No niin tähän on tultu. Minä joka olen ollut seksuaalinen olento muutuinkin kylmäksi. Ei nappaa yhtään miehen läheisyys. Ennen ei hänen tarvinnut kuin tulla lähelle niin se oli menoa se. Mutta liian kaavamainen läheisyys joka hoidettiin alta pois aina samalla tyylillä. Sekin vaikuttaa että mies tavallaan arvosteli mun seksuaalisuutta. Se vaikutti siihen etten osaa enää nauttia hänen läheisyydestään. Jotenkin surettaa että musta tuli tunnekylmä, koska seksuaalinen ja läheinen avioliitto antaa sitä voimaa jaksaa pyörittää arkea.
Nyt en tiedä että pitäisikö nauttia menneistä vuosista ja ajasta. vai tehdä jotain asian eteen.
Kuitenkin kaipaan meidän läheistä ja seksuaalista suhdetta. haluja kyllä on mutten osaa enää kanavoida niitä yhteisiin hetkiin.
Kertokaa naiset miten olette löytäneet jotain uutta suhteeseenne. Kun suhde arkipäiväistyy ja ei tunne enää voimakkaita tunteita toiseen. Näin en todellakaan halunnut käyvän.
Ja avioliittoa on takana toistakymmentä vuotta. Viriilissä iässä vielä molemmat ollaan. Rakastuin mieheen uudelleen tässä vuosia sitten. En vain ymmärrä miksi kävi näin etten tunne miestä kohtaan muuta kuin ystävyyttä
Nyt en tiedä että pitäisikö nauttia menneistä vuosista ja ajasta. vai tehdä jotain asian eteen.
Kuitenkin kaipaan meidän läheistä ja seksuaalista suhdetta. haluja kyllä on mutten osaa enää kanavoida niitä yhteisiin hetkiin.
Kertokaa naiset miten olette löytäneet jotain uutta suhteeseenne. Kun suhde arkipäiväistyy ja ei tunne enää voimakkaita tunteita toiseen. Näin en todellakaan halunnut käyvän.
Ja avioliittoa on takana toistakymmentä vuotta. Viriilissä iässä vielä molemmat ollaan. Rakastuin mieheen uudelleen tässä vuosia sitten. En vain ymmärrä miksi kävi näin etten tunne miestä kohtaan muuta kuin ystävyyttä
Vastaukset 10
Vanhimmat
No se oli varmaan just se ukkosi "tarve kritikoida" seksiänne. Kuka nyt tuollaista jatkuvasti jaksaa kuunnella?
minusta on luonnollista, että pitkässä liitossa seksi voi alkaa maistua puulta. Sama kumppani kyllästyttää. Sitten pitäisi löytää taikasanat, että kaikki olisi taas 'entisellään' - mitäpä jos yksinkertaisesti sellaisia ei ole? Tämäkin on vain elämää. Kuka sanoi, että saman kumppanin pitää tuottaa nautintoa vuosikymmenien ajan..???
tuo ap. Minun kiinnostukseni loppui miehen alituiseen painostukseen. Kolme kertaa viikossa oli saatava, siitä ei voinut tinkiä, vaikka pienet lapset olisivat kuinka valvottaneet. Ja jos oli kuukautiset, niin mies oli huonolla tuulella. Seksuaaliset tunteeni yksinkertaisesti kuolivat. Koska en halunnut riidellä, suostuin seksiin, mutta se oli aivan konemaista. Miehelle se kuitenkin riitti, ei hän ainakaan valittanut.
Olemme edelleen naimisissa,miestä kohtaan tunnen enää pelkkää ystävyyttä.
Muutama vuosi sitten aivan sattumalta - kuin Luojan taivaasta - eteeni putosi ihana mies, jota
rakastan elämäni loppuun.
Melko reilua. Vaikka mies olisikin pikkusielu niin ei se tarkoita sitä että niin sinunkin olisi oltava.
Pitkässä avioliitossa tulee väistämättä eteen hiljaisia kausia niin tunteiden, halujen kuin muidenkin tuntemusten kohdalla. Anna ajan kulua, muuta ohjetta ei ole. Tehkää yhdessä jotakin mistä molemmat pidätte, kyllä se intohimokin tulee uudelleen, ei välttämättä samanlaisena mutta kuitenkin.
Olen ollut naimisissa jo 30 vuotta ja näitä kausia on ollut ja tuntevassa ja dynaamisessa parisuhteessa niitä on. Meilläkin on menossa aika kylmä kausi nykyään..ärsyttää lähes kaikki, mitä mies sanoo tai tekee ja alan huomauttelemaan ja mies alkaa räyhäämään. Tätä on jatkunut jo pari viikkoa ja seksi eikä läheisyys ole kyllä käynytkään mielessä, eikä varmasti käy pitkään aikaan.
Onneksi aika parantaa haavat. Senhän me pitkissä liitoissa olevat tiedämme ja olemme oppineet. Pitkä liitto on ihana harvinaisuus nykyaikana ja siitä kannattaa pitää kiinni ja elää ongelmienkin aikana yhdessä ja selvitä niistä yhdeääs, liitto vain vahvistuu!
Kiitos vastauksista. Alamäkiä/ylämäkiä luin vastauksestas niin paljon yhtymäkohtia ja siinä oli niin paljon totta.
Kaiken tärkein tuo intiimi läheisyyskään ei ole. Onpahan vain sellainen kiva elämän suola. Täytyy edetä pikkuhiljaa. Ehkä löytää yhteinen harrastus ja jokin pieni juttu. Ehkä se siitä sitten taas lähtee.
Ja kai noita kausia tulee sitten väistämättä eteen. Pitkässä liitossa silti on hyvä että tuntee sen toisen, tai ainakin luulee tuntevansa.
Mutta olen päättänyt et tän liiton eteen kannattaa tehdä töitä. ja kai sitä aina välillä kyllästyy kun toinen on niin tuttu ja ennalta tietää toisesta että missä mennään. mutta ei kai sitä jaksa enää salaperäistä olla näin monen vuoden jälkeen.
Intohimo tuskin säilyy samanlaisena. Jos on pitkiä kausia kun menee hyvin niin se on niin tavallista tuo läheisyys. Olen huomannut et pieni mustasukkaisuus ja epäilys lisäävät sitä viritystä. Olematta mitenkään mustasukkainen tai kumpikaan meistä mutta joskus tulee tilanteita väistämättä että tulee hieman epävarma olo. Ja pieni kina nosta adrealiinia ja silloin tulee voimakas tunne ja tuntee käy kuumina.
Vaikka aika tavallinen pariskunta ollaan, jopa sellaisia kotihissukoita. Ettei tässä kumpikaan yritä muuttua toiseksi kuin mitä on. Itse välillä jämhdän liikaa kotiin, että pieni irtiotto ihan yksinään voisi olla hyvä asia. Näkis asioita hieman eri valossa. uusi harrastus, joku matka.
Vaihtamalla miestä asiat tuskin paranee. omat vastoinkäymiset ne joka liitossa tulee, vaikka alkuhuumassa toisin luulisi.
myöskin siitä, kuinka pitkiä ne ylämäet ja alamäet ovat. Jos haluttomuutta on ollut jo esim.4 vuotta peräkkäin, on ehkä vähän muustakin kyse, kuin kausivaihtelusta. Joskus hoitamaton liitto ehtii rapistua korjauskelvottomaksikin.
Jos kaikki on kaavamaista niin itse et pysty siis muuttamaan mitään oma-aloitteisesti?
Asiasta tietenkään ei voida keskustella miehen kanssa?
Jos äijä on sanonut pahasti niin hänellekin voi sen kertoa niin hänkin sitten tietää mistä tämä kaikki johtuu. Muuten saattaa pitää että syy täysin sinun oikutteluasi.
Kuulostaa osittain tutulta ap. kirjoittajan teksti. Itsekin olen aikaisempina vuosina ollut se "aloitteentekijä ja uusien ideoiden ehdottelija", mutta miehen mielestä osa taisi olla jo liiankin mielikuvitusrikkaita, jopa hänen mielestään sairaita. Hän on sitä perinteistä kannattava (5 min nuolemista, työntö sisään, heputus 10 min, jääkaapille ja nukkumaan-tyyppi). Mielenkiinto laimeni, tunteet haaleni, nykyään ollaan ystäviä muttei rakastavaisia. Tämä viimeisin täydellinen kosketus- ja seksitauko kestänyt tällä kertaa jo 4 kuukautta, eikä parannusta luvassa.
Avioliittoa takana meilläkin jo toistakymmentä vuotta, sekä avoliitossa pitkään jo sitä ennen.
Henkilökohtaisesti on vaikea uskoa että himot palaisivat ennalleen, ja en pysty oikein kuvittelemaan enää seksuaalista kanssakäymistä mieheni kanssa. Haluja kyllä olisi ja keskitynkin soloseksiin ajatellen niitä omia salaisia fantasioitani, joita mies piti liian sairaina hänelle. Neuvoja en siis osaa sinulle antaa, ikävä kyllä, mutta kylläkin kohtalotoverin sympatiaa.
Älä yritä muuttaa toista vaan muuta itsesi!
Toimii muutes aika hyvin, kokeile!