Haluaisin kertoa oman tarinani lyhyesti ja saada asiallisia kommentteja. Eli aloimme seurustelemaan mieheni kanssa kun olin 14, eli 11 vuotta sitte (liian nuorina). kolmen vuoden jälkeen mies alkoi pettää, ja teki sen minun "ystävien" kanssa, useasti, ja aina annoin anteeksi(typerää!). Jatkoimme seurustelua ja saimme esikoisen kun olin 20. Kolmen vuoden päästä tästä aloin odottamaan toista lastamme, silloin sain tietää että miehelläni oli ollut suhde toisen kanssa kun olin odottanut esikoistamme. Annoin anteeksi (vielä typerämpää!) Nyt muutama viikko sitten minua alkoi ahistamaan nuo kaikki vanhat asiat,(enkä vieläkään kuulemma tiedä kaikkia miehen petturireissuja) ja meillä on mennyt sen takia aika huonosti ainakin minun puolelta. Päädyinpä sitten yksillä juhlilla vieraan miehen sänkyyn, tosin olimme molemmat tosi humalassa eikä homma sitten mennyt ihan loppuun asti (mies ei lauennut vaan sammui kesken homman!) Seuraavana päivänä minun oli pakko kertoa miehelleni että olin pettänyt sitä, mutta en kertonut että menimme ihan niin pitkälle. Mieheni sanoi ettei sillä ole väliä vaikka oliski menny vaan rakastaa minua ja haluaa jatkaa. Joten jatkoimme yhdessä. En silti pysty enää rakastamaan miestäni ja tunnen inhotusta joka kerta kun se tulee lähelle. Pari päivää sitten huomasin että olen raskaana, mieheni tietysti on innoissaan mutta en pysty siitä itse kunnolla iloitsemaan. Haluaisin erota mutta en lasten takia pysty. Mieheni on loistava isä enkä haluaisi omaa itsekkyyttäni sitä heilta riistää. Mitä teen?
Vaikea avoliitto
bpb
61759
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
vaan on niin että ero ja äkkiä! lapset vaan kärsii tuossa tilanteessa ja ne on paljon viisaampia kun mitä vanhemmat olettaa. aikamoista sähläämistä on kyllä joittenkin elämä, voi voi
jos miestäsi ei liikuta yhtään, vaikka naisit puolen kaupungin kanssa, ei hän oikeasti välitä sinusta tippaakaan. Hyvä isä voi olla vaikkei välittäisi lastensa äidistä tuon taivaallista. Sillehän tuo vaikuttaa. Miehelläsi on panoja ilman sinuakin. Sinun tehtäväsi on olla miehellesi lastenhoitaja ja piika. Senkö mallin haluat lastesikin oppivan?
Eiko ole ihanaa kun saa tehda aivan mita haluaa ja kaikki on sallittua!
Kukaan ei tuomitse, saa sekoilla humalassa ja selvin pain! Mita silla on valia minne ja kuinka monta lasta tekee, kylla se yhteiskunta (veromaksajat) heidat hoitaa ja itsenikin siina sivussa.
Jatketaan vain samaa huoraamista, kylla siita hyvaa tulee!
Oma arvokin nousee kun oikein kunnolla huoraa!
Sitten kun lapsesi oppivat puhumaan, he saavat ylpeilla toisille lapsille (heidan ensin kerrottua "minun aitipa onkin siivooja, Minun aitipa onkin opettaja, Minun aitipa onkin kokki...) minun aiti ja isa onkin huora!
Kauhistuin oikein kertomustasi koska se oli kuin suoraan minun elämästä, paitsi se että ollaan oltu kohta 12v ja en ole raskaana.....Ero on nyt ainoa vaihto ehto mutta kun se tuntuu niin tuskalliselta...olisi kivaa keskustella sinun kanssa enemmänkin mutta nämä kaikkien lukijoiden käytössä olevat sivut eivät ole oikeen kivoja kun asioita on kumminki aika arkojakin...ja jos koskaan niin nyt tarvitsisi jonkun "kohtalo" toverin!!!
Mene äkkiä puhumaan ammattilaiselle.