Parisuhteen alussa kaikki on ihanaa, tekstiviestejä ja puheluita sataa sisältönä 'olet ihana! olen niin onnellinen, että olet olemassa! Rakastan sinua.'
Ensihuuman ei varmasti kukaan oletakaan kestävän, mutta ihmettelen, miksi miehen on nykyisin niin äärettömän vaikeaa sanoa mitään kaunista.
Meillä minä lähetän edelleen silloin tällöin tekstiviestejä, joissa kerron, kuinka onnellinen ja rakastunut olen. Joskus jätän keittiön pöydälle lapun, missä kerron, miksi mieheni on niin ihana. Vastakaikua ei tule ikinä.
Enkä minä huomiota kerjätäkseni noita asioita tee, itselleni tulee hyvä mieli, kun saan sanoa miehelleni, kuinka paljon hänestä välitän. Mutta kyllä se joskus ihmetyttää, kun ainoat miehen tekstiviestit ovat sisällöltään 'toisitko kaupasta...'
Onko se jollain tavalla miehisyydestä pois, jos omalle naiselleen puhuu lällyjä?
Meillä minä olen ainoa, joka sanoo Rakastan sinua. Mies vastaa aina, niin minäkin sinua. Koskaan hän ei sitä vain oma-alotteisesti sano.
Onko muilla samoin? Mieheni rakkautta en epäile, teot puhuvat puolestaan ja kaikin puolin menee hyvin, eikä tämä ole minulle mikään ongelma, mietityttää vain. Olenko hassu, jos haluan pitää ensirakkaus-fiiliksistä silloin tällöin kiinni lepertelemällä?
Ensihuuman ei varmasti kukaan oletakaan kestävän, mutta ihmettelen, miksi miehen on nykyisin niin äärettömän vaikeaa sanoa mitään kaunista.
Meillä minä lähetän edelleen silloin tällöin tekstiviestejä, joissa kerron, kuinka onnellinen ja rakastunut olen. Joskus jätän keittiön pöydälle lapun, missä kerron, miksi mieheni on niin ihana. Vastakaikua ei tule ikinä.
Enkä minä huomiota kerjätäkseni noita asioita tee, itselleni tulee hyvä mieli, kun saan sanoa miehelleni, kuinka paljon hänestä välitän. Mutta kyllä se joskus ihmetyttää, kun ainoat miehen tekstiviestit ovat sisällöltään 'toisitko kaupasta...'
Onko se jollain tavalla miehisyydestä pois, jos omalle naiselleen puhuu lällyjä?
Meillä minä olen ainoa, joka sanoo Rakastan sinua. Mies vastaa aina, niin minäkin sinua. Koskaan hän ei sitä vain oma-alotteisesti sano.
Onko muilla samoin? Mieheni rakkautta en epäile, teot puhuvat puolestaan ja kaikin puolin menee hyvin, eikä tämä ole minulle mikään ongelma, mietityttää vain. Olenko hassu, jos haluan pitää ensirakkaus-fiiliksistä silloin tällöin kiinni lepertelemällä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mun edellisessä suhteessa kävi just noin. Alussa romanttisia huomioita riitti ja sit huuman ohimentyä ne loppui kuin seinään. Suhde toimi muuten kivasti ja kyllä mies rakasti, mut se oli silti pidemmän päälle tosi masentavaa. Mieheltä ei enää mitään kauniita sanoja tai rakkaudentunnustusta paitsi jos niitä itse erikseen kyseli. Puhumattakaan muusta romantiikasta. Itse huomioin miestä ja kehittelin kaikkee kivaa arjen piristykseksi mutta eihän sitä yksipuolisuutta loputtomiin jaksa. Yllätys yllätys, arki muuttu sit vähitellen tosi tylsäksi ja harmaaksi. Monesti kyllä miehelle asiasta yritin puhua nalkuttamatta ja ystävällisesti mutta perille ei menny. Niinpä sit lopulta tuumasin et meidän käsitykset parisuhteen ylläpidosta ei kohtaa ja lähdin, syitä oli toki myös muitakin.
Nyt olen ollut vuoden uudessa suhteessa ja tämäkin mies lopetti jo hempeän tekstailun. Mut se ei haittaa, koska hän sanoo rakastavansa ääneen ja huomioi runsaasti muuten... Ja ihana mies onkin!
No joo, exän tapauksessa tämä asia meni ääripäähän, mut onhan se surullista pienemmässäkin mittakaavassa. Jos ei omalta rakkaaltaan kuule helliä sanoja niin eihän niitä saa sit keltään muultakaan... Mielestäni enirakkausfiiliksiä kuuluukin pitää yllä pienillä eleillä ja sanoilla, ei siinä ole mitään hassua, se on ehkä pieni mutta silti tärkeä asia! Miksi kohdella kumppaniaan päivästä toiseen kuin itsestäänselvyyttä, jos ihan pienellä vaivalla voisi saada toisen sydämen hypähtämään ilosta ja piristää päivää.
Nimenomaan ihmettelen, onko siitä jotain vaivaa, jos tekee toisen iloiseksi?
Olen muutaman kerran miettinyt lähetettyäni itse miehelle jonkun hunajaisen tekstiviestin, mitä hän ajattelee, kun muutaman tunnin kuluttua soittaa ja kyselee 'Monelta tuut kotiin? Milloin syödään?'
Eikö hän jotenkin rekisteröi koko viestin sisältöä, kun sivuuttaa sen täysin?
Ehkäpä mietiskelen turhaan liikaa, kun kaikki on muuten hyvin.
En vaan ymmärrä sitä miehistä mentaliteettia: 'Olen kerran sanonut rakastavani. Kerron kyllä, kun se loppuu.'
toitottaa! Se tulee muilla arkipäivän asioiden tekemisillä selville. Tietysti näitä huomikipeitä pikku tyttöjä löytyy aina, jotka kaipaavat vaikka sitä lapsuuden isukki hahmoa paapomaan.
Heh! Eli miten mies siis ilmaisee rakkautensa arkipäivän asioilla?
Vie roskat vai?
Mun mielestä molemmin puoleisessa huomioimisessa ei ole mitään 'pikku-tyttöjen' huomionkipeyttä.
Mä olen ja tulen aina olemaan isin pikkutyttö.
Hän pitää musta huolen ja opastaa asioissa mitkä menee yli pikkutyttömäisen ymmärrykseni.
Oman mieheni kanssa olen tasa-arvoinen kumppani. Toinen aikuinen. Hänkin pitää musta huolta ja opastaa ja toisinpäin, mutta onneksi asetelma on hieman eri. Minulla on jo isä. Mieheni on se Äijä elämässäni. Olen onnellinen kun hän osoittaa minun olevan se kaikista tärkein, juuri siinä arkielämässä. Joskus yllättäen minut kehuilla tunteella sanotuilla asioilla joista tietää että ne on totta ja joista tulee hyvä mieli.
Olen kokenut niin hirveetä paskaa monelta lepertelevältä mieheltä vuosien varrella, että ei kiitos enää. Aivan sama mitä joku väittää tuntevansa. Eri asia on se mitä hän oikeasti ajattelee ja tuntee. Ja nämä asiat tulee esille ihmisen suhtautumisesta suhun. Halit, pään silitykset, pusut, käytännön asiat jossa toista huomioidaan. Äijämäinen hymynvireen kanssa tokaistu "sun kanssas" tarkoittaa melkeenpä samaa kun että "oot sä sitten ihana" Ja se riittää mulle :)
Mun äijän kanssa mun on hyvä olla. Häneen luotan ja uskon. Ei ole vuoden seurustelun aikana vielä sanonut rakastavansa, mutta en epäile etteikö niin kuitenkin olisi. Ei ole sitä koskaan ennen sanonut kenellekään muullekaan. Tiedän että hän ei osaa lässyttää. Tunteista puhuminen on vaikeaa. Tekstiviestejä ei yleensä lähetellä kun vasta jos on oikeasti asiaa ja jokin asia olisi kiva tietää pikaisesti (eli ennen seuraavaa kertaa kun nähdään) Sama on puhelinsoittojen kanssa. Ja näin on ollut suhteen alusta asti.
Olen maailman onnellisin tämän ihmisen kanssa. Ei me tarvita lässytystä puhelimitse ja kuluttaa puhki sanoja. Meillä on omat ihanat hetkemme yhdessä jolloin voi kertoa toiselle kasvokkain tunteistaan ja päivän tapahtumista. Arvostamme myös tätä suhdetta ja tunteitamme niin korkealle, että ei viitsisi alentaa "rakastan sinua" lauseen merkitystä viljelemällä sitä samaan tyyliin kun "kiitos ja hei ja moi".
Mitä sitten jos joku huutelisi sulle joka päivä kuinka ihana ja mahtava sä olet?...mua rupeisi varmaankin ärsyttämään/pelottamaan. Tuntuisi että hän sanoo enemmänkin tottumuksesta kun siksi että oikeasti tuntisi niin. Näitä toitottajia ja tuuliviirejä olen tapaillut ja uskomatonta paskaa niiltäkin on saanut sitten loppujenlopuksi kokea. Olkaa onnellisia jos olette löytäneet järkevän ja aidon ihmisen. Jos niin on?
Miehen tapa ilmaista rakastaminen ja se, kuinka ihana naisena olet, on tyystin erilainen kuin odotat, erilainen kuin naisten tapa.
Mies rakastaa, mutta on vaiti, niin kauan kuin on tyytyväinen. Sitten kun ei enää rakasta, mies kyllä se kertoo. Voi tulla yllätyksenä, aivan töksäyttäen, tylysti ja karusti, että "minusta tuntuu etten enää rakasta ja haluan lähteä nyt". Sen päätöksen on omissa oloissaan tehnyt ja sitä ei enää pyörrä. Se on loppu sitten, lopullisesti.
Kyllä ei voi kuin ihmetellä - ja samalla sääliä sinua, miehesi kun ei huomioi saati rakasta sinualainkaan!
Näin miehenä vo kertoa etä jos miehesi todella rakastasisi sinua, hän jaksaisi vastata jättämiisi lappuihin,jättää ruusun tyynusi alle,rakkausviestin sähköhammasharjasi viereen, konvehtirasian ja kortin autonsa etupenkille, kaikkea mahdollista rakkauden ja ikuiden yhdessäolin tunnuspiirteitä joita naiseni ansitsee!Jos vähenpään tyytyisin,häpeäisin olla mies.
jokainen mies voi kykenee ja osaa huomioida naisensa - JOS VIITSII: ts. hän ei viitsi, ei siis rakasta sinua enää.nynnyn kanssa elelet, ihan turjaa sepittelet itsellesi kauniita sanoja että teot korvaavat sanat - eivät nimittäin korvaa mutta kuolevan suhteen lopussa niin moni selittä.
En minäkään huomioinut ex- tytöystävääni n'in kuten nyksääni - ei hän rakkauttani ansainnut, miski siis olisin sitä toitottanut, nyksää rakastan oikeasti, eksä oli tavan vuoksi seukkailua vaikka kihloissa oltiin ja hän avokini ja lapseni äitipuoli.
Lässyttämiseen en ole syyllistynyt ikinä, oli tunteet kuinka kiihkeät hyvänsä...
Miten määrittelet lässyttämisen?
Mun mielestä lapsia aliarvioivat mammat ja mummot lässyttävät lapsille...
Eikö se ole lässyttämistä että pitää jättää lappuja ja tekstareita "hani bani mussukka oot niin ihana, läpälää" ?
Ylenpalttinen palvominen ja hösääminen on mun mielestä tunteiden ilmaisuksi tarkoitettujen lauseiden arvon alentamista. Kuinka kuaan voi täälläkään väittää että miehesi ei rakasta sua jos "ei jätä konvehtirasiaa auton etupenkille, korttia sähköhammastharjan viereen". Mutta se oli toivottavasti sarkasmia? :)
Mua rupeisi moinen epäilyttämään. Elänkö nyt oikeaa elämää oikean ihmisen kanssa vai jotain sokerisiirappihattaraa sekopään kanssa joka ylihuomenna jättää konvehtirasian jonku toisen etupenkille. Tottuneesti.
Itse en kokisi, että meillä erityisesti lässytetään. Itse en myöskään mielestäni kuluta loppuun tiettyjä fraaseja, ei niitä päivittäin hoeta. Minä vain koen luonnolliseksi, että välillä toiselle ihmiselle voi tunteistaan kertoa.
Omalle miehelleni saatan osoittaa tätä ekstra-huomiota pari kertaa kuussa. Yleensä olen saanut kunnon hellyyspuuskan ajatellessani, miten helppoa ja mukavaa elämä hänen kanssaan on. Viestin (pöydällä tai kännykässä) sisältö on tällöin tyyliin 'Rakastan ja kunnioitan sua todella paljon. On ihanaa, kun olet illalla odottamassa, kun tulen kotiin.'
Ei siis hani-bani-mussun-mussun- tekstiä minulta. Koen vain mukavaksi joskus sanoa tai kirjoittaa nämä asiat. Miksi niistä tulisi jotenkin vähempiarvoisia kertomalla?
Meitä on niin moneksi. :)