kokemusta

joo mä oon vaihtanu hyvin meni ei tultu ekan perheen kanssa toimeen mut toisen kanssa paremmin ainoo huono puoli oli kun en oo vielkää oppinu käyttää välimerkkejä

okei, eli mina vaihdoin kerran, ja toisenkin ja olen ilmeisesti jarjestoni lempilapsi.
Kuitenkin...ensimmaisessa perheessa ongelmana oli, etta perheen isa lahenteli ja pyrki housuihini(mika minusta ei ole edes kysymys, etta pitaisiko minun vaihtaa vai ei??), mutta he myos teettivat minulla ihan liikaa toita(olin usein perheen vauvan kanssa 72h yhteen putkeen), toisessa perheessa ehdin olla vahan aikaan, jolloin perheen turhautuneen aidin oma stressi alkoi vaikuttaa minun olooni siella, huomasin, etta han oli stressaantunut ja yritin olla mahdollisimman avulias ja joustava, enka valittanut mistaan, vaan yritin pysya iloisena, ettei ainakaan kukaan lahennellyt; han ei esim tullut ajoissa kotiin ja mina olin jatkuvasti toissa ja lasten kanssa ja siivosin koko taloa, joka paiva. Sitten kerran kun minulla oli vapaa-ilta, perheen aiti soitti peraan, haukkui minut pystyyn ja kaski kotiin.
Seuraavana paivana he eivat puhuneet minulle mitaan, vaikka kirjoitin heille kirjeen, jossa yritin ottaa syyt niskoilleni, jos se vaikka lepyttaisi. Menin juttelemaan lcc:lle ja sanoin vaan, etta haluan, etta meilla olisi three-way, etta juteltaisiin kaikki yhdessa naista tyojutuista ja myos tapahtuneesta.
Seuraavana paivana perheen aiti ilmoitti minulle, etta ei halua jutella yhtaan mitaan, etta ''teilla kaikilla aupaireilla on jotain ongelmia. Me ollaan annettu kaikkemme teille ja vain yksi on ollut tyytyvainen!''. LCC:ni tuli paikalle ja jutteli minun kanssani ja myos pelkastaan perheen aidin kanssa ja sitten three-wayssa aiti vaan alkoi huutaa minulle, etta ''Joko lahdet talla sekunnilla tai sitten et koskaan valita mistaan ja mistaan ei jutella!''. Tunsin siina vaiheessa, etta jos ei kerta kommunikoida saa niin lahden mielummin kotiin.
Tietenkin ensimmainen perhe poistettiin jarjestosta ja toinen perhe lahti jarjestosta(LCC:ni kertoi minulle, etta kyllastyivat keskenkasvuisiin aupaireihin, heilla oli ollut 5 aupairia 2ssa vuodessa...). Jarjesto ensimmaisessa vaihdossa pisti minut valitsemaan kahden valilla, tiesin, etta en saisi kovin paljoa aikaa, mutta en tiennyt, etta niin nopeasti pitaa paattaa. Toisessa vaihdossa sain hyvan kuvan jarjestojen todellisesta kuvasta, ei heita kiinnosta sen enempaa perheet kuin aupairitkaan, ilmeisesti raha vain. Minulle ei haluttu antaa mahdollisuutta, onneksi kuitenkin sellaisen sain(pitkan keskustelun jalkeen, kuulemma ei ollut tarpeeksi hyvat syyt vaihtoon) ja nyt olen ollut tassa perheessa jo pitkaan ja saanut vain pelkkia kehuja.
Perheen vaihto ei ole kiva juttu, ei yhtaan, mielummin en olisi vaihtanut, mutta en vaan pystynyt olemaan noissa paikoissa.
Kuitenkin yritan kaantaa nuo kasvattavaksi kokemukseksi.

Lykkya ja haluatko kertoa miksi sinun pitaisi vaihtaa?

ps. painajaisia varmaan tulet nakemaan, mina naen edelleen, mutta toivon, etta ne helpottavat kun paasen kotia.

Minakin vaihdoin perhetta 4kk jalkeen. Perheen kanssa oli kaikenlaisia ongelmia, meidan luonteet ja tavat kasitella asioita oli vaan niin erilaiset. Itse yritin vaan sinnitella, vaikka olin aika onneton siella. Loppujen lopuksi sitten perheen aiti ilmoitti, etta haluaa minun lahtevan. Olen jalkeen pain miettinyt, etta onneksi kavi nain, koska oon aika sinnikas ihminen ja harvoin luovutan missaan asiassa, joten luultavasti olisin sitten viettanyt vuoteni loppuun siella surkeena. Ajattelin, etta perheen vaihto olis monimutkaista ja vaikea tutustua taas uuteen perheeseen. Mutta ei se sitten ollutkaan mun mielesta yhtaan vaikeeta. Parempi ratkaisu, kun jaada perheeseen, jossa on onneton! Odottelin uuden perheen loytymista n.3vk, jonka aikana 5 perhetta otti yhteytta. Nyt oon ollut taalla uudessa perheessa 2kk ja tama perhe on aivan mahtava. Viihdyn taalla aivan mainiosti ja nyt huomaan millainen ero on mielialassa, kun olen oikeesti onnellinen taalla. Edellinen kirjoittaja kertoi nakevansa painajaisia, mullakin oli painajaisia, kauheita paansarkyja ja unettomuutta, mutta ne kaikki loppuivat, kun vaihdoin perhetta. Eli neuvoni on, etta vaikka kuinka perheen vaihto tuntuu vaikealta, niin se on parempi ratkasu, kun viettaa aupair vuosi surkeena ja onnettomana.