Halusin kertoa oman kokemukseni pettämisestä ja petetyksi tulemisesta. Minulla on ihana mies ja perhe. Ennen lasten syntymää mieheni petti minua. Annoin kaiken anteeksi, en kovinkaan kevyesti, mutta annoin kuitenkin. Lasten syntymän jälkeen minä aloin oirehtia. Halusin jotain elämääni, kenties jännitystä, ihailua..kuka sen tietää? Tapasin miehen ja tapsin hänet uudestaankin, petin siis miestäni. Olin olevinani onnellinen, samalla kauhean hämmentynyt. En tiennyt yhtään mitä olin tekemässä. En osannut kuvitella tulevaisuutta oman tai tämän uuden miehen kanssa. Onnekseni tämä mies jonka tapasin oli harvinainen laatuaan. Hän jarrutti vauhdin puoleen. Minä aloin miettiä mitä halusin elämältäni. Katsoin miestäni, joka ei edelleenkään tiedä pettämisestäni, totesin etten voisi parempaa isää lapsilleni tai parempaa turvaa itselleni saada. Olin vain eksynyt matkallani sivupolulle ja näin siellä kaikkea kaunista ja kimaltavaa, mutta se ei ollut eikä tule koskaan olemaan realismia. En kadu hirveästi, sillä tajusin että minun tuli kokea ja nähdä ne kaikki, jotta voisin jatkaa tätä elämää.
Pettäminen...
..............................
152020
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sua on jäänyt jäytämään se pettäminen alussa. Luultavimmin ukkoni teki myös noin, vaikka kielsikin sen. Sitä antaa anteeksi - vaikkei sisimmässään ehkä niin teekään..
Anteeksianto on jännä juttu, se ei tarkoita asian hyväksymistä. Sitä se kyllä tarkottaa, ettei asiaa ota esille joka mutkassa - oikeastaan koskaan enää- eikä myöskään kosto kuulu siihen.
Nyt vaan etiäpäin; et kuitenkaan vaihda miestäsi siihen toiseen, eikä hänkään sellasta halua.
Onko suhde nyt siis ihan loppu? Ei muuta kuin porskuttelet nyt sitten eteenpäin. Loppujen lopuksi, asiasta tehdään aina hirveän suuri haloo. Miksi? Ei kannata mursktata perustuksia ja koko elämää. Eri juttu ne jos tullaan raskaaksi, saadaan joku tauti jne, tai rakastutaan - tai luullaan että nyt se rakkaus iski, vaikkei ollutkaan kuin hetken huuma.
.. Tulet saamaan luultavasti hirveitä kommentteja ja ryöppyjä niskaasi täältä..;)
Todennäköisesti saan varmaan oikein isolla kauhalla täältä, mutta halusin kirjoittaa esittääkseni etteivät asiat aina ole niin mustavalkoisia kuin luullaan. Ihmiset ja elinympäristö ovat alituisessa liikkeessä ja elämää eletään sen mukaan. Minusta on luonnollista ja inhimillistä välillä eksyä polulta.
näin. Elämässä kompastutaan ja kaadutaan, noustaan ylös. Ellei itse päästä, niin joku auttaa :). Omalta polultaan on joskus välttämätöntäkin eksyä sen tähden, että löydetään voimaa jatkaa valitsemallaan tiellä.
Kappas, ei yhtään loanheittoa toistaiseksi..;)
Asiat ei Tosiaankaan ole mustavalkoisia, eikä ihminen erehtymätön. Tuo on tuttu tilanne mutta kun eihän täällä kovin uskalla mitään kirjotella.
Itselläni on vain yksi taho jossa voin kaiken kertoa (ammattilainen muttei psykologi) ja purkaa mieltäni. Tänne kirjoittelussa on aina väärinymmärrysten vaara, ja kun ei mitään romaania voi kirjottaa, ja asioita joka puolelta valottaa (joku sanoisi varmaan että puolustella), niin tulee sitten monesti vastauksia joista saa vain pahan mielen. Toivon sulle hyvää jatkoa.
tuo elämä menee ja niin sen pitääkin mennä. Monen ihmisen vaatimus silotellusta, virheettömästä elämästä on myös kaunista ja kimaltavaa, mutta se ei ole eikä koskaan tule olemaan realismia ;).
Eli pettäminen on siis periaatteessa ihan ok??
Sillä ei ole mitään merkitystä, onko pettäminen ok vai ei. Merkitystä on sillä, että tajuaa elämän olevan rosoista. Jos siitä haluaa tasaisen kiiltävää ja kaunista, niin ei onnistu. Ei sitten millään, vaikkei ollenkaan hyväksyisi rosoista elämää.
Oon tuosta kyllä samaa mieltä, mutta silti se ei mielestäni poista sitä että jotkut asiat ovat mielestäni hyväksyttäviä ja jotkut ei. Pettäminen on jälkimmäistä sorttia. Helppo tietty näin vaan sanoa, mutta kuitenkin...
Tiina sa olet sairas. Kylla silla on merkitysta etta pettaminen ei ole ok. Muntenhan pettaminen olisi hyvaksyttavaa ja kaikki pettais toisiaan jatkuvasti ristiin rastiin. Tiina, sa olet kakkonen & pettaja, se on ainut syy miksi naet asiat nain. Rosoinen eilama, huh. Rosoiseksi sen saa juuri tieten tahtoen pettamalla. Ja jos sen on jo rosoista jostain muusta syysta niin ei se pettaminen sita ainakaan mitenkaan siloita. Sa olet hullu.
mieleenkään moittia. Ihan elämänmakuinnen juttu. Ihminen voi erehtyä, onneksi löysit mielenrauhasi.
vaan toinen on heikompi toistaan. On hyvää kai rinnassa jokaisen, vaik aina ei esille loista..."
Kukapa meistä täydellinen ois ja moni lankeaa.. toiset viisastuu, toiset eivät.
Olen todellakin langennut ja mielessäni mietin syitä siihen. Löysin ne itsestäni ja myös miehestäni. Elämä on täynnä yllätyksiä..jos en olisi langennut, voipi olla etten olisi enää mieheni vieressä. Olisin luovuttanut miettimättä asioita.
ollaan samaa mieltä.MUTTA jos apn tekstin kirjoittaja olisi ollut mies,hän olisi ollut sika ja saanut kaikkien halveksunnan.Miksei annetaan samaa oikeutta ja mahdollisuutta mieheillekin?
Minä olen mielstäni antanut miehelleni anteeksi hänen pettämisensä. En siis väheksy miehiä tässä asiassa yhtään. Eiköhän se ole sukupuolta katsomatta sama asia. Ei toivottu, mutta usein valitettavasti näin käy. En vaan ymmärrä sitä, että asiaa katsotaan niin mustavalkoisesti. Yleensä pettäminen on kuitenkin oire jostain. Ja väistämättä se johtaa eroon tai ehkäpä parempaan suhteeseen. Enkä usko sitä väittämää "kerran pettää, aina pettää". En itse olisi valmis enää samanlaiseen ryöpytykseen.
Niin.. silti se on siellä jossain pohjalla vaikka olisi antanut anteeksi. Kun unohdahan sitä ei..vai?
On aina oire jostakin, samaa mieltä. Jossain mättää, vaikka täällä muuta väitetään.