Meillä meni välit muijan kans joskus todella huonoiksi. Tapeltiin aina eikä mikää toiminut kunnolla. Oli sillon jotain 7vuotta avioelämää takana. Tenavat vaati kaiken huomion ja oltiin vasyneitä ja kyllästyneitä. Paheksuttiin kaikkee seksististä, avioero häämötti, tuntu että ei yhtään enää...
Mä en jaksanu enää, aloin vaan avautuun. Kerroin ja paljastin aivan kaiken mitä olen oikeasti, huonot, hyvät ja kaiken siltä väliltä. Lopetin teeskentelyt ja jauhamiset, yritin ajatella asioita monelta kantilta ja tajuta millanen äijä mä olin ollut. Tein kait jonkinlaisen matkan itteeni, lopetin duunin ja aloin opiskeleen. Aloin vaan tekeen just niinku musta tuntu parhaalle. Vaadin naistani tekeen saman, jaettiin vastuuta puoliks jne.
Nyt 14v naimisissa, rakastan naistani, olen hulluna naiseeni ja naidaan ku kanit, ei mitään estoja vaan annetaan palaa. Esim. joskus muija käy naisten kans bailaamassa ja mä kavereitteni, tavataan jossain ja imutellaan ku teinit. Lähetään taksilla kotiin paneen... Tekstarit kulkee koko ajan, enimmäkseen tuhmia viestejä. Töissä väsyttää monesti yön panemisen jälkeen mutta ei me piitata siitä, nautitaan vaan toisistamme ja sit otetaan pikku päikkärit illalla.
Ehkä tääkin on vaan joku vaihe elämässä??? Kyllä me vieläki joskus riidellään mut todella harvoin, opeteltiin vältteleen sellasia tilanteita, toki sanavalmis naiseni "nalkuttaa" sukista ja ovista yms. kuten ennenkin mutta en anna sen häiritä.
Meille toimi ainaki totaalinen avautuminen, rakastuttiin ihan älyttömästi toisiimme ja tuntuu että rakastun kokoajan lisää.
Mä myönnän että äijät on niin ylpeitä ja tarkkoja egostaan eikä uskalla olla vaan heikkoja ittejänsä. Pelkää tunnustaa pelkäävänsä, pelkää itkeä jne. Mitä sitä turhaan pinnistelee ja yrittää skarpata, hermothan siinä vaan menee, ottaa vaan rennosti.
Aika oksettavan imelä tarina varmaan monista mutta aivan sama.
Mä en jaksanu enää, aloin vaan avautuun. Kerroin ja paljastin aivan kaiken mitä olen oikeasti, huonot, hyvät ja kaiken siltä väliltä. Lopetin teeskentelyt ja jauhamiset, yritin ajatella asioita monelta kantilta ja tajuta millanen äijä mä olin ollut. Tein kait jonkinlaisen matkan itteeni, lopetin duunin ja aloin opiskeleen. Aloin vaan tekeen just niinku musta tuntu parhaalle. Vaadin naistani tekeen saman, jaettiin vastuuta puoliks jne.
Nyt 14v naimisissa, rakastan naistani, olen hulluna naiseeni ja naidaan ku kanit, ei mitään estoja vaan annetaan palaa. Esim. joskus muija käy naisten kans bailaamassa ja mä kavereitteni, tavataan jossain ja imutellaan ku teinit. Lähetään taksilla kotiin paneen... Tekstarit kulkee koko ajan, enimmäkseen tuhmia viestejä. Töissä väsyttää monesti yön panemisen jälkeen mutta ei me piitata siitä, nautitaan vaan toisistamme ja sit otetaan pikku päikkärit illalla.
Ehkä tääkin on vaan joku vaihe elämässä??? Kyllä me vieläki joskus riidellään mut todella harvoin, opeteltiin vältteleen sellasia tilanteita, toki sanavalmis naiseni "nalkuttaa" sukista ja ovista yms. kuten ennenkin mutta en anna sen häiritä.
Meille toimi ainaki totaalinen avautuminen, rakastuttiin ihan älyttömästi toisiimme ja tuntuu että rakastun kokoajan lisää.
Mä myönnän että äijät on niin ylpeitä ja tarkkoja egostaan eikä uskalla olla vaan heikkoja ittejänsä. Pelkää tunnustaa pelkäävänsä, pelkää itkeä jne. Mitä sitä turhaan pinnistelee ja yrittää skarpata, hermothan siinä vaan menee, ottaa vaan rennosti.
Aika oksettavan imelä tarina varmaan monista mutta aivan sama.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja tuntuu kuin jokin "aita" olisi kaatunut väliltämme. Näin onnellisia emme ole olleet ikinä! =) Tuntuu kuin rakastaisin poikaystävääni päivä päivältä enemmän :)
auttaspa meilläki avautuminen..saahan sitä avautua mutta toinen ei suostu kuunteleen tai ei halua ymmärtää
Uskomattoman fiksu :) Tosi hienoa että löysitte yhteisen sävelen ajoissa.Kumpa toisetkin miehet huomaisi että seksi ei pelaa jos muutkaan asiat ei ole kondiksessa..Ihan tippa silmässä lueskelin juttuasi.