Naiset - auttakaa!!

"sillä en hänen mielestään puhu hänelle tunteistani häntä kohtaan tarpeeksi"

Oma naisesi on kertonut sen jo sinulle aika suoraan, eli ala puhumaan, mutta älä tavan vuoksi. Silloin kun puhut, niin puhu sydämestä ja katso silmiin, ei naisesi odotakaan, että aamusta iltaan lepertelet tunteista.

jospa annat sen naises olla nyt oloissaan.ei kannata väkisin ruveta vääntämään,jos se susta vielä tykkää,niin varmasti ilmottaa.ja jos ei niin parempi jatkaa matkaa kyllä noita naisia on muitakin.elä työnnä ittees väkisin ja voithan kysyä mitä pitäis tehä,että vois jatkaa.mulla ollu sama juttu kesällä yhen miehen kanssa ja ite mokasin koko homman,kun en ymmärtäny hidastaa tahtia.hiljaa hyvää tulee.

Mäkin olin nuorempana kauheen turhautunut poikakaverini puhumattomuuteen nimenomaan tunteiden suhteen. Multa se kävi helpommin, nainen kun olen, mutta poikakaverilta meni aika kauan ennen kuin hän "kehtasi" sanoa ääneen esim. että rakastaa mua. En ymmärtänyt ollenkaan miten vaikeaa verbaalinen "tunteilu" hänelle oli, mutta onneksi olin halukas oppimaan hänen erilaisuudestaan, ja päinvastoin.
Hän oppi ja tottui puhumaan viimein tunteistaankin koska minä tein sitä koko ajan, ja minä taas opin antamaan hänelle aikaa koska tajusin miten erilaisia me oltiin.

Sunkin pitäisi saada nyt aikaa oppia uusi taito. Likkakaverisi olettaa ilmeisesti, niin kuin minäkin tein, että kaikki osaa puhua tunteista jos vaan haluavat. Mutta ei se ole kaikille yhtä helppoa. Se mikä mulle on päivänselvää, saattaakin olla toiselle ihmiselle ihan uusi ja pelottavakin asia.

Jutelkaa. Tunnusta ihan rehellisesti, jos susta on vaikeaa ilmaista tunteitasi sanoin, mutta sano, että olet halukas oppimaan senkin taidon. Juuri sitähän se sun tyttökaverisinyt peräänkuuluttaa: rehellistä vuoropuhelua tunteista ja kaikesta muustakin elämässä.
Luulenpa, että hän taipuu kun kuulee, että sä heräsit ja otit tosissasi hänen tarpeensa, etkä vaivu epätoivoon ja päästä häntä vaan menemään.

Jotenkin kuulostaa ristiriitaiselta. Kirjoitat kuin kiltti mies joka on kokoajan kyljessä kiinni ja helli ja on tunteet pinnassa. Syy taas miksi hän haluaa taukoa kuulostaa ristiriitaiselta.

Eli vaikka heitänkin tämän lonkalta, löisin silti vetoa että sinulle ilmoitettu syy on paskaa ja ero tulossa, pahimmassa tapuksessa joku toinen on saanut sen pään pyörälle.

Miehet ehkä osaavat olla sikoja ja vaan "pettävät ja jättävät", mutta naisilla tuo parisuhde / seurustelu on jokin ihme "taitolaji" ja sitä suoritetaan jonkun ihme paremmuusmantran mukaan, joka ilmenee sitten lopettamisvaiheessa epärehellisyytenä - halutaan ehkä säästää tunteita, mutta...

Pahoittelen ja toivon että olen väärässä, mutta jokin tossa haiskahtaa. Kerro toki lisää jos haluat.

Itse olin muutaman vuoden suhteessa jossa en miehestä saanut irti henkisesti mitään.. Sitä henkistä yhteydentunnetta ei pysty mitkään hellittelyt ja muut korvaamaan. Tunsin oloni todella yksinäiseksi ja onnettomaksi. Syvälliset ja henkevämmät keskustelut puuttuivat kun toinen ei ollut asioita koskaan edes ajatellut pintaa syvemmälle..

Puhu sille niistä tunteistasi hömelö? Kerro että rakastat sitä, että se on sun mielestä kaunis ja sen sellaista söpöä! Pyydät anteeksi, että sä et ole tarpeeksi paljon sanoin kertonut sille tunteistasi ja että se tulee muuttumaan.