se kun en saa siltä keltä haluan.
mikä tympäisee
just ny?
382006
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Tympii nuo neljä numeroa näytön oikeassa alalaidassa. Ne vaihtuu ihan liian hitaasti....
?????..:)
...ennemmin kuin tässä "löysässä hirressä".
Tällä hetkellä kyllä kiire lomalla =D
täällä on joku painanut pikakelauksen päälle.
pitää lähtä käymään kohta kaupassa.
Totaalisesti pattiin ku töitä on vielä pari tuntia jäljellä eikä hotsita enää pätkääkään !
Muutenkin ku viikonloppu jälleen tulossa ja kotona ei ole ketään odottamassa.
Ole onnellinen siitä, että enää vain pari tuntia jäljellä. Minulla työt vasta odottavat tekijäänsä, mutta siirrän niitä eteenpäin aika lahjakkaasti. Aloittaminen on aina niin vaikeaa, mutta kun vauhtiin pääsee, lopettaminenkin on vaikeaa. Kämppäkin pitäisi siivota, mutta onko sen niin väliä kun ei ole kukaan sotkujani katselemessa...
Tää päivähän päättyy sittenkin ja pääsee kotio, kitutunti enää jäljellä :)
Äääh ! Älä muistuta siivoomisesta ;) samainen rojekti itsellänikin edessä tänä viikonloppuna. Ryhdynkö, alanko vai alanko ollenkaan ???
tos vähän ajan päästä mennä tapaamaan henkilöä, kenestä en oikein pidä. No onpa ohi sitten.
piti pitkästä aikaa tavata erästä, josta todella pidän. Ja vieläpä huurteisen äärellä.
Sen sijaan seuranani tyhjässä toimistossa on ystäväni Excel ja PowerPoint, huurteisen sijaan siemailen huoneenlämpöistä kolajuomaa.
Tällä hetkellä jopa intiimit treffit Lyly Rajalan kanssa kiinnostaisivat ja houkuttelisivat enemmän...
joo se olis nykyää noitte aikatauluje sovittelu joskus vähä hankalaa, varsinki viikolla ku jengi on kuitenki yleensä aika kiinni duuneissaan.
mut hyvä puoli on, et niitä tilaisuuksi kuitenki tulis varmaa myöhemmin.
jotkut asiat vaa voi olla sellasii, et ne täytyis hoitaa ja nää muut sen kyllä varmaa ymmärtäis ja ne olis mukana tsemppaamassa.
et tsemppii tääki toivottelis ja terveisii persiestä excelille ja power pointille, ne ku ei olis millää muotoo tänkää frendei ;D ;D
Otan osaa ja uskoisin tietäväni tuntemuksesi aika hyvin.
Itse en enää toimistolla, mutta meni silti perjantaisuunnitelmat taas täysin mönkään töissä ilmenneiden parin "pienen yllätyksen" vuoksi. Päivä venyi. Muttamutta: tunnollinen työntekijähän tekee hommansa aina ilolla, erityisesti myös perjantai- iltaisin ja etenkin silloin, kun omat vapaa- ajan matkustussuunnitelmat menee mönkään "pikku yllätysten" vuoksi.;D
Eipä tod. kiinnostais viettää taas tätäkin perjantai- iltaa työpaikkakunnalla. Tympäisee tosi lahjakkaasti.
Tavallaan ihana kuulla, että jollakin toisella on sama tilanne. Ja samaan aikaan ikävää, joten osanottoni. Minä olen onnellisesti kotona jo. Punkkulasi on täynnä, mutta takki on aika tyhjä.
Nuo "pikku yllätykset" ovat todellakin ihania, samassa kategoriassa sen kanssa, että oman duunin edistyminen on täysin toisten ihmisten aktiivisuuden varassa, mutta vastuu on tietenkin vain itsellä...
Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin, eikö? Sitä osaa arvostaa normaalin tylsää elämää aika paljon enemmän tällaisten rutistusten jälkeen. Kun on ekaa viikonloppua kolmeen, neljään viikkoon ihan vapaalla, niin lehtien lukeminen ja maidon kiireetön vaahdottaminen aamuespressoon on täysin luksusta ja siitä osaa nauttia. Siitäkin huolimatta, että pitää lukea myös tenttiin.
Tsemit sinnekin!
Totta, että ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.:) Esim. se on hyvää, kun saa nukkua työrupeaman jälkeen kunnon yöunet. Liukuvassa työajassa jotain positiivistakin.;D Lukuisten juotujen Battery- tölkkien jälkeen.
Tehty työ palkitsee joskus, uskon. Asiat riippuu tietty aina monesta jutusta.
Rentouttavaa iltaa Lauralle.
onkin vain puol metriii niin se wituttaa pitää ostaa kaks jotta saa sen metrin!!!
prkl
se, et jos ei tuu mainoksii, nii tulee laskui
tana
kipeenä, kauppaan pitäs mennä ja verikokeiden tuloksista ei ole kuulunut mitään.
Koko viikonloppu aamuvuoroa ja rouva Ratikalla iltavuoroa. Tämä ei lainkaan sovi ruumiinrakenteelleni, ***kele!
Nyt lähden duuniin ja tää onkin viimeinen päivä paskaduunia! Loistava fiilis! Elämäni ensimmäinen päivä on huomenna... :)
=)Vilpittömästi iloinen puolestasi.
ja reissuun! Kumma kyllä oli vähän haikea olo eilen, mutta eiköhän tämä vielä iloksi muutu(paitsi että juuri nyt vähän krabben poikasta pukkaa :)...ja siihen p-duuniin pääsee varmasti takaisin jos oikein kova ikävä tulee! :) tuskin tulee kun pääsee tämän uuden elämän makuun...pikkuhiljaa kai sitä vasta tajuaa ettei tosiaan enää tarvitse mennä... :D
elämäni on vaan niin perkeleen tylsää.
Mua tympäisee se kun saan yhdeltä naiselta aina kun tapaan sen. Itse teen aloitteen mutta se ei vastusta edes menkkojen aikana.
Naang-saau ja Ingallsin-Laura kamalia
siis vain NIMENÄ ei persoonina.
...kovin ihqu ole. Jokseenkin mielikuvitukseton ja mitään sanomaton (aivan kuten minunkin).
netis ne vois ottaaki joskus pattiin ;)
monimutkaista, se nyppii ja pirusti.
joka ei pidä itsestään, eikä hyväksy itseään..ja on kitkerän katkera ja kateellinen.
se, että on pe-ilta ja olen taas, jälleen ja edelleen töissä. Eikä loppua näy.
Se, että piti tavata hyvä ystävä eikä onnistunut.
Se, että tällä duunilla ei oikeasti ole mitään merkitystä, maailma ei muutu suuntaan eikä toiseen eikä henkiä pelastu.
Se, että projektista tulee haukut joka tapauksessa.
Se, että sen sijaan, että saisin krediittiä siitä, että olen tehnyt viimeiset neljä viikkoa töitä putkeen (yhden vapaapäivän pidin kun oli järjestelmän huoltokatko) ja 70 tuntia viikossa, ihmetellään miten tähän hommaan muka niin kauan menee aikaa...
Se, etten olen jaksanut käydä salilla tai edes kulkea rappuja.
Se, että tämän projektin jälkeen kaikki vapaa-aika menee tenttiin lukiessa.
Kiitos, että sain avautua. Takaisin sorvin ääreen... Pitäkää te muut kivaa.
kun henkilo (f) ei pidä kiinni sovitusta ja elää niin kuin olisi ainoa ihminen maailmassa.
*DUMP THAT BiTCH!*
Tulin samaan tulokseen. ;)
ikuisesti työ. Mua ei oo tehty moiseen hommaan, ei varsinkaan näihin vitun paskahommiin. Ei saatana se oo enää tervettä että ihmistä voi vituttaa näin paljon joka vitun ikinen työpäivä ja vielä sen jälkeenkin. Nyt mä vasta alan tajuta sen tuskan mitä suurin osa ihmisistä kokee joka ikinen arkipäivä, näköjään olin päässy helvetin helpolla tähän asti mutta nyt se totuus viimein paljastuu.
Mikäs tässä ei tympäisisi?
Maanantaina heräsi huonosti nukutun yön jälkeen. Jostain prkleen syystä heräsin monen monta kertaa. Siitä sai tämä loistava viikko pohjavireensä. Töissä iltavuoroa tämä viikko, siispä valmiiksi ärtyneenä illaksi / alkuyöksi töihin. Duunissä tympi, väsytti, ärsytti ja vitutti. Itse työ ei niinkään vaan se että työ ja työajat sitovat ja ohjailevat liikaa elämääni.
Maanantai meni silleen. Seuraavana yönä nukuin huonosti, normaalisti ongelmia nukkumisen suhteen ei ole. Aamulla heräsi valmiiksi ärtyneenä. Naisystäväni oli laittanut tekstarin että vois tulla piipahtamaan. Soitin että tule vain. Lyhyt tapaaminen meni hyvissä merkeissä kunnes oli lähdettävä duuniin. Tiistai-illan tympi, väsytti, ärsytti ja vituttikin. Duunista kotiin ajellessani meinasin huomaamattani nukahtaa rattiin. Ihmettelin miten noin huomaamatta voi väsy iskeä ja ajattelin mitä kaikkea olisi voinut tapahtua. Alkoi vituttaa lisää. Nukkumaan.
Keskiviikkona heräsin väsyneenä ja ärtyneenä. Yksi hyvin nukuttu yö ei korvaa paria huonosti nukuttua. Naisystäväni oli laittanut tekstarin että voisi taas tulla käymään. Vastasin: Tule jos kiinnostaa. Muutamat kahvikupilliset eivät piristäneet vaan väsymys jatkui. En oikein ollut juttutuulella ja keskustelumme oli väkinäistä. Perusiloinen naisystäväni lähti ja näin hänen ilmeestään että kaikki ei nyt mennyt neidin mielen mukaisesti. Kysyin vielä eteisessä että mikäs se nyt on vialla. Ei sanonut mitään. Lähdin taas duuniin niin ilmoitti tekstarilla (!) että tämä juttu oli nyt tässä. Laitoin takaisin että et sitten kasvokkain kehdannut sanoa. Niin ei mitään vastausta.
Ja vielä edellisenä viikonloppuna "rakasti" minua, ainakin omien sanojensa mukaan.
Viikon siihen astiset tapahtumat ottaen huomioon loppuilta menetteli.
Torstai kului kohtalaisesti, odottelin yhteydenottoa mutta ei mitään.
Eilinen oli ihan OK. Ei vieläkään yhteydenottoa.
Tämä päivä... no jaa.
Kävin tuossa kaupungilla niin naisystäväni ajeli siellä nenä pystyssä kaverini kyydissään. Kyllä se tästä.
mä sympatiseeraan sua kun sulla ei tosiaan ole mennyt ihan putkeen tämä viikko. Ja tuossa unettomuusasiassa koen ihan konkreettisesti voivani kuulua samaan klubiin kun työasiat ovat menneet sellaista vauhtia eteenpäin etten ole ehtinyt itse sopeutua tilanteeseen ja yöt ovat menneet pohtiessa tulevia muutoksia.
Pikkasen lisäksi tympäsee kun yks jannu ei vielä ole ehdottanut treffejä vaikka ollaan jo tovi tunnusteltu tilannetta, kait sitä täytyy kohta itse tehdä asialle jotain...
On se outoa miten tuon unen kanssa on joskus kaikenlaista murhetta. Oikeastaan mikään ei huoleta niin paljoa että yö menisi valvoessa, mutta joskus tulee niitä öitä jolloin nukkuu pätkissä tai nukkuu muuten vaan huonosti. Ja ai sitä aamuäreyttä...
Tee vain se aloite sen jannun suuntaan jos se ei itse ymmärrä. Toivottavasti se on sitten tosissaan sinun suhteesi, etpähän joutuisi pelinappulaksi tunteiden pelilaudalle.