Moi! sanokaas jos tiiätte mikä on kaverin ja ystävän ero?;)
kAVERUUDEN JA YSTÄVYYDEN ERO.
Risukasa
197402
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
kaveri on pelkää kaveri.. mut ystävä onkin vakampi kuin kaveri.. ystävä tukee toise toisten ja kuuntelee kaikken sun murheita asiaoita ja ystävä on ikuisuuta!!!
Eiköhän se ainakin ole jonkinlainen raja, että ystävä tietää sinusta kaiken ja silti pitää sinusta. Itselläni on näitä kaksin kappalein.
Ensin ollaan kavereita ja sitten jos tämä kaveri tuntuu sellaiselta, että hänet uskaltaa päästää lähelle itseänsä, niin silloin hänestä tulee ystävä. Kaikki ystävät ovat kavereita, mutta kaikki kaverit eivät ole ystäviä - eivät läheskään. Itselläni on vain kaksi ystävää, mutta kymmenkunta kohtuuhyvää kaveria.
Yksiavioisella ihmisellä voi sitten olla ystävien ja kavereiden lisäksi vielä yksi ihminen, joka on jotain enemmän kuin kumpikaan. Yleensä tämä ihminen on toista sukupuolta, ja jota myös parikumppaniksi kutsutaan.
Tuli muuten mieleeni, että onko täällä jotakuta, joka on hieman erimieltä minun kanssani tuosta, että jokainen ystävä on myös kaveri? Kiinnostaisi vaan tietää.
no aatteles että sulla on ystävä joka ei käy sun kans dokaa nii eihän se oikeestaan oo kaveri..
; )
eli siis jos joku sanoo ettei haluu olla kaveri niin tarkoittaa ettei vain haluu lähtee mun kaa dokaa...?
;)
ystävän päästää lähemmäksi ja uskaltaa paljastaa tunteensa...esimerkiksi uskaltaa itkeä ja nauraa rehellisesti..kavereitten seurassa vähän "suodattaa" tunteitaan!!
moi...
kaveri = hyvä KAVERI joka on reilu ystävällinen kiva hauska mukava... ja sellainen kun omasta mielestä oman KAVERIN pitää olla... :)
ystävä = tosi hyvä KAVERI te olette aivan samanlaisia.. luonteet suunnilleen samanlaiset ja olette toistenne tyylisiä.. voitte luottaa toisiinne ja sellasta... :)
t. minä... :)
Kaveri on sellanen joka hakee sut putkasta kun oot mennyt törttöilemään, mutta ystävä taas on sellanen joka istuu sun vieressä sielä putkassa!
Kun kaveri hylkää ei tunnu niin pahalta. Jos ystävä tekee sen, jää siitä elinikäinen
vamma !
Mitenköhän monesti tällainen kaveri luulee olevansa ystävä ja pettyy, kun toinen osapuoli suhtautuukin ihmissuhteeseen kevyemmin ja säätelee molempien avautumista? En oikein itse ymmärrä kaveri versus ystävä -ajattelua. On tarve määritellä suhteet niin, että sitä on joko tuttava tai sitten luotettu ystävä, perheenjäsenet tietysti vielä erikseen.
Ei perheenjäsen oikein ole mikään luokitelma. Toisilla on etäiset välit, toisilla tosi läheiset välit. Jotkut voivat olla jopa pahoissa riidoissa tai ei edes puheväleissä.
Omassa luokitelmassa kaveri on sellanen, jota on kiva nähdä silloin tällöin ja vaihdella kuulumiset. Ja ehkä harrastaa samaa harrastusta (harrastuskaveri). Tuttava ehkä enempikin joku kaverin kaveri, jonka hädin tuskin tunnet nimeltä ja tapaat vain satunnaisesti muiden ihmisten "välityksellä".
Ystävä on jo sitten huomattavasti läheisempi henkilö, johon voit oikeasti luottaa ja joka tukee sinua vaikeilla hetkillä ja toisaalta luottaa sinuun omien asioidensa kanssa.
Mutta joo. Se on tosi kurja tilanne molemmille osapuolille, jos toinen on toiselle "ystävä", mutta toinen toiselle vain "kaveri". Ystävyyttä kaipaava ei millään saa tarpeeksi irti toisesta, koska toinen tahtoo olla vain kaveri. Ja toisaalta tämä kaveri saattaa turhautua, kun toinen on jatkuvasti tuputtautumassa seuraksi tai vuodattamassa omia asioitaan.
Esim. itselläni syystä jos toisesta valtaosa kaverisuhteista etääntyi aikuisiällä ja jäljellä vain pari kaveria. Toiseen heistä luotan kuten ystävään vaikka kuitenkin tiedän ettei hän kaipaa minusta ystävää. Toisinaan vaikea muistaa, ettei itselleni läheisin ihmissuhde ole oikeasti mitenkään kovin läheinen. Helposti odottaa vähän liikaa toisesta ja pettyy, vaikka yrittäisi pitää odotukset tosi matalalla. Myös hän on turhautunut joskus tilanteeseen, kun omasta yksinäisyydestä johtuen olen pyörinyt liikaa jaloissa tai avautunut ongelmista.
Ei ihan optimi tilanne, mutta viihdytään kuitenkin toistemme seurassa kavereina ja koitetaan ymmärtää erilaisia elämäntilanteitamme. Hän ymmärtää, että yksinäisyys tekee minusta toisinaan hieman läheisriippuvan. Minä taas pyrin parhaani mukaan antamaan hänelle tilaa elää oma elämäänsä ja yritän pitää liiat hapatukset kurissa. Toisinaan vähän kurja katsella sivusta, kun hänellä hauskaa ystävien kanssa ja itsellään ei ketään ketä tavata. Tai elämä hankalassa tilanteessa, mutta ei ketään kenelle avautua. Mutta näillä mennään kunnes löydän jotain parempaa oman elämäni täytteeksi :)
Minullakin oli vähän samanlainen tilanne sillä lailla, että ystävä on parisuhteessa ja hänellä on oma elämänsä, itse olen yksinäinen. Hänelle pystyin avautumaan omista ongelmista ja hän minulle omistaan. Mutta sitten tässä pari päivää sitten, ehkä väärinkätyksiä tai jotain, huomasin, että hän, suhteessa oleva, oli treffipaltalla ja oli kirjoittanut sen niin, että aivain kuin hakisi seuraa tosissaan. Olin jo aikaisemminkin huomannut tämän, ja kysellyt että miksi se siellä on, mutta en saanut vastausta. Itseasiassa oli jo kesästä asti se profiili, mutta ei halunnut tunnustaa. Minä en ymmärtänyt, miksi, kun hän ei selittänyt minulle, ystävälleen. Minä sitten hölmönä, yksinäisenä, huono päivä ym. haukuin häntä siinä profiilissa, lähetin omalla viestin. Tietenkään en nyt 100% varma voinut olla, mutta asia selvisi, kun hän messengerissä asian sanoi, kertoi ettei enää halua olla kanssani tekemisissä. Minä vain yritin auttaa, minä en tarkoittanut niitä sanoja, mitä sanoin, mutta tarkoitus oli herättää ja saada vastausta. Minä olin huolissani hänestä ja hänen suhteestaan, kun hänellä oli joskus aikaisemminkin huolia. Mutta tein väärin, koskaan ei saisi sanoa sellaista, mitä ei tarkoita ja pitää muutenkin ajatella, mitä sanoo. Siinä meni se ystävyys, olen ollut ihan maassa sen takia, kohta kaksi päivää ollut syömättä ja en oo pystynyt tekemään mitään, harmittaa niin paljon, kun yritin vaan auttaa ja siitä sitten auheitui tällaista. Hän merkitsi minulle niin paljon, ainoa tosi ystävä, nyt mulla ei ole sitten ketään. Aika merkityksettömältä tuntuu elämä tällä hetkellä, mutta eipä voi mitään.
Muistakaa siis, vaikka ystävälle voi sanoa kaikkea, niin siltikään ei voi häntä haukkua ja omaa pettymystään purkaa häneen.
kaveri on sellanen jota tapaat ehkä kerran kahdes vuodes. Ystävä on sellanen joka kutsuu kylään ja lähet sen kaa vaikka baariin kaljalle ja lisäksi soittelet päivittäin tai useesti viikossa ja yställe voit kertoa kaikki huolesi.
Ystävä on sellainen, jolle voi kertoa kaiken. Hulluimmat ajatukset, toiveet, pelot. Itkeä hänen kanssaan. Ystävän kanssa ei tarvitse nolostua siitä, minkälainen on. Tuntea toisen läpikotaisin. Ystävyys on rakkautta, mutta erilaista mitä kumppanin kanssa. Kaveruus on ystävyyttä "laimeampaa". Tekee yhdessä asioita, pitää hauskaa yhdessä jne. Kaveruus ei koskaan ehkä syvenny ystävyydeksi, koska ei anna itsestään sitä toista puolta. Ei anna huonojen puolien näkyä, ei koskaan itke tai sure kaverin kanssa jne.
mulla on joitakin kavereita, mutta ystäväksi ne muuttuu jos ne ansaitsee sen. Ystävä ei ole se joka valehtelee vain oman etunsa takia, vaan se joka puhuu totta, vaikka se totuus ois kuinka haljua tahansa.
rinnalle myös elämäntilanteen vaihtuessa esim. sinkusta perheelliseksi tai työssäkäyvästä työttömäksi.
Huonojen kokemusten kautta olen oppinut että ystävä on sellainen joka ei valehtele ja vie toisen miestä vaikka kuinka mieli tekisi ja sellainen joka myös vaivautuu kutsumaan kotiinsa. Nyt jo kaksi kokemusta sellaisista "kavereista" jotka vähät välittävät kutsua kotiinsa käymään.
Tosiystävä on mielestäni sellainen, joka ei hylkää silloinkaan, kun toisella on vaikeaa. Ystävyyden täytyy kuitenkin olla vastavuoroista niin, että puolin ja toisin kuunnellaan ja tuetaan toinen toisiamme elämän myrskyissä.
kkk