pienen suloisen pojan, niin isänsä näköinen, kuin lapsi voi koskaan olla. Poika kovin rakas ja tärkeä, niin monelle, eikä pelkästään minulle. Minun onneni, kun ehkäisy meni ja pettikin. En tiennyt jotta poika oli se jota olin kaivannut elämääni, nyt tiedän, minun lapseni, minun suloisuuteni, minun pikkuiseni, minun aarteeni. Kovin täydellistä kaikki ja kaikille, joiden elämässä poika vaikuttaa, jotka elämäänsä saivat minun lisäkseni suloisen poikani. Ei sanoja riitä kuvaamaan kauneuden määrää. Varjonsa kaikelle, kuin kolikolla kaksi puolta. Puuttuu isä elämästä pojan, puuttuu poika elämästä isän, kuinka itsekkyyden määrä, minun mieleni, minun sisimpäin valtasi minut, kun päätökseni tein, elämän lapselleni annan. Minä rukoilen puolesta poikani läpi elämäin, jotta poika ei koskaan joutuisi kärsimään puuttuvaa asiaa, jotta poika isona miehenäkin hymyilisi, kuin aurinko. Voi kunpa aina yhtä onnellinen hän olla saa, kuin nyt turvassa kaikelta, kuin pumpuliin käärittynä, minulle hymyillen. Minun rakkauteni!
Sain muiston pysyvän ja ikuisen
yksi yö
114956
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
toivon ja rukoilen, ettet pojallesi selkääsi kääntäisi, kun isoksi hän kasvettuaan, tietää tahtoen juurensa kokonaan. Toivottavasti silloin kykenet pojallesi hymyilemään, silmiin katsomaan, hänet tapaamaan. Ei vihaa ei katkeruutta ei muutakaan koskaan syntyiskään. En ole mitään pyytänyt, enkä pyydäkään, kuin asiaa yhtä vain. Älä koskaan murskaa mieltä poikani, kun sinua hän tulee tapaamaan, vaikket isäksi tahtonutkaan.
Minä kaikkeni yritin poikani kasvatuksessa yms. mutta samanlainen risti hän on kuin äitinsä, ellei pahempikin. Oman terveyteni takiakin on parempi, ettemme tapaa - ainakaan vielä pitkään aikaan.
Jos kaikkesi yritit, niin miksi kasvatit poikasi samanlaiseksi, kuin äitinsä???
Miksi et itsesi kaltaista tai poikasi omansa kaltaista persoonaa???
Jos pojastasi samanlainen tuli, kuin äitinsä, niin sinä myös samanlainen!!!
Ei omena kauaksi puusta putoa!!!
Kun narsistinen opettaja on vaimona, ei ole juurikaan mahdollisuuksia puuttua kasvatuspuoleen. Liittoutumisesta lasten kanssa puhuivat ammattiauttajat ex-eukkoni käytösestä.
Niin kauan, kuin kaikki meni hyvin, sanoi vaimoni että hän on kasvattanut lapsemme. Kun pojalla lähti menemään kaikki päin helkkaria, olikin se minun vikani.
Ei omena kauas puusta putoa. Tuo ajatus on ollut minullakin. Pystyisin näet järjestämään pojalleni hyvän ja varman työpaikan, jos hän vain eläisi ihmisiksi. Työnantajani saa olla minulle paljosta kiitollinen, ja toivoin senkin ajattelevan tuota vanhaa sanontaa. Liian kauas on omena kuitenkin puusta pudonnut. Peli on menetetty.
Uutta väkeä meille palkataan, mutta pojastani ei hienotunteisesti puhuta mitään. Ennestään tunnettuja nuoria otamme taloon mieluusti. Hyvin tiedetään, kuka on kunnollinen ja kuka puolestaan lurjus.
Olen vanha mestari laitoksessa, jossa tuotetaan sähköä varsin kiistanalaisella tavalla. Päällysmies sinihohtoisten esineiden vedenalaisessa käsittelyssä. Meiltä vaaditaan aika paljon, ihmisinäkin. Ei pojastani ole mihinkään hommaan laitoksellamme.
Juttelen työstäni näin peitellysti, koska tarinoitani metsästetään hakukoneella.
no, kurja juttu.
Tässä minun ja poikani tarinassa toinen tilanne on ja ei riipu muuten yhtään pojasta millainen on isompana, kun isäänsä ensimmäistä kertaa tapaamaan menee, koska suloisuuteni kovin pikkainen vielä on, eikä isänsä halua edes nähdäkään. Yritän kovasti ymmärtää, vaikken pohjimmiltani ymmärrä kuinka ei edes uteliaisuus vie voittoa ja halua nähdä minkä näköinen poika on. En kyllä sitä ole vaatinutkaan, enkä mitään muutakaan, mutta sen sanon uskaltakoon olla pikkaisenkin ilkeä pojalleni, kun poikani isompana itse haluaa hänet isänsä tavata. Semmoinenkin vielä tulee eteen ja siinä vaiheessa pojan persoonalla ole mitään tekemistä, jos isä ei ole halukas tapaamaan, kun ei edes tunnekaan, eikä ole nähnytkään. Paitsi pojastani kasvaa aika varmasti kovin isänsä näköinen, kun on sitä jo nyt, että eipä miehen tarvitse, kuin peiliinsä vilkaista ja tällä hetkellä kuvansa lapsuuden esiin kaivella.
Lapsi sinua koetteli, jaksaisitko häntä vaikka hän olisi sellainen, vaan et jaksanut, Mikä pettymys!
Oliskin jo isompi, siis. Olen pahoillani, kyllähän sinä yritit. Mutta josko se vielä joku päivä, joku vuosi...
vainoharhainen lienet?
(osasinko vastata tän ketjun tyylisesti, outo sanajärjestys. tosin en saanut olla-verbiä jätettyä pois)
Minä kirjoittelin pitkään alani asioista nimikkopalstalla. Tiesin muutamista "kuittailuistakin", että kirjoituksiani seurataan tarkkaan. Nimimerkillähän minä kirjoittelin, mutta tietojenikin perusteella minut oli helppo tunnistaa.
Eräässä palkkajupakassa sitten löylytin ammattiliittoani ja työnantajaanikin ao. nettipalstalla. Sieltäkin minut bongattiin hakukoneella, ja eräs pikkupäällikkö haukkui minut palstalla kännipäissään julkisesti. Kyllä minä antelin takaisin, mutta sen verran paha maku jutusta jäi, että en halua esim. tänne hakukoneella tärppinä käytetäviä sanoja.
Jäi sanomatta tuolle vanhapoika-päällikölle, että hanki itsellesi elämä ja jätä alaisesi rauhaan.
Tarkkaan hän oli juttujani seurannut, kun oli hoksannut, että vastailen eri palstoilla eri nimimerkeillä.
Koulukodin tapaisessa laitoksessa poikani lusi peruskoulun loppuun. Ilman laitossijoitusta se olisi jäänyt kesken.
Bisnesfirmojahan nuo laitokset ovat. Virallisesti "hoito" onnistui hyvin, mutta ohjaajien kanssa keskustellessani hekin sanoivat, että toivoton tapaus. Yhtä ja toista nuo ohjaajat ovat nähneet.
Hupaisia? juttujakin on sattunut. Eräänä vappuna poliisi ratsasi nuorison, ja toimitti sossulle listan alla 18-vuotiaista, joilta löytyi viinaa. Poikani nimeä ei listalla ollut. Arvelin, että poliisi piti poikani viinaksia itsestään selvänä. Sosiaalihenkilö arveli samaa.