Olen kolmekymppinen kaveri. Ollut vaimoni kanssa naimisissa vähän yli kaksi vuotta ja hänen kanssa suhteessa n. 7 vuotta. Pitkän suhteemme aikana meillä on ollut yksi eri asuntoja vaatinut tauko. Siitäkin selvittiin ja nyt ollaan siis naimisissa. Voin sanoa että elämämme on mukavan keskiluokkaista; Molemmilla työpaikat, ystäviä ja harrastuksia riittäämiin.
Suhteessamme ei mielestäni ole mitään isompaa moitteen aihetta. Aina löytyy pieniä asioita mitkä toisessa ärsyttää mutta ne ovat onneksi niin pieniä etten ilkeä niistä edes mainita.
Ongelma on seuraava: Olen mennyt ihastumaan parikymppiseen naiseen. Ihastuksen kohde tietää ihastuksestani ja on ilmaissut vastaavia tunteita minua kohtaan. Olemme tavanneet puolen vuoden tuntemisen aikana useita kertoja ja tapaamisemme ovat olleet kiihkeitä mutta onneksi lähinnä vain henkisellä tasolla. Olen yrittänyt ajatella asioita järkevästi ja laittaa tunteet väärää naista kohtaan syrjään. En ole ikävä kyllä siinä onnistunut.
Olen ryhdistäytynyt tämän puolen vuoden aikana useita kertoja ja lopettanut väärän suhteen...Aloittanut hetken päästä sen uudelleen. Tiedän että tämä ei ole todellista. Kun asia tulee julki satutan rakkaimpia ihmisiäni ja loppupeleissä minä varmaankin jään yksin nuolemaan haavojani. Tyhmä pää! Tiedän mitä pitäisi tehdä. Mutta pää on niin sekaisin että en pysty sitä tekemään.
Luen mielelläni lukijoiden mielipiteitä asiasta.
Suhteessamme ei mielestäni ole mitään isompaa moitteen aihetta. Aina löytyy pieniä asioita mitkä toisessa ärsyttää mutta ne ovat onneksi niin pieniä etten ilkeä niistä edes mainita.
Ongelma on seuraava: Olen mennyt ihastumaan parikymppiseen naiseen. Ihastuksen kohde tietää ihastuksestani ja on ilmaissut vastaavia tunteita minua kohtaan. Olemme tavanneet puolen vuoden tuntemisen aikana useita kertoja ja tapaamisemme ovat olleet kiihkeitä mutta onneksi lähinnä vain henkisellä tasolla. Olen yrittänyt ajatella asioita järkevästi ja laittaa tunteet väärää naista kohtaan syrjään. En ole ikävä kyllä siinä onnistunut.
Olen ryhdistäytynyt tämän puolen vuoden aikana useita kertoja ja lopettanut väärän suhteen...Aloittanut hetken päästä sen uudelleen. Tiedän että tämä ei ole todellista. Kun asia tulee julki satutan rakkaimpia ihmisiäni ja loppupeleissä minä varmaankin jään yksin nuolemaan haavojani. Tyhmä pää! Tiedän mitä pitäisi tehdä. Mutta pää on niin sekaisin että en pysty sitä tekemään.
Luen mielelläni lukijoiden mielipiteitä asiasta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Luepa toi mun viesti saman kokeneita.. ainoo on vaan et mä tyhmä olin toisen kanssa ilman mitään tunteita vaikka rakastinkin omaani :( Enkä keksi siihen mitään järkevää syytä, kenellä tässä tyhmä pää on?
..samoilla tunneaalloilla surffaillaan/tasapainoillaan! Olen naimisissa ja ihastunut harrastellutkin jotain yhden itseäni nuoremman miehen kanssa. Rakastan kuitenkin miestäni (avio) syvästi, mutta tämä pää vaan ei anna luovuttamisen mahdollisuutta toisenkaan miehen suhteen.. Voiko näin elää?
noinkin elää. Täytyy kyllä sanoa, ettei nuo "kielletyt tunteet" seurustelua toisen kanssa niin jännittäväksi tee eikä mikään muukaan ulkoinen tekijä.
Ainoa asia mikä jännittää, on se kuinka kauan tätä voi jatkaa. Loppuelämän? Tilanne on aivan ihana ja aivan kamala.
se vain on niin ihanaa siihen toiseen ihastua, ei se voi olla rakkautta koska omaanihan minäkin rakastan yli kaiken...se kiihko ja kaipuu ihan polttaa mutta sitten kun löytää taas uuden tämä toinen unohtuu yhtä nopeesti kun on alkanutkin mutta oma rakas pysyy aina. Miksi sitä vaihtamaan kun voi asian hoitaa muutenkin ja kaikki tuo tulisi taas jossain vaiheessa eteen.
ja on se varmaan ihanaa. Ja sehän siinä juuri kummasti kiehtoo ja pitää juttua yllä kun tietää ettei se saisi jatkua. On se harmi ja niin ihanaa että tunteenne ovat molemminpuolisia. En tiedä kyllä mitä tekisit. Täytyy kai muutaman kerran kolistella oikeen pahasti itsensä ja elämänsä raunioiksi ennen kuin oppii olemaan rakastumatta ensihuuman ihanuuteen. Onhan se ihanaa mutta loppupeleissä tosiaankin satuttaa itseään ja muita. Ja kumma kyllä eniten tulet kärsimään itse. Minustakin on ihanaa kun olen rakastunut ja elänyt sitä ensihetken huumaa toisen kans ( 16 vuotta aviliittoa takana, jatkuu edelleen tylsänä). Itseäni olen eniten satuttanut,koska on niin kauheaa palata todellisuuteen. Ketään en liittoni tylsyydestä syytä. Tai onhan meitä tässä kaksi. Nyt on kevät ja pääsi voi mennä todella sekasin. Onnea sinulle ja toivon että selviätte tilanteesta mahdollisimman vähin kolhuin. Tiedän, sen toivois niin loppuvan mutta sen toivois niin jatkuvan ikuisuuden.
Niin tuttua että huimaa...
Voi kunpa voisin sanoa että "Unohda se toinen nainen ja jatka elämääsi onnellisena vaimosi kanssa" - ja tokihan voin sanoa... Siitä vaan kun ei ole MITÄÄN HYÖTYÄ.
Olin naimisissa, ja luulin olevani onnellinen, kunnes tapasin (jo vuosia sitten) miehen johon ihastuin ja sitten Rakastuin. Tunne on ollut molemminpuolinen jo kaikki nämä vuodet. Miehestäni erosin vasta vuosi sitten. Ja nyt koen olevani onnellisempi. Olen yksin, vaikkakin rakastunut korvia myöden, mutta onnellisempi kuin tunteettomassa liitossani.
Ei ole helppoa tehdä päätöstä lähtemisestä eikä jättämisestä, jos tunteet on pelissä. Mutta sen haluan naisnäkökulmasta sinulle sanoa että, naista sattuu aivan yhtä paljon, jollei enemmän se, jos miehen tunteet ovat muualla kuin että on fyysistä pettämistä. Tunteet ja ajatukset on iso juttu.
Teillä on vaimosi kanssa pitkä historia yhdessä. Jollei teillä ole lapsia, niin kannata tarkkaa herkintaa asian suhteen... jos taas lapsia on, niin järjenkäyttö ei ole kiellettyä - vaikkei se välttämättä mitään autakkaan =)
Ota aikalisä ! Mene vaikka itseksesi jonnekin mökille tai hotelliin ja mieti asioita. Kotona pää menee varmasti vain entistä enemmän sekaisin.
Zemppiä sinulle - en kadehdi olotilaasi, sen jo kokeneena.
Olen sitä mieltä,että anna palaa vaan!! Itse olen samassa tilanteessa pitkä suhde takana ja kaikki pitäisi olla hyvin? Mutta silti olen ihastunut erääseen ihmiseen. Eroakin olen jo miettinyt, mutta toinen osapuoli vain uhkailee, haaveilee lapsista ja naimisiinmenosta!! Asumiseroakin olen tässä miettinyt.. Joskus täytyy olla itsekäs ja ajatella vain itseään ja nauttia elämästä, koska elämä on lyhyt!!!!
Ole rehellinen ja kerro vaimollesi tunteistasi tätä toista kohtaan.Se ei ole helppoa mutta satuttaa häntä varmasti vähemmän.Ja voihan olla että kun se ei enää ole "salaista", se ei tunnukkaan niin ihanalta.Puhukaa ja taas puhukaa vain niin asiat selviää.Omalla miehelläni oli myös toinen nainen ja hän ei sitä kertonut mutta kyllä sen vaistoaa.Suhde ei ollut silloin vielä edennyt "sänky"-asteelle.Hän lupasi ja vannoi että se jää siihen.Mutta tämä toinen nainen ei jättänyt rauhaan ja kai mieskin oli edelleen ihastunut.Niin se alkoi uudestaan ja eteni vääjäämättä pettämiseen asti.Epäilin kyllä,mutta kun mies oli kotona illat ja yöt.Ja miten sitä voi elää jos koko ajan kyttää toista.Yhdessäkin olemme olleet yli 20v ja elämä sujui normaaleja uomiaan ja seksikin sujui.Sitten miehelle tuli niin huono omatunto että se vaikutti jo normaali elämään (nyt kertonut) työt kärsi,ruoka ei maistunut,laihtui ja vatsa vaivasi,ei saanut nukutuksi.Kyllä minäkin huomasin mutta jotenkin sitä ei voinut uskoa.Silloin oli hänen ratkaisu tehtävä.No hän jätti sen toisen naisen ja valitsi minut ja lapset.Ei hän silti pystynyt heti kertomaan asiasta vasta parin kuukauden päästä.Ja oikeastaan vasta kun laitoin hänet seinää vasten.Nyt minun elämäni on pirstaleina.Hän sanoo rakastavansa meitä ja tehnyt valintansa mutta ei se paljon lohduta.Uskon kyllä häntä minkä "helvetin" hänkin on käynyt mielessään, on aina ollut rehellinen ja siihen minäkin luotin.Olemme puhuneet yökaudet enemmän kuin vuosiin.Hän sanoo tyytyvänsä siihen mitä minä päätän.Nyt katsomme ainakin kevääseen miten sujuu.Ei sitä haluaisi luovuttakaan niin helpolla,musta elämässä pitää taistella vastoinkäymisiä vastaan.Niin paljon hyvää on ollut meidänkin parisuhteessa,se on hirveetä tuhlausta kun mihinkään ei enää panosteta.Kun entisestä päästään eroon otetaan heti uusi.Jos joku on kokenut samankaltaista,kerrothan miten kävi? Onko tälläiselle suhteelle tulevaisuutta?
älä ryhdy siihen leikkiin parempi jos vaan koitat päästä siitä väärästä ihmisestä mahollisimman kauas tai edes joksikin aikaa että tunteen hiukan laantuis ettei mitään kamalaa tapahdu jos jää pomppimaan kahden naisen välille siitä ei tule kuin isoja sotkuja katsoppa esim noita muita juttuja mitä pettämisestä kerrotaan niin etköhän sitten tiedä mitä sun pitää tehdä
olen täsmälleen samassa tilanteessa kuin sinä, jopa saman ikäinenkin. Nainen on parikymppinen.
Itse käytännössä menetin mielenrauhani, kävin melkoisen painin itseni kanssa. Vaakakupissa kun on lapset,perhe,15 v yhdessäoloa, versus tuntea taas itsensä mieheksi,rakastetuksi,vapaaksi.Ja munata totaalisesti antautumalla hetken huumaan.
Tein päätöksen (onneksi on kokemusta näistä rakkauden kiroista) antaa nyt hieman ajan kulua ,ja katsoa miten vastapuoli reagoi,mitkä ovat todelliset tunteet. Toisesta kun ei voi olla koskaan varma. Jos ei tule mitään niin hyvä. Mutta jos siltä näyttää ,muutan elämään itsekseni,hoidan asiat lasten ja exän kanssa, ja nautin elämästä.
Loppujen lopuksi ainut henkilö johon voi luottaa löytyy peilistä. Siinä voisi olla miettimisen paikka jos lähtisi pitkäaikaisesta suhteesta jonkun ihastuksen mukaan ja ihastus lähtisi suhteesta hetken päästä. Oletko make keskustellut asiasta kenenkään kanssa vai miettinyt asiaa omassa päässäsi? Pidän puhelinta kädessäni ja heikolla hetkellä näpyttelen taas sen väärän numeron:(
Kenen kanssa näistä asioista voisi keskustella? Kaikki vaihtoehdot ovat erittäin huonoja (paitsi ehkä tuntematon ammattiauttaja, jolla on vaitiolovelvollisuus).
Sen vaan sanon, ettei se vaihtamalla parane, etenkään silloin jos kotiasiat ovat suurinpiirtein ok.
Mietihän kumpi on ainutlaatuisempaa, 7 vuoden suhteesi vaimoosi vai yhtäkkinen ihastus? Vaikka eroasit nyt vaimostasi ja löisit hynttyyt yhteen ihastuksesi kanssa niin ei sinulla olisi mitään takeita siitä, ettetkö vaikkapa 10 vuoden kuluttua taas ihastuisi johonkuhun muuhun. Ja eikun eroamaan ja aloittamaan taas kaikki alusta? Eikö siinä alkaisi oma luotettavuuskin kärsiä?
Ihastustaan voi muuten tapailla kaikessa rauhassa, ystävänä.
tapaileminen on pettämistä, jos puoliso ei tiedä ja hyväksy :(
Olen keskustellut kaverin kanssa, pakko oli jollekulle puhua. Oikeestaan parasta jeesiä on ollut lukea täältä palstalta kohtalotovereista, ettei ole ainoa kurjuuden kuningas.
Pakko on vaan kovettaa itsensä, aikoinaan kipu erosta kesti kaksi vuotta, nyt tavoitteena on päästä vähän vähemmällä. Toi ikäero on se mikä panee miettimään, ei kaksikymppinen nainen ole kypsä oikeestaan mihinkään. Parempi pitää hyvinä muistoina ja sattumapanoina, jos vielä sikseen tulee. Näin sitä ihminen kyynistyy. Sanonta on että täytyy pitää ittesä miehenä...
mistä erosta siis kesti 2 vuotta. Jos oot nyt 30 ja ollu 15 v yhdessä nykyisen kans niin kenestä olet jo ehtinyt erota. Jostain aiemmasta "salasuhteestako". Anteeksi mutta olen utelias
tarkalleen ottaen: ekasuuriensirakkauskaikilla mausteilla ml katkera ero 17-19 v. Sen jälkeen sekalaisia suhteita n.5 v kunnes yksi näistä johti pysyvämpään liittoon ,jota on istuttu n 10 v,yhteensä n 15 v. Tarkalleen olen 34 vee, siis myönnän pyöristäneeni vuoteni lähimpään tasalukuun, tässä tarkennus tarkalle lukijalle..:). Salasuhteista ei erota, niitä nyt tulee ja menee.