milloin seurustellaan?

Mun vanhemmat on sellasia, että jos vien niille näytille uuden miesystäväni, niin he päättelevät siitä, että jaha tuon kanssa se meidän tyttö kulkee ja viettää aikansa...ja että kun mies on kuvioissa mukana niin kutsut perheen kekkereihin tulevat kahtena kappaleena (kutsusta saa kieltäytyä).

Meillä ei sitä esittelyä oteta silleen et "Jaha, tää on nyt tosi vakavaa seurustelua sitten". Vanhemmat siis saavat tavallaan viestin, että nyt kuljen ja olen tämän ihmisen kanssa...ettei tarvi ihmetellä jos en ookkaan kotona ehtä useasti kuin ennen.

Et meillä ei pidetä suurta numeroa noista näytilleviemisistä. Ja porukat varustautuu vain tavallaan siihen ajatukseen, että tuon kanssa tyttö kulkee. Mutta että ei ne ajattele, että se on nyt sit siinä, kun kerta esiteltykki on. Meillä halutaan kumppani nähdä, jos sen kanssa kulkee arkenakin ja liikkuu sen kanssa paljon...ja kutsuja tulee perheen tapahtumiin aina kaksi, jos tiedetään että joltakin se poikkis tai tyttökaveri löytyy. Vanhemmat seuraavat sitten (kuten minäkin) että miten asiat lähtee rullaamaan ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olis aika kauheeta mennä toisen vanhempien luokse vasta silloin, kun on suurin piirtein jo lupautunu naimisiin (kihloihin menossa)...eikähän siinä tuntis toisen puolen sukua vielä yhtään ja panokset vois olla sen verran kovat heti ekalla tapaamisella että hyvä ettei hörppää kahvia väärään kurkkuun. Hyvä tulee, kun kertoo toiselle, että mitä se ns. näytille vieminen kummankin perheelle merkkaa.

Tyttis79 kirjoitti:

Mun vanhemmat on sellasia, että jos vien niille näytille uuden miesystäväni, niin he päättelevät siitä, että jaha tuon kanssa se meidän tyttö kulkee ja viettää aikansa...ja että kun mies on kuvioissa mukana niin kutsut perheen kekkereihin tulevat kahtena kappaleena (kutsusta saa kieltäytyä).

Meillä ei sitä esittelyä oteta silleen et "Jaha, tää on nyt tosi vakavaa seurustelua sitten". Vanhemmat siis saavat tavallaan viestin, että nyt kuljen ja olen tämän ihmisen kanssa...ettei tarvi ihmetellä jos en ookkaan kotona ehtä useasti kuin ennen.

Et meillä ei pidetä suurta numeroa noista näytilleviemisistä. Ja porukat varustautuu vain tavallaan siihen ajatukseen, että tuon kanssa tyttö kulkee. Mutta että ei ne ajattele, että se on nyt sit siinä, kun kerta esiteltykki on. Meillä halutaan kumppani nähdä, jos sen kanssa kulkee arkenakin ja liikkuu sen kanssa paljon...ja kutsuja tulee perheen tapahtumiin aina kaksi, jos tiedetään että joltakin se poikkis tai tyttökaveri löytyy. Vanhemmat seuraavat sitten (kuten minäkin) että miten asiat lähtee rullaamaan ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olis aika kauheeta mennä toisen vanhempien luokse vasta silloin, kun on suurin piirtein jo lupautunu naimisiin (kihloihin menossa)...eikähän siinä tuntis toisen puolen sukua vielä yhtään ja panokset vois olla sen verran kovat heti ekalla tapaamisella että hyvä ettei hörppää kahvia väärään kurkkuun. Hyvä tulee, kun kertoo toiselle, että mitä se ns. näytille vieminen kummankin perheelle merkkaa.

Just noin se pitää ollakin! Avoimuutta peliin ja vähitellen tutustumista puolin jos toisinkin. Mut jos sattuu meneen sukset ristiin suvun kanssa, voi lähteä koko idyllistä sen kummempia välienselvittelyjä.

Ja itseasiassa, tarvitaanko edes mitään päätöstä? Kuinka monet ovat oikein päättäneet, että nyt "aletaan oleen"? Tuntuu jotenkin teiniltä, mutta tehdäänkö oikeasti niin? Mielestäni asiat vain etenevät seurusteluksi, eikä mitään päätöksiä tarvita. Kyllä toisen puheista ja muusta huomaa, milloin ollaan vain me kaksi, eikä muiden tapailuja tms. hyväksytä.

Tapailla voi,ja treffailla voi vaikka vuosia muttei se ole vielä seurustelua.
Seurustelu voidaan katsoa alkaneeksi kun asiasta on puhuttu ensimmäisen kerran,oli pari sitten vasta tuntenut toisensa vaikka vasta päivän.

Treffailua ja tapailua on siis sellainen jossa pelin säännöt ovat epäselviä ja kumpikin miettii onkohan toinen halukas seurusteluun.