Onhan se selvää, että luomalla hyviä ihmissuhteita, pärjää työelämässä ja elämässä yleensäkin. Eikö niin? Suhteillahan ne työpaikat yleensä saadaan.
Nykyään näyttää olevan joka suunnassa valloillaan ajatusmalli, että jokaikistä suhdetta äidistä postimieheen tulisi pitää yllä tavalla tai toisella. Taka-ajatuksena tietenkin toivo siitä, että tuosta suhteesta voi olla jotakin hyötyä itselle myöhemmin tulevaisuudessa. Tämä ei siis päde vain yritys- ja opiskelumaailmassa ( missä se tietenkin on jollain tasolla ymmärrettävää), vaan myös harrastustoiminnasta on tehty tällaisia pinnallisia "ponnahduslautoja".
Sotiiko tämä ajatusmalli todellakaan kenenkään muun moraalia vastaan kuin minun? Olenko minä todellakin liian juntti tähän aikakauteen ja tällaiseen mielistelykulttuuriin? Kyllä järkyttää mihin suuntaan tämä maailma ja nämä arvot ovat menossa.
Mielestäni on yhtä aikaa sekä huvittavaa, että säälittävää katsella vieressä kun nämä "kiipijät" ja "kaikkien kaverit" puikkelehtivat hymyn kare kasvoilla paikasta toiseen ja teeskentelevät hyvää ihmistä. Tarkoituksenaan vain oma mahdollinen hyötyminen tulevaisuudessa. Toisaalta kadehdin heitä, koska ainakaan vielä en kykene käyttämään samalaista häikäilemätöntä tekniikkaa. Toistaalta; kaikkihan sitä näköjään nykyään käyttävät, joten miksen minäkin kokeilisi?
Voihan se olla että nuo "kaikkien parhaat kaverit" pärjäävät hyvin työelämässä, saavat mahdollisuuksia ja etenevät urallaan, koska ovat luoneet kontakteja ja verkostoituneet. Mutta onko tällaisilla ihmisillä oikeasti hyvä olla itsensä kanssa, kun he joutuvat mielistelemään edetäkseen urallaan. Hehän voivat rentoutua vasta omassa kotonaan neljän seinän sisällä, koska harrastuksissakin täytyy pitää tuota typerää virnettä naamallaan. Kannattaako se? Ehkä siihen turtuu?
Vaikuttaa siltä, että ainakin akateemisen uran valinneilla on tällainen käsitys ympärillä olevista ihmissuhteista. Puistattaakin ajatus työpaikasta, jossa aitoa ihmistä saa noiden vahakasvojen joukosta etsiä ihan tosissaan. Työpaikan hakeminen pelottaa, jo tässä vaiheessa.
Nykyään näyttää olevan joka suunnassa valloillaan ajatusmalli, että jokaikistä suhdetta äidistä postimieheen tulisi pitää yllä tavalla tai toisella. Taka-ajatuksena tietenkin toivo siitä, että tuosta suhteesta voi olla jotakin hyötyä itselle myöhemmin tulevaisuudessa. Tämä ei siis päde vain yritys- ja opiskelumaailmassa ( missä se tietenkin on jollain tasolla ymmärrettävää), vaan myös harrastustoiminnasta on tehty tällaisia pinnallisia "ponnahduslautoja".
Sotiiko tämä ajatusmalli todellakaan kenenkään muun moraalia vastaan kuin minun? Olenko minä todellakin liian juntti tähän aikakauteen ja tällaiseen mielistelykulttuuriin? Kyllä järkyttää mihin suuntaan tämä maailma ja nämä arvot ovat menossa.
Mielestäni on yhtä aikaa sekä huvittavaa, että säälittävää katsella vieressä kun nämä "kiipijät" ja "kaikkien kaverit" puikkelehtivat hymyn kare kasvoilla paikasta toiseen ja teeskentelevät hyvää ihmistä. Tarkoituksenaan vain oma mahdollinen hyötyminen tulevaisuudessa. Toisaalta kadehdin heitä, koska ainakaan vielä en kykene käyttämään samalaista häikäilemätöntä tekniikkaa. Toistaalta; kaikkihan sitä näköjään nykyään käyttävät, joten miksen minäkin kokeilisi?
Voihan se olla että nuo "kaikkien parhaat kaverit" pärjäävät hyvin työelämässä, saavat mahdollisuuksia ja etenevät urallaan, koska ovat luoneet kontakteja ja verkostoituneet. Mutta onko tällaisilla ihmisillä oikeasti hyvä olla itsensä kanssa, kun he joutuvat mielistelemään edetäkseen urallaan. Hehän voivat rentoutua vasta omassa kotonaan neljän seinän sisällä, koska harrastuksissakin täytyy pitää tuota typerää virnettä naamallaan. Kannattaako se? Ehkä siihen turtuu?
Vaikuttaa siltä, että ainakin akateemisen uran valinneilla on tällainen käsitys ympärillä olevista ihmissuhteista. Puistattaakin ajatus työpaikasta, jossa aitoa ihmistä saa noiden vahakasvojen joukosta etsiä ihan tosissaan. Työpaikan hakeminen pelottaa, jo tässä vaiheessa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Haista sää homo vittu!!!