Tapasin tuossa miehen joka on eronnut vaimostaan vasta n. pari kuukautta sitten. Olivat naimisissa n. 5 vuotta. Väittää että on päässyt jo erosta yli. Onko tämä mies nyt jotenkin tunne vammainen vai valehteleeko hän? Kaiketi ovat edelleenkin jossain yhteyksissä. Vaimollakin on kuulemma jo uusi mies! Onkohan sillä tänä päivänä ihmisille (ainakin joillekkin) mitään väliä kenen kanssa on. Kun erotaan niin aina löytyy uusi tilalle. Onko ihmisillä enää mitään arvoa? Minä en tuollaista ymmärrä. Kun ero on jostain tullut niin en ole alkanut hänen tilalleen ketään etsimään. Ei sitä edellistä voi kukaan korvata. Toki ei nyt loppuelämäänsä pidä yksin olla, mutta pitäisi sitä edellistä suhdetta kunnioittaa ja käydä läpi ennen kuin ryntää uuteen suhteeseen. Vaikea tuollaiseen mieheen on luottaa. Kaiketi minäkin olen helposti korvattavissa.
Uusi suhde
eron jälkeen
213500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Mitäs sitä jäädä märehtimään. Voihan katsos olla, että sitä eroa on tehty jo monta vuotta ennen lopullista eropäätöstä jottei tulisi tehtyä mitään hätiköityä :) Ei kaikki ole aina sitä miltä ensivaikutelmalta näyttää...
Minulla ei ollut vielä virallista eroa, kun seurustelin nykyisen vaimoni kanssa. En sitä tosin heti kertonut.
Silti olen ehdottoman kunnollinen ja uskollinen aviomies. Edellinen avioliittoni meni kiville jo 10 vuotta ennen eramme. Kyllä minä siinäkin suhteessa parhaani tein, mutta joillekin se ei riitä.
Voihan se niinkin olla. Tosin tällä on kuulemma
aina alkanut uusi suhde edellisen päätyttyä heti.
Kaiketi niin voi käydä. Mutta jos se on kaava että tekee aina niin, se kuulostaa vähän huolestuttavalta. Vaikka mene ja tiedä.
Jos meinaat olla tämän miehen kanssa punnitse tarkkaan voitko luottaa häneen,
nimittäin parisuhteessa on
vaihtoehdot vähissä. SINUN PITÄÄ LUOTTAA!
Ja koskaan ei toinen ihminen voi sanoa mitä tietä
toisen tulisi kulkea.
Jokaisen tarina on omansa. Jos se teidän ei toimi niin se ei toimi vaikka mies olisi odotellut 10 vuotta eron jälkeen.
mutta itseensä kannattaa AINA luottaa.
ja lapsellista ajatella,että minulle on vain se yksi ja ainoa olemassa,jossain? ja on aivan varmaa,kun eroaa,niin uuden kyllä löytää,jos niin vain haluaa,ja on terveestä ihmisestä kyse.
Kaikki on mahdollista. Vuosi sitten aloittelin seurustelua miehen kanssa, joka oli eronnut 15 vuotta kestäneestä avoliitosta muutama kuukausi aiemmin. Mietin myös, kuinka suhtautua...
Nykyisin asun avoliitossa saman miehen kanssa.
Hämmästyttävän hyvin kuulema tulen toimeen hänen 10-vuotiaan poikansa kanssa (ihan omat jutut ja nähdään myös ilman että mies mukana). Lisäksi tulen toimeen hänen ex-puolison kanssa; käydään yhdessä kahvilla,matseissa ja soitellaan.
Luottamus ainakin meillä on mahdollistanut asiat; kaikki osapuolet tietää, missä mennään. Ja poika tietää, etten ole hänelle muuta kuin iskän uusi avokki- en äiti tms. Luonnollisesti kasvatusperiaatteet ovat vanhempien ja minun kanssa keskusteltavia asioita.
Mä olen eronnut vajaa 2 vuotta sitten enkä ole vieläkään päässyt täysin entisestä eroon..siis henkisellä tasolla.
ja saattaa olla, ettei surutyöhönkään ole tarvetta, mutta onko oppinut mitään virheistään, se on enemmän kuin hyvä kysymys.
Jos ihminen lähtee suoraan uuteen suhteeseen eronsa jälkeen, on tuskin ehtinyt miettimään omaa osuuttaan eron syistä.
Nimittäin eron "syyllisiä" on aina kaksi (vaikka kuinka muuta väitettäisiin) ja molempien pitäisi mennä itseensä eron jälkeen ja miettiä, mitä MINÄ tein väärin, että tähän päädyttiin.
Jos näin ei käy, tulee todennäköisimmin toistettua samat virheet uudelleen ja uudelleen.
Kysypä huviksesi, mihin edellinen liitto kaatui, niin saat jotain osviittaa siitä, mihin tulet uudessasi suhteessasi törmäämään, kun ensihuuma on ohitse. Nimim. kokemusta on!
Zemppiä.
Voi tosiaan olla, että entisestä puolisosta on eroon päässyt, mutta toinen juttu tosiaan on se, oppiko liitostaan ja itsestään mitään. Ellei oppinut sama kaava toistuu enemmin tai myöhemmin. Jos ei omia virheitään näe tai tiedosta, miten niistä opiksi ottaa.
juttu, että valehtelee. 2 kuukaudessa ei siitä pääse yli. Vuosi on lähempänä totuutta.
..monella ole jo "uusi suhde" ennen kuin vanha on edes virallisesti lopetettu?
Ja näin toimii niin naiset kuin miehet!
Miksi ja millä tavalla edellistä suhdetta pitäisi "kunnioittaa"? Eikö ole parempi vain olla realisti ja mennä elämässä eteenpäin? Erot eivät koskaan ole helppoja.
Olin itse pari vuotta sitten tilanteessa, jossa tapasin juuri eronneen miehen. Tämä mies ei sitten lopulta koskaan selvinnyt erostaan, vaan se heijastui suhteeseemme hyvin ikävällä tavalla. Mies vihasi exäänsä, ja siitä tuli jonkinlainen pakkomielle hänelle, asia, josta hän ei halunnutkaan eroon.
Rakkauden vastakohta ei todellakaan ole viha, vaan välinpitämättömyys. Jos vihaa oli, oli tunteita edelleen.
Niin - onko viha todellista rakkautta?
Ja haluaisitko sinä palata yhteen ihmisen kanssa, joka suunnittelee pahimmillaan tappavansa sinut? Kokisitko, että se on todellista rakkautta?
Minä en.
Jos sait syyn kysymykseeni minun vastauksestani, ymmärsit sen väärin. Vihako todellista rakkautta? Ei, vaan viha on tunnetta toista kohtaan.
Tarkoitin siis, että en ehkä lähtisi suhteeseen ihmisen kanssa, joka sanoo ettei ole tunteita exäänsä kohtaa, mutta kuitenkin on suunnaton viha. Pelottavaa. Paljon pelottavampaa, kuin jos exää kohtaan olisi lämpimät tunteet.
Pelottavinta kaikessa (minun kohdallani) oli se, että olin suhteessa ihmiseen, jonka luulin tuntevani - ja sitten käy ilmi, etten tuntenutkaan. En koskaan kuvitellut joutuvani tällaiseen tilanteeseen.
Mielestäni miehillä on vajavaisempi tunteidenkäsittelykyky kuin naisilla, joten 2kk on ehdottomasti liian lyhyt aika, jotta olisi päässyt yli exästä. Nainen miettii itkee pui aamusta iltaan asioita. jakaa moneen kertaan kattilat ja miettii elämän hautaan asti. Suree, suree, suree, eikä juokse baareissa. Siis poikkeuksiakin löytyy. Silloin on helpompi päästä yli kun sen on ajatellut tuhannet kerrat. minulla nuorena kävi niin. Itse jätin ja itkin 3kk ihtäsoittoo ja sitten eräänä päivänä tunteet olivat menneet. Ja elämä alkoi uudelleen.
Vanhan liiton ongelmat ja oma henkinen kehitys estyy jos ei mieti mikä siinä suhteessa meni pieleen. Se sama mörkö tulee uuteenkin suhteeseen. ja sitäpaitsi miehillä on usein tapana haikailla vanhojen naistensa perään vaikka olisisat olleet kuinka kauheita....
sitä säälipillua eli olkapäätä kelle valitellaan mennyttä ja saadaan pillua jotta voi kävellä kevein askeli kotiin taas....
Helpottavaa huomata etteivät kaikki ole niin
tunteettomia kuin välillä nykyään tuntuu!