Olemme olleet yhdessä nyt kuusi vuotta. Alussa en olisi edes halunnut seurustella, mutta kuitenkin yhtäkkiä seurusteltiin..no ei siinä mitään, hyvinhän meillä välillä menee.
Nyt kuitenkin pitkän aikaa suhde on välillä tuntunut väärältä ja olen puhunut siitä kavereideni kanssa. He "ymmärtävät" minua, mutta kun toisaalta poikakaverini on myös heidän kaverinsa??
Kuitenkin, olen yrittänyt puhua poikakaveri kanssa, mutta jotenkin kaikki kääntyy aina niin, että minä päädyn pyytämään anteeksi. Miten se voi niin olla? Tiedän, etten ole täydellinen.. tiedän olevani heikko, mutta että näin heikko...
Miten edes voisin jättää häntä, kun aina kuitenkin olen "pahis" kaikessa??
Nyt kuitenkin pitkän aikaa suhde on välillä tuntunut väärältä ja olen puhunut siitä kavereideni kanssa. He "ymmärtävät" minua, mutta kun toisaalta poikakaverini on myös heidän kaverinsa??
Kuitenkin, olen yrittänyt puhua poikakaveri kanssa, mutta jotenkin kaikki kääntyy aina niin, että minä päädyn pyytämään anteeksi. Miten se voi niin olla? Tiedän, etten ole täydellinen.. tiedän olevani heikko, mutta että näin heikko...
Miten edes voisin jättää häntä, kun aina kuitenkin olen "pahis" kaikessa??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ammatti-ihminen on oikea henkilö auttamaan sinua näkemään asiat selkeämmin ja löytämään oikeat ratkaisut.
Ja... Muista, että pakosta ei kannata alkaa seurustelemaan kenenkään kanssa. Sen aikanahan voi todellinen rakkaus mennä ohi!
Itse näkisin asian niin, (jos olisin sinä);
Kun on kerran itsellä paha olla, ei suhde ole oikea. Ei varsinkaan, jos siitä seuraa itsesyytöksiä ja joutuu koko ajan anteeksi pyytelemään. Tai jos suhde saa äkäiseksi ym.
Kukaan ei ole täydellinen! Muista se!
Kasvaakseen vahvemmaksi ihmiseksi, ihmisen on ensin löydettävä heikkoutensa.
Jos kerran olet pahis, niin hänenhän on silloin parempi olla ilman sinua. Kumpi on määritellyt sinut pahikseksi, sinä vai kumppanisi?
Seurustella ei pidä seurustelemisen pakosta.
Voimia sinulle ystäväni, oli ratkaisusi mikä tahansa, eli jatkaako suhteessa vai ei! Se päätös kuitenkin on sinun itsesi tehtävä, mutta voin antaa yhden varteenotettavan neuvon:
Kuuntele sydäntäsi!
Jos vielä olet epävarma, niin lue raamatun 1.kor:13, niin se auttaa ratkaisemaan kannattaako jatkaa vai ei. Se kertoo rakkauden todellisen olemuksen.
Lopeta anteeksipyytäminen. Et ole pahis missään tapauksessa.
Pyytäkööt mies itse anteeksi jos tarvii.
"Poikakaveri" kuulostaa siltä että olet nuori vielä. Älä siis anteeksipyytele tunteitasi ja olemassaoloasi. Olet hyvä. Anteeksi voi pyydellä ihan riittämiin vanhemmalla iällä. :)
Vaikka toinen on tehnyt virheen niin loppujen lopuksi itse päätyy syntipukiksi. Toteappa joskus ihan kylmästi vaan että asia ei ole sinun syysi, jos olet sitä mieltä!