Tuli tässä eka ongelma perheen kanssa vastaan. Oon tapaillut yhtä poikaa parisen viikkoa tässä aika tiiviisti. No, alkaa tietty kyllästyttää pikku hiljaa aina joku keskustassa pyöriminen/biitsillä makoilu. Joten otin perheen äidin kanssa puheeksi et onko niille ok että oltais välillä täällä. Ja sanoin myös että ymmärrän täysin jos eivät halua yökylään tms. Äiti sanoi että on ok. Sit puhuttiin siitä eilen taas ja kaikkee, ja sit se sano et sen täyty puhuu ton isän kanssa kuitenki vielä. No tänään aamullahan isä tuli sit sanomaan mulle, että hän ei suvaitse yhtään miespuolista vierasta tänne!!! Mua loukkaa toi ihan kamalasti ja todella mietin, et miten ne kuvittelee mun pystyvän elää elämääni tällein. Ku kaiken lisäks tää poika asuu toistaiseksi vielä hostellissa kavereidensa kanssa, ennen ku löytää täältä asunnon. Eli ei voida edes sen luona ikinä viettää aika rauhassa.
Haluaisinkin nyt rehellisiä mielipiteitä tähän tilanteeseen?
Haluaisinkin nyt rehellisiä mielipiteitä tähän tilanteeseen?
Vastaukset 14
Vanhimmat
mulla ei sinansa oo ihan sama tilanne, mut ajattelin silti kirjoittaa.. mulla on poikaystava suomessa ja han oli taalla mun luona vierailulla puolitoista viikkoa. koko tuon ajan poikaystavani joutui nukkumaan kellarissa eika siis mun huoneessa. ja muutenkin perheen vanhemmat pyysivat mua ja mun poikaystavaa kayttaytymaan lasten silmissa "normaalisti", etteivat nama nakisi mitaan pussailua tms. perheeni vanhemmille tama oli erityisen tarkeaa. he sanoivat etta haluavat suojella lapsiaan ja tottakai ymmarran heita. olihan se todella arsyttavaa kun ei saatu samassa sangyssa nukkua, tunsin itseni todella teini-ikaiseksi(vaikka ikaa jo 21).
mut siis joo, muutaman kerran on ollut puhetta mun hostaidin kanssa et jos mulla olis joku paikallinen poikaystava taalla. mun hostaiti teki mulle kylla aika selvaksi sen, etta ei yhtaan tykkaisi jos mulla olis poikaystava taalla. sanoi ettei tykkais jos viettaisin viikonloppujani jonkun pojan luona ja et jos koko ajan hyppaisin pojan kanssa jossain. ja sanoi ettei haluaisi lastensa tietavan jos mulla olis poikaystava, koska taas han haluaisi suojella lapsiaan ja siita tulis kuulemma vaan kamalasti ongelmia..
kylla ma voin sanoa etta mun hostvanhemmat on todella vanhanaikaisia vaikka toisaalta ovat todella nuorekkaita eika ikaakaan oo ku vasta 40. mut silti voin vaan kuvitella etta jos mulla olis poikaystava taalla niin varmasti han ei voisi viettaa aikaansa taalla meilla kotona. en edes voisi ajatella moista.
kyllahan se varmasti tuntuu vaaralta jos sun hostvanhemmat kieltavat sun poikystavan vierailut, mut toisaalta sa oot perheenjasen ja asut niiden talossa joten ei kai sulla oo muuta vaihtoehtoa kun kunnioittaa niiden tahtoa. tuntuu kylla tosi epareilulta sun puolesta, mut minkas teet... hostvanhemmat on varmasti aina vahan vaikeita naitten poikaystavajuttujen kanssa. eipa sille vaan voi mitaan.
onko muuten sun perheessa pienia lapsia? ajattelin vaan et jos kovin pienia ovat niin tuskin edes tajuaisivat mitaan jos joku poika tulisi vierailulle ja tuskin siita mitaan haittaa lapsille olisi. mulla lapset ovat jo niin vanhoja etta sen takia ymmarran etta vanhemmat ei halua poikaystavia taloon.
toivottavasti toi ongelma ratkeaisi jotenkin. tassa au pairiudessa on tosi paljon vittumaisia puolia, ja tama poikaystava-juttu taitaa todellakin olla yks niista.
tsemppia!!
inhottava tilannehan tuo on, harmi kun perheesi (isä) ei osaa suhtautua asiaan yhtään rennommin :/
valitettavasti se vaan menee niin, että kun heillä elät, kunnioitat heidän omituisimpiakin sääntöjä, ja jos isä ei halua että teillä vierailee pojat, niin sitten ne eivät vieraile.
onhan se varmasti ikävää teidän "juttunne" kannalta, mutta asut kuitenkin toisten kotona. ainahan tietysti voit vielä yrittää jutella perheen isän kanssa aiheesta? entä jos hän tapaisikin kyseisen pojan ensin esim päivällisen yhteydessä ensin?
omassa aupairperheessäni ollaan onneksi suhtauduttu aina aika rennosti näihin juttuihin. pari "poikaystävää" minulla on tämän ajan aikana täällä ollut, perussääntö on ollut se, että ensin täytyy "näyttää" pojat, jotta perhe tietää millainen sälli täällä kulkee. tosin jos perhe on poissa, on kuulemma ihan sama ketä täällä käy kunhan kaikki tavarat on tallessa kun perhe palaa.
Oletko ap mahdollisesti Englannissa?
Tuo on todellakin kulttuuriero Suomeen verrattuna. Itse menin aikoinani Englantiin ja asia oli VIELÄ pahempi. Mutta meillä kävi myös aivan identtinen tilanne sinun omaasi nähden yhden aiemman aupparin kanssa. Itselleni olisi (suomalaisena) ollut ihan yks ja hailee onko se poikakaveri meillä vai ei. Brittimieheni oli ehdottomasti sitä vastaan, ja loppuvuosi hänen ja aupparin välit olikin tosi kireät - se oli meille, itsellenikin, karmeaa aikaa, kun auppari piti mykkäkoulua miehelleni ja nakkeli niskojaan. Jos vielä olisimme siinä tilanteessa, lähettäisin aupparin kotiin sen asenneongelman takia. Saanen sanoa, että kun mulla oli eka Enkkulaan tultua parikymppisenä poikakaveri ja mentiin sen vanhempien luo, jouduimme AINA nukkumaan eri huoneissa. Kun halusimme säästää opiskelurahoissa ja muuttaa samaan kämppään, jouduin varta vasten pyytämään poikaystäväni äidiltä kahdenkeskistä juttutuokiota ja selittämään tilanteen ja suoranaisesti PYYTÄMÄÄN, että olisikohan nyt ok muuttaa hänen poikansa kanssa yhteen, vaikkemme ole naimisissa ym.
Yritä ihmeessä ymmärtää, että tämä on maiden välinen ero. Suomessa ollaan toisenlaisia ja vapaampia näissä asioissa, varsinkin brittimiehillä oma koti on omaa reviiriä, he eivät hetikään halua toista miestä oman kattonsa alle. Yrittäkää hyvät aupparit ymmärtää, jos alatte hautoa sitä ärsyyntymistä, vuodesta tulee ihan oikeesti TODELLA KURJA, meille se oli ihan helvetillinen tuon tapauksen jälkeen, mutta yritimme ymmärtää ja kestää osaltamme. Mutta itselleni oli inhottavaa, kun aupparimme tiesi, ettei minua haittaisi, ja toi sitten kundinsa meille aina kun mieheni oli poissa (mutta minä paikalla) eli suoranaisesti halveksi mieheni mielipidettä ja teki sitä vastaan. Yritä vain ajatella, että "maassa maan tavalla" ja se on osa sitä vuotta. Meidän aiempi oli muutenkin lapsellinen, eikä päässyt siitä asiasta yli.
Australiassa olen. Ja täällä kans se tilanne, et perheen äidille se olisi ok, että toisin pojan tänne päivisin/iltaisin muuten vaan aikaa viettämään. Ja siis en ikinä alentuis niin lapselliseen käytökseen, että alkaisin kiukuttelemaan tms. Mut kyl meni hermo niin totaalisesti, varsinkin ku he tietävät, ettei tällä kundillakaan ole tällä hetkellä täällä omaa asuntoa, missä voisimme rauhassa vaan olla. Oon ihan kahden vaiheilla että mitä teen. Tekis kamalasti mieli vaan lähteä pois tästä perheestä, mutta sitten taas se olisi niin väärin tätä äitiä ja sitten myös lapsia kohtaan.
Uusi puhuminen perheen isälle ei tule kuuloonkaan. Musta se on niin, että kerran ku hän asian mulle selväks teki, ni siinä se. Kiukuttaa vaan niin kamalasti, vaikka toki ymmärrän myös asian heidän kannalta. Heillä on oikeus mielipiteisiinsä ja sääntöihinsä. Olis pitänyt tajuu tollanenki kysymys kysyy ennen ku perhettä alkaa valitsee :D
Mut joo, oon ihan hukassa koko homman kanssa nyt, on niin kurja olo jotenkin tästä..
ainiin, ja lapset on 3,5 ja 7, eli ei mitään isoja nekään. Ja ku kaiken lisäks, lapset menee aina nukkumaan mun työajan päätteeks, ni ne ei edes tietäis et täällä on ketään illalla käynyt. Tai sitten päivisin ku mulla on 6 tuntia vapaata ja koko talo tyhjänä. Ei pitäis kenenkään elämään vaikuttaa. Mut ei ni ei.
Kamalaa valitusta multa kyllä, pakko vaan jonnekin saada purattuu näitä tuntoja :D
..tarkoitan siis etta jos sinulla on 6 tuntisin kamppa tyhjana niin kutsu se poika silloin sinne! jos tiedat ettei kukaan tule kotiin ja etta tama poika ei varasta tms mitaan, niin antaa menna vaan. kukaan ei karsi asiasta.
että siksikö haluatte päästä johonkin sisätiloihin, että pääsee ''kotipesälle''?????? Ja miksi sillä pojalla ei ole asuntoa? Jos olet tästä asiasta maininnut perheellesi niin en ihmettele etteivät halua kotiinsa. Varmaan heille on sellainen pummi-kuva tullut päähän...
''Tekis kamalasti mieli vaan lähteä pois tästä perheestä, mutta sitten taas se olisi niin väärin tätä äitiä ja sitten myös lapsia kohtaan. ''
-menitköhän ihan oikeista syistä sinne nyt ollenkaan? Pari viikkoa oot tapaillu ja tällanen häslinki..
HUHHUH, sanon minä...
Jos haluaisit olla aikuinen, ehkä kannattaisi ehdottaa yhteistä illallista kaikkien kanssa jolloin perhe voisi nähdä millainen poika on ja muuttaa käsityksensä?? Tarkoitan esimerkiksi jossain ulkona..
Ei kahden viikon jutuista kannata alkaa rähisemään...
samaa, että aijotkos lempata perheesi [jonka takia sinä sinne maahan kait vähän niinku menit?!] nyt jonkun kollin takia, kun ette saa perheesi kotona oleskella....
huhhuh tulee tältäkin suunnalta.. =/
"jos tiedat ettei kukaan tule kotiin ja etta tama poika ei varasta tms mitaan, "
Hihii - viikon paras. Jos tiedät ettö poika ei varasta mitään. Koditon rannalta löydetty pummi ja heti on suomitytöt alushousut kintuissa rahapussi auki.
Mieti vähän mitä itse teksisit jos SINUN omassa kodissasi olisi vieras ihminen joka haluisi tuoda kylään suhtkoht vieraan ihmisen!
Itse en kyllä haluisi että vieraat juaksisivat asunnossani miten sattuu. Kaikkiin ihmisiin ei voi luottaa parin viikon tuntemisen jälkeen!!
Olin itse muutama vuosi sitten aupparina enkä minäkään saanut tuoda kaikkia kavereita kylään! ja hyvin minä siellä koko vuoden viihdyin!!
kuulostaa vähän siltä että etsin vain syytä lähteä perheestä pois!
Ensinnäkin, nyt hieman oma asenne pohdintaan! Olet lähtenyt au pairiksi ja nyt jo mielessäsi liikkuu ajatus perheen hylkäämisestä pojan takia? Minkä ikäinen olitkaan? Kyllä au pairin työ vaatii jonkinlaista kypsyyttä ja tällaisessa tilanteessa toki tulee ymmärtää, että perheen säännöillä on elettävä, vaikka ne saattaisivat tuntua hieman epäreiluilta. Toki rajansa on kaikella, mutta niin kauan kun oikeuksiasi ei loukata, on soppa nieltävä sellaisena kuin se on keitetty.
Poikia tulee ja menee, muista myös se. Ja jos tämä poika myöhemmin osoittautuukin "oikeaksi", niin on se kuitenkin odottamisen ja vaivan arvoinen. Jollei hän nykyisen tilanteen kanssa pysty elämään, niin tiedätpä ainakin, ettei mies ollut sen arvoinen.
Vaikka toki ymmärrän kulttuurieron, hämmästyn silti hieman siitä, jollei miespuolista kaveria tai poikaystävää saa tuoda edes päiväsaikaan perheen asuntoon. Itse asun brittiläis-ranskalaisessa perheessä ja säännöistä mainittiin heti saavuttuani: kavereita saa tulla kylään, niin poikia kuin tyttöjäkin, mutta miespuoliset eivät yökylään ole tervetulleita. Tämä on minusta varsin ymmärettävää ja minusta oikein mainiot ja reilut säännöt. Ainut mitä minulle on painotettu se, että minun tulee tuntea hyvin ihmiset, joita taloon tuon. Täällä kun on liian monelle tullut ikäviä tilanteita vastaan mm. varastelun vuoksi.
Minusta voisit vielä koettaa niellä ylpeytesi, istua alas kummankin vanhemmat kanssa ja ottaa asian puheeksi. Esität rauhallisesti oman kantasi ja pyydät heitä vielä harkitsemaan asiaa. Jos kanta on yhä edelleen kieltävä, pyydä perustelut. Paras tapa joka tilanteessa on kuitenkin asian reilusti esiin ottaminen, huonoin tapa sitä on netissä surra (vaikka hyvä keino tämä on kyllä mieltä purkaa, se täytyy myöntää).
Johan sieltä tuli tekstiä. Mut muutama korjaus:
En ole jättämässä perhettä minkään kodittoman pojan takia :D poika asuu hostellissa, koska on tullut tänne vuodeksi töihin. Hakee siis töitä ja etsii mieleistä asuntoa. Enkä ole jättämässä perhettä. JOS nyt jotain teen suuntaan tai toiseen, ni puhun perheelle mahdollisuudesta muuttaa ulos. Eli olla live-out au pair. Eli ole musta mikään vastuuton teko.
Sellaista mahdollisuutta ei ole mitä muutamat ehdotti, että mentäis syömään tms. Tässä talossa isän sana on laki ja ku hän on sanansa sanonut, ei siitä asiasta puhuta enää. Enkä ala sitä myöskään salaa tänne päivisin kutsumaan, jos kerta kielletty on.
Mut siis joo, eikä ole kyse vaan tästä pojasta. Kyllä mä tiedän ettei parin viikon jälkeen mitään niin radikaalia tehdä jonkun pojan takia. Kyse on siitä, että isä huokailee ja tekee mun olon hyvin epämukavaks jos joskus hyvin harvoin kutsun jonkun tyttökaverin tänne. Vaikka sen pitäis olla sallittua. Olen kyllästynyt tuhlaa kaiken ajan ja rahan matkusteluun aina muiden luokse. Ehkä tää kertoo vaan siitä, että koska olen asunut jo jonkin aikaa yksin ennen ku tulin tänne, olis mun kohdalle pitänyt osua hyvin avoin perhe tällaisissa asioissa. Tai olishan toi äiti, mut ei toi isä.
Mut anyway, kiitos kommenteista.
Kokeilitko samaa Suomessa - haluaako työnantajasi perheesi työpaikalle asumaan ?
Eli haluat raahata jonkun rannalta löydetyn matkamuiston jonkun toisen kotiin? Jos lapsille, omaisuudelle tai talolle tapahtuu jotakin, kuka korvaa? Vakuutus ei ainakaan.
ja sitten ei kiitos niitä herttaisia kommentteja "pitäähän sitä nyt au pairilla seksiä olla" ja "mä tiedän sen nimen".
itse en myöskään saanut tuoda ollenkaan vieraita, kuten eivät myöskään puolet kavereistani. olin espanjassa, siellä "koti" on vähän tarkempi juttu eivätkä ihmiset halua kotiinsa vieraita ihmisiä, ja mulle myös sanottiin että "se ei ole lapsille hyväksi" (minkä totta puhuen parin esimerkin jälkeen ehkä myös allekirjoitan, vaikka silti en).
Ärsytti, tietysti. Suomielämäni on aina ollut sellaista että nään kavereita kotonani tai heidän luonaan, silloinkin kun asuin vanhempieni luona. Ja kun palasin maailmalta nautin enemmän kuin koskaan siitä että voin vaan kutsua kaikki ihmiset kotiini milloin haluan!
Ymmärrän siis ärsytykset, mutta jokaiset vanhemmat koittavat toimia lastensa parhaaksi ja pikkulapsiperheessä on yleensä vielä tälläsiä "tyhmiä sääntöjä" koska niiden lapset ei vielä kapinoi mitään vastaan. tiiättekö mitä tarkoitan? vanhemmat saa vielä nauttia monopoliasemasta ja kontrolloida koko talon menoa.. ja se pätee sit aupairillekin, ikävä kyllä.
mä totuin aika nopeasti ja helposti viettämään aikaa kavereiden kanssa talon ulkopuolella. oli kaks elämää, talossa ja talon ulkopuolella. ja kun ne pari kertaa hipaisi toisiaan, se oli oudompaa kuin mikään. ei ehkä ihannetilanne, mutta kun asiaan tottuu eikä ongelmaa siitä jatkuvasti (=hyväksyy asiat niinku ne on) niin ei se enää edes haittaa.