Ystäväni(yli 40v) on seurustellut naimisissa olevan miehen kanssa jo liki 10 vuotta. Ovat jääneet kiinni,eronneet ja jatkaneet taas jonkin kuukauden kuluttua.
Ystäväni on itse eronnut jo melkein aikuisten lasten yh äiti, yrittäjä ja kaikin puolin mukava ja kaunis ihminen.
Kun olemme asiasta keskustelleet niin olen saanut huomata, että nämä kaksi ovat jollain tapaa riippuvaisia toisistaan... ja kyllä kai tuo jonkin asteen rakkauttakin on, onhan tuo kestänyt jo niin kauan. Tänä päivänä he muka ovat vain ystäviä keskenään, kuitenkin jatkuvassa puhelinyhteydessä päivittäin. Eivät ole nähneet toisiaan liki kuukauteen, kuitenkin tarvitsevat sitä kontaktia ja yhteyttä keskenään vaikka sitten vain puhelimen välityksellä.
Tiedän, että miehen vaimo ja ystäväni ovat puhuneet keskenään puhelimessa ja ystäväni on luvannut vaimolle ettei näe miestä niin kauan kun nämä ovat naimisissa.
Nyt kysynkin, että mikä ihme saa vapaan kauniin ihmisen pysymään ns. kakkosena ja olemaan tyytyväinen tilanteeseen?
Tiedän että ystävälläni olisi ottajia ja siksi ihmettelen tätä tilannetta.
Ystäväni on itse eronnut jo melkein aikuisten lasten yh äiti, yrittäjä ja kaikin puolin mukava ja kaunis ihminen.
Kun olemme asiasta keskustelleet niin olen saanut huomata, että nämä kaksi ovat jollain tapaa riippuvaisia toisistaan... ja kyllä kai tuo jonkin asteen rakkauttakin on, onhan tuo kestänyt jo niin kauan. Tänä päivänä he muka ovat vain ystäviä keskenään, kuitenkin jatkuvassa puhelinyhteydessä päivittäin. Eivät ole nähneet toisiaan liki kuukauteen, kuitenkin tarvitsevat sitä kontaktia ja yhteyttä keskenään vaikka sitten vain puhelimen välityksellä.
Tiedän, että miehen vaimo ja ystäväni ovat puhuneet keskenään puhelimessa ja ystäväni on luvannut vaimolle ettei näe miestä niin kauan kun nämä ovat naimisissa.
Nyt kysynkin, että mikä ihme saa vapaan kauniin ihmisen pysymään ns. kakkosena ja olemaan tyytyväinen tilanteeseen?
Tiedän että ystävälläni olisi ottajia ja siksi ihmettelen tätä tilannetta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
...Ehkä kyseessä on sitten rakkaus. Itse olen VALITETTAVASTI kakkosena. Mies ei pysty lopettamaan meidän kahden juttua eikä myöskään tekemään päätöksiä. itse säännöllisin väliajoin päätän jättää kaiken taakseni, mutta olenpahan vain liian heikko ja liian rakastunut. Ja ottajia olisi varmasti minullakin. Tilanne ei tule jatkumaan näin, se on varmaa ja kerään vain voimia lähteä.
olet se joka tekee ratkaisun ,koska et ole tyytyväinen tuohon tilanteeseen.Tsemppiä sinulle.
Olen miettinyt kuinka paljon ystäväni entinen avioliittonsa vaikuttaa tähän suhteeseen. Tiedän , ettei ollut onnellinen silloin ja koki tietynlaista turvattomuutta ja alistamistakin silloin. Mutta nyt tuntuu kynsin ja hampain pitävän kiinni itsenäisyydestään eikä halua ajatellakaan yhteen muuttamista ym.
Onko asia vain niin, että me ihmiset olemme erilaisia ja se mikä riittää yhdelle ei välttämättä toiselle ja jokainen mittaa onneaan omalla mittarilla.
Joka tapauksessa toivon ihan kaikille paljon rakkautta ja onnea elämässä.
Siinäpä se: "jokainen mittaa oman onnensa OMALLA MITTARILLAAN" eli me ihmiset emme yksinkertaisesti aina kykene ottamaan huomioon TOISIA IHMISIÄ! Katsomme omaa onneamme välittämättä siitä mitä jälkeä se ympärilleen levittää: tuskaa, surua, pettymyksiä, särkyneitä sydämiä ja koteja, sairauksia...
Olemme siis vain ihmisiä kaikkine puutteinemme...
"Katsomme omaa onneamme välittämättä siitä mitä jälkeä se ympärilleen levittää: tuskaa, surua, pettymyksiä, särkyneitä sydämiä ja koteja, sairauksia... "
Ihmiset hyvin usein ymmärtävät, että heidän omat valintansa ja ratkaisunsa vaikuttavat toisiin ihmisiin jotenkin negatiivisesti. Vaikka miten punnittaisiin ja mitattaisiin, niin ei kuitenkaan voi sanoa esim. jonkun sairauden johtuvan juuri siitä, että kumppani on uskoton. Kaikki kun vaikuttaa kaikkeen ja ihminen on pohjimmiltaan vastuussa vain itsestään.
Ja kun kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin harva pystyy olemaan täysillä tosi onnellinen, jos suuri osa läheisistä kärsii. Juuri tämän takia uskottomat eivät edes harkitse eroa ja kokevat myös oman "kakkosonnensa" pidemmän päälle niin raskaaksi, että jättävät sen. Ero kakkossuhteesta ei koetakaan luopumiseksi vaan helpotukseksi.
Jos ystäväsi ja mies eivät oikeasti enää edes tapaa, niin onko nainen muka "kakkonen" siitä huolimatta?
Ehkä ystäväsi tykkää tilanteesta, jossa hän elää toisen ehdoilla? Ehkä hän ei pidä päätösten teosta, vaan antaa sitten toiselle vapauden hallita itseään? Ehkei hän koe alistuvansa, jos hänellä on kova halu miellyttää rakastamaansa ihmistä. Jos hänellä on tahto siihen, sellainen elämä voi tuntua tietoiselta ja itsenäiseltä.
Ehkä tuon varatun miehen lumovoima sokaisee ystäväsi, ja hän vaalii mielikuvaa rakkaastaan, eikä niinkään itse miestä? Siitä voisi kertoa ainakin suhteen jatkuminen ilman tapaamisia. En tiedä heidän suhteestaan mitään, mutta jos he eivät vaikkapa riitele, niin se voi johtua juuri siitä, että ystäväsi näkee hänessä vain hyvää (rakastuneen epärealistinen kuvitelma). Tai sitten ystäväsi miellyttämisenhalusta, menettämisenpelosta, kriisienvälttelystä... tai siitä, että tuo varattu mies ei ota suhdetta muuten kuin huvin kannalta.
En saanut sellaista kuvaa viestistäsi, että ystävääsi haittaisi tilanne, mutta voisin kuvitella, että ei hän ehkä aivan tällaista ole toivonut. Ehkä hän on vuosien saatossa miehessä riiputtuaan menettänyt itseään? Hän ei ehkä usko, että voisi saada jotain enemmän. Hän ehkä uskoo liikaa siihen, että saa tämän varatun miehen. Tai hän ei ehkä luovuta, ennen kuin päässyt tavoitteeseen. Ajattelen, että tuo päättymätön riippuvuussuhde varattuun mieheen vie häneltä tilaisuuden päästä tasavertaiseen parisuhteeseen. Ehkei asia ole hänelle niin tärkeä.
Voisit ehkä kenties pyytää ystäväsi viikonlopuksi käymään, niin voitte keskustella aiheesta lisää ja kysyä asiaa häneltä. Jos hän ei osaa sanoa syytä itsekään, keskustelu voisi saada hänet ajattelemaan tulevaisuudenhaaveitaan.
Jos nainen on pettynyt liian monta kertaa mieheen/miehiin hän ehkä pelkää uutta pettymystä mutta silti ei halua olla yksin. Silloin varattu mies on "turvallinen" vaihtoehto, ei tule raskasta pettymystä kun kuitenkin tietää missä mennään.