ei oo varmaan mikaan harvinainen ilmio etta sen jalkeen kun au pair tulee taloon niin vanhemmat muuttuvat kamalan laiskoiksi. ma tulin tahan perheeseen puoli vuotta sitten eika vanhemmat todellakaan olleet niin laiskoja kuin nyt. johtunee varmaan siita etta oon heidan eka au pairinsa.. mut olivat aikaisemmin paljon kiinnostuneempia lapsistaan ja heidan harrastuksistaan, viettivat enemman aikaa lastensa kanssa, auttoivat aina illallisen jalkeen mua siivoamaan illallisen sotkut, halusivat aina silloin talloin kuskata lapsiaan harrastuksiin ilman etta mun piti sita tehda(koska lapsille se oli niin tarkeaa etta vanhemmat joskus kuskasivat heita), keittivat oman kahvinsa ja laittoivat pyykkinsa kuivumaan... nyt kun on puoli vuotta kulunut niin johan on aani kellossa muuttunut. nykyaan siivoan keittion ihan yksin sen jalkeen kun vanhemmat ovat lahteneet ruokapoydasta illallisen jalkeen jattaen lautasensa pyodalle lojumaan. illallisen sotkuja siivotessani koko muu perhe katsoo tvta olohuoneessa syoden jalkiruokaa. vanhemmat eivat enaa ikina "ehdi"/halua vieda lapsiaan mihinkaan(tasta lapset ovat erittain surullisia) vaan mun pitaa aina kuskata lapset joka paikkaan. siis ihan joka paikkaan.
tyonkuvaani ei alunperinkaan kuulunut muut kuin lasten pyykit, mutta nyt lahes joka paiva loydan itseni ripustamasta vanhempien alusvaatteita ja vaatteita kuivumaan koska isa ei muka ikina enaa ehdi sita tehda ja aina kysyy mua.
nykyaan mun tyonkuvaan kuuluu myos kahvinkeittimen laittaminen iltaisin ajastimella valmiiksi etta se on sit aidilla valmiina aamulla. kun aiti ei vaan itse viitsi sita tehda. ei oo kova homma mut mun mielesta on vaan niin naurettavaa.
vanhemmat haluavat joka perjantai menna ulos eivatka voisi edes ajatellakaan etta viettaisivat edes yhden perjantai-illan lastensa kanssa. pakko paasta baariin ja illalliselle aina. ja nain perjantai-illat ovat lasten kanssa yhta itkemista kun ovat niin surullisia kun aiti ja isa ei oo laittamassa heita nukkumaan.
jopas nyt, tulipas valitettua heti kerralla ja kunnolla. joo tiedan etta tama ei ehka oo mikaan maailman kamalin asia, mutta kylla kieltamatta hieman alkaa jo arsyttaa tama. mut nama on kuitenkin viela niin pienia asioita et ei oikein naista voi mainitakaan perheelle, koska en halua suututtaa heita. perhe on tosi mukava muuten, mutta nama pienet jutut alkaa jo niin ottaa paahan. 5kk pitais viela jaksaa ja sit oon niin vapaa, niiiiiiiin vapaaaaa!!!
laittakaa kommenttia kiitos.
tyonkuvaani ei alunperinkaan kuulunut muut kuin lasten pyykit, mutta nyt lahes joka paiva loydan itseni ripustamasta vanhempien alusvaatteita ja vaatteita kuivumaan koska isa ei muka ikina enaa ehdi sita tehda ja aina kysyy mua.
nykyaan mun tyonkuvaan kuuluu myos kahvinkeittimen laittaminen iltaisin ajastimella valmiiksi etta se on sit aidilla valmiina aamulla. kun aiti ei vaan itse viitsi sita tehda. ei oo kova homma mut mun mielesta on vaan niin naurettavaa.
vanhemmat haluavat joka perjantai menna ulos eivatka voisi edes ajatellakaan etta viettaisivat edes yhden perjantai-illan lastensa kanssa. pakko paasta baariin ja illalliselle aina. ja nain perjantai-illat ovat lasten kanssa yhta itkemista kun ovat niin surullisia kun aiti ja isa ei oo laittamassa heita nukkumaan.
jopas nyt, tulipas valitettua heti kerralla ja kunnolla. joo tiedan etta tama ei ehka oo mikaan maailman kamalin asia, mutta kylla kieltamatta hieman alkaa jo arsyttaa tama. mut nama on kuitenkin viela niin pienia asioita et ei oikein naista voi mainitakaan perheelle, koska en halua suututtaa heita. perhe on tosi mukava muuten, mutta nama pienet jutut alkaa jo niin ottaa paahan. 5kk pitais viela jaksaa ja sit oon niin vapaa, niiiiiiiin vapaaaaa!!!
laittakaa kommenttia kiitos.
Vastaukset 8
Vanhimmat
perhe on kylla aika natisti sisaistanyt mut tahan perheeseen, unohtavat, etta kuuluisi mut ruokkia ja silleen ja kun on mun vapaa-aika niin mut kasketaan jynssaamaan mikroa ja siivoomaan keittiota vaikken ees ole siella ollut koko paivana..Yleensa auttelenkin ja teen extraa, viime aikoina vaan on tullut niin paljon kaikkea muuta extraa extraa normijutuiksi eika ees kiitosta kuulu, etta oon lopettanut extrahommat..
Olen kyllastynyt siihen etta olen palvelija ja autokuski..
Tulin tanne lasten takia ja silleen, mutta mitaan en ole oikeastaan kokenut taalla ollessani, esim mua ei ole pyydetty mihinkaan mukaan; kerran kirkkoon, nykyaan ei enaa illalliselle pyydeta, ja ostankin kaikki omat ruokani... perhe on mukava, mutta tuntuu vaan, etta yleisesti aupaireja kaytetaan helposti hyvaksi ja silleen jos ovat jarjeston kautta ja vahaakaan kiltteja..
ja pitaisko mun sitten alkaa retteloimaan taalla ja pilata koko talon ilmapiiri?
Kerran meinaa yritin keskustella ja siita ei tullut mitaan..huudot vaan ja ''tension'' taloon kuukausiksi..
tuo ei ole taysijarkisten hommaa ollenkaan.eivat anna ruokaa?tarkotatko "tension"-sanalla arestia? eivat he ei maarata sua mihinkaan kotootapoistumiskieltoon! rupea reippaati etsimaan uutta perhetta tai mene takaisin suomeen.
Pieni muistutus tähän aiheeseen liittyen: kyllä au pairin palkkaava perhe saa olla "laiska". Perhe palkkaa au pairin tekemään töitä, joita itse ei ehdi tai halua tehdä.
Silloin on heidän oikeutensa olla tekemättä töitä, jotka au pairille kuuluvat. Jos olet töissä kahvilassa tarjoilijana, valitatko jos paikan omistaja ei tarjoile itse, vaan katsoo vierestä kun sinä teet sitä?
Rahat, joilla au pairin palkkaaminen mahdollistuu, hankkii perhe yleensä omalla kovalla työllään, ehkä vuosien puurtamisella saavuttaakseen aseman/palkan, jolla moinen elintaso onnistuu.
Tämä ei siis suorana kommenttina omista tilanteistaan kertoneille, ei tuokaan nyt ihan kohtuulliselta kiinnosta, varsinkaan jos sopimuksessa sanotaan muuta. Tsemppiä teille ja koittakaa saada asiat puhutuksi.
Mutta yleisellä tasolla taas: au pairit hyvät, muistakaa että ette ole missään lomalla ja täyshoidossa, vaan töissä ja perhe on ennen kaikkea työnantaja. Perhe ostaa itselleen vapaata aikaa palkkaamalla au pairin. Se on heidän omalla työllään saavuttamansa etu!
Puheet au pairiudesta kulttuurivaihtona ovat lähinnä toiveajattelua ja todellisuuden kaunistelua. Joillakin käy tuuri ja he pääsevät kivoihin perheisiin, joissa heidät otetaan perheenjäseneksi eikä työntekijäksi. Mutta ne onnekkaat ovat kyllä erittäin pieni vähemmistö ja loppujen on vain tyydyttävä työntekijän rooliin.
au pair ei ole kodinhoitaja!!!! ma olen lahes tulkoon ainut tassa talossa joka siivoaa ja pitaa paikkoja kunnossa. eika asiaa auta yhtaan se etta vanhemmat ovat niin laiskoja etteivat edes omia astioitaan saa laitettua edes tiskialtaaseen vaan jattavat lattialle tai poydalle lojumaan.. tuntuu todella piikamaiselta kun joudun koko ajan ikaan kuin kulkea vanhempien perassa siivoillen heidan sotkujaan. ja tama vasta onkin niin turhauttavaa koska koko ajan joudun siivota eika siltikaan oo siistia ikina. lasten takia ma tanne tulin vaikka tottakai ymmarran etta jotain kotitoita pitaa tehda, tietysti. mut liika on liikaa.
tunnen olevani kuin perheenjaseen ja perhe on mukava, mutta tama aarimmainen laiskuus arsyttaa todella. mutta minkas teet....
Ihan samaa mieltä, au-pair ei ole kodinhoitaja! Au-pairin työkuvaanhan kuuluu pääsääntöisesti lastenhoito ja silloin tällöin siinä ohessa kevyiden kotitöiden teko. Esim. mun perheessä äiti hoitaa aina pyykkien pesun, mutta saattaa joskus jättää lapun aamulla pöydälle, että jos kerkiät lastenhoidolta, niin voisitko ripustaa pyykit narulle. Ja todellakin teen seen mielelläni! Myös illallisen päätteksi kaikki korjaavat yhdessä pöydän. Joskus teen sen yksin, mutta useimmiten kyllä isä korjaa tiskit koneeseen... Ja vapaaajallaan vanhemmat haluavat viettää kaiken mahdollisen ajan lasten kanssa. Esim. Isä alkaa heti töistä tultuaan lukea kirjoja ja peuhaa siihen saakka kunnes lapsi käy nukkumaan.... Juu näin meidän perheessä. Ja olen kyllä todella tyytyväinen olosuhteisiini :) kaikilla ei ole käynyt yhtä hyvä säkä...ja hävettää niiden perheiden puolesta jotka kehtaavat ottaa au-pairin orjakseen! Tsemppiä sulle, yritä jaksaa siellä perheesä!
onhan se totta, että perhe ei ota aupairia "ihan huvikseen", aina siihen löytyy joku syy esim. lastenhoitotarve, halu apuun kodinhoidossa, lasten kielen kehittymisen tukeminen... KUITENKIN sopimuksissa pitäisi lukea, ja hyvin usein lukeekin, ihan tarkkaan se, mitä aupairin on tehtävä "ansaitakseen" majoituksen, ruokailut, taskurahan jne. ja yleensä tämä painottuu lastenhoitoon ellei toisin ole sovittu. siksi onkin väärin, että perhe alkaa passauttamaan itsellään kaikkea mahdollista, ellei siitä ole aluksi (tai yhteisen sopimuksen kautta myöhemmin) sovittu. pikkuhiljaa se menee useasti juuri noin, että aupair huomaakin yhtäkkiä kiltteydessään kuuraavansa koko talon, siivoansa lasten sotkujen yms. lisäksi vanhempien jälkiä jatkuvasti.
itselläni kokemusta useammasta perheestä. eräässä olin live-in nannynä ja käytännössä se meni hyvin rakennetusta sopimuksesta huolimatta siihen, että huomasin noukkivani äidin pistaasipähkinänkuoria lattioilta, kerääväni äidin keksipaketin/karkkien roskia milloin mistäkin, valmistavani äidille snacksejä päivittäisille tennistunneille, silittäväni äidin mekkoja tai isän kauluspaitoja puhumattakaan siitä keittiörumbasta jota hoidin eli kaikki nämä vanhempien astioiden keräämiset ja kahvinkeittojutut yms. lisäksi hoidin kiltisti tietysti etukäteen sovitut hommat eli koko perheen peruspyykit, lasten huoneiden kunnossapidon, petien petaamiset sekä "kevyet kotityöt" jotka tosin lisääntyivät viikko viikolta: päivittäinen keittiön lattian lakaisu, tiskikone, roskat, eläinten ruokinnat, eläinten häkkien puhdistukset yms.
siinä vaiheessa kun mennään selkeästi pois alunperin sovitusta, mennään mielestäni vikaan ja silloin (viimeistään!) on aika keskustella ja muuttaa käytäntöjä tai ottaa jalat alleen ja etsiä uusi perhe/uusi työ/lähteä kotiin tms.
rahalla siis toki saa, mutta täytyy tietää mistä "ostaa". aupairin ei tarvitse olla jokapaikanhöylä joka taipuu kaikkeen. jos rupeaa näyttämään siltä, että työnkuva laajenee ja ei pysy enää "aupairin ammattikuvassa", niin hankkikoot sitten erikseen palveluita eri tahoilta (kokki, kodinhoitaja, lastenhoitaja, puutarhanhoitaja...) - tai uuden aupairin, joka (nuoruuden)typeryydessään suostuu kaikkeen. mun mielestä asia on verrattavissa kärjistäen siihen, että poliisi hoitaa omat hommansa eikä joudu esimerkiksi tekemään lääkärin töitä. jokaisella on oma "reviirinsä" ja sillä pysytään - jos työnantaja ei tätä ymmärrä, niin paikka vaihtoon.
ja pian pian kerrot vanhemmille lasten tunteista. he eivät ole itse tajunneet asiaa. ota puheeksi illallisella, jotta lapset voivat heti kertoa tunteistaan. samalla kaikki tajuavat tilanteen.
sinä et jaksa 5kk tässä ilmapiirissä. eivät jaksa lapset ja koko kuvio hajoaa isoon riitaan.
Ulkopuolisena mietin, että miksi sinä ylikilttinä (?) teet sen työn, mikä ei sinulle kuulu. Jos työsopimuksessa lukee, että lastenhoito kevyet kotityöt, niin ne ovat sinun vastuullasi. Huolehdi niistä mahdollisuuksien mukaan loistavasti ja jätä tekemättä vanhempien hommat. Uskon että heidänkin silmät pikkuhiljaa aukenevat, kun keittiöstä ei löydy enää puhtaita lautasia tai muuta. Toimi itsesi ja lasten parhaaksi. Paikka kuulostaa puheidesi mukaan mukavalta, jos homma siellä skulaisi kunnolla ja ymmärrän ettei ensimmäisenä ole mielessä 'luovuttaminen'. Kokeile vaikka viikon ajan, ettet korjaa vanhempien jälkiä. Jos tämä aiheuttaa napinaa, ota työsopimus käteen ja koita keskustella vanhempien kanssa rakentavasti. Ei muuta kun tsemiä yritykselle. Muista ettei sun kuulu olla mikään ihmenainen talossa, se homma on tarkoitettu jollekin ihan muulle.