Olen seurustellut nykysin poikaystavani kanssa vasta puoli vuotta, aika tuntuu todella pitkalta. Asumme molemmat ulkomailla, poikaystavallani on taalla erittain hyva tyopaikka,laaja kaveripiiri ja osa perheestaankin. Han on asunut taalla minua kauemmin. Itsellani on muutama minua useita vuosia (10-20vuotta) vanhemoia ystavia,kenen kanssa vietan lahinna aikaa baareissa, ei siis mitaa tosi ystavia kenelle soittaa hadan tulle. Olen myos toissa, mutta tyosopimukseni paattyy kesalla. Enka tieda tulevasta, ei ole toita tiedossa.. en osaa paikallista kielta niin hyvin etta paasin toihin paikallisiin firmoihin jne. Olen itse 23-vuotias, tahtoisin opiskella lisaa jne. Taalla se ei onnistu. Vaikka tykkaan tasta maasta ja kulttuurista ja haluaisin oppia Espanjan paremmin silti kamala poltto jaloissa etta paasisi Suomeen, voisi taas palata niin sanottuun normaaliin elmaan. Ja tata poikaystavani ei ymmarra. olen luvannut etta mikali minulle jarjestyy toita, tietenkin tulen takaisin mutta vain vuodeksi. Tappelemme monta kertaa viikosta tasta aiheesta, en kuulema tee tarpeeksi asian eteen jne.. mutta kun ei ole mitaan mita voisin teha!
Poikaystavallani on taalla niin sanotusti kaikki mutta minulla ei muuta kun han. Ikavoin perhettani ja ystaviani.
En tieda mita tassa tilanteessa pitaisi tehda. Poikaystavani ansaistsee niin paljon etta han voisi elattaa minut, mutta mina taas en halua sita. En halua joutua hanen armoilleen. Jos ei ole toita en tule takaisin. vaikka rakastan poikaystavaani yli kaiken ja muuten meilla menee loistavasti niin tama asia on jo ajankohtainen ja paatoksia pitaa tehda.
Olenko itsekas? Han aina sanoo etta olen itsekas kun ajattelen vain itseani. Han voi muuttaa perassani Suomeen, mutta se tarkoittaa sita etta hanen palkkanasa tippuu useilla tonneilla. Han haluaisi nytten takoa rahaa perheemme tulevaisuuden turvaamikseksi.
Eilen taas niin iso riita etta sopua ei nay. En tieda pitaisiko luovuttaa ja lahtea suhteesta enenn ku asiat menee entista enemman vaikeaksi vaikka todella rakastan hanta.
Lahetin tanaan ystavani mukana joka tyoskenetelee samassa firmassa hanelle, hanen muutaman vaatteensa (mita tiedan hanen tarvitsevan) seka suklaarasia.Mutta kiitosta eika mitaan tullut takaisin. Luulen etta han koki vaatteiden palautuksen sen merkkina etta jatan hanen ja tulin katuma paalle. Tietenkin olisi pitanyt soittaa ja sano etta tulisi hakemaan tavaransa jos tarvitsee..
En tieda onko tasta nousua enaan...
POikaystavani on todella mustasukkainen enka tykkaa siita yhtaan, joten koko ajan olen syynnissa. Elamme lattari maassa josssa vaaleat sinisilmaiset neitokaiset saavat todella huomionsa miehilta. Mutta en ikina tekisi mitaan kenenkaan kanssa ja han tietaa sen. Mutta paikalliset miehet ovat myos hyvin ns. yrittelijaita, Saan kuukausittan useita kimppuja kukkia kotiin jne.. en voi asialle mitaan olen kaikille sanonut etta olen varattu enka jaa kenellekaan numeroani tai mitaan koska minua ei kiinnosta!!
Ainakin sain purettua tanne. Kiitos ja kumarrus jos jaksoit lukea loppuun!
Poikaystavallani on taalla niin sanotusti kaikki mutta minulla ei muuta kun han. Ikavoin perhettani ja ystaviani.
En tieda mita tassa tilanteessa pitaisi tehda. Poikaystavani ansaistsee niin paljon etta han voisi elattaa minut, mutta mina taas en halua sita. En halua joutua hanen armoilleen. Jos ei ole toita en tule takaisin. vaikka rakastan poikaystavaani yli kaiken ja muuten meilla menee loistavasti niin tama asia on jo ajankohtainen ja paatoksia pitaa tehda.
Olenko itsekas? Han aina sanoo etta olen itsekas kun ajattelen vain itseani. Han voi muuttaa perassani Suomeen, mutta se tarkoittaa sita etta hanen palkkanasa tippuu useilla tonneilla. Han haluaisi nytten takoa rahaa perheemme tulevaisuuden turvaamikseksi.
Eilen taas niin iso riita etta sopua ei nay. En tieda pitaisiko luovuttaa ja lahtea suhteesta enenn ku asiat menee entista enemman vaikeaksi vaikka todella rakastan hanta.
Lahetin tanaan ystavani mukana joka tyoskenetelee samassa firmassa hanelle, hanen muutaman vaatteensa (mita tiedan hanen tarvitsevan) seka suklaarasia.Mutta kiitosta eika mitaan tullut takaisin. Luulen etta han koki vaatteiden palautuksen sen merkkina etta jatan hanen ja tulin katuma paalle. Tietenkin olisi pitanyt soittaa ja sano etta tulisi hakemaan tavaransa jos tarvitsee..
En tieda onko tasta nousua enaan...
POikaystavani on todella mustasukkainen enka tykkaa siita yhtaan, joten koko ajan olen syynnissa. Elamme lattari maassa josssa vaaleat sinisilmaiset neitokaiset saavat todella huomionsa miehilta. Mutta en ikina tekisi mitaan kenenkaan kanssa ja han tietaa sen. Mutta paikalliset miehet ovat myos hyvin ns. yrittelijaita, Saan kuukausittan useita kimppuja kukkia kotiin jne.. en voi asialle mitaan olen kaikille sanonut etta olen varattu enka jaa kenellekaan numeroani tai mitaan koska minua ei kiinnosta!!
Ainakin sain purettua tanne. Kiitos ja kumarrus jos jaksoit lukea loppuun!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.