Seurusteltu ollaan 5-vuotta, joista melkein neljä vuotta kihloissa ja asuttu yhdessä. Mulla on ollut jo monta vuotta tunne, ettei mies ei ole oikea minulle. Oon niin kyllästynyt jatkuvaan typeräksi ämmäksi haukkumiseen. Miehellä on jotenkin niin negatiivinen elämänasenne. Ei näe ollenkaan hyviä asioita elämässä. Sitten kaiken turhautumisensa hän purkaa minuun. On vaan niin vaikeaa lopettaa suhde. Kuitenkin välittää vielä toisesta ja toinen anelee polvillaan jäämään.
Tänä aamuna pistin suhteen poikki. En vaan tiedä oliko se oikea päätös? Yksin joutuminen on vaan niin vaikeaa. Sitä jää tyhjän päälle. Mä pelkään etten löydä parempaa miestä itelleni ja tein väärän päätöksen lopettaessani tän suhteen. Kaikki on niin sekavaa. Rakastan sitä miestä, mutta se on kasvattanut niin paljo mun sisälleni vihaa sitä kohtaan, etten tiedä enää rakastanko vai vihaanko enemmän. Mikä on järkevin ratkaisu?
Tänä aamuna pistin suhteen poikki. En vaan tiedä oliko se oikea päätös? Yksin joutuminen on vaan niin vaikeaa. Sitä jää tyhjän päälle. Mä pelkään etten löydä parempaa miestä itelleni ja tein väärän päätöksen lopettaessani tän suhteen. Kaikki on niin sekavaa. Rakastan sitä miestä, mutta se on kasvattanut niin paljo mun sisälleni vihaa sitä kohtaan, etten tiedä enää rakastanko vai vihaanko enemmän. Mikä on järkevin ratkaisu?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kumppanin mollaaminen ei kuulu terveeseen suhteeseen, kyllä ne huonot fiilikset pitäis kanavoida johonkin muuhun kuin kumppaniin, mutta moni tekee nuorena ton virheen.
Sitten voi kanssa välillä miettiä suhteileeko liian läheisriippuvaisesti, kannattaa hommata ensin oma elämä ja omat päämäärät eikä odottaa että suhde toisi nämä tullessaan.
Järkevin ratkaisu on erota.
Kyllä hyvässä suhteessa tietää, että tosiaan haluaa olla toisen kanssa!
Minulla meni nuoruudesta melkein 10 vuotta hukkaan, kun juutuin kaksi kertaa suhteisiin, jotka alusta asti eivät tuntuneet oikealta.
Eroaminen sattuu aikansa. Se on vaan pakko sietää. Keskity silloin harrastuksiin, ystäviisi ja perheeseesi.
Kerro asiallisesti ja ystävällisesti viestillä esim. että typeräksi ämmäksi haukkuminen ja negatiivinen asenne eivät tuntuneet hyviltä sinusta. Kerro että toivoit molemmin puolin kunnioitusta eikä haukkumista ja positiivista elämän asennetta suurin piirtein. Liika itsensä puolustelukaan ei tunnu hyvältä. Sano ettei hän varmaan tiennyt asioista, eikä hän saa syyttää itseään vaan rakentavaa asennetta.
Toivottavasti noin muuten hän pyytää anteeksi tai pahoittelee.
Sinä näet muuttuuko vai ei. Ei toista saa aina haukkua ja olla negatiivinen.
Siis viimeinen lause oli miehestä. Sinä vaikutat fiksulta.
Jos toinen ihminen kohtelee huonosti ja saa sussa tollasia tunteita aikaseks niin se ei voi olla hyväks. Vasta jälkeen päin pystyy tajuamaan miten joku suhde saattoi olla väärä tai jopa sairas. Kun elää siinä suhteessa 24/7 niin sitä sokeutuu eikä aina edes tajua ettei asioiden kuulu mennä jollain tavalla.
Itse seurustelin melkein 10vuotta ja pidin suhdettani hyvänä. Kun erosimme reilu vuosi sitten niin tajusin miten kauheessa suhteessa olin ollut. Toisen ei kuulu herättää vihan tunteita. Itskkään en jaksanut kuunnella sitä ainaista haukkumnista ja mollaamista.
päätöksen teko ei oo helppo. Mut jos olet tuntenut noin jo vuosien ajan niin nyt on aika toimia eli hienoa että teit päätöksen. Yritä olla vahva ja pysyä siinä.
uuden elämän aloittamine tuntuu pelottavalta koska se vaikuttaa niin moneen asiaan.. talouteen, asuntoon ja jopa ystäväpiiriin. Mutta kiitos seisoo lopussa ja elämä jatkuu.
Ihan varmasti löydät vielä sen oikena ja tajuat millainen on oikea ja hyvä suhde!!
Toivon voimia... tiedät kyllä mikä on oikea ratkaisu kun pysähdyt kuuntelemaan itseäsi!!!
Muista että olet vielä nuori eikä päätöksen teossa tarvitse pohtia muita osapuolia kuten vaikka lapsia. Anna elämän tuulteen puhaltaa=)
Seurustelin 18vuotiaana yhden tytön kanssa ja lopetin suhteen koska kuulin kauttarantain, että hän oli minua pettänyt(en kysynyt hänen kantaansa asiaan, vaan jätin oitis). Myöhemmin selvisi, että mitään pettämistä ei ollut tapahtunut ja koko juttu oli paskapuhetta. Nykyisin naimisissa toisen naisen kanssa ja meillä yhteinen lapsi, kuitenkin välillä tulee mietittyä olisiko meillä voinut olla tuon edellämainitun naisen kanssa yhteistä tulevaisuutta.
Teillä tosin on pitkä historia joten yhteiselo on käynyt tutuksi joten hieman eri tilanne kuin minulla oli aikoinaan. Pointtina kuitenkin se, että jos todella mietit kannattiko jättää niin mieti vielä muutamaan kertaa mitä TODELLA haluat koska omalla kohdallani jättämiseni on raastanut minua jo vuosia.
kieltämättä mietityttää teinkö oikean päätöksen. ollaan joka päivä juteltu miehen kanssa ja mietitty tilannetta. tänään tajusin viimeistään että kyllä se mua on aina arvostanut, vaikka tosiaankin purkanut aina turhaumansa minuun. mun mielestä osoitti todellista epäitsekkyyttä, kun se sano ettei tiedä voiko muuttua vaikka haluaakin,eikä voi luvata muuttuvansa koska ei halua valehdella mulle jos asiat meneekin takasi samaan tilanteeseen. ei halua mun kärsivän enää. luvattiin toisillemme, että vaikka mikä tuli niin ollaan ystäviä lopun elämäämme ja tuetaan toisiamme joka elämän vaiheessa.