Hei!
Teen tutkimusta (kandityötä) aiheesta suomalais-turkkilaisten parisuhteiden kestävyys. Löytyisikö täältä keskustelupalstalta haastateltavia? Meilaa minulle, jos olet vapaaehtoinen kyselyyn.
Mitään muuta ei tarvitse kuin täyttää sähköpostin kautta kyselylomake. Toivottavasti täältä löytyy vapaaehtoisia.Se auttaisi kovasti minua lopputyöni tekemisessä. Lisätietoa [email protected]
Teen tutkimusta (kandityötä) aiheesta suomalais-turkkilaisten parisuhteiden kestävyys. Löytyisikö täältä keskustelupalstalta haastateltavia? Meilaa minulle, jos olet vapaaehtoinen kyselyyn.
Mitään muuta ei tarvitse kuin täyttää sähköpostin kautta kyselylomake. Toivottavasti täältä löytyy vapaaehtoisia.Se auttaisi kovasti minua lopputyöni tekemisessä. Lisätietoa [email protected]
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kymmenien vuosien kokemuksella sanon, että ei yhtään sen kummempi suhde kuin kenenkään muunkaan kanssa. Samat ne on ilot ja surut. Avioliitto on aina tahtokysymys ja sitä tahtoa on oltava molemmilla. Ja ihan tätä faktaksi uskallan väittää:)
Sukuuni kuuluu turkin poika ja se siitä..kaukana on poika kotoaan ja se kyllä näkyy.
se liittyy parisuhteen kestävyyteen. Aloittajaahan kiinnostaa "suomalais-turkkilaisten parisuhteiden kestävyys"
voi loppua nopeamminkin. Poikkeustapaukset voit laskea tämän jälkeen seuraavista viesteistä:
Onko parisuhteessa kyse ainoastaan siitä kuinka kauan pysytään yhdessä? Aikako yksin ratkaisee ja millään muulla ei ole väliä??? Ilmeisesti olet sivusta seuraava besserwisser vaiko ihan toinen ainokassinen?
Ja seuraavista viesteistä voit laskea mitä haluat, mutta niillä ei ole mitään merkitystä todellisuuden kannalta. Luuletko, että täällä kirjoittelevat monet ko. parisuhteessa elävät, tuskinpa.
Hohhoijaa. Nainen joka ei edes odota, että parisuhde olisi elämänikäinen, ei sellaista ansaitsekaan. Ihan turha valittaa pettävistä miehistä, jos itsekin sitoutuu vain päiväksi (tai vuodeksi) kerrallaan.
Säälin myös lapsia, joiden vanhemmat ovat yhdessä vain jos siltä tuntuu.
Senkin tiedän, että missään yhteiskunnassa ei toivota avioeroja. Jokaisessa yhteiskunnassa toivotaan, että lasten vanhemmat pysyisivät yhdessä. Ihmiset eivät ole tulleet onnellisemmiksi vaihtaessaan puolisoa kuin sukkia. Jokainen jätetty tietää, että avioero on helvettiä.
"Kymmenien vuosien kokemuksella sanon, että ei yhtään sen kummempi suhde kuin kenenkään muunkaan kanssa."
-jep, vaan keskimäärin kaikkein lyhytikäisimpiä avioliittoja suomalaiset solmivat nimenomaan turkkilaismiesten kanssa.
Sorry, meni ohi, mutta niinpä tais mennä sinultakin mitä edellisessä viestissäni tarkoitin.
Kommentoin nyt kuitenkin. Parisuhde on aina kahden kauppa ja ennen kaikkea muuta tahtokysymys. Joku viisas on sanonut, että avioliittoja on vain kolmenlaisia: vaikeita, hyvin vaikeita ja mahdottomia. Kokemuksen syvällä rintaäänella uskallan väittää, että kahdenkultuurin liitto on aina vähintäänkin hyvin vaikea. Se vaatii onnistuakseen lujaa tahtoa molemmilta ja jotain sellaista ymmärrystä ja herkkyyttä, jota ei ainakaan viestien perusteella moneltakaan kirjoittajalta löydy.
Avioero on aina "pieni kuolema" eikä sen asian ymmärtämiseksi tarvi edes olla eronnut/jätetty.
Sitä mikä on lasten paras ei voi kukaan varmasti tietää. Uskon kuitenkin, että monet vanhemmat erotessaankin uskovat tekevänsä lastensa kannaltakin hyvän ratkaisun. Eihän se aina niin ole, mutta kukapa sitä aina oikein osaisi valita.
Vaan väitänpä, että kyse ei kuitenkaan ole siitä, että pari on turkkilais-suomalainen. Kyse on ennemminkin siitä, että avioliittoon syöksytään enempiä ajattelematta ja toista tuntematta. Monikohan liitto onnistuisi toisen suomalaisen kanssa, jos se solmittaisiin kun on tavattu, ja kenties oltu vasta viikkokaks yhdessä, jossain mukavassa lomakylässä? Tuskinpa niistäkään liitoista "kolkytvuotisiasotia" syttyisi. En siis usko, että kyse on kansallisuudesta. Suinpäin suhteeseen syöksymisestä se johtuu.
Ihan on elämä samaa arkea iloineen ja suruineen kuin naapurin savolaisperheessäkin. Ylipäätään on vaikea käsittää mitä ihmeellistä te, jotka ette ko. kaltaisessa suhteessa elä, voitte meikäläisten elämässä nähdä. Tunnen monia samanlaisia perheitä täällä ja Turkissa, mutta sama se on kaikilla. Toisilla menee paremmin ja toisilla huonommin.
Niin no ainahan löytyy ihmisiä, jotka haluavat vapaaehtoisesti hankaloittaa elämäänsä.
Muuten.. avioeroista on ihan faktaakin:
"Suomessa syntyneiden naisten kohdalla avioerot ovat olleet kaikkein suurimmat ruotsalaisten, turkkilaisten sekä marokkolaisten puolisoiden välillä. Jos kehitystä tarkastellaan vuodesta 1991 vuoteen 2002, niin eniten avioeroja on ollut turkkilaisten puolisoiden kanssa, ts. 11.5 %."
http://www.utu.fi/erill/instmigr/art/webreports2.pdf
Eli pika-avioliitot suomalaisnainen solmii ruotsinlaivalta tai Deturin halpamatkalta löydetyn miehen kanssa :)
Ainahan niitä löytyy, mutta kun sekään ei ole kansallisuuskysymys;)
Enkä ollenkaan noita faktoja kiellä, mutta tulinko ymmärretyksi: hosumalla ei hyvä tule naitpa kenet hyvänsä. OK?
Hosumalla ei hyvä tule ja hosumalla patriarkaalisesta kulttuurista olevan miehen kanssa vielä vähemmän.
ja poikkeukset vahvistaa sääntöä;)
oli suhteellisesti runsas edustus turkkilaismiesten avo- ja aviopuolisoita, kun siellä itse olin. (Oma mieheni ei ollut Turkista vaan palestiinalainen.)
ja meillä on kaksi ihanaa lasta. Ei alkoholi-. peli- eikä pettämisongelmia, tavallinen työssäkäyvä perhe, minä agnostiikko mieheni tapamuslimi, vanhempi lapsista opiskelee yliopistossa toinen keskikoulussa luokkansa parhaimipia molemmat.
Onko ollut vaikeaa, ei sen vaikeampaa kuin muillakaan aviopareilla, ylämäkiä ja alamäkiä, mutta rakkaus ja toisen kunnioitus on säilynyt, todennäköisesti vanhetaan yhdessä käsikädessä mikäs sen parempaa.