Kirjoitan tänne kun ottaa taas päähän tämä "parisuhteeni". Mies petti ja nyt pohditaan mihin tämä johtaa. Alkaa tuntua ettei yhtään mihinkään. Tai sitten molempien omaan elämään.
Ajattelin ensin, että tasoitan tilit pettämällä häntä ja hakeuduin tilanteisiin. Mutta ei vaan onnistu. Koska ilmeisesti koen vielä olevani hänen kanssaan suhteessa eli jotain tunnesiteitä on, en vaan pysty harrastamaan seksiä muiden kanssa. En tunne sitä viehätystä ja ilman sitä on kai aika turha lähteä sekstaamaan. Jokunen periaatteessa kiinnostavakin ihminen on ilmaissut halunsa vakavampaankin suhteeseen, mutta tuntuu vaan että nyt ei jaksa.
Tuli mieleen, että ehkä osa ihmisistä oikeasti on yksiavioisia, eivät vaan pysty muiden kanssa suhteeseen jos yhtä rakastavat. Toisilla ei tätä rajoitusta ole, vaan kaikki käy, vaikka samaan aikaan. Miten tällaisten ihmisten suhteista voisi sitten tulla muuta kuin itkua ja sydämen särkymisiä?
No, tulevaisuutta on pakko suunnitella. Mietin mitä anteeksianto on ja voisiko se olla mahdollinen. Mies katuu enkä usko että tekisi uudestaan. Kyllä tämä sen verran kärsimystä on aiheuttanut. Kyseessä ei ollut vakava eikä pitkä suhde, mutta paljon se kuitenkin rikkoi. Luottamus on tiessään, kauniit muistot maahan poljettu. Mieheni ei ole enää se johon joskus rakastuin. Mielestäni hän ei myöskään ole tehnyt tarpeeksi korjatakseen asioita. Olettaa vaan että kaikki tästä lähtien jatkuu kuin ennenkin. En pysty olemaan hänen kanssaan enää haavoittuva kuten parisuhteessa joskus pitää voida olla. Pakko pitää muuria välillämme pystyssä koska muuten en selviä.
Pitkän parisuhteen hautaaminen on kamalaa. Olen itkenyt niin paljon että kyyneleitä ei enää ole. Oliko kaikki tämä kärsimys turhaa? Siltä tuntuu nyt. Mutta voihan olla että opin myös jotain hyödyllistä. Ainakin, sen etten enää luota koskaan kokonaan. En tiedä onko se hyvä asia. Onneksi ulkona aurinko paistaa. Kevät tulee. Ehkä vielä joskus sydämeenikin.
Ajattelin ensin, että tasoitan tilit pettämällä häntä ja hakeuduin tilanteisiin. Mutta ei vaan onnistu. Koska ilmeisesti koen vielä olevani hänen kanssaan suhteessa eli jotain tunnesiteitä on, en vaan pysty harrastamaan seksiä muiden kanssa. En tunne sitä viehätystä ja ilman sitä on kai aika turha lähteä sekstaamaan. Jokunen periaatteessa kiinnostavakin ihminen on ilmaissut halunsa vakavampaankin suhteeseen, mutta tuntuu vaan että nyt ei jaksa.
Tuli mieleen, että ehkä osa ihmisistä oikeasti on yksiavioisia, eivät vaan pysty muiden kanssa suhteeseen jos yhtä rakastavat. Toisilla ei tätä rajoitusta ole, vaan kaikki käy, vaikka samaan aikaan. Miten tällaisten ihmisten suhteista voisi sitten tulla muuta kuin itkua ja sydämen särkymisiä?
No, tulevaisuutta on pakko suunnitella. Mietin mitä anteeksianto on ja voisiko se olla mahdollinen. Mies katuu enkä usko että tekisi uudestaan. Kyllä tämä sen verran kärsimystä on aiheuttanut. Kyseessä ei ollut vakava eikä pitkä suhde, mutta paljon se kuitenkin rikkoi. Luottamus on tiessään, kauniit muistot maahan poljettu. Mieheni ei ole enää se johon joskus rakastuin. Mielestäni hän ei myöskään ole tehnyt tarpeeksi korjatakseen asioita. Olettaa vaan että kaikki tästä lähtien jatkuu kuin ennenkin. En pysty olemaan hänen kanssaan enää haavoittuva kuten parisuhteessa joskus pitää voida olla. Pakko pitää muuria välillämme pystyssä koska muuten en selviä.
Pitkän parisuhteen hautaaminen on kamalaa. Olen itkenyt niin paljon että kyyneleitä ei enää ole. Oliko kaikki tämä kärsimys turhaa? Siltä tuntuu nyt. Mutta voihan olla että opin myös jotain hyödyllistä. Ainakin, sen etten enää luota koskaan kokonaan. En tiedä onko se hyvä asia. Onneksi ulkona aurinko paistaa. Kevät tulee. Ehkä vielä joskus sydämeenikin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moi,
Kerran pettänyt, niin pettää toisenkin kerran. Minun suhteeni päättyi myös pettämiseen. Toki hän on marokkolainen mies. Jatkuvaa valehtulua. Luottamusta ei lainkaan. Toivon sinulle voimia. Älä turhaan kosta. Se ei auta mitään, saat vaan itsellesi pahanolon, koska tunnesiteesi on vielä niin voimakaat. Aloita pikkuhiljaa uusi elämä. Ulkoile paljon ja keksi uusia harrastuksia. Anna raivon purkautua ja keskustele paljon ystäviesi kanssa asiasta ja anna ajan kulua. Kyllä aurinko sinulle vielä paistaa.
terveisin
Nykyisin vapaa mies