Poikaystäväni jätti minut tässä reilu viikko sitten. Rakastin ja rakastan häntä edelleen syvästi. Ei siitä sen enempää.
Sanotaan että mitä vähemmän mä sitä miestä näkisin niin sitä nopeammin mä unohtaisin. No mies haluaa olla ystäväni, kuulemma rakastaa ja välittää edelleen ystävänä. Tottakai mäkin haluaisin, kaipaan häntä koko ajan. Mutta kun mua kuitenkin aina sattuu kun nähdään ystävinä tai jos puhutaan puhelimessa. Tekee mieli koskettaa mutta kun ei saa. Se sattuu. Tulee kamala ikävä, ja itken monta tuntia tapaamisen/puhelun jälkeen. Eli ystävyys ei ole mulle hyväksi. Mutta kun en pysty olemaan ilmankaan. Olen koko ajan ihan maassa, itku tulee vähän väliä. Ja koko ajan on ikävä. Mitä voisin tehdä? Tää on ihan kamalaa.. Haluaisin unohtaa, mutta kuitenkaa en haluaisi.. Vaikeeta on todellaki.
Sanotaan että mitä vähemmän mä sitä miestä näkisin niin sitä nopeammin mä unohtaisin. No mies haluaa olla ystäväni, kuulemma rakastaa ja välittää edelleen ystävänä. Tottakai mäkin haluaisin, kaipaan häntä koko ajan. Mutta kun mua kuitenkin aina sattuu kun nähdään ystävinä tai jos puhutaan puhelimessa. Tekee mieli koskettaa mutta kun ei saa. Se sattuu. Tulee kamala ikävä, ja itken monta tuntia tapaamisen/puhelun jälkeen. Eli ystävyys ei ole mulle hyväksi. Mutta kun en pysty olemaan ilmankaan. Olen koko ajan ihan maassa, itku tulee vähän väliä. Ja koko ajan on ikävä. Mitä voisin tehdä? Tää on ihan kamalaa.. Haluaisin unohtaa, mutta kuitenkaa en haluaisi.. Vaikeeta on todellaki.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kannattaisi olla erossa eron noin alkuvaiheessa, eikä yrittää mitään vain ystävänä olemista, vaikkakin se olisikin kuinka musertavan vaikeaa ja tuskallista. Tai tapaisi vain kerran pari kuussa ja vaihtaa kuulumisia.
Tyttöystäväni lähti toisen miehen matkaan hieman ennen uuttavuotta, mutta haluaisi pitää minut ystävänä. Voin ymmärtää miltä sinusta tuntuu. On todella tuskallista vielä yli kolmen kuukauden jälkeen, kun haluaisi koskettaa muttei saa, haluaisi kertoa kuinka kovasti edelleen rakastaa, muttei voi...
tuossa vaiheessa ystävyydestä ei melko varmasti tule mitään. Parempi sulle itelle on olla omissa oloissa jonkun aikaa ja kun olet päässyt pahimman yli ehkä sitten! Exälles se kuitenkin on helpompaa koska hän on se osapuoli joka välit katkasi. Kiusaat vaan itseäs sillä et olet hänen kansaan tekemisissä, aika parantaa haavat!
Ystävistä voi tulla rakastavaisia, mutta
rakastavaisista harvoin ystäviä!
Ehkä sitten joskus kun aikaa on kulunut paljon ja kumpikin on tasa-arvoisessa asemassa toisiinsa nähden...
Tsemppiä sulle!
nii kyl se siitä. naisellehan se on helppoa. eikun katsastaan tarjontaa.
Miten niin naiselle helpompaa??? Kaipa se on tapauskohtaista. Itse en voisi kuvitellakaan uutta suhdetta, vaikka edellisestä on jo kuukausia aikaa -siis erosta. Mutta miten voisin ketään edes löytää, kun en juuri missään käy... Yksinäistä.
kokeileppa sitä että heittäydyt välinpitämättömäks. jos näette jossain oot niinku et huomaiskaan sitä, ja kätket tuntees sitä kohtaan. Ja kun olet yksin ja alkaa itkettää niin itke, älä yritä estellä kyyneleitä. ennen pitkää sinä kyllästyt itkemiseen.
Neuvot ei ole hatusta vedetyt, vaan ne perustuu kokemukseen. Minut jätettiin tammikuun lopulla. Aluksi en halunnut päässtää irti millään, mutta kun, kultani sanoi ettei mikään saisi hänen mieltään muuttumaan, niin päästin irti. Jos satuimme syystä tai toisesta kohtamaan jossakin, en ikinä näyttänyt hänelle tunteitani, enkä pitänyt mitään yhteyttä häneen. Yksin kun jäin niin itkin ja itkin, mutta ajan myötä se väheni enkä enää itkenyt kuin iltaisin. Kun aikaa oli kulunut tarpeeksi, niin kultani huomasi mitä oli menettänyt ja halusi minut takaisin.
Ei välttämättä kannata muistella, sitä mitä koitte yhdessä, ei hyviä eikä huonoja muistoja. koska ne satuttavat molemmat yhtäpaljon.
Onnea toipumis yritykselle.
Jep, kyllä ainoa keino ,ikävä kyllä,on aika joka parantaa haavat tai tuo toisen takaisin. mitkään temput ei auta.
Pitämällä omantunnonarvonsa säilyttää itsekunnioituksen, se on kyllä vaikeaa mutta vuosien päästä tuntuu hyvälle.
Suosittelen myös uutta suhdetta, vaikka vain väliaikaista, itsellä auttoi pääsemää pahimman yli.
Kultasi siis ajan kuluessa halusi sut takaisin. Pystyitkö ottamaan takaisin? Ja jos pystyit niin millainen suhde on ollut? Pystyitkö olemaan kaiken sen tuskan jälkeen kuin ennenkin? Kiitos..
Kiitos paljon vastauksista..
Päätin nyt että yritän salata tunteeni ja olla ottamatta yhteyttä.
Pitää kai vaan yrittää pysyä lujana..
Mutta kun ikävä kaivertaa :(
Jep Fiona , se oikeestaan ainoo keino, oikeestaan win-win. Pääsee tasapainoon itsensä kanssa ,se on pääasia. Ja bonus jos aika tuo exän takaisin. Mut kannattaa lähtee siitä ettei niin käy.
On vaan kovetettava ja koetettava päästä yli. Uusi suhde ,jonkin ajan kuluttua auttaa ja helpottaa. Mutta muista odottaa sitten sitä uutta rakkautta, älä jää nalkkiin korvikesuhteeseen.
Tsemppiä!
heissan...tuntuu niin tutulta tuo tuollainen tunne...jonka yli kuitenkin pääsin. ja se ratkaisu tuohon on se, että olette erossa, ette soittele tms. sillä ne vain satuttaa ja sit sitä jää sellaseen kierteeseen. Kyllä sä pärjäät ilman tuota rakasta ihmistä...täytyy olla koko ajan kaikkea muuta aktiviteettia. Mulle auttoi se. Ja nykyään voin olla sen entisen rakkaan ihmisen lähellä ystävänä tuntematta pahaa oloa tms. ja jutustelukin sujuu ihan hyvin. Tästä mun tapauksesta on nyt sellanen nelisen kuukautta... kyllähän toisinaan tulee hetkiä, että vaipuu ajatuksiin ja on paha olla, mutta se on ihan tervettä, että tuntee jotain...Aurinkoista kevättä sulle ja kaikki menee viel aivan hyvin ja kaiketi tämä vastakkainenkin sukupuoli ymmärtää, jos sanot sille, että on parempi ottaa nyt hieman etäisyyttä... heissan :)
Ainut ongelma on siinä, että kun mulla ei ole mitään aktiviteettiä. Kaiken ajan vietin aina rakkaani kanssa. Ja kun ei ole tekemistä, niin sitä sortuu vaan surkuttelemaan ja miettimään asioita. Ja on niin kova ikävä, että mä en pysty olla soittamatta sille. Tää on kauhee tilanne. Haluun vaan päästä yli! :(
sun pitää hommata itelles paljon tekemistä. PALJON! uppoudu työhön, opiskeluun, urheiluun, bailaamiseen jne. muuta vaikka toiselle paikkakunnalle jos vaan on mahdollista. lue paljon, vaikka näiltä sivuilta, toisten kokemuksista ja ota yhteyttä toisiin, jotka ovat samassa tilanteessa. niitä löytyy varmaan sinunkin paikkakunnaltasi, ja voisit saada uusia ystäviä joilla on yhtä vaikeaa.
älä edes yritä "vahingossa" törmätä ex-rakkaaseen missään. välttele paikkoja jossa olitte yhdessä ja jossa hän ehkä voisi olla.