Itse kolmatta vuotta kaukosuhteessa,välimatkaa 700 km.Nähdään pari kertaa/kk ja lomat ollaan tietty yhdessä ja yleenä matkoilla.Ollaan molemmat aika itsenäisiä ja tarviimme omaa aikaa joten kaukosuhde sopii meille tosi hyvin.Mitään "vapaata"suhdetta meillä ei ole eli sänkyyn ei mennä toisten kanssa.Mustasukkaisuutta ei ole koska molemmilla on luotto ja itsetunto kunnossa.Jos sen sieluntoverin löytää niin välimatkalla ei ole mitään väliä.Meillä toimii ja ollaan onnellisia.
kaukosuhde
Alonzo 1
51389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kiva kuulla tuollaista kun itse on vasta aloittelemassa ensimmäistä kertaa kaukosuhdetta ja miettinyt, että alkaako ollenkaan..
Onnea teille :))))))))))
Kiva lukea joo, mutta ei se aina noin auvoista ole. Kun on itse kaukosuhteen kokenut, tietää mitä se on.
On sekä hyviä että pahoja päiviä.
Toivotan teille onnea. Itsekin kaukosuhteessa. Mutta tiedän, että kaukosuhteeseen mahtuu...
Vaikka toimisi molemmille kuinka hyvin.
Jätit vaan kertomatta vaikeuksista.
tuottaa jatkuva ikävä toista.Mutta sitten kun nähdään niin se on infernaalisen ihanaa.Kaukosuhde ei sovi kaikille,se vaatii "lähisuhdetta"vähän enemmän työtä.Sähköpostia,tekstareita ja puheluja tulee paljon,luottamus toiseen pitää myös olla kunnossa.
muutama kuukausi, ja hyvinhän tämä sujuu!
Välimatkaa lähemmäs 500km, eli ihan joka viikonloppu ei nähdä, erossa olo vaihtelee reilusta viikosta aina kolmeen viikkoon, mutta sitten pyrimmekin olemaan useamman päivän toisen luona. Plus lomat tietysti. Koulu joustaa sen verran..
Olen ihan yllättynyt, kuinka hyvin luotan toiseen, vaikka itsetuntoni ei ole siitä parhaasta päästä. Luottamus pelaa molemmin puolin, ja se onkin melko elintärkeää mielestäni.
Välillä tulee sellainen tunne, että mitenkähän jaksamme vaikka puolen vuoden päästä! Mutta en halua ottaa siitä stressiä, reilun vuoden päästä olisi ehkä mahdollisuus kuitenkin päästä samalle paikkakunnalle.. Ja se onkin päämäärä!
Mitäs varjopuolista.. Matkustaminen on tietenkin uuvuttavaa, varsinkin kun minulla on eläimiä joita en voi ottaa mukaan, niille pitää löytää hoitaja. Tähän asti se on järjestynyt hyvin. Kallista se on myös. Toista on kova ikävä, tämä on melkoista tunteiden vuoristorataa. Pitää aina uudelleen tottua siihen, että nyt sitä taas ollaan yksin kotona kun toinen lähtee kotiinsa. Välillä se on masentavaakin. Muttaa toisaalta se tekee hyvää, tarvitsen itsenäistymistä.
Eräs asia myös minkä olen huomannut, että kun olemme yhdessä, olemme yhdessä todella tiiviisti. Ainakin minä haluan olla toisen seurassa kaiken mahdollisen ajan, ja tästä johtuen meille on syntynyt riitojakin..
Kyllä kaukosuhde voi onnistua, tai mitä se onnistuminen kullekkin sitten tarkoittaa. Se vaatii vaan oikean asenteen, kun toinen ei ole fyysisesti läsnä sen pitää riittää että voitte kommunikoida muuten ja tiedätte olevanne toistenne mielessä. Ei muutama vuosikaan kaukossa tunnu pitkältä, jos sen jälkeen voi asua lähellä. Sitä elämää on sitten (toivottavasti) edessä vuosia ja vuosia..