Kuinka moni meistä ottaa kuvansa siksi, että on kokenut sen elämäntavakseen? Tai kuinka moni sitten valitsee sen siksi, että se on niin Törkeen mageeta olla kuvioitu?
Täällä juttuja luenneena jokusen hetken olen mielestäni törmännyt juuri näihin törkeen mageisiin tyyppeihin, jotka ottaa kuvansa juuri siksi.Onko muitakin kuvia nakuttavia tyyppejä tällä keskustelupalstalla, jotka oikeasti kokee ne osana itseään, persoonaansa ja normaalina osana elämää?
Luokittelen itsenu juuri näin törkeen mageeksi, etten jaksa kuvistani kysellä, hakea vinkkejä tai kysyä kuinka paljon mikäkin sattuu/maksaa. Kuvia tulee ja se, mitä muut niistä kelaa on aivan sama.
Eli kaiketi etisin samanhenkisiä tyyppejä:)
Täällä juttuja luenneena jokusen hetken olen mielestäni törmännyt juuri näihin törkeen mageisiin tyyppeihin, jotka ottaa kuvansa juuri siksi.Onko muitakin kuvia nakuttavia tyyppejä tällä keskustelupalstalla, jotka oikeasti kokee ne osana itseään, persoonaansa ja normaalina osana elämää?
Luokittelen itsenu juuri näin törkeen mageeksi, etten jaksa kuvistani kysellä, hakea vinkkejä tai kysyä kuinka paljon mikäkin sattuu/maksaa. Kuvia tulee ja se, mitä muut niistä kelaa on aivan sama.
Eli kaiketi etisin samanhenkisiä tyyppejä:)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mun kuvat ainakin kertoo omalta osaltaan jonkinlaisen "tarinan" elämästäni.
Kuvia on jokunen ja henk koht olen sitä mieltä, että tatuoinnit otetaan monesta syystä ja jos joku ottaa kuvan siksi että se on mageeta niin se ottaa. Ihan yhtä perusteltu syy kuin, että olisi elämäntapa/koristautuminen/kuvalla jokin merkitys tai ei...
En tiedä ymmärretäänkö mitä ajan takaa?
Mun kuvilla on merkityksensä, ne ovat osa mua ja mun mielestä ne näyttää mageelta...on ne elämäntapakin tavallaan ;)
Moikka
Tatska-asiaan kannanottoa sen verran , että......Eiks se ole jokaisen ihan oma asia, mitä kuvia itseensä ",,hakkauttaa"ja mihin kohtaan vartaloaan.
Ei siitä tarvii olla kellekään "tilivelvollinen selittämään mitä ja miksi olet sellaisia ottanut ,otattanut jne.
Toiset ottaa tatskoja ja toiset eivät........ja se siitä:) ei sen kummempaa.
Mulle kuvat on todella hienoja ja vois melkein sanoa että eräänlaisia "koruja"; En osaa käyttää sormuksia tai muita killuttimia koska ne jotenkin häiritsee ja on tiellä.Kuvat ihossa ei tunnu miltään.
Ekan kuvan otin 15-vuotiaana nuorena neitinä,sellasen melko pienen koska äiti ei lämmennyt ajatuksesta kovin isosta kuvasta ja joutui vielä maksamaankin koko lystin joten sen ei saanut olla kovin kalliskaan.Isoja kuvia himoitsin jo silloin ja 13-14-vuotiaana kyselin paikalliselta tatskarilta hihan hintaa.. :D Itse kokeilin tehdä itselleni kuvaa 13-vuotiaana,eihän siitä hienoa tullut,heh!Kova hinku näihin on ollut jo kohta 10 vuotta,siinäpä miettimistä niille ketkä jo silloin kyselivät että "mitäs sitten kun sä kyllästyt...""mitäs ku oot vanha muori...".Eli tokkopa meiti näihin kyllästyy enää kun näinkin kauan on kiinnostanut.Eikä se mummoutuminen yhdessä yössä tapahdu notta jonain aamuna heräisin vanhana ja inhoaisin kaikkea mitä oon elämässäni tehnyt.Sitäpaitsi,tatskathan on sitten meikäläisen vanhuudessa ihan arkipäivää,tokkopa niihin silloin kiinnitetään huomiota kuin jos nyt 8-kymppisellä muorilla olisi iso kuva käsivarressa.
Enkä mä oikein usko että kukaan järjellinen ottaa tatskaa "muodin" vuoksi,niin kuin jotkut väittää,vaan niistä on tullut hyväksytympiä joten kynnys niiden hankkimiseen on laskenut.Puhumattakaan että tatuoinnit olis vaan huorien ja merimiesten juttu,sitäki jotkut jaksaa vieläki uikuttaa...
Mulle tatuoinnit on vaan kuvia ihossa,osa mua ja niin edelleen.Hyvin tehty tatska on kaunis ja kuviin olen valmis pistämään niihin suuriakin summia rahaa että saan haluamani.
Mä vaan diggaan niistä.
Miun mielestä tällästä asiaa on melko turha ruotia nykypäivänä ja tehdä siitä edelleen jälkipolville 'tabua' mikä se joskus on ollut... kun kyse kuitenkin on vaan oikeasti KUVASTA. Se on ihan jokaisen oma asia mikä kuva on missäkin kohdassa ihoa ja mitä se kantajalleen tarkoittaa, se on vaan hienoa jos on elämässään kokenut asioita ja halunnut
ikuistaa esim. osan niistä kuvien muodossa muistoina
iholle hautaan asti... ite en ainakaan aio puolustella IKINÄ kuviani kenellekään jos en halua.
Enkä pysty ymmärtämään sitä pelkoa että vanhana katuu omia kuviaan... katuisinko vamhempana esim. lasteni syntymää yms... en tod.! kiitos ja anteeksi, veljet ja siskot. ;)
Tuossapa juuri samaa kyselin pari riviä ylempänä toisin sanankääntein.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000012&conference=4500000000000195&posting=22000000024691124