkutuksia tulee ihan jokaiselle. Jos saatanan rumalla ja läskillä on kumppani, niin sillä on mahkuja muihinkin.
...syntyikin oikein kunnon debatti. No eipä se haittaa. Mielellänihän minä omia näkemyksiäni puolustelen.
1. En ole kokeillut pahan olon siirtämistä pettämisasiassa toiselle ihmiselle, kun en ole ketään koskaan pettänyt. Minua on sen sijaan petetty vaimoni taholta, kun olin 1,5 vuotta Yhdysvalloissa psykologian professorina.
Pettämisestä kertomisen syiden taustalla on pettäjän paha olo. Hän on oman tunnon tuskissaan ja miettii miten pääsisi elämässä eteenpäin, kun on todistanut itselleen kuinka paska ihminen on. Kaikki pettäjät ei toki tätä tutkiskelua tee. Ns. tapapettäjät, jotka oikein hakeutuvat tilanteisiin, jossa voisi pettää puolisoaan on luku erikseen. Näistä tapapettäjistä valtaosa on miehiä, mutta jokunen nainenkin mukaan mahtuu. Heidän motiivina on usein seksi ja jopa sairaanloinen seksiaddiktio. Tämä ryhmä on kuitenkin verrattaen pieni ja yleisemmin pettämisessä on kyse satunnaisesta tilanteesta, jossa on tapahtunut hetkittäinen tai pidempiaikainen ihastuminen toiseen ihmiseen. Sellaista voi tapahtua vaikka kuinka rakastaisi omaa puolisoaan. Siinä eroamme eläimistä että viettimme ei ole niin vahva, että kaikki ihastukset päätyisivät seksisuhteeseen, mutta valitettavasti jotkut ihastukset menevät siihen viimeiseenkin virheeseen saakka.
Tuo pettäjällä oleva paha olo on joko pidettävä sitten sisällä tai räväytettävä päin puolison naamaa. Jos aiemmin vain toinen puoliso parisuhteessa on voinut pahoin, kertomisen jälkeen molemmat voivat pahoin ja varmasti vielä pahemmin. Mitä järkeä on siis kertoa? Miksi siirtäisit sitä pahaa oloa myös puolisollesi kertomalla olleesi uskoton? Pettäjä luulee, että puoliso arvostaisi sitä että pettämisestä kerrotaan. Petetty ei sitä arvosta. Petetty arvostaa kaikkein eniten uskollista puolisoa, jollaisena petetty puolisonsa näkee, jos ei asiasta mitään tiedä.
Puhut siitä että pettäjän pitäisi kertoa saadakseen siitä kunnollisen rangaistuksen. Todellisuudessa hän kuitenkin langettaa suuremman rangaistuksen puolisolleen jota on pettänyt. Sanot myös että ei ole kummoinenkaan seuraus, jos kantaa seuraukset yksin ja kärsii vain hetkittäistä pahaa oloa. Tässä pitää katsoa koko parisuhdetta, eikä vain toista osapuolta parisuhteessa. Parisuhde voi varmasti huonosti, jos petetään. Jotain vikaa siinä on jos tilaa on pettämiselle. Tuo huonontunut parisuhde tuskin paranee sillä, että kerrotaan pettämisestä. Se voi kuitenkin parantua merkittävästi, kun pettäjä alkaa hyvittämään tekoaan olemalla parempi puoliso ja parempi vanhempi lapsilleen.
2. Naisiin vetoaa vahvat miehet. Sellaiset, jotka osaa ottaa tilan haltuun, ei kangertele puhuessaan, omaa huumorintajua, ovat komeita ja pelastavat vaimonsa palavasta autosta. Näitä voidaan kutsua alfauroksiksi. Siihen ei mielestäni tarvita mitään hierarkiaa, koska kaikki naiset osaa kaveripiiristään mainita ne muutamat kuvaukseeni sopivat miehet, joista naiset näkee päiväunia. Se että nämä miehet ovat vahvoja edesauttaa heitä sen piparin saamisessa. Mutta he olisivat vahvoja, vaikka eivät piparia saisikaan. Eli se piparin saaminen ei tee heistä yhtään sen vahvempia. He ovat vahvoja jo valmiiksi.
Veikkaan että tarkoitat vahvuudella kuitenkin itsetuntoa. Siinä on nimittäin sellainen jännä ilmentymä että sekä heikon että vahvan itsetunnon omaavat henkilöt pettävät ihan samasta syystä. Pönkittääkseen omaa itsetuntoaan. Heikon itsetunnon omaavat ovat niin innoissaan saadessaan huomiota, että saattavat pettää. Vahvan itsetunnon omaavat taas pettävät pönkittääkseen jo ennestään vahvaa itsetuntoa.
3. Kyse ei ollutkaan siitä minkä näköinen olet, vaan siitä kuinka paljon niitä houkutuksia sinulle tarjotaan. Jos ei ole tarjontaa, ei voi puhua vahvuudestakaan. Eihän nälänhätäiset ihmisetkään voi kehua olevansa vahvoja vastustamaan herkkuja ja hampurilaisia.
Voi teitä. :D
http://img.photobucket.com/albums/v605/lilshorty6478/arguing.jpg
...tuntua pahalta. Se on mielestäni hyvä juttu. Jos olet tehnyt väärin, ja sinusta tuntuisi hyvältä, niin se olisi aika outoa. Mutta niin on kyllä sekin, että sinä olet ollut pettämistä vastaan ja silti omalle kohdallesi sen sallit. Onko sinulla huono olo siitä, että petit vaikket sitä hyväksy, vai siitä, että pettämisesi saattaa loukata vaimoasi?
Tiedän, että pääset huonosta olostasi eroon joskus, mutta ihanneaviomieheksi (tai edes hyväksi/sanojensa mittaiseksi) jos haaveilet, sinun pitäisi puhua asiasta vaimosi kanssa. Vaimosi loukkaantuu sinulle aivan varmasti, mutta pidä mielessä, että häntä loukkaa se, mitä teit, ei se, että kerrot. On hänen päätöksensä myös se, että haluaako hän elää todellisen sinun kanssa yhdessä, joten hän voi tahtoa erotakin. Mutta siinäkin tilanteessa sinun on muistettava, että ero jos tulee, se tulee siksi, että kumppanillesi suhde ei enää ole toimiva, ei siksi, että kerroit.
Sillä, että kerrot, on myös hyviä puolia. Ensinnäkin, et voi jäädä kiinni muuta kautta. Toimit kertoessasi myös vastuuntuntoisemmin, kuin pettäessäsi. Olet kertoessasi myös rehellinen, avoin ja luotettavampi, kuin pettämistäsi salatessa. Vaimosi, etkä ehkä sinäkään, sitä heti näe, mutta ajan kanssa näkemys siitä muuttuu. Kertoessasi joudut myös kohtaamaan pettämisen silmästä silmään, ja käsittelemään sitä. Se, jos mikä auttaa sinua muuttumaan niin, ettei vastaavaa enää tapahdu. Parhaassa tapauksessa ja ajan kanssa suhteenne muuttuu entistäkin vahvemmaksi - kuten kriiseistä selviämisen jälkeen yleensäkin.
Jos valitset sen, ettet kerro, mitä luulet sillä saavuttavasi? Et vahvempaa minäkuvaa tai itsetuntoa ainakaan. Tuskin vahvempaa suhdettakaan. Jos jätät kertomatta, ettet loukkaa, mieti miksi teet sen. Loukkaamattomuus ei voi mennä rehellisyyden edelle, eihän? Jos loukkaamattomuus olisi tärkeintä, olisitko pettänyt? Voitko mielestäsi korjata sen kertomatta jättämisellä? Et voi elää ja olla niin, ettet jotakuta joskus loukkaisi. Tässä tapauksessa sinun on mielestäni luotettava vaimoosi, ja siihen, että tämä kestää sinut kaikkine heikkouksinesi.
Mietin, että kun kerrot pettäneesi toissailtana... liittyikö siihen alkoholi? Jos, niin olisiko sama tilanne mahdollista selvinpäin? Jos ei, niin sinun kannattaisi harkita alkoholista luopumista. Jos alkoholista on mitään uhkaa sinun uskollisuudellesi, niin se olisi ainoastaan järkevää.