Alku oli ihanaa,pidit aina kädestä,muistit kertoa,että olen sinulle tärkeä,suutelit otsaani ja sanoit kauniiksi.
rakastuin.
Meillä oli ihania aikoja.
Kävimme mökilläsi usein ja suunnittelimme siellä luonnon helmassa tulevaisutta.
Rakastimme toisiamme syvästi ja varauksetta.
Asuit vielä äitisi luona ja minunkin tavarani kertyivät sinne pikkuhiljaa.
Erään baari-illan päätteksi,kun tulin luoksesi sain halauksen tilalle kädet kurkkuni ympärille. En saanut henkeä.
Äitisi tuli paikalle,ennen kuin tapahtui mitään vakavampaa.
Myöhemmin selitit tapahtunutta mustasukkaisuudella. Luulit,että olin pettänyt.
Annoin anteeksi.
asuimme vielä jonkin aikaa äitisi luona.
Välillä sain isosta kädestä,jotta muistaisin,että olen vain sinun.
Syytit pettämisestä,vaikken ollut edes ajatuksissani sinua pettänyt.
En saanut enään lähteä ystävien kanssa ulos,mutta mitä siitä rakastinhan sinua.
Saimme oman kodin ja olimme onnellisia.
Sitten se alkoi -syytöksiä,syytöksiä ja syytöksiä!
Aloin pikkuhiljaa uskomaan niihin itsekkin,olinko todella pettänyt sinua? enkö vain itse muistanut sitä?
Oli ihan oikein,että heittelit minua pitkin lattioita ja löit. Siis jos todella olin pettänyt sinua.
En ollut varma.
Luultavasti.
Sain paljon uusia lempinimiä,jotka ei enään ollut luokkaa kulta tai rakas.
Eräänä viikonloppuna,kun olit poissa päätin tehdä sen,koska en enään kestänyt turhaa syyttelyä. Annoin sinulle syyn siihen.
Petin sinua.
Kerroin heti kun palasit ja selitin,etten pysty jatkamaan suhdetta.
Annoit anteeksi.
Pojotit sormeeni sormuksen ja hymyilin elämälle. Hetken.
Kaikki vain paheni. Uhkailit minua jopa puukolla. Jaksoin,koska lupasit aina,että se ei enään toistuisi.
Lopulta siskoni sai minut pois luotasi.
Sitä kesti lähes kolmen vuoden ajan ja tämä on vain tiivistelmä kaikesta tapahtuneesta.
Vielä nytten 2,5vuoden ja lukuisten psykiatrilla käyntien jälkeen ajattelen näitä asioita päivittäin ja näen sinusta painajaisia. Tuskin tiesit mitä sait sanoillasi ja teoillasi aikaan.
rakastuin.
Meillä oli ihania aikoja.
Kävimme mökilläsi usein ja suunnittelimme siellä luonnon helmassa tulevaisutta.
Rakastimme toisiamme syvästi ja varauksetta.
Asuit vielä äitisi luona ja minunkin tavarani kertyivät sinne pikkuhiljaa.
Erään baari-illan päätteksi,kun tulin luoksesi sain halauksen tilalle kädet kurkkuni ympärille. En saanut henkeä.
Äitisi tuli paikalle,ennen kuin tapahtui mitään vakavampaa.
Myöhemmin selitit tapahtunutta mustasukkaisuudella. Luulit,että olin pettänyt.
Annoin anteeksi.
asuimme vielä jonkin aikaa äitisi luona.
Välillä sain isosta kädestä,jotta muistaisin,että olen vain sinun.
Syytit pettämisestä,vaikken ollut edes ajatuksissani sinua pettänyt.
En saanut enään lähteä ystävien kanssa ulos,mutta mitä siitä rakastinhan sinua.
Saimme oman kodin ja olimme onnellisia.
Sitten se alkoi -syytöksiä,syytöksiä ja syytöksiä!
Aloin pikkuhiljaa uskomaan niihin itsekkin,olinko todella pettänyt sinua? enkö vain itse muistanut sitä?
Oli ihan oikein,että heittelit minua pitkin lattioita ja löit. Siis jos todella olin pettänyt sinua.
En ollut varma.
Luultavasti.
Sain paljon uusia lempinimiä,jotka ei enään ollut luokkaa kulta tai rakas.
Eräänä viikonloppuna,kun olit poissa päätin tehdä sen,koska en enään kestänyt turhaa syyttelyä. Annoin sinulle syyn siihen.
Petin sinua.
Kerroin heti kun palasit ja selitin,etten pysty jatkamaan suhdetta.
Annoit anteeksi.
Pojotit sormeeni sormuksen ja hymyilin elämälle. Hetken.
Kaikki vain paheni. Uhkailit minua jopa puukolla. Jaksoin,koska lupasit aina,että se ei enään toistuisi.
Lopulta siskoni sai minut pois luotasi.
Sitä kesti lähes kolmen vuoden ajan ja tämä on vain tiivistelmä kaikesta tapahtuneesta.
Vielä nytten 2,5vuoden ja lukuisten psykiatrilla käyntien jälkeen ajattelen näitä asioita päivittäin ja näen sinusta painajaisia. Tuskin tiesit mitä sait sanoillasi ja teoillasi aikaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kovin kurjaa kohtelua olet saanut,mut noinhan se menee...Ja syy ei ole sinussa! Olet joutunut narsistisesti persoonallisuushäiriöisen uhriksi.Gookleta,niin löydät tukipalstan, Narsistien uhrit.Saat vertaistukea joka auttaa nopeampaan toipumiseen.Halaukset ja voimia sinulle.
Täytyypä käydä tutustumassa noihin sivustoihin.
Sitä saa mitä tilaa ja tyhmyydestä sakotetaan. Ihan kuin noin hullu ja sairaalla tavalla mustasukkainen tyyppi pystyisi muuttamaan tapojaan. Kaikkeen halpaan sitä ihminen voi mennä. Ensi kerralla otat sen järjen myös mukaan peliin, niin ei tarvitse kärsiä ja saada traumoja jatkuvasta henkisestä ja fyysisestä hyväksikäytöstä.
Raukka olet vielä noin nuorikin.
Mutta enhän sitä silloin tajunnut..
Mies osasi selittää kaikki tekosensa,kuin kaikki olisi ollut syytäni.
Ja uskoin koska rakastin varauksetta.
Rakkaushan ei katso ikää.
Ei tuollaiselle käytökselle ole mitään tervettä syytä. Tyyppihän kuristi sua, heitteli päin seiniä, uhkaili veitsellä. Kyllä sä itse tiedät, että sä et pettänyt häntä, paitsi silloin kerran tahallasi, jolloin asiat paheni entisestään. Sä vaan tykkäsit olla heittopussina, koska rakastit väkivaltaista ja sairaalloisen mustasukkaista miestäsi kaikesta huolimatta.
Otahan itseäsi niskasta kiinni ja ala kasvattamaan sitä selkärankaa ja itsearvostusta.
Mitään tervettä syytä ei ole Narsistien käytökselle. Itse elin myös 3 vuotta sellaisen henkilön kanssa jatkuvassa pelossa mutta hän sai pidettyä minua koukussa uhkailuilla ja ajoittain ilmenevällä hurmaavalla käytöksellä. Itse tahtoi uskoa aina hyvään ja ikuisiin lupauksiin muuttumisesta. Mutta narsisti ei muutu koskaan mutta uusia uhreja hän valitettavasti löytää hyvinkin helpolla.
Arvet jää ja paljon työtä pitää tehdä että voi olla taas oma itsensä ja ehkä joskus uskaltaa rakastaa uutta ihmistä.
Itsekin olin melko nuori kun tavattiin ja en edes tiennyt narsistisen luonnehäiriön olemassaolosta, no nyt tiedän ja terapeuttinikin sanoi että ainoa hyvä asia tästä kamalasta kokemuksesta on se että nyt tunnistan narsistin jo melkein hajusta :)
Tsemppiä ja kyllä se elämä vielä joskus hymyilee oikeesti!!