Ihmiset työpaikalla ovat kuin hyeenoja. Jos et klikkiydy ja muodosta juorupiiriä kenenkään kanssa vaan kuljet omia polkujasi olet täydellinen maalitaulu. Elämäsi kaivetaan ylös ja kaikki tieto mikä sinusta löytyy levitetään ympäri ämpäri. Kiva siinä sitten rakentaa itselleen edes jonkunlaista tulevaisuutta. Tietää että aina törmää samoihin asioihin... damage is already done... olet puolustuskyvytön. Mitä silloin voi tehdä?? Kertokaa? Kaikki väistöliikkeet on jo käytössä. Mistä tietää milloin on aika luovuttaa?
savu nousee jo
-piste-
232333
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Silloin on korkea aika luovuttaa jos tulee unihäiriöitä. Se on merkki vakavasta uupuksesta. Selvitä mistä unihäiriösi johtuvat?
Jos näet painajaisia työstä, hikoilua, agressivista mielialaa, niin silloin tarvitaan kiireesti sairaslomaa ja työpaikallasi olevien ongelmien korjaamista.
Itse en tajunnut aikoinani puhua oikeille henkilöille. Mitään ei tehty ongelmien ratkaisuksi. Syytettiin vain minua kun minä olin niin vittumainen, etten tule toimeen.
Kaikki se vääryys ja epäoikeudenmukaisuus piti niellä. Minä olin koko suuren lihatalon likaämpäri jonka niskaan kaadettiin kaikki paska.
Mitään ei tapahtunut vaan jouduin lähtemään talosta oma-aloitteisesti, tosin osaporukan painostuksella.
Silloinen pääluottamusmieskin jälkeenpäin kehotti ottamaan sairaslomaa. Eipä se olisi ongelmia ratkaissut, koska en ollut sairas.
Siis pilleripurkkiko naamaan vain ja Simsalabim! Ei se olisi kuin pahentanut tilannetta.
Vaan todellakin sairas työyhteisö sairastuttaa, jos ei tajua lähteä pois.
Mä olen jo ollut hoidossa unihäiriöiden vuoksi ja syön unilääkkeitä ja popsin muitakin pillereitä. Koska terveydenhuolto oli sitä mieltä että sillä nämä ongelmat ratkeavat. Olen myös lähtenyt työpaikasta ja toisestakin oma-aloitteisesti pakoon näitä paskanjauhajia ja omituista kiusaamista. En taas viitsisi lähteä... Mutta kun tuntuu että jokainen päivä on taistelua tuulimyllyjä vastaan. Peiliinkin olen yrittänyt katsella tiiviisti, mutta vielä en ole sieltäkään ratkaisua löytänyt. Kaikki keinot ja väistöliikkeet on siis käytössä... ainoana jäljellä on sietäminen ja totaalinen välinpitämättömyys, mutta sekin ottaa aikalailla voimille.
vetävät tabuja naamaansa ja kompuroivat töihinsä
Tere!
Tuollalailla se meni mullakin kesätöissä. Onneksi oli vaan neljä kuukautta...
Sinulle kiusattu ystävä, väistö onnistuu aikansa mutta sitten ainakin mulla tuli väsy. Miksi pitää jaksaa? Jaa että liitosta apua! Tai työsuojelusta anna mun kaikki nauraa! Valitettavasti sinulla ei ole apua kenestäkään muusta kuin itsestäsi! Enkä sano tätä kaikkea siksi että haluaisin olla ilkeä mutta itse tilannetta edelleen kokevana. Ainut mitä osaan sanoa että stemppiä!!!!!Ota sairaslomaa jos suinkin vaan koet tarpeen se hieman auttaa vaikkakaan ei ratkaise ongelmaa. KOITA JAKSAA MEITÄ ON MONTA KALTAISTASI!!!!!!
Ota loparit ja lähde. Mikään muu ei auta. Täytyy päästä kiusaajien ulottumattomiin. Se niitä harmittaa, vaikka itseasiassa saavuttivat tavoitteensa. Lopareiden jälkeen kuulet uusia selityksiä. Alkaa käsien pesu tapahtuneesta. Kiusaaja(t) muuttavat juttujaan 180 astetta.
Kiusaaja on sosiaalisesti älykäs käärme, joka keskittyy asiaansa. Hän luo verkostoja, joissa oman tiensä kulkijat ulkoistetaan. Kiusaaja pönkittää verkostolla omaa asemaansa. Jos et liity, olet mennyttä. Liittyminen tarkoittaa, että liityt kiusaamaan jotain toista henkilöä. Tämä kaikki tehdään varsinaisen työn ohessa ja kuluttaa voimia.
Hei ihan tosi sano itsesi irti?! Kellä siihen on todella mahdollisuus? Siinä olet oikeassa että kiusaaja ei tunnista itseään, eihän hän ole sanonut mitään pahaa tyyliin. Itse tyhmyyksissäni puolustin yhtä työkaveriani ja tässä olaan nyt. Kaiken paha onkin minussa! Eipä löydy valitettavasti sellaista joka puolustaisi minua ainakaan isoon ääneen. Pelko tukkii suut hyvin äkkiä. Kyllä täytyy sanoa että sairaita työpaikkoja parhaiten löytyy sosiaalialalta. Paikoissa johtajina pyrkyreitä ja nuoleskelua haluavia ja osa työntekijöistä joutaisi vaihtaa alaa, koska ovat kyvyttömiä käsittelemään työyhteisön ongelmia rehellisesti miten sitten voivat käsitellä auttamiaan ihmisiä????
pelkurit ovat suuri henkinen ongelma. muutosta parempaan ei uskalleta tehdä ja siltikin ollaan hirvein tyytymättömiä.
miten tämä nuoleselu oikein muuttaa ihmisiä vuosien saatossa? harmaaksi massaksi...
voimia sinulle!
Voisit ladella pieniä tosiasioita päin naamaa itse kullekin. Heittäydy vilpittömäksi lapseksi ja kun kuulet jostain juoruttavan ja taivasteltavan kysy "mistä sinä tiijät", "oletko ihan varma", "onpa kauhean mielenkiintoista", vittuile minkä kerkiät, on terapeuttista. Aamukahvilla tietysti sanot; "huomenta juoruakat, mitä tänään saamme kuulla?". Käytä mielikuvitusta ja NAUTI. Et sinä mitään menetäkään.
Sano takasin..ala olla itekkin ilkeä, älä anna potkia päähän. Ja anna *laps/teinitasolle jäävät* juoruilla. Vaikka onkin raskasta. Sinä voit olla ylpeä olet aikuinen, etkä jaksa lastentasosten kans tapella. Anna olla asia. Kyllä luulisi jos aikuisii ovat.. huomaavan ettei kannata. Kun ett välitä heistä. Vaikeehan asia on, tiiän !!! Mut tsemppiä sinull!!!
Ikävä kyllä olen myös huomannut et pärjään kun kuittailen rankasti takaísin, ikävä tää maailma kun aina pitäis "jyrätä" mut muuten ei pärjää.
Asiaa, joko etsiä uusi työpaikka ja toivoa, että se olisi ilmapiiriltään parempi,
Tai ottaa "kissa pöydälle" ja toivoa, että työyhteisö/esimiehet oikeasti tekevät asialle jotain.
Teit kumman ratkaisun hyvänsä, kiusaamiseen ilmiönä ja sen syihin kannattaa perehtyä, etsiä siitä kaikki mahdollinen tieto, sen etsinnän voi aloittaa täältä:
http://www.tyopaikkakiusatut.net/
Lähde lätkimään, jos työpaikan ilmapiiri on huono. Kissan nostaminen pöydälle vie asiat lopullisesti solmuun. Kaikki muuttavat kertomuksiaan sen kun ehtivät.
Muutamat muutkin neuvot tässä ketjussa eivät toimi. Paskanjauhantaan ei pidä osallistua koskaan, ei tullessa, ei ollessa, ei lähtiessä.
Töissä voi yrittää vaikuttaa ilmapiiriin, jos se ei auta, on työpaikka toivoton. Tässä muutamia keinoja:
Tervehdi kaikkia. Avoin käytös osoittaa, että et jauha heti paskaa, kun käännät selkäsi. Perättömän paskanjauhannan jatkuvuus taas turvataan, kun asiaa ei koskaan viedä asianomaisen korviin.
Älä jää edes kuuntelemaan. Kertoja jää mököttämään pariksi viikoksi, etkä pääse juorupiiriin, mutta se on hyvä.
Jos joku kehuskelee juopottelu- ym. seikkailuillaan, hännystelijät ovat ympärillä ja nauravat. Jos kukaan ei jää kuuntelemaan, jutut loppuvat ja ilmapiiri saattaa parantua.
Yksityiselämä ei kuulu työpaikoille, jokainen elää tavallaan. Jos haluat kavereista jotain kertoa, kerro hyvää. Elämässä on iloisiakin tapahtumia.
Työsopimuslaki vaatii työnantajalta tasapuolista kohtelua. Pomo hoitaa johtamisen ja on siitä vastuussa. Älä siis leiki pomoa, jos sinulla ei ole esimiesasemaa. Se tuo mukanaan myös vastuuta työntekijöistä.
Jos pomo pyytää sinua arvostelemaan kaveriasi, niin halpaan älä mene, hän ei ole tehtäviensä tasalla. Se on kuin lähtölaukaus hajottamiselle ja kiusaamiselle. Siitä pitää lähteä, että jokainen on hyvä työntekijä, ellei hän itse toisin osoita.
Kuukauden katseluaika työpaikassa yleensä riittää. Jos paskanjauhajat ovat siellä niskanpäällä, ota kuitti.
Voi vaihtaa, mutta se ei ratkaise itse ongelmaa,
lisäksi ns. hyvät työpaikat, eli ne joissa ilmapiiri on kunnossa vähenevät ja työilmapiiriltään sairaat työpaikat lisääntyvät.
Tämän vuoksi muutosta on saatava aikaa työpaikoilla ja kiusaamiseen on kiinnitettävä huomiota viranomaisten toimesta ja luotava työpaikoille ohjeistukset, toiminta ohjeet tilanteiden varalle, sekä laki ja valvonta puuttumisen varmistamiseksi.
Onnistuu pari kertaa.Sit et saa enää töitä.Työhistoria katotaan aina työhaastattelussa.
Vain valvonta puuttuu. Aloitin tänään ketjun Helpottaisiko Työturvallisuuslaki. Kovin vähän tuntuu lait ihmisiä kiinnostavan, vaikka ne pitäisivät olla päällimmäiset ohjeet, miten tässä valtakunnassa ollaan.
Lähtiessäni vihjailtiin, että sinun voi olla vaikea löytää töitä. Näyttää pitävän paikkaansa. Olisi mukava tietää, miten entinen työnantajani vaikuttaa. Minä kun halusin heistä eroon.
Onhan uusi työnantaja myös kilpailija. Helpointa on ilmeisesti mustamaalata hakija, kun siihen on tilaisuus. En päässyt entisessä työpaikassani edes naapuriosaston hommiin, vaikka heillä oli kova tarve. Seisotettiin mieluummin kotona ja naapurit joutuivat palkkamaan uusia kavereita.
Minun jälkeeni on lähtenyt paljon porukkaa ja arvatkaa mitä siellä on tehty. On palkattu konsulentteja parantamaan työilmapiiriä, muuten toiminta jatkuu kuulemma ennallaan. Voi pyhä yksinkertaisuus.
itse olin tosi pahassa tilanteessa ja lähdin ja nyt on kuulemma kaikki hyvin, en usko.
Soittoja tulee perään, muista aina, vain vahvat
ihmiset uskaltavat tehdä muutoksia, muut ei.
Ne jatkuvat valittajat eivät muuhun pysty
kuin toisen mollaamiseen ja haavoittamiseen.
JAKSA JA VOIMIA. TIEDÄN RASKASTA ON.
KOKEMUSTA ON.
nostamaan sitä kissua pöydälle ja keskustelemaan. Voin ihan omasta kokemuksestani kertoa että olin joskus vielä niin sinisilmäinen että uskoin että keskusteleminen auttaa tai että työnjohtajan kuuluu panna asiat kohdalleen lainkin mukaan mutta niin se on että yksin jäät ja sitten saat kärsiä vielä enemmnän. Nekin jotka ovat olleet puolellasi kääntävät tässä vaiheessa (kun alat oikeasti tehdä asioille jotain) takkinsa ja saavat amnesian. Sinun puolellasi ei ole kukaan, ei niin kukaan. Tuo keskustelusoopa on vaan tätä silmään kusemista jota tyrkytetään siksi että kellään ei oikeasti ole halua puuttua asoihin ja vastuu heitetään kiusatulle. Ainoa oikea ratkaisuhan olisi se että kiusaajat potkaistaisiin armotta pellolle ja välittömästi, se on ainoa mikä hillitsisi vittuilua. Ja jos pidät puolesi ja sanot takaisin niin olet vaikea ja hankala ja yhteistyöhaluton ihminen, josta kerrotaan kahviporukoissa että kuulitteko mitä se sano kun sille vaan asiasta sanottiin, ei mitään kestä ei, on niin hermoheikko, jos täällä jokainen kaikesta suuttuisi niin mitä täällä mistään tulisi...onko tuttua?
ihmiset on aika pelokkaita, sen takia ne lähtevät lauman perässä. itse uskallan sanoa ja näyttää tunteita ja olen huomannut, että se on suomessa melko huono asia. ihmiset täällä eivät osaa välittää toinetoisesta.
olen täällä oppinut henkisesti hieman erakoksi, see on minulle paras ratkaisu. oma apu paras apu, sekin on nyt opittu kantapään kautta. keskustelemine joitekin ihmisten kanssa on kuin hakkamista päätä seinään, parempi välttää sellaisia tilanteita.
Ja ei kannata ajatella, mitä joku sinusta ajattele, ihan sama ja pitäköön ne vaan omana tietona.
en ole suomalainen, mutta olen vahvasti suomalaisessa työelämässa ja yhteiskunnassa mukana.
kaikkea hyvä sinulle
ja mitäs sitten kun omalla kohdallani on haastatteluissa alettu kyselemään että minkä takia olen niin monesta paikasta lähtenyt pois?
Minua ei enää oteta kovin helpolla töihin koska en näytä viihtyvän yhdessä paikassa pitkään..
Eli enää en uskalla itse irtisanoutua, vaikka taas kerran olen kiusattu.
Se on vaan kestettävä. Pillereiden voimalla.
sitä kuitenkin, niin sanota, että työkaverit ovat niitä kaikkein pahimpia. Eikä työkavereille oikeastaan uskalla tulla kertomaan yhtikäs mitään asioita. Tulevat vielä juoruamaan asioista kaiken mahdollisen esimiehelle. Sen jälkeen tulet pahimmassa tapauksessa olemaan esimiehen puhuttelussa.
Nimimimerkki kokemusta on.
Tosin enää en kyllä työkavereille tule puhumaan omista yksityisasioista tai muistakaan semmoisista, jotka eivät tule niille kuulumaan kertomaan mistään hinnasta.
Olen oppinut sen myös että itsestään ei kannata paljastaa yhtikäs mitään työkavereille. Vaikka jotkut juoruilijat kaivamalla kaivavat tietoa, koska eivät yksinkertaisesti kestä tilannetta että eivät tiedä. Mutta asian toinen puoli on sitten se että jos et ole valmis paljastamaan itsestäsi mitään sinut leimataan epäsosiaaliseksi vetäytyväksi hylkiöksi. Tässä pelissä ei voi voittaa. Ainut tie on oppia sulkemaan silmänsä ja korvansa ja olla huomioimatta näitä "sanansaattajia".