Voiko olla avioliitossa vain lasten takia kun koko ajan rakastaa toista ihmistä?
Tästä
ikuisuuteen
8923
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä moni voi, itse en pystyisi...
Ei se kannata, sehän on vain itsensä pettämistä. Kun et itse voi hyvin niin lapsetkin sen vaistoaa jonka jälkeen hekin voivat huonosti, se tulee ilmi pienistä asioista kuten huomion hakemisesta. Rakasta täysillä, anna tunteillesi valta, olet täällä vain kerran ja jos uskallat näyttää rakkautesi niin olet parempi esimerkki lapsillesi kuin silloin jos piilotat tunteesi, hekin oppivat sen ettei tunteita saa tai tarvi piilottaa.
Eletään vain kerran ja lapset voi paremmin. Kyllä siinä yleensä käy niin, että parin vuoden kuluttua rakastetaan taas jotain muuta ja lapset katsoo, kun uudet "puolisot" vaihtuu. Äiti/isä tulee petetyksi/jätetyksi ja lapset katsovat surua vieressä ilman mitään turvallisuuden tunnetta.
No hellanlettas juu, ensin pikku piltille valkenee ettei joulupukkia oikeasti olekaan, että maailma on täynnä kyynikkoja itsekkäine motiiveineen ja muutenkin koko paikka on ladattu täyteen räjähteitä napinpainalluksen päähän täystuhosta. Nimenomaan puoliso vaihtoon -meiningeistä lapselle kasvaa terve ihmiskäsitys vailla naurettavia harhoja jostain yleiseen hyvään pyrkimisestä.
yksi eroon kasvaminen parisuhteessa sekä sen suhteen opetukset parisuhteen hoidosta jolloin on täysi järki päässä tehdessään ratkaisuja ja nämä ihmiset ovat yleensä jo nähneet sen verran elämääkin etteivät luo lapsilleen turvatonta oloa. Jotkut taas etsivät vielä itseäänkin juuri noin kun kirjoititkin mutta ei pidä yleistää sitä kaikkiin ihmisiin.
Ite saman miehen kanssa 10 vuotta joista kohta 2 naimisissa, en rakasta enkä tunne intohimoa. kaikki yhteistä kissat,koirat,talo,yritys,velat, miellä ei muita lapsia kuin miehen kaksi aikuista.
Mieheni ei kiihota enää millänlailla,haluaa lapsen kanssani varmaan että vois sitoa mut kiinni lopullisesti.
Toisten kanssa petin ja petän edelleen - mies kyselee oliko isompi kyrpä - no kultaseni, voit lukea sen täältä tai päiväkirjastani, lue vaikka täältä - sulla on säälittävän pieni kalu,seksi ei tunnu miltään, olen teeskennellyt kaikki meidän orgasmit ja yliopistolla on paljon sua paremman näkösiä,fiksumpia,seksikkäämpiä, haluttavampia ja mukavempia miehiä.
En taida jaksa olla pikkuvaimos landella enää kovin kauaa, loppujenlopuksi halusit mut kostaaksesi ex-vaimollesi jolla on aina mennyt paljon paremmin eronne jälkeen. Heippa. Odotan sopivaa tilaisuutta pätä susta eroon, dear aviomeies, ammatillisesti luuseri ja juntti.HEI HEI!
T. Vaimo ja koira
Lyhyesti ap:n kysymykseen: Kyllä voi.
Olen koko avioliiton ajan rakastanut entistä kihlattuani. Kaikki tasapainoisessa kodissa toisen mieheni kanssa tekemämme ja kasvattamamme lapset ovat menestyneet hyvin ja näyttävätpä menestyvän tulevaisuudessakin.
Tärkeätä on tietää, että jos tekee valinnan, siitä on pidettävä kiinni.
Ensimmäisellä miehelläni eli ex-kihlatullani oli ja on niin paljon ongelmia, ettei hänestä olisi tullut hyvää perheenisää eikä minulle hyvää puolisoa.
Toimintani ja käytökseni voin pitää järjestyksessä. Rakastaa voin ketä tahansa ja rakastua vaikka joka viikko uuteen mieheen.
Mutta vakaus luo hyvän elämänpiirin ja tasapainoa.
Mitä se rakkaus oikein on? Miten se avioliitosta lentelee pois, mutta ilmaantuu esiin vieraiden ihmisten mukana?
Eiköhän ole syytä tunnustaa, että ihastuminen ja rakastuminen ovat jänniä ja mukavia tunteita, jotka ilmestyvät elämäämme siksi, että me haluamme niiden ilmaantuvan. Ihastuminenhan nimenomaan perustuu siihen, että toista ei tunne. Ihastuminen on toivetta siitä, että toinen ihminen olisi toiveittemme kaltainen: Ah-niin ihana!
Rakkaus ei ole mikään automaattisesti läsnmä oleva "olio", joka häviää ja ilmaantuu jälleen jossain muualla. Rakkaus on päätös tunnetilasta parisuhteessa. Se päätös pakkaa aina välillä unohtumaan.
Ihastuminen ja ja jatkuva "rakastuminen" on haihattelua ja kypysmättömien ihmisten leikkiä sekä omillaan, että muiden ihmisten tunteilla.
Tämä ei tietenkään sano sitä, etteikö toisinaan, tosin hyvoin harvoin, olisi syytä erota suhteesta. Perusteltua se on varsinkin silloin, jos kumppaniksi on vahgingossa valikoitunut lapsellinen ihminen, joka jahtaa ihastumisia ja rakastumisia, jotta tuntiusi elämänsä "kivaksi".