kuulee monesti kuinka kivuliasta ja tuskaista on erota..tekeekö ihminen silloin väkivaltaa itselleen kun eroaa ja sattuu..eli hän ei ole valmis eroamaan mutta pitää vain erota.
ei kai pitäisi erota jos sattuu..vain silloin ero ei satuta kun siihen on täysin valmis?????
ei kai pitäisi erota jos sattuu..vain silloin ero ei satuta kun siihen on täysin valmis?????
Vastaukset 6
Vanhimmat
erota jos kerran ero on tuskaista ja sattuu?
Olen vakuuttunut että eroaminen sattuu aina. Jos on ollut parisuhteessa, on jakanut osan elämästään toisen kanssa, kasvanut toisen kanssa, luonut yhteistä historiaa. Jos eroon päädytään, eli liitto ei ole ollut tyydyttävä jollakin tavalla, ja eroava ihminen selviää asiasta pelkällä olan kohautuksella, on kyse jostain pahemman luokan psykopaatista joka ei ole tuntenut mitään kumppaniaan kohtaan.
ajatus kauhistuttaa, se tekee minut sairaaksi, stressaa. Mutta jos en tarvitsekaan...
En tiedä enää, mikä olisi oikein? Kun en saa miehestä selvää, mitä se oikein haluaa. On haalinut töitä itselleen ihan älyttömästi, minä saan virua kuin kuminauha, viettää aikaani yksin ja kun on kotona, silloinkaan ei aikaa minulle.
Fakta on, että en saa häneen enää yhteyttä. Kaikenlisäksi rahapulassa ja minä eräänlaisessa velkasuhteessa häneen...loppuuko pitkä rakkaus siihen, raha ratkaisee.
En tiedä, mitä tehdä..mihin mennä. Olenko ollut naivi..uskonut ja luottanut ikuiseen rakkauteen.
erota ?liitto ei ole tyydyttävä kenenkään kanssa jos täydellisyyttä etsit.
Ensimmäisen avioeroni jälkeen nautin rauhasta 1,5 vuotta.Senjälkeen tein surutyön.
Toinen avioeroni oli kivuton, siitä on yli 6 vuotta aikaa. Sitä en ole itkenyt, surutyön tein etukäteen ennen eroa kun itkin niin paljon siinä suhteessa jossa olin täysin yksinäinen ja hyljätty. Tulee helposti ajatus : Miksi ihmeessä menin sellaisen kanssa naimisiin? Siksi että hän oli olevinaan oikea perheihminen. Osasi esittää hyvin teatteria. Todellisuudessa hän oli riippuvainen tietokoneen ääressä istumisesta, ja kun lapset olivat mummolassa hän ei silloinkaan koskaan sulkenut purkkiaan, vaikka meillä noina harvoina kertoina olisi ollut aikaa toisillemme. Tähän lisään että en ole jankuttajatyyppi, puhuin hänelle muutaman kerran asiasta. Sitten käperryin kuoreeni josta en enää tullut ulos hänelle. Sitten ei kyyneleet loppuneet häneltä kun olin julkaissut hänelle avioeropäätöksen. LUUSERI.
Nyt olen "miltei täydellisessä " suhteessa- on yksi ainoa asia mitä kaipaan-hän ei osaa tanssia.
Kaikki muu on sanonkuvaamattoman kaunista ja jos hänet menettäisin..en enää haluaisi ketään muuta. Tätä on kestänyt 3,5 vuotta, että kuherruskuukaudet on jo ohitettu. Prinssejä on olemassa, mutta niitä ei kasva joka puussa...
Minun haasteeni on pitää Prinssiä sen arvoisena...ei koskaan ottaa itsestään selvyytenä hänen jaloa luonnettaan ja palvovaa rakkauttaan minua kohtaan. Kaikki suhteet perustuvat Antamiseen ja ottamiseen - tasapainossa toisiinsa nähden.