Tapahtui reilu vuosi sitten. Menimme sunnuntai iltana nukkumaan ja rakasteltiin ennen nukahtamista.Oli pitkästä aikaa todella upea rakastelu. Tuntui, että kaikki oli yhtä hienoa kuin silloin nuorena. Tunsin itseni todella onnelliseksi ja tunsin että rakastan vaimoani todella paljon ja sanoinkin sen hänelle. Hänkin sanoi rakastavansa minua.
Heräsin Maanantai aamuna vasta sen jälkeen kun vaimo oli lähtenyt jo töihin. Itselläni oli vapaa päivä.
Menin keittiöön kahvin keittoon ja huomasin pöydällä kirjeen jossa oli nimeni.Tuli hirmu hyvä olo kun ajattelin, että vaimo oli pitkästä aikaa kirjoittanut minulle kirjeen, aivan niinkuin hänellä oli tapana joskus vuosia aikaisemmin tehdä. Varsinkin ihanien rakastelu hetkien jälkeen.
Avasin kirjeen ja silloin maailmani romahti ja elämä päättyi. Hän ilmoitti lyhyesti ja ytimekkäästi että hän haluaa eron mahdollisimman pian ja vaati osuutta talosta ja omaisuudesta itsellen. Talosta jonka olin yksin rahoittanut ja tehnyt meidän yhteiseksi kodiksi. Lisäksi hän ilmoitti että saan kertoa erosta yksin lapsille ja ilmoittaa eron olevan omaa syytäni.Kaiken huippuna hän ilmoitti jättävänsä nuorimman lapsen (12v) minun huollettavakseni sen jälkeen kun hän on muuttanut pois kotoa. vanhimmat lapset pärjäsivät jo omillaan.
Näiden lisäksi hän käski mun olla pois kotoa siihen mennessä kun tulee töistä ja mun olisi pitänyt pysyä poissa kotoa niinkauan kuin hän siinä asuu.Tämä asumisen vaihe kesti kolme kuukautta.
oli se sellainen shokki, että ensimmäisestä viikosta en muista mitään muuta kuin sen että itkin melkein jatkuvasti ja yritin ymmärtää että miksi näin kävin.Onneksi osasin hakeutua hoitoon ja sain sieltä apua ja pääsin vähän kerrassaan takaisin elämään. Itsemurhakin kävi monta kertaa mielessä, onneksi lasten ajatteleminen antoi voimia pysyä kiinni elämässä.
Tänäkään päivänä minulle ei ole selvinnyt miksi vaimo teki erosta tällaisen helvetin. Kävimme kyllä sitten myöhemmässä vaiheessa pariterapiassa, mutta edes siellä ei tullut selväksi se, että miksi hän halusi eron ja miksi hän ilmoitti sen näin.
Nyt ero on lain voimainen ja ositukset tehty ja "ostin" taloni toisen kerran itselleni.
Asumme nuorimman lapsen kanssa tässä kahdestaan ja joskus tuntuu jo siltä että elämällä on tarjottavana meillekkin jotain positiivistakin.
Vaimolla oli aina todella läheiset välit nuorimman lapsen kanssa ja kun hän "hylkäsi" lapsen, saatte uskoa että se oli lapsellekin kova paikka.Hän ei viettänyt lapsen kanssa koko viime kesänä kuin kaksi viikonloppua. Vieläkin lapsi kyselee, että miksi äiti jätti meidät, olinko minä tuhma?
Ottaa koville, vieläkin. Miksi miksi miksi.....
Hyvät ihmiset, niin miehet kuin naiset, älkää olko puolisollenne näin julmia. Te ette tiedä mihin ahdinkoon ajatte sen puolisonne.
Tämän läpikäyneenä en enää yhtään ihmettele miksi ihmiset tekevät itsemurhia.
Olimme 26 vuotta yhdessä ja nyt 48 vuotiaana tuntuu aivan mahdottomalta löytää itselleen uusi elämän kumppani, en kyllä ole vielä edes jaksanut yrittääkkään etsiä ja katsella naisia sillä silmällä, enkä edes tiedä uskallanko ruvetakaan enää minkäänlaiseen suhteeseen, vaikka siihen tulisi mahdollisuuskin.
Voi olla, että en enää koskaan pysty luottamaan keneenkään naiseen. No aika näyttää.
Kiitokset I....lle niistä 26 vuodesta, vaan siitä minkä ja miten teit toivon, että joskus joudut itse kärsimään edes osan siitä minkä olen kokenut.
Tiedän että luet tämän kirjoitukseni ystävättäriesi kanssa siellä työ paikallasi.Näitä palstojahan te ainakin ennen seurasitte ja naureksitte sille miten ihmisillä on kurjaa.... Tehän olette niin täydellisiä ja hyviä ihmisiä. Ainakin omasta mielestänne.Toivottavasti omatuntosi edes vähän kolkuttaa...
Nyt jo joku sanoo että siellä kirjoittaa taas joku katkeroitunut ukon rahjus. Olenko katkera? Olen, mutta yritän hallita sen tunteen.
Toivon että kukaan ei joudu kokemaan tätä samaa helvettiä.
Heräsin Maanantai aamuna vasta sen jälkeen kun vaimo oli lähtenyt jo töihin. Itselläni oli vapaa päivä.
Menin keittiöön kahvin keittoon ja huomasin pöydällä kirjeen jossa oli nimeni.Tuli hirmu hyvä olo kun ajattelin, että vaimo oli pitkästä aikaa kirjoittanut minulle kirjeen, aivan niinkuin hänellä oli tapana joskus vuosia aikaisemmin tehdä. Varsinkin ihanien rakastelu hetkien jälkeen.
Avasin kirjeen ja silloin maailmani romahti ja elämä päättyi. Hän ilmoitti lyhyesti ja ytimekkäästi että hän haluaa eron mahdollisimman pian ja vaati osuutta talosta ja omaisuudesta itsellen. Talosta jonka olin yksin rahoittanut ja tehnyt meidän yhteiseksi kodiksi. Lisäksi hän ilmoitti että saan kertoa erosta yksin lapsille ja ilmoittaa eron olevan omaa syytäni.Kaiken huippuna hän ilmoitti jättävänsä nuorimman lapsen (12v) minun huollettavakseni sen jälkeen kun hän on muuttanut pois kotoa. vanhimmat lapset pärjäsivät jo omillaan.
Näiden lisäksi hän käski mun olla pois kotoa siihen mennessä kun tulee töistä ja mun olisi pitänyt pysyä poissa kotoa niinkauan kuin hän siinä asuu.Tämä asumisen vaihe kesti kolme kuukautta.
oli se sellainen shokki, että ensimmäisestä viikosta en muista mitään muuta kuin sen että itkin melkein jatkuvasti ja yritin ymmärtää että miksi näin kävin.Onneksi osasin hakeutua hoitoon ja sain sieltä apua ja pääsin vähän kerrassaan takaisin elämään. Itsemurhakin kävi monta kertaa mielessä, onneksi lasten ajatteleminen antoi voimia pysyä kiinni elämässä.
Tänäkään päivänä minulle ei ole selvinnyt miksi vaimo teki erosta tällaisen helvetin. Kävimme kyllä sitten myöhemmässä vaiheessa pariterapiassa, mutta edes siellä ei tullut selväksi se, että miksi hän halusi eron ja miksi hän ilmoitti sen näin.
Nyt ero on lain voimainen ja ositukset tehty ja "ostin" taloni toisen kerran itselleni.
Asumme nuorimman lapsen kanssa tässä kahdestaan ja joskus tuntuu jo siltä että elämällä on tarjottavana meillekkin jotain positiivistakin.
Vaimolla oli aina todella läheiset välit nuorimman lapsen kanssa ja kun hän "hylkäsi" lapsen, saatte uskoa että se oli lapsellekin kova paikka.Hän ei viettänyt lapsen kanssa koko viime kesänä kuin kaksi viikonloppua. Vieläkin lapsi kyselee, että miksi äiti jätti meidät, olinko minä tuhma?
Ottaa koville, vieläkin. Miksi miksi miksi.....
Hyvät ihmiset, niin miehet kuin naiset, älkää olko puolisollenne näin julmia. Te ette tiedä mihin ahdinkoon ajatte sen puolisonne.
Tämän läpikäyneenä en enää yhtään ihmettele miksi ihmiset tekevät itsemurhia.
Olimme 26 vuotta yhdessä ja nyt 48 vuotiaana tuntuu aivan mahdottomalta löytää itselleen uusi elämän kumppani, en kyllä ole vielä edes jaksanut yrittääkkään etsiä ja katsella naisia sillä silmällä, enkä edes tiedä uskallanko ruvetakaan enää minkäänlaiseen suhteeseen, vaikka siihen tulisi mahdollisuuskin.
Voi olla, että en enää koskaan pysty luottamaan keneenkään naiseen. No aika näyttää.
Kiitokset I....lle niistä 26 vuodesta, vaan siitä minkä ja miten teit toivon, että joskus joudut itse kärsimään edes osan siitä minkä olen kokenut.
Tiedän että luet tämän kirjoitukseni ystävättäriesi kanssa siellä työ paikallasi.Näitä palstojahan te ainakin ennen seurasitte ja naureksitte sille miten ihmisillä on kurjaa.... Tehän olette niin täydellisiä ja hyviä ihmisiä. Ainakin omasta mielestänne.Toivottavasti omatuntosi edes vähän kolkuttaa...
Nyt jo joku sanoo että siellä kirjoittaa taas joku katkeroitunut ukon rahjus. Olenko katkera? Olen, mutta yritän hallita sen tunteen.
Toivon että kukaan ei joudu kokemaan tätä samaa helvettiä.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Joo, yksi avioero on mullakin takana, mutta meni mutkattomammin.. kahdella lähes persaukisella ei hirveästi kinaa raha-asioista päässyyt syntymään ja ymmärsin tekijät, jotka johtivat eroomme. Silti ahdisti tilanteen ollessa päällä, pilalle menneestä lapsuudesta rupesi kumpuamaan ikäviä muistoja enkä ollut hauskaa seuraa. Kyllä sä selviät, aikansa se ottaa mutta valoa varmaan jo pilkottaa horisontissa.
Asia on sinulle vielä tuore. Olet yllättynyt. Puulla päähän lyöty ja ihmeissäsi. Hämmästelet ex-vaimosi toimintaa ja hänen tyttöystäviensä verenhimoista eron lietsontaa. Et voi hyväksyä sitä, että toinen voi ensin elättää itsensä sinun kustannuksellaan ja vielä yhtenä päivänä viedä lisäksi puolet sinun yksin säästämästäsi omaisuudesta. Tuntuu pahalta ja epäreilulta.
Siitä toipuu kyllä.
Minulle kävi hyvin samalla tavalla. Yhteisiä vuosia ei tosin ollut takana kuin 20, joista 15 aviossa. Ex-vaimo oli tylsistynyt elämäänsä ja päätti panna kerralla ranttaliksi. Keski-ikäisen naisen tylsän elämän syyhän on aina perhe.
Eropaperit tuli naaman alle yhtenä aamuna. Seuraavan päivänä oli jo lasten tilit tyhjennetty. Sitten alkoi tulla kiristyskirjeitä eukon juristilta. Helppo oli kiristää, kun ex oli kopioinut kaikki henkilökohtaiset paperini vanhoja tiliotteita myöten.
Lapset vietiin minulta piiloon ensin ulkomaille, sitten heitä kierrätettiin "ystävien" mökiltä mökille. Minun luvattiin tavata lapset heti, kun suostuisin aivan epäreiluun ositukseen ja käsittämättömään elatustukivaatimukseen.
Noh, aika pian ääni kellossa muuttui. Halusi tavata ja kuulemma "keskustella" asioista. Kuka sitä nyt varkaita ja kiristäjiä tapaamaan. Mitä keskusteltevaa minulla omilta lapsiltaan varoja kavaltaneen keski-ikäisen kurpan kanssa?
Minusta se on hyvä, että sen ihmisen luonne ja elämän arvot tulivat niin selkeästi esille. Eihän sitä työkiireissä ja velvollisuudentuntoisena perheenisänä edes huomaa olevansa hyväksikäytetty. Erossa sitten huomaa yhtäkkiä olleensa tavattoman tyhmä ja nenästä vedetty vuosikausien ajan.
Erosta voi aloittaa uuden, entistä paremman elämän. Vanheneva ex-vaimo kannattaa jättää omiin liemiinsä kiehumaan. Älä pidä häneen mitään yhteyttä. Unohda koko ihminen siinä samalla koko hänen hovinsä.
Nauti lapsiesi seurasta. Sekä sen nuorimman, että niiden vanhempien. Liiku, urheile ja pidä terveydestäsi huolta. Et ole vanha! 48v, terve itsestään huoltapitävä mies on haluttu poikaystävä.
Pidä hauskaa eronneiden naisten kanssa. He ovat erittäin halukkaita ja yli-innokkaita. Tapaile samaan aikaan 30-35 vuotiaita, nykyaikaisia, itsenäisiä naisia, jotka eivät ole etsimässä elättäjää. Löydät heistä uuden vakituisen tyttöystävän. Mahdollisesti jopa elämäsi rakkauden. Jos et löydä, älä huoli, jatka hauskanpitoa helppojen vanhenevien naisten kanssa.
Liika kiltteys ei ole hyväksi kenellekkään.
"Näiden lisäksi hän käski mun olla pois kotoa siihen mennessä kun tulee töistä ja mun olisi pitänyt pysyä poissa kotoa niinkauan kuin hän siinä asuu.Tämä asumisen vaihe kesti kolme kuukautta."
Milläköhän perusteella sun siitä piti lähteä?
Kyllä taas kerran miehen liikaa kiltteyttä on käytetty härskisti hyväksi.
Tarvittaessa niskapers otteella pihalle ja lukot vaihtoon. Ainoa oikea tapa toimia ihmisen kanssa joka toimii noin.
Siinähän sitten elää itse tehtyjen ratkaisujensa kanssa. Paljoa et todellakaan menettänyt, usko pois.
Ja pidä huoli myös siitä että tämä lastesi "äiti" osallistuu lapsesi elatukseen, ettet vaan taas liiassa kiltteydessäsi paina villasella sitäkin.
Syy siihen miksi suostuin tuohon kolmen kuukauden "maanpakoon" oli se, että olen todella liian kiltti (ainakin mieheksi)ja se oli sillä hetkellä paras ratkaisu lasten kannalta ja kaiken lisäksi helpoiten toteutettavissa. Kaverilla oli tuossa lähellä tyhjä kämppä jonne voin mennä.
Tämän prosessin aikana tuli monesti mieleen se kulunut vanha sanonta, että tyhmän pään takia kärsii koko muu ruumis.
Eipä tullut tehtyä aikoinaan siinä rakkauden huumassa avioehtoa ja koska minä olin meistä se varakkaampi, maksoin hölmöyttäni vielä koko liiton ajan melkein kaikki perheen menot. Vaimon palkka jäi melkein kokonaan hänen itsensä käyttöön.
Tehty mikä tehty ja mennyt mikä mennyt.
Olen sossun laskelmien ja exän heille toimittamien
"tietojen" mukaan niin varakas ja hyvä tuloinen, ettei hänen tarvitse maksaa minulle elatusmaksua.
Olen kyllä päättänyt, että tulen lasten kanssa toimeen ilman hänen rahojaan, ihan uhallanikin.
Täytyy tunnustaa, että välillä kyllä tekee pirun tiukkaa,joutuu laskemaan eurot tarkkaan, eikä tarvitse haaveilla ihan lähiaikoina mistään loma matkoista. Mutta pärjään ihan kiusallakin.
Onneksi pankinjohtaja on ymmärtäväinen ihminen ja järjesti minulle lainat sellaisilla ehdoilla, että pystyn ne hoitamaan ja elämä jatkuu.
Onhan se aika kova homma maksaa sama talo kahteen kertaan, mutta tämähän on vain elämää....
Kevättä kohti mennään ja aurinkokin paistaa päivä päivältä enemmän, niin ulkona kuin mielessäkin.
Aurinkoista kesän odotusta kaikille.
Tulin surulliseksi kun luin viestisi. Elämä on joskus niin julmaa. Uskoisin kuitenkin että on vielä paljon kunnollisia miestä arvostavia naisiakin. On myös aivan liikaa miehiä jotka myös pettävät vaimojaan. Jätä omaan arvoonsa tähän alle annettu miehen "neuvo":
"Jos et löydä, älä huoli, jatka hauskanpitoa helppojen vanhenevien naisten kanssa."
-------
On paljon myös eronneita ja pettyneitä naisia joita miehet ovat pettäneet. Leikittelevät naiset kyllä heti erottuu joukosta, sellaisen kanssa ei kannata kauan jatkaa. Mutta olet vielä nuori ja uskon että löydät uskollisen kunnon naisenkin rinnallesi. On hyvä että ajatuksesi kirkastuu ennen uutta suhdetta. Vaikuttaa siltä että x-vaimosi kosti sinulle jotakin, hänen käyttäytymisestä päätellen, mitä se voisi olla, sen vain sinä voit ehkä aavistaa. Mielestäni asia olisi pitänyt voida selvittää tarkemmin miksi hän toimi noin.
Luin alkuperäisen tarinat ja teidän muidenkin kommentit.Toisen osapuolen näkemystä asioistahan näistä ei käy ilmi, mutta jos noin on toimittu kuin kuvaillaan, niin toki sitä on ihmeteltävä.
Siihen kyllä takertuisin, että tämä toinen eron kokenut leimasi kaikki eronneet keski-ikäiset naiset aika rumalla tavalla. Itsekelläkin on eroonsa syyt ja itse siitä kärsii seuraukset. Ja olipa mies tai nainen niin vanheneminen on totta kummallekin! Halusipa tai ei! Kokemuksesta ei ole yksinkertaisia selviytymistapoja mutta apua saa ammattilaisilta, kirjoista ja seminaareista: jos nimittäin haluaa hoitaa itseään välttääkseen juuri sen katkeruuden, josta näyttää nimenomaan tämä toinen mieskommentoija kärsivän, haluten vielä kostaa kaiken syyttömille naissukupuolen edustajille jatkossakin! Sellaisesta kannattaa pyrkiä pois, sillä palkintona on vain vähemmän hyvä elämä-vaikka kuinka muuta joku yrittäisi väittää! Katkeruus ja viha johtavat siihen, että milloinkaan ei uskaltaudu mahdolliseen uuteen suhteeseen täysipainoisesti,ja silloin menettää aina mahdollisuuksia hyvään ja kauniiseen.Myöhäistä katua sitten, kun on siinä kuuluisassa kiikkustuolissa.
Nosta naama aurinkoon ja lähde liikkeelle selvittämään mikä ja kuka olet tämän muutoksen jälkeen! Menestystä sillä tiellä!
Monissa ero-tilanteissa kostetaan jotakin. Jätetty kostaa sitten puolestaan vaikkapa uudelle kumppanilleen kaiken sen 'vääryyden' minkä exänsä taholta koki.
Eli, kuten sanot, kannattaa antaa ajatusten liikkua ja olla 'selvillä vesillä', ennen kuin hakeutuu uuteen suhteeseen. Suoraan ero-tilanteesta uuden suhteen aloittaminen on usein tuhoisaa.
Luin tarinasi ja olen täysin samaa mieltä siitä, että ole joutunut kohtuuttoman paljon kokemaan. Samalla kuitenkin vaikuttaa, kuin olisit pikku hiljaa pääsemässä jaloillesi. Vuosi menee pahimmassa shokissa, tyhjyyden ja petetyksi tulemisen tunne on aluksi kova. Tiedän aivan hyvin, että mistä siinä on kyse, käyn juuri tuota pahinta vaihetta läpi ja ihmettelen, että miten tässä näin kävi.
Itse reagoin tuohon keski-ikäisiä naisia retuuttavaan kommenttiin erään vastaajan puolelta. Mielestäni on kovin yleistävää ja erittäin ei-rakentavaa tehdä yleistyksiä puoleen tai toiseen. Olen itse eroamassa keski-ikäisestä miehestä, jonka tapa kohdata vaikeuksia (läheisen vakavaa sairautta, omaisen kuolemaa) on lähteä lätkimään. Rakkaus loppui kun piti ottaa vastuuta muustakin kuin omasta hauskanpidosta. Tämä ei ole ensimmäinen kerta. Itse saan luonnollisesti katsoa peiliin, kun olin niin naiivi, että uskoin tällä kertaa liiton ko. henkilön kanssa onnistuvan, vaikka tiesin aikaisemmista "sotkuista". Lisää maustetta tuo se, että olen korkeammin koulutettu ja paremmin tienaava kuin hän ja muutenkin itsenäinen ihminen. Joten tuo huomautus keski-ikäisistä naisista, jotka lähtevät etsimään onnea ja elättäjää oli mielestäni aika sopimaton.
Minä olen vakaasti päättänyt että minä en tässä tilanteessa katkeroidu. Ystävien ja perheen tuki, urheilu, kulttuuri, mukava työ ja käytännön asioiden järjestely auttavat pahimman yli. Usko pois, kyllä maailmasta löytyy ihania ja toista sukupuolta kunnioittavia täysjärkisiä ja vieläpä täysi-ikäisiä naisia!
Olisit heittänyt akan pellolle. kertonut kaikille ja lapsille totuuden,
Olisit näyttänyt sen kirjeen.
Onneksi pääsit eroon siitä.
muuten jommankumman mies- tai naisystävät 'lietsoa' eroon?!! Jossain määrin ihmettelen, kun itsekin sain tällaisia ajatuksia eks-mieheltäni? Jokainen tekee päätöksensä kyllä yksin ja itse. Siihen ei kukaan muu voi vaikuttaa-kuitenkaan- vaikka asioista totta kai puhutaan ystäväpiirissä. Ainakin minun ystäväni olivat viisaasti neutraaleja kuuntelijoita tässä asiassa.
MIKSI te kunnon miehet viette aina noita VITUN MATERIALISTISIA BITCHEJÄ vihille ja jätätte meidät, ihan kivat naiset "rannalle ruikuttamaan"?!?
Nyt varmaan MINUN seurani kelpaisi sinulle (kuten niin ja niin monelle ukkomiehelle, jolla on mennyt sukset ristiin vaimokkeensa kanssa)!?!
Minuun otetaan yhteyttä, kun rupeaa taas masennuksen jälkeen panettamaan tai muuten vaan tarvitaan "frendiä" "tuhman vaimon jäljiltä"...
Ihmettelen suuresti, miksi tuo "laskelmoiva huoratsu" -tyyppi, (joka sinutkin nai vain rahasta ja halpaan menit), löytää aina kunnon miehet itselleen!
tarvitaan ja siinä on aina kaksi!Miksi sinä bitch ryhdyt masennuksen jälkeiseksi lohduttajaksi?! Jotenkin masokistinen vai?
Pystyisitkö rehellisesti sanomaan, että olet ihanteellinen aviovaimo itse, ja naimisiin 'päässeet' ovat bitchejä?
Enpä usko. Minä en ole koskaan edes naimisiin viitinyt mennä, vaikka kosijoita on riittänyt. Nyt on taas yksi kosija olemassa, ja nyt ehkä vihdoin menenkin naimisiin. Elämänkokemusta on sen verran, että voisin jopa kuvitella jaksavani tämän ihmisen kanssa tavallista pitempään.
Olkaa hyvät ihmiset rehellisiä itsellenne. Rehellisyyden puute ja huono itsetuntemus on suurin ongelma maailmassa.
aviovaimo tai -mies? Miksipä en olisi? Onnistuin olemaan ainakin riittävän hyvä- jollen ihan ihanteellinen- parikymmentä vuotta.Tällä kokemuksella voisin olla vieläkin parempi.
Ai maksoit talosi toistamiseen.
Nii minunkin exäni muistaa aina lapsille kertoa: hänen tililtään meni asuntolainan lyhennys(, minä maksoin kaiken muun). Mutta joutui maksamaan osituksessa (omistus 50/50) silkkaa rahaa, kun halusi sen pytingin pitää.
Exä itki eron jälkeen säälittäviä tarinoita lomamatkoista, jolloin HÄN Hän ihan yksin ajoi koko perheen turvallisesti tuhannen kilometrin matkan ja vielä vaadittiin osallistumista muuhunkin. Ja takaisin tullessa piti vielä tavarat kantaa sisälle, nyyh.
Tarinoilla on aina 2 puolta ja kannattaa miettiä sen toisenkin osapuolen näkökantaa.
Erotuskassa itsekin kovasti kieriskelleenä ja jätetyksi, petetyksi, huijatuksi tulleena haluan sanoa sinulle pari lohdutuksen sanaa.
Ajatelepas, vaimosi joutuu elämään loppuelämänsä tekemänsä kanssa. Sinä et ole tehnyt mitään väärää. Enkä tarkoita, etteikö sinussa olisu ollut jotain vikaa. Meissä kaikissa on. Kukaan ei lähde hyvästä suhteesta. Eron voi kuitenkin tehdä kuten kaksi aikuista ihmistä - tai sitten ei. Voi toimia niin, että saa aikaan pahaa jälkeä ja että muiden silmissä näyttää mielenhäiroöön joutuneelta tai murrosikäisen tasolle vajonneelta, joka ei osaa käsitellä omaa keski-iän kriisiään.
Kun paha olo iskee, ajattele realiteetteja. Ahdistus saa asiat näyttämään mustemmilta kuin ne oikeasti ovat.
Luin aloittajan kertomuksen ja tunnen myötä tuntoa häntä kohtaan.
Hyvä luontoiset(eli kiltit)miehet joutuvat näemmä aina kärsimään tunteettomien naisten peleissä.
Itselleni kävi melkein samoin,sairastuin ja palatessani kotiin oli vaimoni kylmä kohtaani.
Halusi eron heti,paikalla en saanut olla kotonani kun hänen muuttokuormaansa lastattiin.
Hän putsasi täysin tyhjäksi asuntomme,vaati rahaa asunnosta ja kaiken kukkuraksi kuukausien jälkeen nosti yhteisen tilimme tyhjäksi,olin kuulema ollut hänelle velkaa.
Hän teki kaiken julman kylmästi tietäen että olen luonteeltani kiltti enkä rupea pitämään puoliani.
Hän oli oikeassa.
Kyllä elämältä putosi pohja,ensimmäiset kuukaudet menivät kuin horroksessa,mutta selvisin.
Jälkeen päin oli hyvä että hänen luonteensa vihdoin paljastui ja pääsin hänestä eroon,enkä kanna kaunaa.
Ainoa joka minua ihmetyttää,kuinka 18vuotta yhdessä asumista ei merkinnyt hänelle mitään,kuinka ihminen voi muuttua salaman nopeasti täysin tunteettomaksi tuntematta hiventäkään myötä tuntoa miestään kohtaan.
Varmaan hänen luonteensa oli alusta alkaenkin sellainen että kun hyöty miehestä katoaa on syytä ottaa pesä erolla lopullinen voitto kotiin ja etsiä uutta kalaa koukkuun.
Vanha totuus on että jännittävät ja kovat miehet kiinnostavat naisia mutta vastuuntuntoiset ja kiltit miehet siihen asti kunnes taloudellinen hyöty on kaikin mitoin saavutettu.
Ruikuttamaan ei kannata jäädä vaan pyrkiä unohtamaan sellainen skorppiooni mielestään.
Tsemppiä ja jaksamista sulle.
kiltteys sitä, ettei voisi olla jämäkkä tai sitä että antaa kohdella itseään miten tahansa? Ei kai sentään. Minusta kiltteys ei ole alistumista ja tahdottomuutta.Kiltinkin ihmisen on osattava pitää puolensa, mutta kiltti ei tee sitä ns. likaisin keinoin vaan asiaperustein ja selkein toimintamallein.Kiltteys ei ole kynnysmattona olemista.
En ollut tunteeton: niitä oli paljonkin, mutta jotta sai ratkaisut tehtyä käytännössä, oli pakko sulkea tunteita ulkopuolelle.Muuten ei olisi jaksanut hoitaa käytännön asioita.Ja me kyllä tasattiin kaikki,mitä oli yhdessä hankittu.Paljon sitä ei ollutkaan.Mielesttäni tein hänelle palveluksen: poistin hänen elämästään sen nalkutuksen ja tyytymättömyyden.Eiköhän lie parempi elämä nyt.
ja suorastaan älykkö ja minusta tuntuu, että lisäksi hän ymmärtää käytännön psykologiaa, hän ei enää nykyisin uskalla tai halua sitoutua kehenkään naiseen.
Avioliitto on niin tulenarka, vaikka tekisi avioehdon, joka mielestäni on täysin välttämätön.
niin lukemieni kertomusten johdosta ymmärrän nyt poikieni sinkkuuden hyvin.
Ei enää voi luottaa naisiin.
Avioehdolla voi pelastaa oman omaisuutensa, mutta
yhdessä hankittua ei, eikä lastensa avioeron aiheuttamaa kuormaa voi paljon pienentää.
Kuka täysipäinen vielä luottaa nykynaisiin?
Minä en.
Naiset on hirviöitä, epäluotettavia hyväksikäyttäjiä.
Nainen ei saa edes ikääntyä rauhassa, muuttumatta joksikin iljettäväksi, niin kuin tuolla yksi kirjoittaja kirjoitti.
Miksiköhän näitä miespuolisia hyväksikäyttäjähirviöitä ei koskaan tuomita näin rankasti. Heitä kyllä riittää, mutta onko niin, että miehille kaikki on sallittua. Sulka hattuun vaan kun onnistuu höynäyttämään jotain hyväuskoista naista. Niin kuuluukin tehdä. Mutta voi sitä itkua ja parkua, kun joutuukin itse höynäytetyksi. Useinmiten vain LUULEE joutuneensa, kun ei aikuisena ihmisenä käsitä, että avioliito on tai sen pitäisi ainakin olla yhteinen yritys, josta tulee väistämättä kuluja ja uhrauksia molemmille osapuolille.
Aika käsittämätöntä touhua syyllistää kaikki naiset yhden ihmisen tekemisistä. Tuollainen katkeruus satuttaa eniten ihmistä itseään.
sitä syyttelyä näyttää piisaavan. Yhdessä hankittu on yhdessä hankittua ja kuuluu osaltaan molemmille.Ei vain toiselle. Näin se on, vaikka muuta yritettäis väittää.
Kummasti unohtuu myös se, että siinä yrityksessä on ollut kaksi,ja syytön ei ole kumpikaan.Miten hyvin asiat hoidetaan yhdessä, riippuu tietysti kummankin kyvykkyydestä pysyä asiallisina.Helposti lapsista tehdään välikappaleita ja taisteluvälineitä.
Niinhän sitä sanotaan että yhdessä hankittu, mutta kuinka usein sekin pitää paikkaansa?
Ex- vaimoni oli perimässä mökkiä pian avioitumisen jälkeen, ja halisi avioehdon, hyvä.
Siihen kirjattiin ettei kumpikaan ole toisensa elättäjä, kummankin omaisuus ja velat ovat omiaan eikä toinen osapuoli niihin osallistuisi millään muotoa. Kaikki tämä siis vaimon ehdotuksesta.
Sovitut asiat kirjattiin paperille ja sopimus vahvistettiin todistajien allekirjoituksilla.
Pian tämän jälkeen vaimo joutui työttömäksi niskassaan nuoruusvuosien törsäyksistä ja opiskelusta koituneet velat niskassaan.
Korvaukset riittivät juuri ja juuri lainojen lyhennyksiin, yhteiseen talouteen ei riittänyt häneltä rahaa juuri lainkaan.
Eron tullessa ( joka johtui hänen sähläyksestään vieraan miehen kanssa ) vaati puolta "yhteisesti" hankituista tavaroista.
Siinä vaiheessa se tehty sopimus pöytään ja laskelmat vuoden ajalta jolloin saatiin miinus saldoksi jokunen tuhat euroa.
Omat vaatteensa sai pakata ja kämpästä pihalle seuraavana päivänä. Kuulostaa raa'alta, mutta sopimus on sopimus ja siitä pidetään kiinni.
Noh kieltämättä hiukan säälitti toisen tilanne, mutta toisaalta sille ei siinä tilanteessa ollut sijaa.
Mitä opimme tästä?
Kun vaadit kaikkea itsellesi etkä mistään ole valmis luopumaan yhteiseen hyvään, valmistaudu siihen että jäät nuolemaan näppejäsi.
jos kerran on sovittu.Sinunko asunto se sitten oli, jossa elitte?
"Yhdessä" kalustettu vuokra-asunto. Eli mun tileistä hankitut elktroniikat, sohvat, sängyt.
Entisestä elämästä olleet muut kalusteet hänen osaltaan kattoi tuon miinus saldon, en tohtinut enää rahaa pyytää sillä eihän ne kattanut kun murto-osan sopimuksen mukaisesta ja lasketusta "vajeesta" hänen puoleltaan.
jaloa ja alhaista mieltä, tunteiden paloa ja kylmyyttä...rupesi soimaan mielessäni.
No niinmpä tietenkin alkoi soida. Sun mielestä varmaan puolet olisi kuulunut hänelle, vaikka itse nimenomaan tuollaista sopimusta ehdotti?
Mulla taas soi biisi "Sitä saa mitä tilaa"
Koita nyt herätä 2000-luvulle ja todelliseen tasa-arvoon joka tarkoittaa oikeuksien myötä myös vastavuoroisesti velvollisuuksia ja vastuuta itsestään ja omista päätöksistään.
ei se sun jutustasi alkanut soida vaan yleisesti kaikesta tässä ketjussa puhutusta.Sanoinhan jo aiemmin, että sovittu mikä sovittu.
'Niin pieni ihmissydän on'-kuitenkin!Varsinkin silloin, kun erotaan.
Viisaasti toimittu. Et mennyt vainon harhaan ja heltynyt antamaan enemmän kuin piti. Miät petti luottamuksesi. Paljon iloisia ja rakkaudentäyteisiä vuosia sinulle
Kun nainen on jättäjä suhteessa, hän on automaattisesti hirviö. Miehestä tulee tällöin (automaattisesti) uhri, jota kohtaan kaikki tuntevat myötätuntoa.
Olen itse ollut jättäjä erossa. Sain tässä erossa lähipiirin vihat niskaani, vaikka eroni ei edes ollut mtenkään dramaattinen. Mies ja minä olimme väleissä, ympäristö tuomitsi vasten parempaa tietoa.
Mies on helpompi nähdä uhrina. Nainen on TOTUTTU näkemään uhrina. Kun nainen ei ole uhri, hän on automaattisesti jotenkin paha ihminen.
vaikka edelleenkin siihen parisuhteeseen tarvitaan kaksi ja niinpä siinä erossa ja sen syissäkin on kaksi!
Minä en tehnyt mitään-tyyli ei automaattisesti johda osuuttomuuteen asiassa.
Alkuperäisen kirjoittajan kohdalla kyllä mietin vaimon vaikuttumia. Tyyli aamulla rakastellaan, illalla erotaan on kyllä kummastuttava.
yhdestäkään kommentista "minä en tehnyt mitään".
Minä ihmettelen eniten ulkopuolisten puuttumista eroihin ihan yleisesti. Ero on kahden ihmisen välinen asia (mikä ei tarkoita, etteikö se koskettaisi montaa ulkopuolista, usein ikävällä tavalla). Ulkopuoliset arvostelevat eronneita usein vääristä syistä, tietämättä todellisia syitä.
lukea selvästi rivien välistä ja riveiltäkin. Kommentit se oli sille ihan oikein jne. edustavat tätä.
Muusta olen kanssasi samaa mieltä.
Ei automaattisesti, vaan silloin kyllä jos kirjeellä ilmoittaa että keräähän jätkä kamas, se on häätö nyt, kato ettet ole himassa kun illalla tulen töistä...
Se joka sen eropäätöksen tekee, kerätköön kamansa ja lähteköön, eikö? Oli se sitten mies tai nainen.
Nykynaiset kun kuvittelee että kaikki on itsestään selvää:
"Lapset jää mulle, koti jää mulle ja että ulos potkimani ukko on vieläkin velvoitettu kaikesta huolimatta täyttämään pankkitili säännöllisesti"
Kyllähän tuon aloittajan tapauksessa taas miestä on viety ku litran mittaa. Lopputulos luottamisesta ihmiseen. Luulisi että kanssasisaret myös ymmärtäisivät laajemminkin kyseenalaistaa tuollaisen toiminnan, sillä laajemmalla rintamalla "rapa tulee roiskumaan" kaikkien naisten silmille.
Itse olen sitä mieltä että heti liiton tai suhteen alusta saakka omat tulot on omia tuloja ja niillä sitten kumppanukset tulevat yksilöinä omillaan toimeen. Tässäkin tapauksessa jo kertaalleen maksettu talo olisi automaattisesti jäänyt oikealle omistajalleen ilman tupla kuittausta.
Ja rahaa olisi säästynyt lasten tulevaisuutta silmälläpitäen.
oli hankittu yhteisesti, ei automaattisesta vain toisen! Ei se nyt niinkään ole, että toinen saisi pitää kaiken yhdessä hankitun! Olipa tulot mitkä hyvänsä,molemmat sen 'yrityksen' eteen on rahaa ja voimia laittanut ja yrityksen purkaminen tapahtuu tasapuolisesti. Ellei muuta ole sovittu.Näistä asioista ihan varmasti pystyy muutenkin sopimaan- mielestäni sellaiset menettelytavat joita täällä kuvatuissa jutuissa vaimot ovat noudattaneet, ovat järjettömiä ja oikeudettomia!!
Vaikka kuinka olisi katkera, ei sitä tarvis tuolleen purkaa!
jännittävät ja kovat miehet ei kiinnosta sen jälkeen kun ne on kerran nakannut turpaan. On niin kiva tulla kotiin sen slipoveri-Hannun tykö, joka tekee akkainkin hommat. Sitten taas haaveillaan motari-Keijosta, jolla on tapetit selässä ja viina paras kaveri. Kamalin asia mitä tiedän maailmassa olisi se jos olisinkin syntynyt naiseksi!!
Naisena eläminen on varmaan kauheeta...
eritoten sellaisten miesten kanssa, joille on olemassa ne 'akkain' ja miesten työt erikseen! Enpä tarvi mitään viinamäen miehiä, en väkivaltaisia- fyysisesti tai henkisestikään enkä muitakaan psykopaatteja. Turpaan vedon veroista on myös muunlainen väkivalta ja vaikeneva vallankäyttö.
En kierosti suunnitellut eroavani. Yritin välttää sitä viimeiseen asti, en tai emme onnistuneet.Monia asioita olisi pitänyt tehdä toisin.Nyt sille ei voi enää mitään. Näillä on mentävä.
Vaikeaa ajatella, että jos kaikki on hyvin ja rakastetaan, vaimo voi tehdä jatakin tuollaista. 26 pitkää vuotta takana, kyllähän siinä se tylsä arki tulee eteen mutta sehän on se elämän suola. Vaimo on todellisuudessa ollut aivan erilainen kuin miksi hänet olet kuvitellut.Oliko hänellä jotakin mielenterveydenongelmia? Vai rakastuiko hän silmittömästi johonkin muuhun mieheen????Tuntuu ettei kaikilla valoilla mene. Hyvin harva äiti jättää tuolla tavalla lapsensa. Minä itse en ikimaailmassa tekisi niin.
Rahasta sun ei kannata välittää, sehän on vain rahaa. Kyllä sinä pärjäät! Hoida itses kuntoon ja älä katkeroidu. Itke kaikki itkus pois niin voit unohtaa koko eukon täysin ja alaittaa vielä joskus rakkaussuhteen. Siis vakavan sellaisen Älä pidä kiirettä!!!
Minäkin toivon että eukko saa kärsiä yhtä paljon kuin sinäkin. Hänelläkin aika kultaa muistot kun seurustelee juopottelevan, vieraissakäyvän, huonosti rahaa käsittelevän ja dominoivan miehen kanssa. Silloin hänen tulee sinua kunnon miestä ikävä. Varo kyllä vielä tulee pyytämään takaisinki, mutta älä vaan ota!!!
Sinä olet vasta 48 ja pystyt löytämään vielä itsellesi elämänkumppanin. Itse olen 43 vuotias nainen enkä tunne itseäni vielä yhtään vanhaksi. Sinäkin elät mahdollisesti vielä 40v.
Kaikkea hyvää sinulle
Haluan hieman täsmentää koska joillakin kirjoittajista oli tuttu asetelma "jos nainen jättää leimautuu hirviöksi".
Omalta kohdaltani voin sanoa että tunsin kyllä liittomme väljähtyneen,arki kuljetti ja varmaan emme loppu elämäämme olisi yhdessä kulkeneet tai olisimme kuihtuneet yhdessä surkeaan liittoomme.
Eroihin on aina joku syy.
Mutta asia joka minua ihmetyttää kuinka nainen voi muuttua täysin tunteettomaksi,sentään pitkä taival yhdessä kuljettu ja olihan paljon kivaakin koettu.
Oliko syynä tehdä asiasta mahdollisimman helppo,mutta miksi silti muuttua kieroksi ja ilkeäksi?
Asetelma useimmiten on se että viedään tuhkatkin pesästä,sillä ei ole mitään merkitystä kuinka mies selviää eihän se enää ole minun mies vaan hölmö hissukka jolta saa helpolla kaiken.
Sitä en voi ymmärtää kuinka läheinen ihminen muuttuu vihamieheksi noin nopeasti.
Jos kyseinen temppu olisikin ollut päin vastoin olisin varmaan istunut syytettyjen penkillä.
Nythän kävi niin että vaikka kaikki sukulaiset tiesivätkin kuinka kävi ex vaimoani ei leimattu mitenkään,ikään kuin hän toimi oikein.
Ajatelkaapa sitä jos mies tyhjentäisi kodin,veisi rahat ym.
En usko että sopuisia avioeroja onkaan,aina niissä toiselle sattuu kipeästi,kaikki eivät vaan puhu niistä onhan muotia sanoa että meillä oli sopu ero.
En usko että olen ainoa joka on yllättynyt erosta ja siitä että puoliso muuttuu ahneeksi piruksi,uskon että kohtalon tovereita löytyy miehistä kuin naisistakin.
Sen olen oppinut ja ohjeena annan kaikille muillekkin että vaikka rakastuneena ei tälläisiä asioita yleensä edes ajatella kannattaa olla varovainen ja tehdä vaikka avioehto heti alkumetreillä,tiedän ettei avioon mentäessä voi ajatella että siitä erotaan kenties joskus mutta silti suosittelen.
Koskaan ei voi nähdä toisen pään sisälle minkälaiset ajatus virrat siellä liikkuu voi vain luottaa siihen mitä toinen sanoin kertoo.
Kavala puoliso voi siis suunnitella tulevaa tapahtumaa jo pitkään,ja kun sellainen toteutus vaihe alkaa onkin toinen yllätetty ja haavoitettu eläin joka ei osaa nähdä kuinka toinen vie kaiken nauraen partaansa.
sun puolesta. Jos toi on oikeasti tosi juttu, niin pääsit todellakiin eroon kylmästä, laskelmoivasta, itsekeskeisestä ihmisestä. MITEN JOKU VOI HYLÄTÄ OMAN LAPSEN?????????
Siis sun exällä on pahasti joku ratas pois paikaltaan tai se puuttuu kokonaan. Jos lapsikin kyselee miksi äiti hylkäsi!? Tiedän, että on kova paikka alkaan kertoon lapselle totuuksia mutta sitähän et voi tehdä. Et voi myrkyttää lastasi lisää äitiään vastaan. Sinun on jotenkin kai pakko kertoa siitä huolimatta että äiti välitää. Se on aika mikä tekee sen, että lapsesi tajuaa vanhemmiten mitä se äiti oikein teki.
Helvetti kun vituttaa kaikki erot ja tää sairas maailma missä kaikki muu menee monasti sen perheen edelle. FUCK!!
Hei,
voin hyvin kuvitella miltä sinusta tuntuu. Katkeruus ei kutenkaan auta mitään. Positiivisillä ajatuksilla ja teoilla autat parhaiten itseäsi ja lastasi.
Tiedän myös tunteen "päättää päivänsä". Olen itsekin
joskus vaikean hetken jälkeen ajatellut miten helppoa olisi kääntää auto väärälle kaistalle ja paiskauta rekan nokkaan.
Muista kuitenkin elämä jatkuu ja sillä on varmasti vielä hyvää annettavaa meidänkin ikäisille.
Itsekin olen kokenut raskaan eron. Olin mieheni kanssa yhdessä 23 vuotta. Eräänä perjantai-iltana hän vaan ilmoitti löytäneensä uuden naisystävän.
Yhteinen elämämme päättyi sinä iltana. Vuoteen on mahtunut paljon ikäviä asioita.
Saimme jouluna lopullisen eron ja hän on ehtinyt jo kihlautuakin.
Jatkan kuitenkin elämääni lasteni kanssa. En ole katkera. Kaikella on tarkoituksensa. Ei niillä pettäjilläkään ole varmaan loppujenlopuksi hyvä olla. Miehiin en vaan luota enkä tiedä palaako luotto koskaan.
Toivon sinulle ja lapsellesi kutenkin kaikkea hyvää ja aurikoista kevättä.