en jaksa enää,olen kohta 21vuotias yhden lapsen äiti.poika on kohta puolitoistavuotias.mieheni kohta 30v. (eikä uskoisi) suhteemme voisi muuten toimia,mutta väliin tulee RAHA! se on miehelle tärkeämpää kuin mikään muu.itse saan vain kodinhoidontuen ja saan niin paljon siitä kuulla kun mie olen niin pienituloinen ja hän maksaa kaiken.se inhottaa niin paljon että miehellä on tilillä yleensä pari tonnii,laskut mitä pitää maksaa on pieniä,eli ei kaada vararikkoon ja vuokra alle 400 poika ei saa koskaan mitään! paariin kyllä voi lähteä törsäileen kun pieni riit tulee.itselle on aivan sama vaikken mie mitää saakkaan,mutta olisi kiva pikkuiselle jotain kivaa hommata,kesä tulossa ja kaikkea niin poika ei saa mitään muuta kuin isän silitykset pään päälle.tänään meidän oli pakko lähteä sieltä mummolaan yökylään,mies rupesi jo rahalla uhkailemaan että jos mie vittuilen,niin ei anna rahaa ruokaan.se on jo säälittävää kiristytstä.itse en koskaan voisi rakastani kohtaan noin käyttäytyä. mehän sitten lähdettiin ukkelin kanssa tänne mummolaan.
mutta nyt tuntuu että meidän taival päättyy tähän.paremmin tulen sitten vaikka toimeen sossun kautta tai etsin tosissani työpaikan vai nälkää minä en suhteessa tule näkemään.jokaiset tappelee joskus:ja te jotka tätä luette,uhkaillaanko teillä näin.
pahin stressi on se et menkat 2p myöhässä.ja kuvitelkaa,tämän miehen kanssa vielä jokin aika toivoin toista pienokaista meille.
mutta nyt tuntuu että meidän taival päättyy tähän.paremmin tulen sitten vaikka toimeen sossun kautta tai etsin tosissani työpaikan vai nälkää minä en suhteessa tule näkemään.jokaiset tappelee joskus:ja te jotka tätä luette,uhkaillaanko teillä näin.
pahin stressi on se et menkat 2p myöhässä.ja kuvitelkaa,tämän miehen kanssa vielä jokin aika toivoin toista pienokaista meille.
Vastaukset 18
Vanhimmat
varmasti tulet toimeen paremmin lapsukaisesi kanssa kahdestaan, kuin tuollaisen tyrannin joka pitää sinua otteessaan rahalla ja kiristää ja uhkailee.Ei varmasti tuollainen tule ainakaan paremmaksi muuttumaan ajan myötä.
Oletko yrittänyt puhua asiasta hänen kanssaan?
Äijällä on oikeasti tärkeysjärjestys hieman pahasti hukassa eikä voi sanoa että olisi enää mikään kloppi. Harkitse tarkkaan mitä haluat elämältäsi, et varmasti ainakaan luonnehäiriöistä miestä!
kun ei ole töissä, ja marisee vaan.
Hittoako tekee lapsia jos ei ole toimeentuloa ITSELLÄ. Kaiken pitäis valmiiksi saada kun manulle illallinen.
Ei muuta kun työnhakuun, lapsihan on jo iso,
puolitoistavuotias ei ole vielä iso lapsi. En minäkään halua vielä hilata omaa kaksivuotiastani hoitoon, lapsen paikka on kotona jos vaan mahdollista, kaikille se ei ikävä kyllä ole. Itse menin töihin kun lapseni oli vuoden, ja kyllä tunsin menettäväni tosi paljon. Se on vain hetki kun lapset ovat pieniä,itse olen hyvällä omallatunnolla taas kotona poikani kanssa, eikä mies marise siitä että joutuisi minua tai muuta perhettämme elättämään. Aika aikansa kutakin.
oli meilläkin mies melkein vuoden kotona lapsen kanssa kotihoidontuella, kun minä olin töissä, enkä minä ikinä ajatellut että mieheni on loinen joka elää minun kustannuksellani...
No eikäs se lapsi hankita yhteisesti?? Jos mies käy töissä , niin nainen hoitaan HEIDÄN lastansa kotona!! Pitääkö se niinkuin avioliitossakin naisen kuitenkin elättää se lapsi ja samalla hoitaa? Mies saa olla ja mennä!!!?????
Ilmeisesti ette ole naimisissa... Lakihan määrää, että aviopuolison on huolehdittava toisesta (ja lapsen tarpeista), jollei omat tulot riitä toimeentuloon.
Oletko ajatellut mennä töihin? silloin saisit omaa rahaa, eikä miehelläsi olisi valta-asemaa rahan kautta. Silloin olisitte tasa-arvoisemmassa asemassa ja voisit hankkia asioita sinulle ja lapsellenne.
Ei kuulosta siltä, että olisitte tasapuolisia kumppaneita suhteessanne ja toisen nöyryyttäminen noin on todella kypsymätöntä ja itsekästä. Yksinhuoltajana joutuisi mies ainakin maksamaan elatusapua lapsesta ja tulisit varmaan toimeen sosiaalietuuksillakin, jollet halua laittaa lasta vielä hoitoon ja palata töihin. Sekin on varmasti vähemmän raastava vaihtoehto, kuin eläminen tuollaisen epäkypsän kakaran kanssa.
Tsemppiä!
lapsen kanssa, vaikka YH:t ne vasta tiukilla suomenmaassa onkin. Opiskele, laita lapsi hoitoon tai etsi työ. Niin voit shoppailla lapsellekin.
Ja edellsitä kompaten: avioliitossa on elatusvelvollisuus. Törpöttely baareissa ei ole kenenkään velvollisuus maksaa. Elatukseksi luetaan lain edessä myös kodinhoitoasiat ja lastenhoito, vaikkei ansiotyössä kävisikään. Avoliitossa olet tyhjän päällä.
aika samalla mallilla on teilläkin hommat kuin meilläkin joskus.
Kun vauva syntyi ja minulla tuli pienin mahdollinen äitiysraha ja isä kävi töissä ja sai 2000 käteen kuussa niin johan alkoi valittelu että miten kauan saan olla suihkussa ja miten saan käyttää sähköä ja miten paljon saan syödä ruokaa! Sitten sanoi että mun pitää maksaa äitiysp.rahasta puolet vuokrasta. Eli käteen jäi mulla kuuta kohden 100euroa. Ostin sillä meille kaikille yhteiseksi ruoat sun muut.. Sitten kun rahani loppui niin mies sai päättää miten hänen rahansa käytetään eli hän eli oikein herroina mutta kotona pieni pussi leipää ja vähän maitoa riitti minulle, joka vielä kaiken lisäksi imetti lastansa..
noh sanoin sitten että lähtee hel***iin meidän yhteisestä kodista jotta minä saisin maksaa omat laskuni ja ruokani eikä tarvitse kerjätä jokaisesta asiasta noin itsekkäältä ja pihtaavalta oman napansa tuijottajalta. Jouduin sitten sossun armoille eikä tämä mitään nannaa ole ja btw:katsovat elatusrahatkin tuloiksi eli ei hyödytä sekään.
Mutta pärjäilehän kyllä se siitä!! :) Mekin pärjäillään päivä päivältä paremmin.
Nyt heti paikalla työhaut päälle ja lapselle hoitopaikka. Jos joudut jatkuvasti olemaan se alistettu osapuoli kannattaa miettiä haluatko elää sellaisessa suhteessa?
Kerro myös miehellesi tuntemuksistasi. Olen samaa mieltä kun tuossa edellä kirjoittanut nyt hankit oman elämän. Älä jättäydy miehestä riippuvaiseksi.
Jos ja kun joskus saamme itsellemme kunnon perheen, niin meillä ei tule koskaan käymään noin, kuin aloitusjuttu kertoo. Tosin voi olla, että meillä ei riitä enää muutaman vuoden päästä rahat, kun rahat menee lapsettomuushoitoihin.......
hei! Tuo miehesi kuuostaan tosi lapselliselta. Tottakai sinä hoidat lapsenne kotona ja mies käy työssä ja tienaa. Kysyppäs että jos hän jäisi kotiin hoitamaan ja sä menisit tienaamaan? Luulempa ettei jäisi. Paremmin pärjäät yksin, miehesi katsoo vaan omaa napaansa!!
Hirvee narisija olet, etkä ole itse valmis tekemään ansiotöitä itsesi eteen. Häpeä.
Ei se raha puissa kasva.
paksuiksi ilman mitään resusseja huolehtia itsestään tai lapsestaan? Odotetaan vaan että kyllä se mies rahoitaa kaiken??? Sairasta touhua.
Saamattomia naisia. todella laiskoja ja suorastaan elinkelvottomia yhteiskunnan holhokkeja sitten kun mies järkiintyy ja pistää pihalle.
Kyllä jo niitä kelan pieniä etuuksia laskettaessa on huomioitu teidän tulot perheenä, eli tulosi on suhteessa miehesi palkkaan ja kykyyn elättää koko perhe. joten luulisi miehesi ymmärtävän että kyseisessä elämäntilanteessa rahat ovat perheessä yhteisiä. Jos et asuisi miehesi kanssa, saisit silloin taas enemmän myös kotihoidontukea.
Hanki tosiaankin TOSISSASI töitä!
Itselläni on tällainen tilanne. Tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta eikä ollut minusta abortin tekijäksi. Olin silloin määräaikaisessa työsuhteessa ja kun työt loppuivat mieheni tulot vaikuttivat minun päivärahoihin niin,että saan vain 150 € kuussa. Edellisestä päivärahasta maksoin miehelleni puolet vuokra rahaa. Nyt ei ole enää säästöjä jäljellä. Eikä enää töihinkään pääse kun äitiysloma alkaa kuukauden päästä. Eikä mieheni ymmärrä että saan äitiysrahaa vasta kahden kuukauden päästä. Joten ei ole kahteen kuukauteen rahaa.
Sitten kun pääsen äitiylomalle niin alan taas maksamaan miehelleni. Vaikka saan sen pienimmän äitiysrahan. mutta mitenkä voin pärjätä nämä kaksi kuukautta jos mieheni ei ymmärrä.
Kunhan vanhempainvapaa loppu, etsin ehdottomasti töitä, koska mielestäni on väärin maksatta miehellä, jos itsekin pystyy käymään töissä.
Mulla ei ole siihen mahdollisuutta vielä, joten mielestäni oma mieheni on kohtuuton.
Tosin sinun miehei on siinä mielessä oikeassa, että lapsi on jo sen ikäinen, että voisit käydä töissä. Tartu siis tilaisuuteen.
tienaa erittäin hyvin ja minä olen pienipalkkainen..eli tuumme hyvin taloudellisesti toimeen ja miehellä lelut ja vehkeet itselläni ei koska minulla ei ole siihen ylimääräistä varaa..enkä valita silti rahan puutetta.
Esim törsäilyt ..yhteisiä lomamatkoja hankala tehdä kun itselläni ei ole varaa törsätä kuten mieheni ja siitä saa kuulla kun ei ole varaa mennä syömään kalliisiin ravintoloihin. Ikinä kun ei voi kelvata edullinen..ja joskus voi matkustaa edullisemminkin ja hiukan harvemmin..
Mutta mies valittaa koko ajan vaikkei sillä ole syytä ees. Taloutemme on siis erilliset ja olen tullut siihen tulokseen että kyse on puhtaasta vallankäytöstä en pysty samaan tulotasoon ikinä että minut katsottaisiin saman arvoiseksi ja siitähän siinä loppujen lopuksi on kyse toisen mollaamisesta ja henkisestä väkivallasta..jos ei olisi raha niin on sitten muu ..
muuten mies ihana kunhan asiat menee kuten hän haluaa.. :(
Ilmeisesti ette ole naimisissa.
Teillä on kuitenkin yhteinen koti yhteisellä vuokralla, yhteinen lapsi ja yhteinen jääkaappi. Laske yhteen paljonko on rahasumma jonka kuussa tarvitsette vuokraan, ruokiin, laskuihin, vaatteisiin yms. yhteisiin asioihin.
Jos rahasi eivät riitä puoleen tästä, ilmoita miehellesi että mikäli hän on niin tarkka omista rahoistaan, niin joudut valitettavasti muuttamaan muualle jotta saat rahaa elatusten kautta sillä sinulla ei ole varaa elää hänen kanssaan.
Ehdota toisena vaihtoehtona että perustatte yhteisen tilin jonne kumpikin laittaa vaikka 70% tuloistaan, mikäli tuo 70% sinulta ja 70% häneltä kattaa kuukausikulunne. Näin molemmille jäisi omaa rahaa suhteessa saman verran ja yhteiset asiat maksettaisiin yhteisesti.
Sinä olet tehnyt rahallisesti suuren uhrauksen, olet ollut jo useamman kuukauden pienellä kotihoidontuella vaikka olisit voinut mennä töihin. Sen teit yhteisen lapsenne takia. Jos mies ei omalta osaltaan ole valmis uhraamaan mitään, en suosittele jatkamaan suhdetta.
Kiristäminen voi jatkua koko loppuikäsi. Sossusta saat rahaa niin että saat ruokaa. En ole koskaan kuullut kenenkään saavan osakseen moisia uhkailuja. Kiristävä mies ei mitenkään voi olla tärkeämpi kuin katto pään päälle ja ruokaa pöytään. Lähde pois, vaikka muuta pariksi viikoksi mummolaan ja katso osoittaako miehesi mitään muuttumisen merkkejä.
Tilanteenne ei voi jatkua noin.