mieheni ei koskaan sano , että tykkää, rakastaa , on ollut ikävä tms.
teoillaan hän tosin osoittaa välittävänsä, mutta vaikka minä joskus "vahingossa" kerron että olen ikävöinyt niin hän ei koskaan vastaa että hänkin on ikävöinyt tms.
Välillä mietin , että olenko tosiaan vain niin tyhmä etten tajua, ettei hän oikeasti välitä. tosin tunne että hän ei vain saa kerrottua tunteistaan on vahvempi.
Oletko itse tämmöinen joka ei puhu tunteistaan vai onko kumppanisi sellainen?
en ole koskaan ennemmin kohdannut hänenlaistaan miestä. muut ovat tunnustaneet rakkauttaan ja muutenkin puhunut "höpöjä", mutta kukaan ei koskaan ole huolehtinut minusta muuten niin paljon kuin tämä mies...
Pitäisi varmaan olla kärsivällisempi vain :)
teoillaan hän tosin osoittaa välittävänsä, mutta vaikka minä joskus "vahingossa" kerron että olen ikävöinyt niin hän ei koskaan vastaa että hänkin on ikävöinyt tms.
Välillä mietin , että olenko tosiaan vain niin tyhmä etten tajua, ettei hän oikeasti välitä. tosin tunne että hän ei vain saa kerrottua tunteistaan on vahvempi.
Oletko itse tämmöinen joka ei puhu tunteistaan vai onko kumppanisi sellainen?
en ole koskaan ennemmin kohdannut hänenlaistaan miestä. muut ovat tunnustaneet rakkauttaan ja muutenkin puhunut "höpöjä", mutta kukaan ei koskaan ole huolehtinut minusta muuten niin paljon kuin tämä mies...
Pitäisi varmaan olla kärsivällisempi vain :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sama tilanne, minulla on myös poikaystävä - aikuinen mies - joka ei tunteistaan puhu, mutta näyttää kyllä viihtyvän kanssani. Yhdessä on hyvä olla ja eleet kertovat kyllä omaa kieltänsä. Silti se, että itse olen joskus sanonut rakastavani, ikävöiväni...milloinkaan hän ei ole sanonut niitä sanoja minulle. En niitä itsekään viljele koko ajan, että ne kärsisivät jotenkin inflaation. Ja tavallaan se olisi nöyryyttävääkin toistella niitä, jos toinen ei kuitenkaan koskaan vastaa niihin, ainakaan sanallisesti.
Välillä tulee todella minullekin mieleen, että olenko niin tyhmä, etten tajua, ettei hän oikeasti välitä minusta? Me ei asuta edes yhdessä, joten saan kyhättyä helpostikin paniikkimielikuvan siitä, että olenkin vain seksiä hänelle...
Helpottaa kummasti oloa, kun kuulee etten ole ainoa "tyhmä" :)....
meilläkin on ns kaukosuhde jolloin vielä enemmän kaipaisi niitä lohduttavia sanoja.
Tsemppiä sinullekin ja eletään toivossa että vielä joskus kuullaan se mitä olemme odottaneet!!
...muuten sekin minunkin kohdallani, että aiemmin on sattunut kohdalleni niitä enemmän leperteleviä ja pusi pusi -tyyppejä. Mutta eipähän nuo sanat loppujen lopuksi merkitse mitään, ellei niissä ole sydän mukana. Nykyinen vähäpuheinen etämieheni (niin, kaukosuhde meilläkin) kuitenkin todellakin eleillään "kertoo" paljon syvemmistä tunteista...
Entinen mieheni kyllä sanoi loppuun asti rakastavansa minua, mutta missähän se loppujen lopuksi näkyi ja tuntui se rakkaus..? No, se onkin eri tarina.
Eiköhän luoteta vaistoihimme ja siihen, että rakkauden kertomiseen/osoittamiseen on muitakin tapoja kuin sanallisia :)
meillä sama juttu mies ei pahemmin sano,että rakastaa tai muuta sellasta,mutta se näyttää sen kuitenkin.tykkää pussailla ja ottaa kainaloon miehet on näköjään sen verran arempia,etteivät kehtaa sanoo.se on niistä jotenkin noloo ja enemmän naisten juttuja.mutta pääasiahan on,että mies näyttää ne tunteensa vaikka ei sitä ääneen sanokkaan.
on ilmeisesti sitten poikkeustapaus :D olemme seurustelleet nyt vuoden ja joka päivä hän on vähintään kerran sanonut rakastavansa minua :) jos olemme olleet päivänkin erossa, niin aina kuulee, että minulla oli sinua ikävä, kaipasin sinua jne...välillä ihan itseäni hävettää, kun en hänelle niin usein noin nätisti puhu :/ onneksi olen löytänyt miehen, joka haluaa puhua tunteistaan jopa enemmän kuin minä. olen erittäin onnellinen
Miehesi on huomattavan epävarma itsestään.
Kun aikaa kuluu hieman enemmän, tuo voi käydä todella rasittavaksi. Suhteen lopettamisesta voikin sitten tulla jo painajainen.
rasittavaa ole. miksi olisi? minusta se on vain hieno asia, että osaa tunteensa tuoda esille. eikös sitä täällä juuri morkattu, että kun miehet eivät näissä asioissa osaa suutaan avata?! tulee vain tässä nyt mieleen, että eikö ihminen ole tyytyväinen mihinkään, pitääkö joka asiasta aina valittaa, ainako kuitenkin pitää pieni kyynisyys mukana? eikö mikään ole koskaan hyvin. se on huono juttu jos mies ei tuo tunteitaan esille suullisesti, mutta myös se on huono homma jos hän ne ääneen sanoo? mitä ihmettä....eikä poikaystäväni minulle kokoaikaa rakkauttaan toitota, sopivissa ja oikeissa tilanteissa. en usko että mistään itsetunnon puutteesta tai epävarmuudesta on kyse. olemme kuitenkin ennen seurusteluamme olleet kavereita n. 2 vuotta, eli tunnen hänet jo entuudestaan suhteellisen hyvin. ihan kun nyt hänessä olisi jokin pielessä, kun rakastamalleen ihmiselle haluaa tunteensa kertoa. mutta kukin tyylillään, itse ainakin voin olla erittäin tyytyväinen siihen, että olen tällaisen miehen löytänyt itselleni.
Mä meinasin kommentoida juuri jotain saman suuntaista! Siis toihan on tavallaan jonkinsortin todistelua ja toivotaan papukaijaefektiä. Mulla on ollu myös höpöhöpö miehiä ja ne osaa kyllä loukata, etenkin jos on vahingossa mennyt uskomaan niitä.
Nykyinen mieheni ei höpötä. Taijoo, kyllä se omaa ääntään rakastaa ;p mutta tunteistaan kertominen on vaikeaa. Tunteista puhuminen on taas toinen juttu. Esim. tunteista puhuminen ja niiden näyttäminen on saanut mulle varman tuneen siitä että tämä juttu kestää ja hän on todella tosissaan kanssani. Sen vuoksi kun joskus sanon rakastavani häntä ja hän vastaa vaan vahvemmalla rutistuksella, tiedän kuitenkin että ei hänkään jää tunteissa jälkeen kanssani. Musta on ihanaa tuntea, että toinen pitää sua tärkeimpänä ihmisenä elämässään (on sen kyllä sanonut ääneenkin) sen sijaan että sitä huudeltaisiin kokoajan. Se rauhallinen onnen tunne ... :) Ja mä todellakin koen olevani maailman onnekkain ja onnellisin kun hän on elämässäni.
Neljännesvuosisata yhteistä taivalta jo takana.
Ei mies opi lässyttämään, jos ei kotonakaan niin tehty...
Vai "höpöjä" pitäisi puhua...ihan nousee karvat pystyyn...
Meillä sama juttu, ja myös kaukosuhteessa. Mies ei ole koskaan sanonut maagisia sanoja ja harvoin tippuu kohteliaisuuksia :/ Minua hävettää kun aloitan joka ikisen kerran tappelun kun tuntuu, että hän ei välitä minusta, tosin hän laiminlyö minua muutenkin. Mutta jos minulla on paha olo, on hänelläkin, hän masentuu minuakin pahemmin ja joudun tukemaan häntä..
Meillä myös kaukosuhde eikä tavatessa heru kohteliaisuuksia vaikka itse niitä sanonkin, ei vastakaikua. Olen kokenut sen erittäin outona että vastataan vaan että jaa tms. Käy hermoon ja myöskin riitaa tulee helposti kun ei saa siitä välittämisen tunteesta kiinni. Ja hän myös tekee päätöksiä keskustelematta niistä kanssani, ilmoittaen vaan esim. lähtee moneksi päiväksi johonkin reissuun. grrr...
Mutta ei sitä tässä keskustelupalstalla pysty analysoimaan. Voi saada kuvan, että "eihän toi edes vaikuta siltä että hän välittäisi. Ei sano ääneen eikä teoilla." Mutta toisaalta, tarvitseeko toiselta kysyä lupaa? Ja sitten, sekin riippu asiasta ja tilanteesta.
Mun mies ei ääneen mainosta tunteitaan, mutta tekee ratkaisuja sen pohjalta että kuulun hänen elämäänsä ja suunnitelmiin. En silti odota että hän kysyisi "lupaa". Kyllä hän voi sopia ja sopiikin menoja ilman että kysyy multa lupaa, mutta ajatuksen kanssa. Ilmoittaa esim. vaikka pari viikkoa ennen, että olisi tossa parin viikon päästä lauantaina peli-ilta kavereiden kanssa. Mun mielestä hurjan huomaavaista ihmiseltä joka on tottunut olemaan itsekseen ja on muutenkin itsepäinen jörmy :)
Joo, voi olla että en itse osaa "lukea" niitä välittämisen eleitä, odottelen ehkä liikaa sanallista viestintää. Nyt kun aloin miettimään, niin onhan niitä eleitä, sitä vaan tuohduksissaan välillä on niin kärkäs. Tietty itse olen kova puhumaan tunteista ja kaipailen sille saralle kumppania keskustelemaan, niin ehkä sillon hammasta kiristää kun toinen vastailee jaa... :)
Tai jos on oikein paha mieli jostain sattuneesta syystä, niin toivoisi että toinen edes kysyisi vointeja tai edes kuuntelisi mutta ei kaikki osaa.
Mutta hyviä puolia on paljon, täytyy osata vaan itse nähdä ne.