Kyllä kannabista kovin täällä kehutaan ja väkisinkin vertaillaan aina viinaan mutta kaikki kannabiksen
käyttäjät kun on helvetti kyvyttömiä seksiin. Ei se
kannabiksen käyttö minua muuten haittaisi mutta
äijillä kun ei ota eteen niin silloin heitän
pilvipään pihalle.
Varokaa vaan, jos vielä toimii niin ei toimi
kauan! Aivonnehan te olettekin jo pössytelleet
pihalle, jutuista päätellen. :/
kannabiksen vaarat
Maija..
32
4576
Vastaukset
- katsos,
kannabiksella niitä aivoja ei voi pössytellä pihalle.
- 0000
lues tosta, kirjoitti:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=598&posting=22000000024424498
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=598&posting=22000000024420690
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=598&posting=22000000024420839Mitäs tuosta? Lueppa vaan niitä teidän viinmäenmiesten juttuja ne ne vasta sekopäisiltä kuulostaakin.
Äijät vastailee omiin viesteihin jne.
Kuka vielä kehtaa väittää ettei se viina ole vaarallista, ei jumalauta! - Seppo H
0000 kirjoitti:
Mitäs tuosta? Lueppa vaan niitä teidän viinmäenmiesten juttuja ne ne vasta sekopäisiltä kuulostaakin.
Äijät vastailee omiin viesteihin jne.
Kuka vielä kehtaa väittää ettei se viina ole vaarallista, ei jumalauta!Kerron nyt järkyttävän tarinan, joka toivottavasti saa muutamankin 'liberaali-hipin' ajattelemaan asioita. Ensimmäinen kannabiskokeiluni tapahtui nimittäin kesällä 2000, kun olin 20-vuotias. Ystäväni Make, joka oli jo pitkään kehunut kokemuksillaan 'pilven' parissa, oli saanut minutkin kiinnostuneeksi aineesta, vaikka tunsinkin pelkoa kaikkia näitä myrkkyjä kohtaan. Olin kuitenkin utelias tutustumaan itse asiaan. Yläasteen terveystunnilla meille oli kerrottu, että jo 0.1 grammaa 'hasaa' aiheuttaa ankaran psykoosin, josta ei toivu ehkä koskaan. Suuremmat annokset veisivät todennäköisesti hengen niin nopeasti, että avun kutsumista ei kannattaisi edes yrittää. Tiesin, että 'ganja' on täysin arvaamaton käsikranaatti.
Olin silloin kuitenkin nuori, villi ja innostunut kaikesta uudesta. Kun Make oli useamman kuukauden 'rännityksen' jälkeen vielä elossa, päätin uskaltautua kokeilemaan ainetta. Olisinpa silloin tiennyt, että lapsellinen uteliaisuuteni tulisi kiskaisemaan minut suoraan helvettiin.
Oli leuto, viileähkö alkavan kesäkuun ilta Espoossa, kun Make soitti. 'Tuupa tänne, mulla on sulle jotain spesiaalia', hän ilmoitti äänellä, joka ei jättänyt mitään epäilyksiä. Hän aikoi tutustuttaa minut hashiksen maailmaan, jossa järjen ja hengen säilyttäminen oli kuin kapealla orrella tasapainoilua. Enkä voinut vastustaa houkutusta.
Pyöräilin hermostuneena vartin matkan Maken kämpälle. Hänen vanhempansa olivat juuri lähteneet Kreikkaan alkaneen kesäloman kunniaksi, joten pelkoa 'käryämisestä' ei ollut. Ruskeatiilinen espoolaiskerrostalo näytti leppeän rauhoittavalta, ilmapiirissä mikään ei ennustanut sitä, että talon sisällä leikittiin maailman ehkä vaarallisimman aineen kanssa. Kipusin kolmanteen kerrokseen ja soitin ovikelloa. Make tuli avaamaan ja menimme nopeasti sisälle, lukiten oven huolellisesti perässämme.
Menimme Maken huoneeseen, ja istuuduin lattialle seuraamaan hänen työskentelyään. 'Tänään vedetään kunnon tötsyt', hän sanoi ja veti yöpöydän ylälaatikosta esiin palan 'laattaa'. Vapisin pelosta ja odotuksesta. Tuo pienestä muovipussista tuijottava harmahtava kikkare näytti niin merkityksettömältä, mutta siitä uhoava pahuus ja houkuttelevuus täytti koko huoneen väreilyllään. Aloin tuntea paniikkia, mutta tiesin että tässä vaiheessa ei enää voinut perääntyä. 'Pilvi' veti meitä vastustamattomasti puoleensa. Maken, paatuneen THC-addiktin, silmät kiiluivat jo odotuksesta. Hän saisi pian 'fiksinsä', sen ainoan täyttymyksen mitä hasanarkkari tuntee.
Make irroitti 'laatasta' kaksi 'murua' ja seivästi ne nuppineulan kärkiin. Hän ojensi minulle toisen neulan ja tupakansytyttimen. 'Lämmität vaan sitä palaa ja veät henkees', Make opasti. 'Älä päästä höyryjä hukkaan!' hän lisäsi sielunsa myyneen narkkarin ahnaalla äänensävyllä.
Käteni vapisivat niin, että pelkäsin 'murun' putoavan neulan pästä. En voinut ymmärtää, että minä, hyvämaineinen nuori, olin tässä rikkomassa Suomen lakia ja isäni opetuksia vastaan. 'Pilveen älä saatana ikinä koske, se on pahinta huumetta', oli isä usein örissyt kaljapöhnässä sohvalla ennen sammumistaan, Riitta Väisäsen jutellessa kotoisasti televisiossa. Hänen elämänviisautensa sai minut silloin hymyilemään luottamuksesta. Ja tässä sitä nyt oltiin, nuoruuden vimmalla rikkomassa näitä kullanarvoisia neuvoja vastaan.
Make kuljetti jo 'sytkärin' liekkiä lähelle omaa 'biittiään'. Katselin kauhulla, kun hän hengitti ahnaasti siitä nousevaa valkoista savua. Seurasin hänen esimerkkiään, pelkoni voittaen lämmitin omaa 'palaani', ja vedin varovasti huuruja sieraimiini.
Kun olin ensikertalainen, 'kama' jysähti välittömästi aivoihini kuin miljoona volttia. Vartaloni taipui kaareksi taaksepäin kipunoivan, euforisen ekstaasin täyttäessä jokaisen soluni. Rojahdin selälleni huoneen lattialle. Huone pyöri ympärilläni, seinät aaltoilivat ja täyttyivät uskomattomista kaleidoskooppisista kuvioista. Maken kasvot muuttuivat demonisiksi, huudahdin kauhusta nähdessäni hänet. Yritin liikkua, mutta 'hasa' oli täysin tuhonnut kaikki psykomotoriset toimintoni, enkä pystynyt kuin heikkoihin nykäyksiin. Melkein kuolin pelosta, kun hallusinaatioissani luulin pikajunan ajavan päälleni, mutten kyennyt edes kierähtämään syrjään. Seuraavaksi kuvittelin silmieni olevan lasia ja olisin varmasti repinyt ne irti, jos käteni olisivat toimineet. Sitten 'trippini' muuttui yhä hurjemmaksi, irtosin ruumiistani ja leijailin ympäri huonetta, katsellen peloissani kuinka 'Make-demoni' karjahteli ja nytkähteli lattialla kouristusten vallassa. Sitten tajuntani sumeni.
Heräsin viikkoja myöhemmin sairaalassa. Olin selvinnyt kokeilustani hengissä. Make oli lähtenyt joukostamme sinä iltana, hän oli vetänyt sellaiset 'hasaövärit' että oli hoitajien mukaan muuttunut kokonaan mustaksi, vaahtoavaksi massaksi. Normaalia elämää en minäkään enää koskaan pystyisi elämään 'dullan' kokonaan vietyä keskittymiskykyni ja muistini. Lisäksi jalkani ja vasen käteni täytyi amputoida THC:n aiheuttaman verisuonitukoksen ja kuolion vuoksi. Mutta Jumalalle kiitos, olin vielä hengissä. Ja myöhemmin sain kokea, että huumehelvetistä voi todella toipua - uskoni Jumalaan vahvistui, sain töitä Valittujen Palojen toimittajana ja kiertävänä huumeasiantuntijana. Kerron yläastelaisille järkyttävistä kokemuksistani ja toivon, ettei yhdenkään nuoren tarvitse käydä niin lähellä 'rajaa' kuin minun.
MUISTA - 'HASA' TAPPAA AINA! - http://www.hasapool.com/
Seppo H kirjoitti:
Kerron nyt järkyttävän tarinan, joka toivottavasti saa muutamankin 'liberaali-hipin' ajattelemaan asioita. Ensimmäinen kannabiskokeiluni tapahtui nimittäin kesällä 2000, kun olin 20-vuotias. Ystäväni Make, joka oli jo pitkään kehunut kokemuksillaan 'pilven' parissa, oli saanut minutkin kiinnostuneeksi aineesta, vaikka tunsinkin pelkoa kaikkia näitä myrkkyjä kohtaan. Olin kuitenkin utelias tutustumaan itse asiaan. Yläasteen terveystunnilla meille oli kerrottu, että jo 0.1 grammaa 'hasaa' aiheuttaa ankaran psykoosin, josta ei toivu ehkä koskaan. Suuremmat annokset veisivät todennäköisesti hengen niin nopeasti, että avun kutsumista ei kannattaisi edes yrittää. Tiesin, että 'ganja' on täysin arvaamaton käsikranaatti.
Olin silloin kuitenkin nuori, villi ja innostunut kaikesta uudesta. Kun Make oli useamman kuukauden 'rännityksen' jälkeen vielä elossa, päätin uskaltautua kokeilemaan ainetta. Olisinpa silloin tiennyt, että lapsellinen uteliaisuuteni tulisi kiskaisemaan minut suoraan helvettiin.
Oli leuto, viileähkö alkavan kesäkuun ilta Espoossa, kun Make soitti. 'Tuupa tänne, mulla on sulle jotain spesiaalia', hän ilmoitti äänellä, joka ei jättänyt mitään epäilyksiä. Hän aikoi tutustuttaa minut hashiksen maailmaan, jossa järjen ja hengen säilyttäminen oli kuin kapealla orrella tasapainoilua. Enkä voinut vastustaa houkutusta.
Pyöräilin hermostuneena vartin matkan Maken kämpälle. Hänen vanhempansa olivat juuri lähteneet Kreikkaan alkaneen kesäloman kunniaksi, joten pelkoa 'käryämisestä' ei ollut. Ruskeatiilinen espoolaiskerrostalo näytti leppeän rauhoittavalta, ilmapiirissä mikään ei ennustanut sitä, että talon sisällä leikittiin maailman ehkä vaarallisimman aineen kanssa. Kipusin kolmanteen kerrokseen ja soitin ovikelloa. Make tuli avaamaan ja menimme nopeasti sisälle, lukiten oven huolellisesti perässämme.
Menimme Maken huoneeseen, ja istuuduin lattialle seuraamaan hänen työskentelyään. 'Tänään vedetään kunnon tötsyt', hän sanoi ja veti yöpöydän ylälaatikosta esiin palan 'laattaa'. Vapisin pelosta ja odotuksesta. Tuo pienestä muovipussista tuijottava harmahtava kikkare näytti niin merkityksettömältä, mutta siitä uhoava pahuus ja houkuttelevuus täytti koko huoneen väreilyllään. Aloin tuntea paniikkia, mutta tiesin että tässä vaiheessa ei enää voinut perääntyä. 'Pilvi' veti meitä vastustamattomasti puoleensa. Maken, paatuneen THC-addiktin, silmät kiiluivat jo odotuksesta. Hän saisi pian 'fiksinsä', sen ainoan täyttymyksen mitä hasanarkkari tuntee.
Make irroitti 'laatasta' kaksi 'murua' ja seivästi ne nuppineulan kärkiin. Hän ojensi minulle toisen neulan ja tupakansytyttimen. 'Lämmität vaan sitä palaa ja veät henkees', Make opasti. 'Älä päästä höyryjä hukkaan!' hän lisäsi sielunsa myyneen narkkarin ahnaalla äänensävyllä.
Käteni vapisivat niin, että pelkäsin 'murun' putoavan neulan pästä. En voinut ymmärtää, että minä, hyvämaineinen nuori, olin tässä rikkomassa Suomen lakia ja isäni opetuksia vastaan. 'Pilveen älä saatana ikinä koske, se on pahinta huumetta', oli isä usein örissyt kaljapöhnässä sohvalla ennen sammumistaan, Riitta Väisäsen jutellessa kotoisasti televisiossa. Hänen elämänviisautensa sai minut silloin hymyilemään luottamuksesta. Ja tässä sitä nyt oltiin, nuoruuden vimmalla rikkomassa näitä kullanarvoisia neuvoja vastaan.
Make kuljetti jo 'sytkärin' liekkiä lähelle omaa 'biittiään'. Katselin kauhulla, kun hän hengitti ahnaasti siitä nousevaa valkoista savua. Seurasin hänen esimerkkiään, pelkoni voittaen lämmitin omaa 'palaani', ja vedin varovasti huuruja sieraimiini.
Kun olin ensikertalainen, 'kama' jysähti välittömästi aivoihini kuin miljoona volttia. Vartaloni taipui kaareksi taaksepäin kipunoivan, euforisen ekstaasin täyttäessä jokaisen soluni. Rojahdin selälleni huoneen lattialle. Huone pyöri ympärilläni, seinät aaltoilivat ja täyttyivät uskomattomista kaleidoskooppisista kuvioista. Maken kasvot muuttuivat demonisiksi, huudahdin kauhusta nähdessäni hänet. Yritin liikkua, mutta 'hasa' oli täysin tuhonnut kaikki psykomotoriset toimintoni, enkä pystynyt kuin heikkoihin nykäyksiin. Melkein kuolin pelosta, kun hallusinaatioissani luulin pikajunan ajavan päälleni, mutten kyennyt edes kierähtämään syrjään. Seuraavaksi kuvittelin silmieni olevan lasia ja olisin varmasti repinyt ne irti, jos käteni olisivat toimineet. Sitten 'trippini' muuttui yhä hurjemmaksi, irtosin ruumiistani ja leijailin ympäri huonetta, katsellen peloissani kuinka 'Make-demoni' karjahteli ja nytkähteli lattialla kouristusten vallassa. Sitten tajuntani sumeni.
Heräsin viikkoja myöhemmin sairaalassa. Olin selvinnyt kokeilustani hengissä. Make oli lähtenyt joukostamme sinä iltana, hän oli vetänyt sellaiset 'hasaövärit' että oli hoitajien mukaan muuttunut kokonaan mustaksi, vaahtoavaksi massaksi. Normaalia elämää en minäkään enää koskaan pystyisi elämään 'dullan' kokonaan vietyä keskittymiskykyni ja muistini. Lisäksi jalkani ja vasen käteni täytyi amputoida THC:n aiheuttaman verisuonitukoksen ja kuolion vuoksi. Mutta Jumalalle kiitos, olin vielä hengissä. Ja myöhemmin sain kokea, että huumehelvetistä voi todella toipua - uskoni Jumalaan vahvistui, sain töitä Valittujen Palojen toimittajana ja kiertävänä huumeasiantuntijana. Kerron yläastelaisille järkyttävistä kokemuksistani ja toivon, ettei yhdenkään nuoren tarvitse käydä niin lähellä 'rajaa' kuin minun.
MUISTA - 'HASA' TAPPAA AINA!http://www.hasapool.com
Sieltä saa hasaa. - werty1
Seppo H kirjoitti:
Kerron nyt järkyttävän tarinan, joka toivottavasti saa muutamankin 'liberaali-hipin' ajattelemaan asioita. Ensimmäinen kannabiskokeiluni tapahtui nimittäin kesällä 2000, kun olin 20-vuotias. Ystäväni Make, joka oli jo pitkään kehunut kokemuksillaan 'pilven' parissa, oli saanut minutkin kiinnostuneeksi aineesta, vaikka tunsinkin pelkoa kaikkia näitä myrkkyjä kohtaan. Olin kuitenkin utelias tutustumaan itse asiaan. Yläasteen terveystunnilla meille oli kerrottu, että jo 0.1 grammaa 'hasaa' aiheuttaa ankaran psykoosin, josta ei toivu ehkä koskaan. Suuremmat annokset veisivät todennäköisesti hengen niin nopeasti, että avun kutsumista ei kannattaisi edes yrittää. Tiesin, että 'ganja' on täysin arvaamaton käsikranaatti.
Olin silloin kuitenkin nuori, villi ja innostunut kaikesta uudesta. Kun Make oli useamman kuukauden 'rännityksen' jälkeen vielä elossa, päätin uskaltautua kokeilemaan ainetta. Olisinpa silloin tiennyt, että lapsellinen uteliaisuuteni tulisi kiskaisemaan minut suoraan helvettiin.
Oli leuto, viileähkö alkavan kesäkuun ilta Espoossa, kun Make soitti. 'Tuupa tänne, mulla on sulle jotain spesiaalia', hän ilmoitti äänellä, joka ei jättänyt mitään epäilyksiä. Hän aikoi tutustuttaa minut hashiksen maailmaan, jossa järjen ja hengen säilyttäminen oli kuin kapealla orrella tasapainoilua. Enkä voinut vastustaa houkutusta.
Pyöräilin hermostuneena vartin matkan Maken kämpälle. Hänen vanhempansa olivat juuri lähteneet Kreikkaan alkaneen kesäloman kunniaksi, joten pelkoa 'käryämisestä' ei ollut. Ruskeatiilinen espoolaiskerrostalo näytti leppeän rauhoittavalta, ilmapiirissä mikään ei ennustanut sitä, että talon sisällä leikittiin maailman ehkä vaarallisimman aineen kanssa. Kipusin kolmanteen kerrokseen ja soitin ovikelloa. Make tuli avaamaan ja menimme nopeasti sisälle, lukiten oven huolellisesti perässämme.
Menimme Maken huoneeseen, ja istuuduin lattialle seuraamaan hänen työskentelyään. 'Tänään vedetään kunnon tötsyt', hän sanoi ja veti yöpöydän ylälaatikosta esiin palan 'laattaa'. Vapisin pelosta ja odotuksesta. Tuo pienestä muovipussista tuijottava harmahtava kikkare näytti niin merkityksettömältä, mutta siitä uhoava pahuus ja houkuttelevuus täytti koko huoneen väreilyllään. Aloin tuntea paniikkia, mutta tiesin että tässä vaiheessa ei enää voinut perääntyä. 'Pilvi' veti meitä vastustamattomasti puoleensa. Maken, paatuneen THC-addiktin, silmät kiiluivat jo odotuksesta. Hän saisi pian 'fiksinsä', sen ainoan täyttymyksen mitä hasanarkkari tuntee.
Make irroitti 'laatasta' kaksi 'murua' ja seivästi ne nuppineulan kärkiin. Hän ojensi minulle toisen neulan ja tupakansytyttimen. 'Lämmität vaan sitä palaa ja veät henkees', Make opasti. 'Älä päästä höyryjä hukkaan!' hän lisäsi sielunsa myyneen narkkarin ahnaalla äänensävyllä.
Käteni vapisivat niin, että pelkäsin 'murun' putoavan neulan pästä. En voinut ymmärtää, että minä, hyvämaineinen nuori, olin tässä rikkomassa Suomen lakia ja isäni opetuksia vastaan. 'Pilveen älä saatana ikinä koske, se on pahinta huumetta', oli isä usein örissyt kaljapöhnässä sohvalla ennen sammumistaan, Riitta Väisäsen jutellessa kotoisasti televisiossa. Hänen elämänviisautensa sai minut silloin hymyilemään luottamuksesta. Ja tässä sitä nyt oltiin, nuoruuden vimmalla rikkomassa näitä kullanarvoisia neuvoja vastaan.
Make kuljetti jo 'sytkärin' liekkiä lähelle omaa 'biittiään'. Katselin kauhulla, kun hän hengitti ahnaasti siitä nousevaa valkoista savua. Seurasin hänen esimerkkiään, pelkoni voittaen lämmitin omaa 'palaani', ja vedin varovasti huuruja sieraimiini.
Kun olin ensikertalainen, 'kama' jysähti välittömästi aivoihini kuin miljoona volttia. Vartaloni taipui kaareksi taaksepäin kipunoivan, euforisen ekstaasin täyttäessä jokaisen soluni. Rojahdin selälleni huoneen lattialle. Huone pyöri ympärilläni, seinät aaltoilivat ja täyttyivät uskomattomista kaleidoskooppisista kuvioista. Maken kasvot muuttuivat demonisiksi, huudahdin kauhusta nähdessäni hänet. Yritin liikkua, mutta 'hasa' oli täysin tuhonnut kaikki psykomotoriset toimintoni, enkä pystynyt kuin heikkoihin nykäyksiin. Melkein kuolin pelosta, kun hallusinaatioissani luulin pikajunan ajavan päälleni, mutten kyennyt edes kierähtämään syrjään. Seuraavaksi kuvittelin silmieni olevan lasia ja olisin varmasti repinyt ne irti, jos käteni olisivat toimineet. Sitten 'trippini' muuttui yhä hurjemmaksi, irtosin ruumiistani ja leijailin ympäri huonetta, katsellen peloissani kuinka 'Make-demoni' karjahteli ja nytkähteli lattialla kouristusten vallassa. Sitten tajuntani sumeni.
Heräsin viikkoja myöhemmin sairaalassa. Olin selvinnyt kokeilustani hengissä. Make oli lähtenyt joukostamme sinä iltana, hän oli vetänyt sellaiset 'hasaövärit' että oli hoitajien mukaan muuttunut kokonaan mustaksi, vaahtoavaksi massaksi. Normaalia elämää en minäkään enää koskaan pystyisi elämään 'dullan' kokonaan vietyä keskittymiskykyni ja muistini. Lisäksi jalkani ja vasen käteni täytyi amputoida THC:n aiheuttaman verisuonitukoksen ja kuolion vuoksi. Mutta Jumalalle kiitos, olin vielä hengissä. Ja myöhemmin sain kokea, että huumehelvetistä voi todella toipua - uskoni Jumalaan vahvistui, sain töitä Valittujen Palojen toimittajana ja kiertävänä huumeasiantuntijana. Kerron yläastelaisille järkyttävistä kokemuksistani ja toivon, ettei yhdenkään nuoren tarvitse käydä niin lähellä 'rajaa' kuin minun.
MUISTA - 'HASA' TAPPAA AINA!Oletko ajatellut start kirjailijaksi. That is justiin kuin miten minulle kävi, kun maistoin medical marijuanaa jota my neurologist määräsi minulle. Poltin vain vähän ja heräsin sitten at the closed ward of Toronto communicial psychiatric hospital center. It was two years hell filled with nightmare`s and anxiety
Olen onnellinen, että selvisit hengissä kokemuksestasi, suurin osa kuolee. - asiaa pohtinut
werty1 kirjoitti:
Oletko ajatellut start kirjailijaksi. That is justiin kuin miten minulle kävi, kun maistoin medical marijuanaa jota my neurologist määräsi minulle. Poltin vain vähän ja heräsin sitten at the closed ward of Toronto communicial psychiatric hospital center. It was two years hell filled with nightmare`s and anxiety
Olen onnellinen, että selvisit hengissä kokemuksestasi, suurin osa kuolee."Oletko ajatellut start kirjailijaksi."
Oletko itse harkinnut kirjailijan uraa?
Olisi Rather mielenkiintoista lukemista tuo Your tekstisi. 420 sivua sitä and hyvä tulisi. Minä ainakin ostaisin immediately kirjasi. - werty1
asiaa pohtinut kirjoitti:
"Oletko ajatellut start kirjailijaksi."
Oletko itse harkinnut kirjailijan uraa?
Olisi Rather mielenkiintoista lukemista tuo Your tekstisi. 420 sivua sitä and hyvä tulisi. Minä ainakin ostaisin immediately kirjasi.Onhan se käynyt oikeastikin mielessä, mutta en tulisi saamaan sillä elantoa. I can only write when "rime- erection" päällä.
En voisi kirjoittaa työnä. Vain tietyssä mielentilassa. Enkä really mean stoned. - counsin david
asiaa pohtinut kirjoitti:
"Oletko ajatellut start kirjailijaksi."
Oletko itse harkinnut kirjailijan uraa?
Olisi Rather mielenkiintoista lukemista tuo Your tekstisi. 420 sivua sitä and hyvä tulisi. Minä ainakin ostaisin immediately kirjasi.Ehkäpä the most interesting kirja I koskaan heard. Minä will ostan book tomorrow.
Kiitos for the vinkki! - Ex satunnaispössyttäjä
Seppo H kirjoitti:
Kerron nyt järkyttävän tarinan, joka toivottavasti saa muutamankin 'liberaali-hipin' ajattelemaan asioita. Ensimmäinen kannabiskokeiluni tapahtui nimittäin kesällä 2000, kun olin 20-vuotias. Ystäväni Make, joka oli jo pitkään kehunut kokemuksillaan 'pilven' parissa, oli saanut minutkin kiinnostuneeksi aineesta, vaikka tunsinkin pelkoa kaikkia näitä myrkkyjä kohtaan. Olin kuitenkin utelias tutustumaan itse asiaan. Yläasteen terveystunnilla meille oli kerrottu, että jo 0.1 grammaa 'hasaa' aiheuttaa ankaran psykoosin, josta ei toivu ehkä koskaan. Suuremmat annokset veisivät todennäköisesti hengen niin nopeasti, että avun kutsumista ei kannattaisi edes yrittää. Tiesin, että 'ganja' on täysin arvaamaton käsikranaatti.
Olin silloin kuitenkin nuori, villi ja innostunut kaikesta uudesta. Kun Make oli useamman kuukauden 'rännityksen' jälkeen vielä elossa, päätin uskaltautua kokeilemaan ainetta. Olisinpa silloin tiennyt, että lapsellinen uteliaisuuteni tulisi kiskaisemaan minut suoraan helvettiin.
Oli leuto, viileähkö alkavan kesäkuun ilta Espoossa, kun Make soitti. 'Tuupa tänne, mulla on sulle jotain spesiaalia', hän ilmoitti äänellä, joka ei jättänyt mitään epäilyksiä. Hän aikoi tutustuttaa minut hashiksen maailmaan, jossa järjen ja hengen säilyttäminen oli kuin kapealla orrella tasapainoilua. Enkä voinut vastustaa houkutusta.
Pyöräilin hermostuneena vartin matkan Maken kämpälle. Hänen vanhempansa olivat juuri lähteneet Kreikkaan alkaneen kesäloman kunniaksi, joten pelkoa 'käryämisestä' ei ollut. Ruskeatiilinen espoolaiskerrostalo näytti leppeän rauhoittavalta, ilmapiirissä mikään ei ennustanut sitä, että talon sisällä leikittiin maailman ehkä vaarallisimman aineen kanssa. Kipusin kolmanteen kerrokseen ja soitin ovikelloa. Make tuli avaamaan ja menimme nopeasti sisälle, lukiten oven huolellisesti perässämme.
Menimme Maken huoneeseen, ja istuuduin lattialle seuraamaan hänen työskentelyään. 'Tänään vedetään kunnon tötsyt', hän sanoi ja veti yöpöydän ylälaatikosta esiin palan 'laattaa'. Vapisin pelosta ja odotuksesta. Tuo pienestä muovipussista tuijottava harmahtava kikkare näytti niin merkityksettömältä, mutta siitä uhoava pahuus ja houkuttelevuus täytti koko huoneen väreilyllään. Aloin tuntea paniikkia, mutta tiesin että tässä vaiheessa ei enää voinut perääntyä. 'Pilvi' veti meitä vastustamattomasti puoleensa. Maken, paatuneen THC-addiktin, silmät kiiluivat jo odotuksesta. Hän saisi pian 'fiksinsä', sen ainoan täyttymyksen mitä hasanarkkari tuntee.
Make irroitti 'laatasta' kaksi 'murua' ja seivästi ne nuppineulan kärkiin. Hän ojensi minulle toisen neulan ja tupakansytyttimen. 'Lämmität vaan sitä palaa ja veät henkees', Make opasti. 'Älä päästä höyryjä hukkaan!' hän lisäsi sielunsa myyneen narkkarin ahnaalla äänensävyllä.
Käteni vapisivat niin, että pelkäsin 'murun' putoavan neulan pästä. En voinut ymmärtää, että minä, hyvämaineinen nuori, olin tässä rikkomassa Suomen lakia ja isäni opetuksia vastaan. 'Pilveen älä saatana ikinä koske, se on pahinta huumetta', oli isä usein örissyt kaljapöhnässä sohvalla ennen sammumistaan, Riitta Väisäsen jutellessa kotoisasti televisiossa. Hänen elämänviisautensa sai minut silloin hymyilemään luottamuksesta. Ja tässä sitä nyt oltiin, nuoruuden vimmalla rikkomassa näitä kullanarvoisia neuvoja vastaan.
Make kuljetti jo 'sytkärin' liekkiä lähelle omaa 'biittiään'. Katselin kauhulla, kun hän hengitti ahnaasti siitä nousevaa valkoista savua. Seurasin hänen esimerkkiään, pelkoni voittaen lämmitin omaa 'palaani', ja vedin varovasti huuruja sieraimiini.
Kun olin ensikertalainen, 'kama' jysähti välittömästi aivoihini kuin miljoona volttia. Vartaloni taipui kaareksi taaksepäin kipunoivan, euforisen ekstaasin täyttäessä jokaisen soluni. Rojahdin selälleni huoneen lattialle. Huone pyöri ympärilläni, seinät aaltoilivat ja täyttyivät uskomattomista kaleidoskooppisista kuvioista. Maken kasvot muuttuivat demonisiksi, huudahdin kauhusta nähdessäni hänet. Yritin liikkua, mutta 'hasa' oli täysin tuhonnut kaikki psykomotoriset toimintoni, enkä pystynyt kuin heikkoihin nykäyksiin. Melkein kuolin pelosta, kun hallusinaatioissani luulin pikajunan ajavan päälleni, mutten kyennyt edes kierähtämään syrjään. Seuraavaksi kuvittelin silmieni olevan lasia ja olisin varmasti repinyt ne irti, jos käteni olisivat toimineet. Sitten 'trippini' muuttui yhä hurjemmaksi, irtosin ruumiistani ja leijailin ympäri huonetta, katsellen peloissani kuinka 'Make-demoni' karjahteli ja nytkähteli lattialla kouristusten vallassa. Sitten tajuntani sumeni.
Heräsin viikkoja myöhemmin sairaalassa. Olin selvinnyt kokeilustani hengissä. Make oli lähtenyt joukostamme sinä iltana, hän oli vetänyt sellaiset 'hasaövärit' että oli hoitajien mukaan muuttunut kokonaan mustaksi, vaahtoavaksi massaksi. Normaalia elämää en minäkään enää koskaan pystyisi elämään 'dullan' kokonaan vietyä keskittymiskykyni ja muistini. Lisäksi jalkani ja vasen käteni täytyi amputoida THC:n aiheuttaman verisuonitukoksen ja kuolion vuoksi. Mutta Jumalalle kiitos, olin vielä hengissä. Ja myöhemmin sain kokea, että huumehelvetistä voi todella toipua - uskoni Jumalaan vahvistui, sain töitä Valittujen Palojen toimittajana ja kiertävänä huumeasiantuntijana. Kerron yläastelaisille järkyttävistä kokemuksistani ja toivon, ettei yhdenkään nuoren tarvitse käydä niin lähellä 'rajaa' kuin minun.
MUISTA - 'HASA' TAPPAA AINA!En suosittele kellekkään, että alottaisi huumeiden käytön, mutta jos tuo tarina on tosi niin minä olen Jeesus! Nuoruudessani polttivat lähes kaikki kaverini silloin tällöin, tai olivat ainakin maistaneet. Ensi kerralla hasis ei edes välttämättä "toimi". Aine tekee olon lähinnä rauhalliseksi ja hilpeäksi, eikä kukaan tutuistani ole nähnyt minkäänsortin hallusinaatioita. Haittavaikutukset(mm. tylsistyneisyys, passiivisuus) tulevat esiin, kun käytöstä tulee runsasta ja jatkuvaa ja sama pätee mihin tahansa, oli sitten kyse alkoholista tai herkkujen syömisestä. Kohtuu kaikessa! Kannabis on itseasiassa kohtuudella käytettynä lääkitsevä kasvi, niinkuin monet lailliset lääkkeetkin.
- werty1
Ex satunnaispössyttäjä kirjoitti:
En suosittele kellekkään, että alottaisi huumeiden käytön, mutta jos tuo tarina on tosi niin minä olen Jeesus! Nuoruudessani polttivat lähes kaikki kaverini silloin tällöin, tai olivat ainakin maistaneet. Ensi kerralla hasis ei edes välttämättä "toimi". Aine tekee olon lähinnä rauhalliseksi ja hilpeäksi, eikä kukaan tutuistani ole nähnyt minkäänsortin hallusinaatioita. Haittavaikutukset(mm. tylsistyneisyys, passiivisuus) tulevat esiin, kun käytöstä tulee runsasta ja jatkuvaa ja sama pätee mihin tahansa, oli sitten kyse alkoholista tai herkkujen syömisestä. Kohtuu kaikessa! Kannabis on itseasiassa kohtuudella käytettynä lääkitsevä kasvi, niinkuin monet lailliset lääkkeetkin.
Ainakin kanadassa tunnustetaan, että se on medicineä. Saan sitä complex- partial epilepsyyn reseptillä. Nyt studying in Finland, enkä saa luonnollisestikaan.
Kanadan suomalainen student. - kirjoittaa
Seppo H kirjoitti:
Kerron nyt järkyttävän tarinan, joka toivottavasti saa muutamankin 'liberaali-hipin' ajattelemaan asioita. Ensimmäinen kannabiskokeiluni tapahtui nimittäin kesällä 2000, kun olin 20-vuotias. Ystäväni Make, joka oli jo pitkään kehunut kokemuksillaan 'pilven' parissa, oli saanut minutkin kiinnostuneeksi aineesta, vaikka tunsinkin pelkoa kaikkia näitä myrkkyjä kohtaan. Olin kuitenkin utelias tutustumaan itse asiaan. Yläasteen terveystunnilla meille oli kerrottu, että jo 0.1 grammaa 'hasaa' aiheuttaa ankaran psykoosin, josta ei toivu ehkä koskaan. Suuremmat annokset veisivät todennäköisesti hengen niin nopeasti, että avun kutsumista ei kannattaisi edes yrittää. Tiesin, että 'ganja' on täysin arvaamaton käsikranaatti.
Olin silloin kuitenkin nuori, villi ja innostunut kaikesta uudesta. Kun Make oli useamman kuukauden 'rännityksen' jälkeen vielä elossa, päätin uskaltautua kokeilemaan ainetta. Olisinpa silloin tiennyt, että lapsellinen uteliaisuuteni tulisi kiskaisemaan minut suoraan helvettiin.
Oli leuto, viileähkö alkavan kesäkuun ilta Espoossa, kun Make soitti. 'Tuupa tänne, mulla on sulle jotain spesiaalia', hän ilmoitti äänellä, joka ei jättänyt mitään epäilyksiä. Hän aikoi tutustuttaa minut hashiksen maailmaan, jossa järjen ja hengen säilyttäminen oli kuin kapealla orrella tasapainoilua. Enkä voinut vastustaa houkutusta.
Pyöräilin hermostuneena vartin matkan Maken kämpälle. Hänen vanhempansa olivat juuri lähteneet Kreikkaan alkaneen kesäloman kunniaksi, joten pelkoa 'käryämisestä' ei ollut. Ruskeatiilinen espoolaiskerrostalo näytti leppeän rauhoittavalta, ilmapiirissä mikään ei ennustanut sitä, että talon sisällä leikittiin maailman ehkä vaarallisimman aineen kanssa. Kipusin kolmanteen kerrokseen ja soitin ovikelloa. Make tuli avaamaan ja menimme nopeasti sisälle, lukiten oven huolellisesti perässämme.
Menimme Maken huoneeseen, ja istuuduin lattialle seuraamaan hänen työskentelyään. 'Tänään vedetään kunnon tötsyt', hän sanoi ja veti yöpöydän ylälaatikosta esiin palan 'laattaa'. Vapisin pelosta ja odotuksesta. Tuo pienestä muovipussista tuijottava harmahtava kikkare näytti niin merkityksettömältä, mutta siitä uhoava pahuus ja houkuttelevuus täytti koko huoneen väreilyllään. Aloin tuntea paniikkia, mutta tiesin että tässä vaiheessa ei enää voinut perääntyä. 'Pilvi' veti meitä vastustamattomasti puoleensa. Maken, paatuneen THC-addiktin, silmät kiiluivat jo odotuksesta. Hän saisi pian 'fiksinsä', sen ainoan täyttymyksen mitä hasanarkkari tuntee.
Make irroitti 'laatasta' kaksi 'murua' ja seivästi ne nuppineulan kärkiin. Hän ojensi minulle toisen neulan ja tupakansytyttimen. 'Lämmität vaan sitä palaa ja veät henkees', Make opasti. 'Älä päästä höyryjä hukkaan!' hän lisäsi sielunsa myyneen narkkarin ahnaalla äänensävyllä.
Käteni vapisivat niin, että pelkäsin 'murun' putoavan neulan pästä. En voinut ymmärtää, että minä, hyvämaineinen nuori, olin tässä rikkomassa Suomen lakia ja isäni opetuksia vastaan. 'Pilveen älä saatana ikinä koske, se on pahinta huumetta', oli isä usein örissyt kaljapöhnässä sohvalla ennen sammumistaan, Riitta Väisäsen jutellessa kotoisasti televisiossa. Hänen elämänviisautensa sai minut silloin hymyilemään luottamuksesta. Ja tässä sitä nyt oltiin, nuoruuden vimmalla rikkomassa näitä kullanarvoisia neuvoja vastaan.
Make kuljetti jo 'sytkärin' liekkiä lähelle omaa 'biittiään'. Katselin kauhulla, kun hän hengitti ahnaasti siitä nousevaa valkoista savua. Seurasin hänen esimerkkiään, pelkoni voittaen lämmitin omaa 'palaani', ja vedin varovasti huuruja sieraimiini.
Kun olin ensikertalainen, 'kama' jysähti välittömästi aivoihini kuin miljoona volttia. Vartaloni taipui kaareksi taaksepäin kipunoivan, euforisen ekstaasin täyttäessä jokaisen soluni. Rojahdin selälleni huoneen lattialle. Huone pyöri ympärilläni, seinät aaltoilivat ja täyttyivät uskomattomista kaleidoskooppisista kuvioista. Maken kasvot muuttuivat demonisiksi, huudahdin kauhusta nähdessäni hänet. Yritin liikkua, mutta 'hasa' oli täysin tuhonnut kaikki psykomotoriset toimintoni, enkä pystynyt kuin heikkoihin nykäyksiin. Melkein kuolin pelosta, kun hallusinaatioissani luulin pikajunan ajavan päälleni, mutten kyennyt edes kierähtämään syrjään. Seuraavaksi kuvittelin silmieni olevan lasia ja olisin varmasti repinyt ne irti, jos käteni olisivat toimineet. Sitten 'trippini' muuttui yhä hurjemmaksi, irtosin ruumiistani ja leijailin ympäri huonetta, katsellen peloissani kuinka 'Make-demoni' karjahteli ja nytkähteli lattialla kouristusten vallassa. Sitten tajuntani sumeni.
Heräsin viikkoja myöhemmin sairaalassa. Olin selvinnyt kokeilustani hengissä. Make oli lähtenyt joukostamme sinä iltana, hän oli vetänyt sellaiset 'hasaövärit' että oli hoitajien mukaan muuttunut kokonaan mustaksi, vaahtoavaksi massaksi. Normaalia elämää en minäkään enää koskaan pystyisi elämään 'dullan' kokonaan vietyä keskittymiskykyni ja muistini. Lisäksi jalkani ja vasen käteni täytyi amputoida THC:n aiheuttaman verisuonitukoksen ja kuolion vuoksi. Mutta Jumalalle kiitos, olin vielä hengissä. Ja myöhemmin sain kokea, että huumehelvetistä voi todella toipua - uskoni Jumalaan vahvistui, sain töitä Valittujen Palojen toimittajana ja kiertävänä huumeasiantuntijana. Kerron yläastelaisille järkyttävistä kokemuksistani ja toivon, ettei yhdenkään nuoren tarvitse käydä niin lähellä 'rajaa' kuin minun.
MUISTA - 'HASA' TAPPAA AINA!Tää on paras juttu minkä oon täällä lukenut!
- kyllä aika
Seppo H kirjoitti:
Kerron nyt järkyttävän tarinan, joka toivottavasti saa muutamankin 'liberaali-hipin' ajattelemaan asioita. Ensimmäinen kannabiskokeiluni tapahtui nimittäin kesällä 2000, kun olin 20-vuotias. Ystäväni Make, joka oli jo pitkään kehunut kokemuksillaan 'pilven' parissa, oli saanut minutkin kiinnostuneeksi aineesta, vaikka tunsinkin pelkoa kaikkia näitä myrkkyjä kohtaan. Olin kuitenkin utelias tutustumaan itse asiaan. Yläasteen terveystunnilla meille oli kerrottu, että jo 0.1 grammaa 'hasaa' aiheuttaa ankaran psykoosin, josta ei toivu ehkä koskaan. Suuremmat annokset veisivät todennäköisesti hengen niin nopeasti, että avun kutsumista ei kannattaisi edes yrittää. Tiesin, että 'ganja' on täysin arvaamaton käsikranaatti.
Olin silloin kuitenkin nuori, villi ja innostunut kaikesta uudesta. Kun Make oli useamman kuukauden 'rännityksen' jälkeen vielä elossa, päätin uskaltautua kokeilemaan ainetta. Olisinpa silloin tiennyt, että lapsellinen uteliaisuuteni tulisi kiskaisemaan minut suoraan helvettiin.
Oli leuto, viileähkö alkavan kesäkuun ilta Espoossa, kun Make soitti. 'Tuupa tänne, mulla on sulle jotain spesiaalia', hän ilmoitti äänellä, joka ei jättänyt mitään epäilyksiä. Hän aikoi tutustuttaa minut hashiksen maailmaan, jossa järjen ja hengen säilyttäminen oli kuin kapealla orrella tasapainoilua. Enkä voinut vastustaa houkutusta.
Pyöräilin hermostuneena vartin matkan Maken kämpälle. Hänen vanhempansa olivat juuri lähteneet Kreikkaan alkaneen kesäloman kunniaksi, joten pelkoa 'käryämisestä' ei ollut. Ruskeatiilinen espoolaiskerrostalo näytti leppeän rauhoittavalta, ilmapiirissä mikään ei ennustanut sitä, että talon sisällä leikittiin maailman ehkä vaarallisimman aineen kanssa. Kipusin kolmanteen kerrokseen ja soitin ovikelloa. Make tuli avaamaan ja menimme nopeasti sisälle, lukiten oven huolellisesti perässämme.
Menimme Maken huoneeseen, ja istuuduin lattialle seuraamaan hänen työskentelyään. 'Tänään vedetään kunnon tötsyt', hän sanoi ja veti yöpöydän ylälaatikosta esiin palan 'laattaa'. Vapisin pelosta ja odotuksesta. Tuo pienestä muovipussista tuijottava harmahtava kikkare näytti niin merkityksettömältä, mutta siitä uhoava pahuus ja houkuttelevuus täytti koko huoneen väreilyllään. Aloin tuntea paniikkia, mutta tiesin että tässä vaiheessa ei enää voinut perääntyä. 'Pilvi' veti meitä vastustamattomasti puoleensa. Maken, paatuneen THC-addiktin, silmät kiiluivat jo odotuksesta. Hän saisi pian 'fiksinsä', sen ainoan täyttymyksen mitä hasanarkkari tuntee.
Make irroitti 'laatasta' kaksi 'murua' ja seivästi ne nuppineulan kärkiin. Hän ojensi minulle toisen neulan ja tupakansytyttimen. 'Lämmität vaan sitä palaa ja veät henkees', Make opasti. 'Älä päästä höyryjä hukkaan!' hän lisäsi sielunsa myyneen narkkarin ahnaalla äänensävyllä.
Käteni vapisivat niin, että pelkäsin 'murun' putoavan neulan pästä. En voinut ymmärtää, että minä, hyvämaineinen nuori, olin tässä rikkomassa Suomen lakia ja isäni opetuksia vastaan. 'Pilveen älä saatana ikinä koske, se on pahinta huumetta', oli isä usein örissyt kaljapöhnässä sohvalla ennen sammumistaan, Riitta Väisäsen jutellessa kotoisasti televisiossa. Hänen elämänviisautensa sai minut silloin hymyilemään luottamuksesta. Ja tässä sitä nyt oltiin, nuoruuden vimmalla rikkomassa näitä kullanarvoisia neuvoja vastaan.
Make kuljetti jo 'sytkärin' liekkiä lähelle omaa 'biittiään'. Katselin kauhulla, kun hän hengitti ahnaasti siitä nousevaa valkoista savua. Seurasin hänen esimerkkiään, pelkoni voittaen lämmitin omaa 'palaani', ja vedin varovasti huuruja sieraimiini.
Kun olin ensikertalainen, 'kama' jysähti välittömästi aivoihini kuin miljoona volttia. Vartaloni taipui kaareksi taaksepäin kipunoivan, euforisen ekstaasin täyttäessä jokaisen soluni. Rojahdin selälleni huoneen lattialle. Huone pyöri ympärilläni, seinät aaltoilivat ja täyttyivät uskomattomista kaleidoskooppisista kuvioista. Maken kasvot muuttuivat demonisiksi, huudahdin kauhusta nähdessäni hänet. Yritin liikkua, mutta 'hasa' oli täysin tuhonnut kaikki psykomotoriset toimintoni, enkä pystynyt kuin heikkoihin nykäyksiin. Melkein kuolin pelosta, kun hallusinaatioissani luulin pikajunan ajavan päälleni, mutten kyennyt edes kierähtämään syrjään. Seuraavaksi kuvittelin silmieni olevan lasia ja olisin varmasti repinyt ne irti, jos käteni olisivat toimineet. Sitten 'trippini' muuttui yhä hurjemmaksi, irtosin ruumiistani ja leijailin ympäri huonetta, katsellen peloissani kuinka 'Make-demoni' karjahteli ja nytkähteli lattialla kouristusten vallassa. Sitten tajuntani sumeni.
Heräsin viikkoja myöhemmin sairaalassa. Olin selvinnyt kokeilustani hengissä. Make oli lähtenyt joukostamme sinä iltana, hän oli vetänyt sellaiset 'hasaövärit' että oli hoitajien mukaan muuttunut kokonaan mustaksi, vaahtoavaksi massaksi. Normaalia elämää en minäkään enää koskaan pystyisi elämään 'dullan' kokonaan vietyä keskittymiskykyni ja muistini. Lisäksi jalkani ja vasen käteni täytyi amputoida THC:n aiheuttaman verisuonitukoksen ja kuolion vuoksi. Mutta Jumalalle kiitos, olin vielä hengissä. Ja myöhemmin sain kokea, että huumehelvetistä voi todella toipua - uskoni Jumalaan vahvistui, sain töitä Valittujen Palojen toimittajana ja kiertävänä huumeasiantuntijana. Kerron yläastelaisille järkyttävistä kokemuksistani ja toivon, ettei yhdenkään nuoren tarvitse käydä niin lähellä 'rajaa' kuin minun.
MUISTA - 'HASA' TAPPAA AINA!VITSIN! mitäköhän kökköö sä olet oikein imeny... et ainakaan pilvee. muuten kyllä hieno tarina mutta joku roti sentään pitää olla.
- ei näin.
Seppo H kirjoitti:
Kerron nyt järkyttävän tarinan, joka toivottavasti saa muutamankin 'liberaali-hipin' ajattelemaan asioita. Ensimmäinen kannabiskokeiluni tapahtui nimittäin kesällä 2000, kun olin 20-vuotias. Ystäväni Make, joka oli jo pitkään kehunut kokemuksillaan 'pilven' parissa, oli saanut minutkin kiinnostuneeksi aineesta, vaikka tunsinkin pelkoa kaikkia näitä myrkkyjä kohtaan. Olin kuitenkin utelias tutustumaan itse asiaan. Yläasteen terveystunnilla meille oli kerrottu, että jo 0.1 grammaa 'hasaa' aiheuttaa ankaran psykoosin, josta ei toivu ehkä koskaan. Suuremmat annokset veisivät todennäköisesti hengen niin nopeasti, että avun kutsumista ei kannattaisi edes yrittää. Tiesin, että 'ganja' on täysin arvaamaton käsikranaatti.
Olin silloin kuitenkin nuori, villi ja innostunut kaikesta uudesta. Kun Make oli useamman kuukauden 'rännityksen' jälkeen vielä elossa, päätin uskaltautua kokeilemaan ainetta. Olisinpa silloin tiennyt, että lapsellinen uteliaisuuteni tulisi kiskaisemaan minut suoraan helvettiin.
Oli leuto, viileähkö alkavan kesäkuun ilta Espoossa, kun Make soitti. 'Tuupa tänne, mulla on sulle jotain spesiaalia', hän ilmoitti äänellä, joka ei jättänyt mitään epäilyksiä. Hän aikoi tutustuttaa minut hashiksen maailmaan, jossa järjen ja hengen säilyttäminen oli kuin kapealla orrella tasapainoilua. Enkä voinut vastustaa houkutusta.
Pyöräilin hermostuneena vartin matkan Maken kämpälle. Hänen vanhempansa olivat juuri lähteneet Kreikkaan alkaneen kesäloman kunniaksi, joten pelkoa 'käryämisestä' ei ollut. Ruskeatiilinen espoolaiskerrostalo näytti leppeän rauhoittavalta, ilmapiirissä mikään ei ennustanut sitä, että talon sisällä leikittiin maailman ehkä vaarallisimman aineen kanssa. Kipusin kolmanteen kerrokseen ja soitin ovikelloa. Make tuli avaamaan ja menimme nopeasti sisälle, lukiten oven huolellisesti perässämme.
Menimme Maken huoneeseen, ja istuuduin lattialle seuraamaan hänen työskentelyään. 'Tänään vedetään kunnon tötsyt', hän sanoi ja veti yöpöydän ylälaatikosta esiin palan 'laattaa'. Vapisin pelosta ja odotuksesta. Tuo pienestä muovipussista tuijottava harmahtava kikkare näytti niin merkityksettömältä, mutta siitä uhoava pahuus ja houkuttelevuus täytti koko huoneen väreilyllään. Aloin tuntea paniikkia, mutta tiesin että tässä vaiheessa ei enää voinut perääntyä. 'Pilvi' veti meitä vastustamattomasti puoleensa. Maken, paatuneen THC-addiktin, silmät kiiluivat jo odotuksesta. Hän saisi pian 'fiksinsä', sen ainoan täyttymyksen mitä hasanarkkari tuntee.
Make irroitti 'laatasta' kaksi 'murua' ja seivästi ne nuppineulan kärkiin. Hän ojensi minulle toisen neulan ja tupakansytyttimen. 'Lämmität vaan sitä palaa ja veät henkees', Make opasti. 'Älä päästä höyryjä hukkaan!' hän lisäsi sielunsa myyneen narkkarin ahnaalla äänensävyllä.
Käteni vapisivat niin, että pelkäsin 'murun' putoavan neulan pästä. En voinut ymmärtää, että minä, hyvämaineinen nuori, olin tässä rikkomassa Suomen lakia ja isäni opetuksia vastaan. 'Pilveen älä saatana ikinä koske, se on pahinta huumetta', oli isä usein örissyt kaljapöhnässä sohvalla ennen sammumistaan, Riitta Väisäsen jutellessa kotoisasti televisiossa. Hänen elämänviisautensa sai minut silloin hymyilemään luottamuksesta. Ja tässä sitä nyt oltiin, nuoruuden vimmalla rikkomassa näitä kullanarvoisia neuvoja vastaan.
Make kuljetti jo 'sytkärin' liekkiä lähelle omaa 'biittiään'. Katselin kauhulla, kun hän hengitti ahnaasti siitä nousevaa valkoista savua. Seurasin hänen esimerkkiään, pelkoni voittaen lämmitin omaa 'palaani', ja vedin varovasti huuruja sieraimiini.
Kun olin ensikertalainen, 'kama' jysähti välittömästi aivoihini kuin miljoona volttia. Vartaloni taipui kaareksi taaksepäin kipunoivan, euforisen ekstaasin täyttäessä jokaisen soluni. Rojahdin selälleni huoneen lattialle. Huone pyöri ympärilläni, seinät aaltoilivat ja täyttyivät uskomattomista kaleidoskooppisista kuvioista. Maken kasvot muuttuivat demonisiksi, huudahdin kauhusta nähdessäni hänet. Yritin liikkua, mutta 'hasa' oli täysin tuhonnut kaikki psykomotoriset toimintoni, enkä pystynyt kuin heikkoihin nykäyksiin. Melkein kuolin pelosta, kun hallusinaatioissani luulin pikajunan ajavan päälleni, mutten kyennyt edes kierähtämään syrjään. Seuraavaksi kuvittelin silmieni olevan lasia ja olisin varmasti repinyt ne irti, jos käteni olisivat toimineet. Sitten 'trippini' muuttui yhä hurjemmaksi, irtosin ruumiistani ja leijailin ympäri huonetta, katsellen peloissani kuinka 'Make-demoni' karjahteli ja nytkähteli lattialla kouristusten vallassa. Sitten tajuntani sumeni.
Heräsin viikkoja myöhemmin sairaalassa. Olin selvinnyt kokeilustani hengissä. Make oli lähtenyt joukostamme sinä iltana, hän oli vetänyt sellaiset 'hasaövärit' että oli hoitajien mukaan muuttunut kokonaan mustaksi, vaahtoavaksi massaksi. Normaalia elämää en minäkään enää koskaan pystyisi elämään 'dullan' kokonaan vietyä keskittymiskykyni ja muistini. Lisäksi jalkani ja vasen käteni täytyi amputoida THC:n aiheuttaman verisuonitukoksen ja kuolion vuoksi. Mutta Jumalalle kiitos, olin vielä hengissä. Ja myöhemmin sain kokea, että huumehelvetistä voi todella toipua - uskoni Jumalaan vahvistui, sain töitä Valittujen Palojen toimittajana ja kiertävänä huumeasiantuntijana. Kerron yläastelaisille järkyttävistä kokemuksistani ja toivon, ettei yhdenkään nuoren tarvitse käydä niin lähellä 'rajaa' kuin minun.
MUISTA - 'HASA' TAPPAA AINA!"Kerrotte yhen nistin tarinan, niin kerrotte kaikki".
Paskastikin voi toki käydä, mutta tarinasi oli maireaa, siirappistä lässytystä, joka muistutti jotain 13-vuotiaan angstin äidinkielen novellia. Kurjaa, jos tuo kaikki on totta, mutta turha yleistää oman överin kokemuksen takia. - lisää
Seppo H kirjoitti:
Kerron nyt järkyttävän tarinan, joka toivottavasti saa muutamankin 'liberaali-hipin' ajattelemaan asioita. Ensimmäinen kannabiskokeiluni tapahtui nimittäin kesällä 2000, kun olin 20-vuotias. Ystäväni Make, joka oli jo pitkään kehunut kokemuksillaan 'pilven' parissa, oli saanut minutkin kiinnostuneeksi aineesta, vaikka tunsinkin pelkoa kaikkia näitä myrkkyjä kohtaan. Olin kuitenkin utelias tutustumaan itse asiaan. Yläasteen terveystunnilla meille oli kerrottu, että jo 0.1 grammaa 'hasaa' aiheuttaa ankaran psykoosin, josta ei toivu ehkä koskaan. Suuremmat annokset veisivät todennäköisesti hengen niin nopeasti, että avun kutsumista ei kannattaisi edes yrittää. Tiesin, että 'ganja' on täysin arvaamaton käsikranaatti.
Olin silloin kuitenkin nuori, villi ja innostunut kaikesta uudesta. Kun Make oli useamman kuukauden 'rännityksen' jälkeen vielä elossa, päätin uskaltautua kokeilemaan ainetta. Olisinpa silloin tiennyt, että lapsellinen uteliaisuuteni tulisi kiskaisemaan minut suoraan helvettiin.
Oli leuto, viileähkö alkavan kesäkuun ilta Espoossa, kun Make soitti. 'Tuupa tänne, mulla on sulle jotain spesiaalia', hän ilmoitti äänellä, joka ei jättänyt mitään epäilyksiä. Hän aikoi tutustuttaa minut hashiksen maailmaan, jossa järjen ja hengen säilyttäminen oli kuin kapealla orrella tasapainoilua. Enkä voinut vastustaa houkutusta.
Pyöräilin hermostuneena vartin matkan Maken kämpälle. Hänen vanhempansa olivat juuri lähteneet Kreikkaan alkaneen kesäloman kunniaksi, joten pelkoa 'käryämisestä' ei ollut. Ruskeatiilinen espoolaiskerrostalo näytti leppeän rauhoittavalta, ilmapiirissä mikään ei ennustanut sitä, että talon sisällä leikittiin maailman ehkä vaarallisimman aineen kanssa. Kipusin kolmanteen kerrokseen ja soitin ovikelloa. Make tuli avaamaan ja menimme nopeasti sisälle, lukiten oven huolellisesti perässämme.
Menimme Maken huoneeseen, ja istuuduin lattialle seuraamaan hänen työskentelyään. 'Tänään vedetään kunnon tötsyt', hän sanoi ja veti yöpöydän ylälaatikosta esiin palan 'laattaa'. Vapisin pelosta ja odotuksesta. Tuo pienestä muovipussista tuijottava harmahtava kikkare näytti niin merkityksettömältä, mutta siitä uhoava pahuus ja houkuttelevuus täytti koko huoneen väreilyllään. Aloin tuntea paniikkia, mutta tiesin että tässä vaiheessa ei enää voinut perääntyä. 'Pilvi' veti meitä vastustamattomasti puoleensa. Maken, paatuneen THC-addiktin, silmät kiiluivat jo odotuksesta. Hän saisi pian 'fiksinsä', sen ainoan täyttymyksen mitä hasanarkkari tuntee.
Make irroitti 'laatasta' kaksi 'murua' ja seivästi ne nuppineulan kärkiin. Hän ojensi minulle toisen neulan ja tupakansytyttimen. 'Lämmität vaan sitä palaa ja veät henkees', Make opasti. 'Älä päästä höyryjä hukkaan!' hän lisäsi sielunsa myyneen narkkarin ahnaalla äänensävyllä.
Käteni vapisivat niin, että pelkäsin 'murun' putoavan neulan pästä. En voinut ymmärtää, että minä, hyvämaineinen nuori, olin tässä rikkomassa Suomen lakia ja isäni opetuksia vastaan. 'Pilveen älä saatana ikinä koske, se on pahinta huumetta', oli isä usein örissyt kaljapöhnässä sohvalla ennen sammumistaan, Riitta Väisäsen jutellessa kotoisasti televisiossa. Hänen elämänviisautensa sai minut silloin hymyilemään luottamuksesta. Ja tässä sitä nyt oltiin, nuoruuden vimmalla rikkomassa näitä kullanarvoisia neuvoja vastaan.
Make kuljetti jo 'sytkärin' liekkiä lähelle omaa 'biittiään'. Katselin kauhulla, kun hän hengitti ahnaasti siitä nousevaa valkoista savua. Seurasin hänen esimerkkiään, pelkoni voittaen lämmitin omaa 'palaani', ja vedin varovasti huuruja sieraimiini.
Kun olin ensikertalainen, 'kama' jysähti välittömästi aivoihini kuin miljoona volttia. Vartaloni taipui kaareksi taaksepäin kipunoivan, euforisen ekstaasin täyttäessä jokaisen soluni. Rojahdin selälleni huoneen lattialle. Huone pyöri ympärilläni, seinät aaltoilivat ja täyttyivät uskomattomista kaleidoskooppisista kuvioista. Maken kasvot muuttuivat demonisiksi, huudahdin kauhusta nähdessäni hänet. Yritin liikkua, mutta 'hasa' oli täysin tuhonnut kaikki psykomotoriset toimintoni, enkä pystynyt kuin heikkoihin nykäyksiin. Melkein kuolin pelosta, kun hallusinaatioissani luulin pikajunan ajavan päälleni, mutten kyennyt edes kierähtämään syrjään. Seuraavaksi kuvittelin silmieni olevan lasia ja olisin varmasti repinyt ne irti, jos käteni olisivat toimineet. Sitten 'trippini' muuttui yhä hurjemmaksi, irtosin ruumiistani ja leijailin ympäri huonetta, katsellen peloissani kuinka 'Make-demoni' karjahteli ja nytkähteli lattialla kouristusten vallassa. Sitten tajuntani sumeni.
Heräsin viikkoja myöhemmin sairaalassa. Olin selvinnyt kokeilustani hengissä. Make oli lähtenyt joukostamme sinä iltana, hän oli vetänyt sellaiset 'hasaövärit' että oli hoitajien mukaan muuttunut kokonaan mustaksi, vaahtoavaksi massaksi. Normaalia elämää en minäkään enää koskaan pystyisi elämään 'dullan' kokonaan vietyä keskittymiskykyni ja muistini. Lisäksi jalkani ja vasen käteni täytyi amputoida THC:n aiheuttaman verisuonitukoksen ja kuolion vuoksi. Mutta Jumalalle kiitos, olin vielä hengissä. Ja myöhemmin sain kokea, että huumehelvetistä voi todella toipua - uskoni Jumalaan vahvistui, sain töitä Valittujen Palojen toimittajana ja kiertävänä huumeasiantuntijana. Kerron yläastelaisille järkyttävistä kokemuksistani ja toivon, ettei yhdenkään nuoren tarvitse käydä niin lähellä 'rajaa' kuin minun.
MUISTA - 'HASA' TAPPAA AINA!Oon muuten lukenu ton jutun jostain aiemminki...
Täs tulee muutama avautuminen:
Harmittaa ku ei oo suhteita. Täytyy muistaa nurtsin olemassaolo knasterin avulla. Aika surkeeta.
Joka ikinen kerta ku sitä nurtsii vetää, tulee ekaks mieleen kysymys, "Miksi ihmeessä tämän pitää olla laitonta". Ja JOKAINEN jonka oon "myrkyttäny", on myös ihmetelly samaa. Mielipide muuttuu varmasti melkein kaikilla heti vaan ku sitä keuhkoonsa päästää.
En tajuu miks mää en saa rauhassa vedellä mun bongista. Minkä takia joku junttipaskamaan laki estää mun polttamasta mun ikiomaa pilvee mun ikiomasta bongista.
Ja jos joku fucking ääliö siirtyy kannabiksesta muihin aineisiin, se ei oo poltellu pilvee pilven takia.
Mikähän mahtaa olla se ihan lopullinen syy siihen, että se on laitonta? Ettei vaan olis se, että siit tulee niin rauhaarakastava luonne, ettei valtio voi enää käyttää ihmistä sotarobottina?
Jotkut typerät ihmiset sanoo, että on huonoja kokemuksia kannabiskokeilusta, eikä ikinä olisi selvinpäin mennyt kokeilemaan. Älkäähän ny perkule menkö sitä kännissä vetämään. Siit lähtee jalat alta.
Minäkin olin kannabista vastaan kunnes kaveri opetti hyville tavoille. Yhteiskunta kusettaa. Mä en halua ainakaa olla mikää fucking maalitaulu. - Anonyymi
Kyllä pystyy. Hyvässä seurassa kotona toimii, mutta jatkuva kysely, onks mitään, kertoo varmaan kaiken
- Kapteeni Komeetta
Ihan vaan kysyn... oon tällänen 32v kahden lapsen isä. Käyn duunissa jossa pärjään oikein hyvin, makselen asuntolainaa ja autoa en omista koska bussit kulkee ja auto on lähinnä rasite...
No, enivei - luuletko että pystyisin tähän jos olisin vammauttanut itseäni?
25-29 ikävuosinani käytin reippaasti hamppukasvia jota kasvattelin ihan itse. Käyttöni oli lähes päivittäistä (joskus muutaman viikon taukoja mutta useimmiten jatkuvasti) ja keskimääräinen päivannos lienee ollut noin 2-3 grammaa erittäin vahvaa marihuana-kukintoa (sitä parasta). Rankoimpina kokeiluaikoinani pössyttelin/söin jopa 20-30 kertaisia annoksia (siis 60 grammaa yhden illan aikana. Ensikertalainen saa olot jo puolesta geestä).
Kuitenkin pystyn elämään ihan tavallista elämää, en koe menettäneeni mitään... lopetin käytön kun tapasin vaimoni. Ja ei se pilvi heppiäni mihinkään ole kadottanut, eikä edes käyttötaitoa kun tuossa jaloissa nytkin vilistää pellavapäätä pikkumuksua.
Noh. Maija, mietippä uudestaan ja jos oikeasti aiot olla jotain mieltä niin ota selvää sellaiselta taholta joka osaa kertoa totuuden. Itse arvaamalla et voi tietoa kehittää tyhjästä. Eikös vaan?
Kannabis ei tuhoa aivoja, se ei riko yhtäkään hermokytköstä, ei tapa yhtäkään aivosolua. Tämän mahdollistaa se että kannabis vaikuttaa vain signaaliliikenteeseen muttei puutu fyysiseen aivorakenteeseen lainkaan. Toisin sanoen, pilvi menee ohi jättämättä jälkiä.
Tyhmyyttä on se ettei suostu esim. ideologisista syistä kohtaamaan totuutta tai antamaan totuudelle tilaa. Kuinkas on Maija, vieläkö suostut istumaan koulun penkillä vai ajatteletko että nyt tiedät jo kaikki asiat ja mikään ei voi sinua enää enempää opettaa? :)- heppi kyssäri
"Ja ei se pilvi heppiäni mihinkään ole kadottanut, eikä edes käyttötaitoa kun tuossa jaloissa nytkin vilistää pellavapäätä pikkumuksua"
Jospa se maija haluaa heppiä muutenkin kun lisääntymismielessä. Onko käyny mielessä? - werty1
heppi kyssäri kirjoitti:
"Ja ei se pilvi heppiäni mihinkään ole kadottanut, eikä edes käyttötaitoa kun tuossa jaloissa nytkin vilistää pellavapäätä pikkumuksua"
Jospa se maija haluaa heppiä muutenkin kun lisääntymismielessä. Onko käyny mielessä?Puhui äijistä. So if it`s her hobby niin on tilastollisesti mahdollista, että joillain might be potenssiongelmia. Kuinkahan suuri otos kyseessä?
Raju drunkness kylläkin tunnetusti gives you a real hard onn. I wonder why Dead Kennebys made a song called too drunk to fuck.
No, olen siittänyt daughter for myself and for my wife, joten aika kummalliselta väiteeltä tuntuu. - Kapteeni Komeetta
heppi kyssäri kirjoitti:
"Ja ei se pilvi heppiäni mihinkään ole kadottanut, eikä edes käyttötaitoa kun tuossa jaloissa nytkin vilistää pellavapäätä pikkumuksua"
Jospa se maija haluaa heppiä muutenkin kun lisääntymismielessä. Onko käyny mielessä?Kyllä kuule sitä avio-iloa on harrastettu yllin kyllin jopa ennen aviotakin.
Tosin, on asiassa sikäli perää että ei se heppi yhtä aktiivinen ollut kun käyttelin vuosikaudet päivittäin, päihteily nyt yleensäkin vaikuttaa potenssiin. Mitenkään pysyväksi ei tila tietenkään ainakaan kannabiksen kanssa jää vaan etuveitikka heräsi jo kuukaudessa pössyttelyn lopettamisen jälkeen ja yhtä kivaa se seksi on edelleen kuin jälkeenkin :)
Kohtuukäyttöaikana (satunnaisesti/viikonloppuisin) ei ollut mitään eroa seksipuolella siihen kun en käyttänyt mitään/käytin alkoholia. Kohtuukäytöstä siis munat nyt ei taatusti surkastu ja tipu pois, eihän se tapahdu suurkäyttäjälläkään.
Kun katsoo sitä tosiasiaa että mä olen (ollut) kannabiksen totaalinen väärinkäyttäjä ja rajuilla annoksilla niin ovat kyllä jälkiseuraukset jopa minun kaltaisellani käyttäjällä ovat olleet varsin pienet. Kaikki oireet ja jälkiseuraukset 4 vuoden päivittäiskäytöstä katosivat noin vuodessa ja tähän päivään mennessä ei minua erota tavistallaajasta millään tavalla... noh. paitsi ehkä hiukan avarakatseisemman mielen perusteella.
Tässä on aihepiiri jossa on ollut aikaa myöten väärinymmärryksiä todella paljon. Jotkut älykääpiöt ovat repineet päihtymisenaikaisten akuutit ilmiöt pysyviksi asioiksi ja sitten julistavat tätä uskontonaan.... Älyn vähyyttä; tiedon puutetta, tunteella ratsastamista välittämättä seurauksista. Hävetä heidän pitäisi. - werty1
Kapteeni Komeetta kirjoitti:
Kyllä kuule sitä avio-iloa on harrastettu yllin kyllin jopa ennen aviotakin.
Tosin, on asiassa sikäli perää että ei se heppi yhtä aktiivinen ollut kun käyttelin vuosikaudet päivittäin, päihteily nyt yleensäkin vaikuttaa potenssiin. Mitenkään pysyväksi ei tila tietenkään ainakaan kannabiksen kanssa jää vaan etuveitikka heräsi jo kuukaudessa pössyttelyn lopettamisen jälkeen ja yhtä kivaa se seksi on edelleen kuin jälkeenkin :)
Kohtuukäyttöaikana (satunnaisesti/viikonloppuisin) ei ollut mitään eroa seksipuolella siihen kun en käyttänyt mitään/käytin alkoholia. Kohtuukäytöstä siis munat nyt ei taatusti surkastu ja tipu pois, eihän se tapahdu suurkäyttäjälläkään.
Kun katsoo sitä tosiasiaa että mä olen (ollut) kannabiksen totaalinen väärinkäyttäjä ja rajuilla annoksilla niin ovat kyllä jälkiseuraukset jopa minun kaltaisellani käyttäjällä ovat olleet varsin pienet. Kaikki oireet ja jälkiseuraukset 4 vuoden päivittäiskäytöstä katosivat noin vuodessa ja tähän päivään mennessä ei minua erota tavistallaajasta millään tavalla... noh. paitsi ehkä hiukan avarakatseisemman mielen perusteella.
Tässä on aihepiiri jossa on ollut aikaa myöten väärinymmärryksiä todella paljon. Jotkut älykääpiöt ovat repineet päihtymisenaikaisten akuutit ilmiöt pysyviksi asioiksi ja sitten julistavat tätä uskontonaan.... Älyn vähyyttä; tiedon puutetta, tunteella ratsastamista välittämättä seurauksista. Hävetä heidän pitäisi.Tottakai ylenmääräisellä polttamisella myös haittavaikutuksia. Lähimuisti get`s worse (temporarily) and it makes you passive if you smoke too much.
Mutta mitähän happens jos juo viinaa päivittäin 4- vuoden ajan? - just nothing
werty1 kirjoitti:
Tottakai ylenmääräisellä polttamisella myös haittavaikutuksia. Lähimuisti get`s worse (temporarily) and it makes you passive if you smoke too much.
Mutta mitähän happens jos juo viinaa päivittäin 4- vuoden ajan?"Mutta mitähän happens jos juo viinaa päivittäin 4- vuoden ajan"
Happens nothing epänormaali. Take few hangover pilleriä and no headache, nausea, lethargy etc.
- .......
Tai no, kyllähän passivoituminenkin voidaan vaaraksi laskea...
- Etuviisto
Tärkein suurkäytön haitta on melko yleinen passivoituminen. Toinen on mielenterveyden mahdollinen järkkyminen siihen taipuvaisilla. Kolmas ylettömän savuttelun vaikutukset keuhkoihin ja muualle. Ei tosin lähelläkään tupakan vaarallisuutta keuhkoille ja hengitysteille. Lisäksi vaporisointi ja yrtin nauttiminen syömällä on keksitty.
Siinäpä ne haitat megakäytöllä.
Alkon suurkäyttäjät tyhmentyvät ja mahdollisesti kuolevat aineeseen/tuhoavat aivonsa lopullisesti. Keholliset haitat ovatkin sitten ihan omaa luokkaansa, tunnetuimpana maksan paukkuminen. Mielenterveyden ongelmia alko aiheuttaa vähintään pilven veroisesti. Lisäksi on painotettava alkoholin väkivaltaa ja aggressiivista käytöstä aiheuttavaa vaikutusta.
Niin kumpikos näistä olikaan laillista ja koko kansan edullista ilolientä johon suhtaudutaan lähinnä leikkimielisesti vauvasta vaariin ja kumpi pelätty, kauhisteltu, vihattu ja rangaistava hirmuinen HUUMEaine...? JEAH!! - ja luonnollinen asia monille
Etuviisto kirjoitti:
Tärkein suurkäytön haitta on melko yleinen passivoituminen. Toinen on mielenterveyden mahdollinen järkkyminen siihen taipuvaisilla. Kolmas ylettömän savuttelun vaikutukset keuhkoihin ja muualle. Ei tosin lähelläkään tupakan vaarallisuutta keuhkoille ja hengitysteille. Lisäksi vaporisointi ja yrtin nauttiminen syömällä on keksitty.
Siinäpä ne haitat megakäytöllä.
Alkon suurkäyttäjät tyhmentyvät ja mahdollisesti kuolevat aineeseen/tuhoavat aivonsa lopullisesti. Keholliset haitat ovatkin sitten ihan omaa luokkaansa, tunnetuimpana maksan paukkuminen. Mielenterveyden ongelmia alko aiheuttaa vähintään pilven veroisesti. Lisäksi on painotettava alkoholin väkivaltaa ja aggressiivista käytöstä aiheuttavaa vaikutusta.
Niin kumpikos näistä olikaan laillista ja koko kansan edullista ilolientä johon suhtaudutaan lähinnä leikkimielisesti vauvasta vaariin ja kumpi pelätty, kauhisteltu, vihattu ja rangaistava hirmuinen HUUMEaine...? JEAH!!Mua häiritsee se miten kaikista vakavista yhteiskunnallisista ongelmista huolimatta monet suhtautuvat just silleen kevyen humoristisesti kun näkevät ihmisen ympäripäissään. Se on jotenkin sairasta se suhtautuminen.
Tottakai suurinosa känniääliöistä on ihan ok tyyppejä, eivätkä sinänsä haittaa yhteiskuntarauhaa, mut tää yleinen ihannoiva suhtautuminen alkoholihuumeeseen ei kyllä mitenkään edesauta alkoholiongelmien vähentämisessä. - ..............................
ja luonnollinen asia monille kirjoitti:
Mua häiritsee se miten kaikista vakavista yhteiskunnallisista ongelmista huolimatta monet suhtautuvat just silleen kevyen humoristisesti kun näkevät ihmisen ympäripäissään. Se on jotenkin sairasta se suhtautuminen.
Tottakai suurinosa känniääliöistä on ihan ok tyyppejä, eivätkä sinänsä haittaa yhteiskuntarauhaa, mut tää yleinen ihannoiva suhtautuminen alkoholihuumeeseen ei kyllä mitenkään edesauta alkoholiongelmien vähentämisessä.tää kannabistien yleinen ihannoiva suhtautuminen kannabishuumeeseen ei kyllä mitenkään edesauta tulevien kannabisongelmien vähentämisessä.
- ..............................
.............................. kirjoitti:
tää kannabistien yleinen ihannoiva suhtautuminen kannabishuumeeseen ei kyllä mitenkään edesauta tulevien kannabisongelmien vähentämisessä.
Enemmän se taitaa auttaa kuin paniikkihysteerinen matonallelakaisemis-suhtautuminen joka pitää huumediilerien katteista huolen.
- Vitun provo
Siis jos Susta yhtään aistillisuutta löytyy...
Niin tulisitko hivelemään lemmensauvaani ja vähän liennyttämään ennakkoluulojasi...samalla kun minä poltan jointin...? Takaan, että on kuin samurai -miekka.- werty1
Oh fuck! Wife ja daughter kans Suomessa. She still could ask from my wife, does it work.
- mainitsemaasi vaikutusta,
koko 70-luvun polttelin aamusta iltaan, päivästä päivään. Pisimmät putket olivat reilusti yli vuoden ja tauot korkeintaan kuukauden tasoa.
Lapsia on siunaantunut noilta ajoilta puolisen tusinaa ja koskaan ei ole peli lerpannut kun on tarvittu.
Tänäkin päivänä kun ikää on yli 50, jöpöttää valon sauva varsin kiitettävästi, jopa paremmin kuin nuorna miesnä jolloin vielä tarvitsin 5-15 minuutin "välilaskun" ennenkuin pystyin jatkamaan aktiviteetteja. Nykyään oksani on yhtä kova kuin parikymppisenä mutta en tarvitse noita taukoja, vaan pystyn toimimaan tauotta niin kauan kuin itse haluan tai nainen kestää.
Kannabishan on itseasiassa yksi tunnetuimmista lemmenhalun nostattajista ja sen vaikutuksen alaisena puuha saa aivan uusia ulottuvuuksia... tosin LSD vie tuossa mielessä vieläkin pidemmälle, sanoo nimim. "kokemusta on."- vääriä miehiä
En voi muuta kuin allekirjoittaa tekstiäsi.
Taitanut rouva vaan valita semi-impotentteja miehiä, joilla ei ole seisonut jos ei ole ollut riittävän "high".
- Anonyymi
No aivoistaan näse seksi halusin lähetetään signaalilla ihmisen kehoon, mutta jos on sen osan aivoista jo narkanmut pilalle niin signaalit ei toimi vaan pysähtyy kun seinään
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)1158992- 392653
- 1292400
- 222009
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais141756- 111550
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa151517"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla101438- 141306
- 51267