Näin sitten kävi. Oltiin n. vuosi yhdessä ja molemmat nautittiin paljon, oli yhteistä
tekemistä, yhteisiä kavereita, oma "salakieli" ;-), oltiin toistemme parhaat kaverit
ja kaikkea taivaallista. Oli turvallinen paikka jonne mennä päivän päätteeksi.
Noh, kuten aina, suhteissa tulee niitä aikoja jolloin huumoria saa kyllä repiä
todella syvältä ja näinhän siinä sitten kävi. Tyttöystävä ilmoitti "melkein" kuin
salamana kirkkaalta taivaalta, että tää on nyt ohi. Ja muuttui sen jälkeen melkeinpä
vihamieliseksi minua kohtaan. Oliskohan se ollut sen tyyli vetäytyä kuoreen tai jotain...
Sanoi, että ei halua minua enää. Ja tietenkin on kova paikka kun se henkilö
jota on rakastanut eniten ja jonka kanssa turvallisesti taivaltanut viimeisen
vuoden(1½ v.) , sanoo jotain tuollaista.
Koska olemme/olimme myös toistemme parhaita kavereita, niin en missään
nimessä haluaisi tätä tähän jättää. Mutta pelkästä kaverisuhteestakaan ei tule
mitään. Olen liian sekaantunut siihen ihanaiseen.
Joten kysynkin nyt, Casanovilta ja teiltä Donnabelloilta neuvoja millä saan sen
höpsön rakkaani nyt vielä kerran vakuutettua mun paremmuudesta mies markkinoilla ;)
(älkää provosoituko) ja siitä ennenkaikkea, että olen valmis yrittämään kaikkeni ja tekemään mitä vain
saadakseni suhteemme taas toimimaan. On käsittämättömän paha olo, ja on tullut
lauottua kaiken maailman sontaa suusta.
En kaipaa neuvoja jotka sanovat sen kylmän totuuden jonka jo itsekkin tiedän;
-ei mitään tehtävissä-
Sen sijaan kaipaan sellaisia niksejä joita joku on joskus ehkä saattanut käyttää
ja huomannut ne toimiviksi. Jotain millä naisen pään saa aivan totaalisen sekaisin
ja jotain niin puuterimaista, että se heltyy taas. On niin paha olo. :(
tekemistä, yhteisiä kavereita, oma "salakieli" ;-), oltiin toistemme parhaat kaverit
ja kaikkea taivaallista. Oli turvallinen paikka jonne mennä päivän päätteeksi.
Noh, kuten aina, suhteissa tulee niitä aikoja jolloin huumoria saa kyllä repiä
todella syvältä ja näinhän siinä sitten kävi. Tyttöystävä ilmoitti "melkein" kuin
salamana kirkkaalta taivaalta, että tää on nyt ohi. Ja muuttui sen jälkeen melkeinpä
vihamieliseksi minua kohtaan. Oliskohan se ollut sen tyyli vetäytyä kuoreen tai jotain...
Sanoi, että ei halua minua enää. Ja tietenkin on kova paikka kun se henkilö
jota on rakastanut eniten ja jonka kanssa turvallisesti taivaltanut viimeisen
vuoden(1½ v.) , sanoo jotain tuollaista.
Koska olemme/olimme myös toistemme parhaita kavereita, niin en missään
nimessä haluaisi tätä tähän jättää. Mutta pelkästä kaverisuhteestakaan ei tule
mitään. Olen liian sekaantunut siihen ihanaiseen.
Joten kysynkin nyt, Casanovilta ja teiltä Donnabelloilta neuvoja millä saan sen
höpsön rakkaani nyt vielä kerran vakuutettua mun paremmuudesta mies markkinoilla ;)
(älkää provosoituko) ja siitä ennenkaikkea, että olen valmis yrittämään kaikkeni ja tekemään mitä vain
saadakseni suhteemme taas toimimaan. On käsittämättömän paha olo, ja on tullut
lauottua kaiken maailman sontaa suusta.
En kaipaa neuvoja jotka sanovat sen kylmän totuuden jonka jo itsekkin tiedän;
-ei mitään tehtävissä-
Sen sijaan kaipaan sellaisia niksejä joita joku on joskus ehkä saattanut käyttää
ja huomannut ne toimiviksi. Jotain millä naisen pään saa aivan totaalisen sekaisin
ja jotain niin puuterimaista, että se heltyy taas. On niin paha olo. :(
Vastaukset 11
Vanhimmat
Moikka!
Mulla ei oo kyllä sulle mitään hyvää vinkkiä, mut haluan vaan toivottaa sulle onnea et saat rakkaasi takaisin, kun kuulostit viestissäsi niin ihanan rakastuneelta rakkaaseesi=) No mutta, ehkäpä siinä se avain kaikkeen onkin..? Onnea kuitenkin vielä. =)
itelläni oli vähän sama tilanne. Ensin oltiin n. vuosi onnellisesti yhessä, puhuttiin kaikesta ja tehtiin kaikki yhdessä ja meillä oli yhteiset kaverit. sit poikakaverilla vaan yhtä äkkiä ei ollu aikaa mulle. Kun minä siitä sille sanoin et miten pahalta se tuntuu, niin se jätti minut. Minä tein sille sillon selväks että minä en ois halunnu lopettaa sitä suhdetta, ja kerroin että sillä on mahollisuus saada minut takas jos muuttaa mieltään ja jäin oottelemaan. oottelin melkein kuukauden ja kyllähän sieltä sitten tuli viesti että se haluais yrittää uudestaan. nyt ollaan taas yhessä, mutta en tiedää siitä onnellisuudesta. välillä olen ajatellut että molemmat oltais onnellisempia jos vaan tyydyttäs muistoihin eikä pilattais niitä huonolla parisuhteella. Kai minä yritän sanoa, että ihmiset muuttuu niin paljon niin äkkiä että välttämättä, se että saa toisen uudestaan ei tee onnelliseks, vaan sitä loppujen lopuksi huomaa että rakastaa sitä ihmistä, joka se rakas oli, mutta ei välttämättä sitä miksi se on tullut.
MOi!
Tämä tarina kuulostaa tutulta, puhutaankohan me samasta henkilöstä?mistä päin olet???
Onko sinulla tietoa onko tyttökaverillasi toinen mies?
vastaa pian....
Minulla on vähän samanlainen tilanne...seurustelimme poikaystäväni kanssa
n. 1 1/2 vuotta.Olimme vuoden erossa ja nyt olemme taas "yhdessä". koko erovuoden tahdoin hänet taukoamatta takaisin. Soittelimme joka pv (oikeastaan minä enimmäkseen).
Sen vuoden aikana näimme ehkä 3-4 krt,koska tämä mies asuu eri paikkakunnalla. Aloimme n. 4kk sitten tapailla jälleen ja olemme nyt yhdessä mut ei onnellisesti. Tämä mies haluaisi tapailla ym. mut ei sitoutua.Minä taas haluan "sitoutua" häneen.
Mitään erityistä neuvoa en osaa antaa. Joskus se että on vähän aikaa erillään ja elää omaa elämää tekee hyvää, mutta se voi myös kasvattaa erilleen...
Kunpa itsekin tietäisin mitä tehdä...saada toisen taas rakastumaan, itse olisin onnellinen tämän hetkiseen tilanteeseen jos vain saisin hellyyttä ja vastakaikua tunteille.
Tää mies haluaa ainakin vähän enemmän tilaa..ehkäpä sinunkin pitäisi antaa vähän tilaa sille tyttöselle ja yrittää puhua hänelle vielä..jos mikään ei auta, tee jotain että hän huomaa kuinka paljon välität ja että minkä miehen meinaa oikein menettää ;)
Aurinkoista kevättä =)
vaikka se minua se masentaa sillä haluaisin varman parisuhteen rinnalleni, enkä epävarmaa...tähän on kai tyytyminen..
Aika näyttää, toivotaan niin!
Samatsanat: Hesasta olen, mutta on tää sen verran hippasen isohko kylä, että
mahdollisuudet samaan muijaan aika olemattomat, vai ? ;-)
Toisesta miehestä en tiedä, mutta on mulla omat epäilykseni. Tosin, hänhän saa tehdä
mitä haluaa... Ei ole helppoa olla mies, etenkään näin keväällä, ja vielä sellainen
mies joka on dumpattu tylysti... yhyy...
Kiitti kaikille jotka vastaili. !
Oma tarinani lyhyesti:
Seurusteltiin n. 2 vuotta, kunnes jätin hänet, teki mieli "mennä"... sitä jatkui n. puoli vuotta, kunnes tajusin minkä munauksen olinkaan tehnyt. Eikun pyytämään häntä takaisin, vaan sepä ei käynyt kovinkaan helposti koska eron ajan olin ollut suoraan sanottuna vittumainen hänelle ja hän oli ruvennut lähes inhoamaan minua.
Seuraavan puoli vuotta tein töitä ihan pirusti että sain hänet edes puhumaan kanssani, mutta hiljalleen välimme taas paranivat. Kaikki lähti ystävyyspohjalta enkä painostanut häntä mihinkään, mutta hiljalleen kun arvelin että hänelläkin saattaisi olla tunteita jäljellä rupesin järjestelemään meille enemmän yhteistä puuhaa, viikonloppureissu jonnekin, leffassa käyntiä yms... Jos pääset siihen vaiheeseen että ex haluaa vielä tehdä jotain kanssasi kannattaa ehkä harrastaa pieniä valkeita valheitakin esim. näin: kerran varasin jumalattoman kalliin mökin lapista muutamaksi päiväksi ihan sitä varten että pyydän häntä mukaan, mutta hänelle sanoin jotain "kaverilta ilmaiseksi saadusta mökistä jota pitäisi käydä katsomassa ja huoltamassa"... Idea on siinä ettei hän tunne itseään painostetuksi, vaan kaikki lähtee ystävyyspohjalta jos on lähteäkseen.
Siinäpä sitä, töitä joutuu tekemään ja joskus sekään ei auta, aikaa ja tupakkia kuluu. Meillä siihen meni 8 kk, mutta olipa fiiliskin aika hieno kun eräänä iltana jälleen poikkesin "ihan ohikulkumatkalla" hänen luokseen ja yllättäen hän pyysikin minua jäämään yöksi. Vaan joskus ei mikään auta, ohi mikä ohi, silloin ei voi muuta kuin jatkaa elämää. Toivottelen sinulle kuitenkin onnea yrityksessäsi!
kun muija välttelee, eikä haluis tavata kasvokkain. Lähetii eroanomuksensakin TEKSTIVIESTILLÄ... Aika raukkamainen tempaus jos multa kysytään.
Tosin, se saattaa olla vielä niin epävarma tunteistaan, ettei haluis nähä mun nyyhkyttävää -anna anteeksi- katsetta... jottei se tule katumapäälle. ?
oonko oikeilla jäljillä ? Donnat kertokaa mulle, mitä nainen ajattelee kun käyttäytyy noin...
On se juuri noin ku ajattelit. Mulla ainaki meni monta kuukautta ennen kuin pystyin kohtaamaan entisen. Kuvittelin et se on aivan kamalaa.
Puolen vuoden jälkeen, ku en enää halunnu sitä takaisin pystyin kohtaamaan hänet kaverina. Enkä enää tuntenu mitään ihmeellistä.
Kyllä se ystävyydestä lähtee taas rullaamaan jos on lähteäkseen. Mekin päätettiin yhteisesti lopettaa meidän suhde noin puoli vuotta sitten, ja sen jälkeen kumpikin laittoi ajatuksensa ja elämänsä järjestykseen.
Harrastuksen parissa kuitenkin törmäiltiin monta kertaa viikossa ja sen takia myös pysyttiin ystävinä. Riideltiin ja naurettiin, koko ajan ainakin omalta puoleltani hieman kireästi. Vierailtiin toistemme luona ihan ystävinä ym. Lopulta kun itse olin alkanut pitää miestä erittäin hyvänä ystävänä, jonka kanssa jakaa elämän nurjiakin puolia, erään keskustelun jälkeen päätimme aloittaa alusta.
Ero teki meille erittäin hyvää, keskustelut auttoivat tasapainottamaan suhdettamme ja ratkaisemaan ongelmia. Myös yhteen palaamisen jälkeen keskustelut auttoivat tuntemaan toista entistä paremmin ja vaikeista asioistakin keskustelu oli helpompaa.
Puoli vuotta on pitkä aika ja rankka aika joka saattaa kasvattaa ihmisiä erilleen tai takaisin yhteen. Meidät tuo aika vei entistä tiiviimmin yhteen.
Mukava kuula että on edes minimi mahdollisuus onnistua. Itse olemme 7 vuotta yhdessä vaimo lähti.Hän valehteli mielestäni aika rumasti ja menetin luottamuksen siinä suhteessa häneen lähinnä tietokone ja chät vei voiton ja jokunen " ystävä myös hämmentämässä.Olen itse pyytänyt häntä takaisin koska syy oli meidän vain yhteisestä ajasta olen lupautunut luopua suurista asioista jota luulin että yhteistä tulevaisuuta varten suunitellusta asioista.Olen kyllä aika masentunut hän ei tiedä mitä tekisi on vain niin ikävä vaimoa sekä lasta.
Tässä itse nieleskelen viikko sitten päättynyttä suhdetta ja vieläkin elättelen toiveita, että palaisimme yhteen. Sain melko laihat eväät poikamies ajalleni. En selitystä, en edes lupaa kysyä miksi kaikki päättyi. Suhteemme aaltoili aika paljon, mutta en ikimaailmassa olisi osannut arvata mitä Maanantai toi tullessaan. Olen saanut viestin jossa hän kertoi välittävänsä minusta paljon, mutta rakkaus puuttuu ja siinä kaikki! Annan itselleni ja hänelle aikaa selvittää päämme ja sitten aion vetää hänet vaikka hännästä pöydän ääreen selvittämään asia perinpohjaisesti. Tämä on minun ainoa vinkkini ja yritykseni saada hänet takaisin. Aika ja luotto siihen, että hän tuntee lopulta kuuluvansa minun viereeni. Laihat on eväät, mutta toivottavasti sydän riittävän suuri!