Tunteet eivät ole minua järki-ihmistä ennen päässeet viemään, mutta nyt on kolahtanut melkoisen kovaa (kovemmin kuin koskaan ennen). En saa häntä mielestäni (välillämme oli muutaman kuukauden tauko minun tahdostani, mutta minkäs teit).
Tiedän että olemme eri maailmoista, niin eri maailmoista. Silti olemme niin samanlaisia, että pelottaa. En saa unta öisin ja olen koko ajan levoton. Ihanan illan jälkeen oven painuessa kiinni mieletön onnen tunne vaihtuu musertavaan ahdistukseen. Jossakin syvällä sisimmässäni tiedän, ettei meillä voi olla tulevaisuutta erilaisuutemme takia, mutta en voi hänestä irtikään päästää. Auttakaa.. Joku...
Onko toivoa tai muita ollut samassa tilanteessa. En tiedä pitäisikö olla katkera siitä, että kerrankin, kun kolahtaa molemmin puolin kovaa, olemme niin eri maailmoista, vai hypätä kerrankin tuntemattomaan ja katsoa miten käy..
Tiedän että olemme eri maailmoista, niin eri maailmoista. Silti olemme niin samanlaisia, että pelottaa. En saa unta öisin ja olen koko ajan levoton. Ihanan illan jälkeen oven painuessa kiinni mieletön onnen tunne vaihtuu musertavaan ahdistukseen. Jossakin syvällä sisimmässäni tiedän, ettei meillä voi olla tulevaisuutta erilaisuutemme takia, mutta en voi hänestä irtikään päästää. Auttakaa.. Joku...
Onko toivoa tai muita ollut samassa tilanteessa. En tiedä pitäisikö olla katkera siitä, että kerrankin, kun kolahtaa molemmin puolin kovaa, olemme niin eri maailmoista, vai hypätä kerrankin tuntemattomaan ja katsoa miten käy..
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ihan ymmärrä millaista "apua" kaipaat. Sympatiaako? No sitähän täällä piisaa ja väitteitä, ettei tunteille voi muka mitään.
Itse olen kokenut, että tunteitaankin voi kyllä ohjailla, jos vaan haluaa. Syyksi on (mulla) riittänyt mm. avioliitto. Toiseen ihmiseen en sekoa ennen kuin olen lopettanut liittoni nykyisen kanssa, jne, muuten menee elämä liian vaikeaksi.
Kaikki menee kyllä ohi aikanaan, jopa hullu ihastus/rakastuminen, jollei se saa vastakaikua tai jos sen vaan sinnikkäästi kieltää itseltään. Pitää jaksaa kärvistellä siksi kunnes tunteet rauhoittuvat - jos siis haluaa eroon "toivottomasta" rakkaudestaan...
Muussa tapauksessa rakkauden tunne vie kyllä mukanaan, niin kuin mikä tahansa suuri tunne, jolle annat kaiken vallan.
Mikä sua pelottaa? Analysoi sitä ja yritä pysyä realistisena. Ei elämää voi elää etukäteen eikä kaikkia karikoita voi siloitella tieltä vaikka olis kuinka kaukaa viisas. Pitää vain uskaltaa elää ja uskoa omaan kykyynsä selviytyä, meni suunnitelmat sitten syteen tai saveen.
suurimpia asioita mitkä jäävät eläkepäivinä
kaivertamaan on ne avaamattomat ovet.
Mitä niiden takana olisikaan ollut ja miksen aikoinani niitä avannut ja katsonut niiden ovien
taakse?
Tosiasia.
Mitä tarkoittaa "niin eri maailmoista"? Millainen sä olet ja millainen hän on? Kumminkin kirjoitit että olette kovinkin samanlaisia. Onko ne jutut sitten niin erilaisia, kun epäilet, ettei teidän jutusta tule mitään?
niin eri maailmoilla tarkoitan ehkä maailmankatsomuksellisia asioita. Hänellä uskonto määrittää elämäntapaa, -rytmiä ja -ajatuksia, itselle uskonnolla ollut vain vähäinen rooli. Itse olen ujo ja viihdyn kodin turvassa, hän varsinainen maailmanrakastaja. Samanlaisuuksia: huumorintaju yhteinen, ihmisläheisyys ja "kiltteys" ja jopa tietynlainen naiivius. JOtenkin olen ajatellut itseni aina "oudoksi linnuksi" ja nyt tunnistan samoja piirteitä hänestä. Tunteet molemmin puolin, mutta murehdin erottavatko edellä mainitut asiat lopultakin liikaa ja tuleeko niistä liian suuria kynnyskysymyksiä.