kAVERUUDEN JA YSTÄVYYDEN ERO.

no aatteles että sulla on ystävä joka ei käy sun kans dokaa nii eihän se oikeestaan oo kaveri..

; )

... kirjoitti:

no aatteles että sulla on ystävä joka ei käy sun kans dokaa nii eihän se oikeestaan oo kaveri..

; )

eli siis jos joku sanoo ettei haluu olla kaveri niin tarkoittaa ettei vain haluu lähtee mun kaa dokaa...?

;)

Mitenköhän monesti tällainen kaveri luulee olevansa ystävä ja pettyy, kun toinen osapuoli suhtautuukin ihmissuhteeseen kevyemmin ja säätelee molempien avautumista? En oikein itse ymmärrä kaveri versus ystävä -ajattelua. On tarve määritellä suhteet niin, että sitä on joko tuttava tai sitten luotettu ystävä, perheenjäsenet tietysti vielä erikseen.

... kirjoitti:

Mitenköhän monesti tällainen kaveri luulee olevansa ystävä ja pettyy, kun toinen osapuoli suhtautuukin ihmissuhteeseen kevyemmin ja säätelee molempien avautumista? En oikein itse ymmärrä kaveri versus ystävä -ajattelua. On tarve määritellä suhteet niin, että sitä on joko tuttava tai sitten luotettu ystävä, perheenjäsenet tietysti vielä erikseen.

Lue lisää

Ei perheenjäsen oikein ole mikään luokitelma. Toisilla on etäiset välit, toisilla tosi läheiset välit. Jotkut voivat olla jopa pahoissa riidoissa tai ei edes puheväleissä.

Omassa luokitelmassa kaveri on sellanen, jota on kiva nähdä silloin tällöin ja vaihdella kuulumiset. Ja ehkä harrastaa samaa harrastusta (harrastuskaveri). Tuttava ehkä enempikin joku kaverin kaveri, jonka hädin tuskin tunnet nimeltä ja tapaat vain satunnaisesti muiden ihmisten "välityksellä".

Ystävä on jo sitten huomattavasti läheisempi henkilö, johon voit oikeasti luottaa ja joka tukee sinua vaikeilla hetkillä ja toisaalta luottaa sinuun omien asioidensa kanssa.



Mutta joo. Se on tosi kurja tilanne molemmille osapuolille, jos toinen on toiselle "ystävä", mutta toinen toiselle vain "kaveri". Ystävyyttä kaipaava ei millään saa tarpeeksi irti toisesta, koska toinen tahtoo olla vain kaveri. Ja toisaalta tämä kaveri saattaa turhautua, kun toinen on jatkuvasti tuputtautumassa seuraksi tai vuodattamassa omia asioitaan.

Esim. itselläni syystä jos toisesta valtaosa kaverisuhteista etääntyi aikuisiällä ja jäljellä vain pari kaveria. Toiseen heistä luotan kuten ystävään vaikka kuitenkin tiedän ettei hän kaipaa minusta ystävää. Toisinaan vaikea muistaa, ettei itselleni läheisin ihmissuhde ole oikeasti mitenkään kovin läheinen. Helposti odottaa vähän liikaa toisesta ja pettyy, vaikka yrittäisi pitää odotukset tosi matalalla. Myös hän on turhautunut joskus tilanteeseen, kun omasta yksinäisyydestä johtuen olen pyörinyt liikaa jaloissa tai avautunut ongelmista.

Ei ihan optimi tilanne, mutta viihdytään kuitenkin toistemme seurassa kavereina ja koitetaan ymmärtää erilaisia elämäntilanteitamme. Hän ymmärtää, että yksinäisyys tekee minusta toisinaan hieman läheisriippuvan. Minä taas pyrin parhaani mukaan antamaan hänelle tilaa elää oma elämäänsä ja yritän pitää liiat hapatukset kurissa. Toisinaan vähän kurja katsella sivusta, kun hänellä hauskaa ystävien kanssa ja itsellään ei ketään ketä tavata. Tai elämä hankalassa tilanteessa, mutta ei ketään kenelle avautua. Mutta näillä mennään kunnes löydän jotain parempaa oman elämäni täytteeksi :)

20+2 kirjoitti:

Ei perheenjäsen oikein ole mikään luokitelma. Toisilla on etäiset välit, toisilla tosi läheiset välit. Jotkut voivat olla jopa pahoissa riidoissa tai ei edes puheväleissä.

Omassa luokitelmassa kaveri on sellanen, jota on kiva nähdä silloin tällöin ja vaihdella kuulumiset. Ja ehkä harrastaa samaa harrastusta (harrastuskaveri). Tuttava ehkä enempikin joku kaverin kaveri, jonka hädin tuskin tunnet nimeltä ja tapaat vain satunnaisesti muiden ihmisten "välityksellä".

Ystävä on jo sitten huomattavasti läheisempi henkilö, johon voit oikeasti luottaa ja joka tukee sinua vaikeilla hetkillä ja toisaalta luottaa sinuun omien asioidensa kanssa.



Mutta joo. Se on tosi kurja tilanne molemmille osapuolille, jos toinen on toiselle "ystävä", mutta toinen toiselle vain "kaveri". Ystävyyttä kaipaava ei millään saa tarpeeksi irti toisesta, koska toinen tahtoo olla vain kaveri. Ja toisaalta tämä kaveri saattaa turhautua, kun toinen on jatkuvasti tuputtautumassa seuraksi tai vuodattamassa omia asioitaan.

Esim. itselläni syystä jos toisesta valtaosa kaverisuhteista etääntyi aikuisiällä ja jäljellä vain pari kaveria. Toiseen heistä luotan kuten ystävään vaikka kuitenkin tiedän ettei hän kaipaa minusta ystävää. Toisinaan vaikea muistaa, ettei itselleni läheisin ihmissuhde ole oikeasti mitenkään kovin läheinen. Helposti odottaa vähän liikaa toisesta ja pettyy, vaikka yrittäisi pitää odotukset tosi matalalla. Myös hän on turhautunut joskus tilanteeseen, kun omasta yksinäisyydestä johtuen olen pyörinyt liikaa jaloissa tai avautunut ongelmista.

Ei ihan optimi tilanne, mutta viihdytään kuitenkin toistemme seurassa kavereina ja koitetaan ymmärtää erilaisia elämäntilanteitamme. Hän ymmärtää, että yksinäisyys tekee minusta toisinaan hieman läheisriippuvan. Minä taas pyrin parhaani mukaan antamaan hänelle tilaa elää oma elämäänsä ja yritän pitää liiat hapatukset kurissa. Toisinaan vähän kurja katsella sivusta, kun hänellä hauskaa ystävien kanssa ja itsellään ei ketään ketä tavata. Tai elämä hankalassa tilanteessa, mutta ei ketään kenelle avautua. Mutta näillä mennään kunnes löydän jotain parempaa oman elämäni täytteeksi :)

Lue lisää

Minullakin oli vähän samanlainen tilanne sillä lailla, että ystävä on parisuhteessa ja hänellä on oma elämänsä, itse olen yksinäinen. Hänelle pystyin avautumaan omista ongelmista ja hän minulle omistaan. Mutta sitten tässä pari päivää sitten, ehkä väärinkätyksiä tai jotain, huomasin, että hän, suhteessa oleva, oli treffipaltalla ja oli kirjoittanut sen niin, että aivain kuin hakisi seuraa tosissaan. Olin jo aikaisemminkin huomannut tämän, ja kysellyt että miksi se siellä on, mutta en saanut vastausta. Itseasiassa oli jo kesästä asti se profiili, mutta ei halunnut tunnustaa. Minä en ymmärtänyt, miksi, kun hän ei selittänyt minulle, ystävälleen. Minä sitten hölmönä, yksinäisenä, huono päivä ym. haukuin häntä siinä profiilissa, lähetin omalla viestin. Tietenkään en nyt 100% varma voinut olla, mutta asia selvisi, kun hän messengerissä asian sanoi, kertoi ettei enää halua olla kanssani tekemisissä. Minä vain yritin auttaa, minä en tarkoittanut niitä sanoja, mitä sanoin, mutta tarkoitus oli herättää ja saada vastausta. Minä olin huolissani hänestä ja hänen suhteestaan, kun hänellä oli joskus aikaisemminkin huolia. Mutta tein väärin, koskaan ei saisi sanoa sellaista, mitä ei tarkoita ja pitää muutenkin ajatella, mitä sanoo. Siinä meni se ystävyys, olen ollut ihan maassa sen takia, kohta kaksi päivää ollut syömättä ja en oo pystynyt tekemään mitään, harmittaa niin paljon, kun yritin vaan auttaa ja siitä sitten auheitui tällaista. Hän merkitsi minulle niin paljon, ainoa tosi ystävä, nyt mulla ei ole sitten ketään. Aika merkityksettömältä tuntuu elämä tällä hetkellä, mutta eipä voi mitään.

Muistakaa siis, vaikka ystävälle voi sanoa kaikkea, niin siltikään ei voi häntä haukkua ja omaa pettymystään purkaa häneen.