voiko sellainen ihminen rakastaa oikeasti, jos pettää toista?
voiko??
vastatkaa.....................
322540
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Todellinen rakkaus on itsensä antamista rakastetulleen täydellisesti. Siinä ei ole muilla mitään jakoa.
taas keskenään puuroja ja vellejä. Rakkaus on rakkautta ja seksi on seksiä.
Eli vastaus kysymykseesi on että tottakai voi rakastaa. Ei kai se rakkaus häviä jonkun kapakasta pokatun pikapanon myötä.
Ei todellakaan voi on ainut todellinen oikea vastaus.
Ei se seksinhimo mihinkään häviä jonkun kapakasta panetuksessa pokatun pikapanon myötä.
Rakkaus on jotain muuta, sellaista mitä et ikävä kyllä vielä ole kokenut.
Varoisin sanomasta "Rakkaus on jotain muuta, sellaista mitä et ikävä kyllä vielä ole kokenut. " sillä se ei pidä paikkaansa. Jokainen rakastaa omalla tavallaan.
Kaikki eivät tosin sano rakastavansa ketään tai mitään. Heidän mielestään rakkautta ei ole olemassa. Mistä lienee johtuu, mutta joskus tällaisten ihmisten rakkaus kuitenkin tuntuu, vaikkei sitä olekaan...
ja rakastumista, jossa huumaantuneena nähdään vain toinen vain lumoavana, sillä ei ole mitään tekemistä oikean rakkauden kanssa. Rakastaessaan haluaa antaa rakkautta, rakastuessaan haluaa tulla ihailluksi ja saada toisen tekemään elämästään onnellisen, siis rakastumisessa on kyse ennenkaikkea saamisesta.
tietysti. Eri asia sitten mitä tarkoitetaan "oikealla" rakkaudella. Se kun menee niin, että jokaisella on ikioma "oikea rakkaus".
Rakkaus ja seksi on kaksi eri asiaa. Seksiä voi olla ilman rakkautta tai rakkaudella. Rakkautta voi olla ilman seksiä. Voi siis rakastaa yhtä ja rakastella hänen kanssaan sekä sekstailla muiden kanssa. Voi myös rakastaa yhtä ja rakastella hänen kanssaan, mutta rakastaa myös toista: Voi jakaa asioitaan molempien rakkauksien kesken, mutta rakastella vain toisen kanssa.
Aito rakkaus on yksinkertaista.
Selitäppä nyt yksinkertaisesti mitä luulet rakkauden olevan. Siis rakkaus miehen ja naisen välillä.
en selitä mitään - mitä luulisin rakkauden olevan. Tiedän mitä rakkaus on: Se on sitä, että TUNTEE rakastavansa ja TUNTEE toisen rakkauden.
Kyllä minä tiedän että rakkaus on tunne. Ei se riitä selitykseksi siihen millainen tunne se on. Mistä voit tietää, että kokemasi tunne määritellään rakkaudeksi? Millaisen tunteen sitten olet kokenut?
On niitä naisia, jotka luulevat pissan housuihin lirahtamis tunnetta rakkaudeksi, kun ovat jonkun murhaaja roiston seurassa. Että parasta ois selittää pikkasen paremmin ja tarkemmin.
Ihan tasan tarkkaan riittää: Rakkautta ei voi selittää, sitä voi vain tuntea. Vaikka selittäisin mitä tahansa; rakkaus tuntuu omalta itseltään, lämpimältä, avoimelta, hyväksyvältä, hellältä, myötätuntoiselta, vastavuoroiselta.... niin auttaako se muka sinua tietämään miten juuri minä tunnen rakkauden? Tuskin.
Jos tunnetta on vaikea selittää, niin voidaan puhua tunteen herättämistä haluista.
Mitä haluat saada ja mitä haluat antaa, kun koet rakastamisen tunnetta?
Minä muuten olen sitä mieltä :), että miehen ja naisen välinen rakkaus on vaikeasti saavutettava tunne. Se jää osalta tavallisistakin ihmisistä saavuttamatta.
vaan rakkaudesta, mutta hiljaa kuiskaten, shhhh... :).
Rakkauden syvin olemus onkin se, ettei rakastamaltaan ihmiseltä halua mitään muuta kuin rakkautta. Eikä hänkään halua sinulta muuta kuin rakkautta, pyyteetöntä rakkautta :). Rakkaus on itsessään palkitsevaa; on ihanaa rakastaa ja saada vastarakkautta. Niin noh, kun oikein rakastaa, haluaa kyllä antaa ja saada seksiä... ja miten sen sanoisi... henkisiä väristyksiäkin :D. Eri asia pääseekö ja haluaako toteuttaa noita molempia kaikkien rakastamiensa ihmisten kanssa...
Olen miettinyt rakkauden olemusta jo teinistä asti. Meinas tuo jäädä mysteerioksi :D Väitän että monella on puurot ja vellit sekaisin :)
Kas kun tuohon ongelmakenttään kuuluu ihastus, yhteisyys, ykseys, ystävyys, läheisyys, himo, intohimo, mielihyvän tunne, hormoni ryöpyt, rakastuminen, lähimmäisenrakkaus ja tavallinen tai suuri rakkaus.
Eikä asiaa tee ollenkaan helpommaksi tunteiden yhtäaikainen esiintyminen, että saa sitä todella analysoida ;) Olen päätynyt siihen, että tuo viimonen on aikasten totaalinen tunne, joka ei jätä mitään epäselväksi. Ei edes ulkopuoliselle tarkkailijalle :)
Ja se on antava tunne: minä itse en tarvitse mitään, luovun jopa paidastani. Luovun jopa minuudesta ollakseni yhtä rakkaani kanssa. Kaikki tehdään ykseyden eteen. Kaikki annetaan :) Kummallisinta kaikessa oli: minulle annettiin rakkaus kun en enää yrittänyt sitä saada.
Rakkaus on tekemistä ja tunteet käyttäytymistä. Rakkaus ei ole tunne, vaan rakastuminen on.
"Ja se on antava tunne: minä itse en tarvitse mitään, luovun jopa paidastani"
Minä taas olen sitä mieltä, että tuo on jo lähellä uhrautuvaa, palvovaa rakkautta...
Aivan varmasti rakastuminen ja rakkaus ovat tunteita ja ne ohjaavat käyttäytymistämme - aivan kuten kaikki muutkin tunteet.
Et sitten vieläkään ymmärtänyt että se tulee sydämestä ;) Kun rakkaus on aitoa ja molemminpuolista kukaan ei uhraudu. Kaikki on pelissä ja antaminen tehdään rakkaudesta. Vaikka antaisin itseni toiselle en sitä voi menettää, mieti miksi.
Kaiken antamasi saat pyyteettä takaisin, rakkaudessa annettu lisääntyy kuten leivät ja kalat. Kun rakkaus on yhteistä ja syntyy ykseys itsekkyys katoaa. Toivon sydämestäni, että saat sen voiman kokea.
ymmärrän, että se tulee sydämestä ja se on vastavuoroista. Mutta silti rakkaus ei ole koskaan "yhteistä" paitsi siinä mielessä, että molemmat rakastavat. Koskaan kuitenkaan molemmat eivät rakasta täysin samalla tavalla. Ja jos ihmisen "itsekkyys katoaa" kuten kirjoitit, niin edelleen pidän sitä uhrautumisena. Ehkä enemmän rakkaudelle kuin sille toiselle ihmiselle.
Velvollisuudesta ja säälistä antaminen on uhrautumista. Antaminen sydämen halusta tulee rakkaudesta. (Intohimo tulee helposti sekotettua rakkauteen, eroa ei ne ymmärrä jotka ei rakkautta ole kokeneet)
niin aivan varmasti osaat perustella väitteesi, eikö?
Miksi rakkaus on sinun mielestäsi tunne? Tunne on käsittääkseni väliaikainen ja reaktio jostakin/jollekin. Onko rakkaus siis mielestäsi ohimenevää? Jotain, jonka jokin tietty teko voi toisessa aiheuttaa? Mielestäni rakkaus ei ole tunne, koska se ei ole ailahtelevaista, sykähdyttävää eikä iske koskaan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Se ei myöskään ole tunne, koska rakkautta ei voi synnyttää toisissa, vaan se tulee jokaisesta itsestä. Rakkautta on arki, kunnioitus ja kiintymys. Ehkä se tosiaan voi ohjata käyttäytymistä, mutta se tapahtuu ymmärtääkseni ihan tietoisesti - ei tunteiden mukaan.
Rakastuminen, eli ihastuminen on tunne, joka varmasti menee ohi, sykähdyttää, iskee usein kuin salama kirkkaalta taivaalta ja tuntuu voimakkaimmalta. Se on kai paras pohja aloittaa suhde. Kun tunne menee ohi, asiat alkaa näyttäytyä realistisemmin. Suhde voi jatkua, mutta se voi myös loppua. Riippuu siitä, miten sopiva ihastuksen aikana valittu kumppani on. Rakastuminen on tunne, ja se voi ohjata käyttäytymistä, mutta käsittääkseni ihmisellä on aina myös järki, joten rakastuneelle on annettu myös mahdollisuus olla valitsematta tekemisiään tunteidensa mukaan - siten miten parhaaksi katsoo.
ohjaavat (järjen ohella) kaikkea ihmisen käyttäytymistä. Rakastuminen johtaa rakastamiseen, jos tunne on tarpeeksi voimakas. Rakkaudentunne saattaa kestää muutamasta viikosta (päivästä?) kymmeniin vuosiin ja siinä matkan varrella joko syventyä tai lakastua. Aivan kuten alussa rakastumisen tunne loppuu tai vaihtuu rakastamiseksi.
Wikipediasta löytyi tällainen rakkauden määritelmä, jota kannatan täysillä...:
"Rakkaus on kiintymyksen ja kaipuun tunne. Rakkaus on yksi ihmisen voimakkaimmista tunteista....Rakkaus ei ole yksi tunne vaan se käsittää monia eri tunteita."
Itse näen rakkauden jotenkin niin tunteista eroavana asiana, eli komppaan tässä asiassa sitten Paul Sartren käsitystä rakkaudesta. Ja sillä, etten miellä rakkautta tunteeksi, en toki kiellä, etteikö siihen tunteita silti kuulu. Mutta jos siis mieltäisin rakkauden samanlaiseksi tunteeksi kuin vihan tai ilon, niin eikö rakkaus sitten väistyisi vihan tieltä pois? Itse koen kuitenkin käytännössä mahdolliseksi olla vihainen ja rakastaa samanaikaisesti, joten on se rakkaus erilaista, kuin jokin tunne. Ehkä olen sitten vain ainoa, josta se on erilaista, vakaata, pysyvää.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jean-Paul_Sartre
Minä taas koen rakkauden sellaisena isona perustunteena - vähän kuten onnellisuuskin. Nämä molemmat ovat sydämessä aina, vaikka viha, kiukku, suru ym. tunteet astuvat välillä päällimmäiseksi. Tunteet vuorottelevat. Se tekeekin elämästä mielenkiintoisen, kun huomaa itsellään olevan kaikenlaisia tunteita samaan aikaan päällimmäisenä. Siinä vaiheessa alkaa arvostaa tasapainoa....
jos vilpitön antaminen sydämenhalusta tulee tavaksi on se riippuvuutta. Syntyy kierre "annan, koska rakastan, ja koska myös saan rakkautta sen kautta..".
Sehän rakastaa oikeasti vain ja ainoastaan itseään.
ihastuminen on lähestulkoon puhdasta himoa ja se takaa (siis aikoinaan) lisääntymisen. Se on huumaavaa yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä rakastelun ja läheisyyden tarvetta. Se voi iskeä milloin tahansa, jos tapaat geneettisesti sopivan (aivosi reaktio). Rakastaminen on sitä, että rakastat sitä ruttuista ja vanhaksi tullutta höppänää vieläkin. Et tahdo loukata häntä vaikka kuinka himot hyrräisivät jotain toista kohtaan.
Rakastaminen on yhtäältä sitä, että puhut toiselle kaikesta pelkäämättä että loukkaisit. Intohimon tunteet toisiin eivät johda tekoihin vaan niistäkin tunteista keskustellaan oman rakkaan kanssa. Todellisen rakkauden kyseessäollen ei mikään pelota, niin että rakkaus ei olisi tunteista vahvin.
noin Teneli niin juttele. Itse olen ihastunut sen verran monta kertaa, että antaapa vaan olla omana tietona.
se tuli mieleeni kirjoituksestasi... Rakkaudessa ei koskaan voi jakaa koko elämäänsä ja kaikkia ajatuksiaan toisen kanssa. Rakkaus on oman ja toisen erillisyyden ja yhteisen vuorottelua.
No sehän on selvää ettet voi kaikkia ajatuksias kertoa. Et ennättäis millään, ihminen näet ajattelee hieman nopeammin kuin puhuu. Tosin on niitäkin jotka puhuu samaan tahtiin kuin ajattelee *mut niiden ajatukset ei olekkaan kovin kummosii*
niiden ajatukset ei olekkaan kovin kummosii*
Ei ole ei. Ja vaikka sinä puhut rakkaallesi "kaikesta", niin täytyy muistaa, että me ihmiset olemme erilaisia... Haluamme puhua erilaisista asioista tai sitten emme. Haluamme kuunnella erilaisia asioita tai sitten emme.