Eli kerronpa nyt ihan huvikseni oman tarinani. Olen siis nainen. Viattomia ihastuksia on ollut 13-vuotiaasta asti, mutta ensimmäisillä treffeillä kävin 16-vuotiaana. Kundi oli ihan mukava, mutten ollut siinä iässä vielä valmis mihinkään sen vakavampaan. 17-vuotiaana tuli sellainen olo, että olisi jo kiva löytää poikaystävä. Nätti tyttö kun olen niin pyrin silloin viettämään etenkin kesällä mahdollisimman paljon aikaa yleisillä paikoilla puistoissa tms, ja toivoin että miehet lähestyisi. Tämä toimikin ja muutamat treffit järjestyi. Mutta nämä miehet eivät kuitenkaan olleet tyyppiäni joten yhteen tapaamiseen se jäikin.
18-vuotiaana oma kokemattomuuteni miesten suhteen alkoi häiritä. Halusin jo saada ihan fyysisiäkin kokemuksia eli menettää neitsyyden tms. En vaan oikein tiennyt miten löytäisin miehen, joten kävin paljon kahviloissa ja jonkin verran baarissa. Muutamaa miestä tapailinkin pari kertaa mutta homma jäi jälleen siihen, koska kiinnostusta ei ollut tarpeeksi.
19-vuotiaana ahdistuin toden teolla kokemattomuudestani ja päätin ainakin menettää neitsyyteni ennekuin täytän 20v. Olen suht kaunis joten en usko ihmisten ajatelleen mun olevan neitsyt enää tuossa iässä. Aloin käymään nettitreffeillä. Tapasin myös pari miestä ihan live-elämässä. Puolen vuoden aikana tapahtuikin paljon. Seurustelin yhden miehen kanssa 2kk, kävin treffeillä paljon, tapailin muutamaa miestä ja olin sängyssä kolmen kanssa. Viimeisin tapailujuttu päättyi juuri. Kun sain miehistä kokemusta niin ahdistus väheni huomattavasti.
Eli tässä sitä nyt ollaan. 20v. synttäreihin on aikaa kolmisen viikkoa. Ja voin sanoa, että jos olisin vieläkin täysin kokematon miesten suhteen niin olisin asiasta todella ahdistunut. Eli sen suhteen olen tyytyväinen. Mä kuitenkin ajattelen asian niin, että haluan nuorena kokea paljon. Mutta pitkäaikaista poikaystävää en ole vieläkään löytänyt. En tiedä, että pitäisikö asiasta tässä iässä vielä ahdistua.
18-vuotiaana oma kokemattomuuteni miesten suhteen alkoi häiritä. Halusin jo saada ihan fyysisiäkin kokemuksia eli menettää neitsyyden tms. En vaan oikein tiennyt miten löytäisin miehen, joten kävin paljon kahviloissa ja jonkin verran baarissa. Muutamaa miestä tapailinkin pari kertaa mutta homma jäi jälleen siihen, koska kiinnostusta ei ollut tarpeeksi.
19-vuotiaana ahdistuin toden teolla kokemattomuudestani ja päätin ainakin menettää neitsyyteni ennekuin täytän 20v. Olen suht kaunis joten en usko ihmisten ajatelleen mun olevan neitsyt enää tuossa iässä. Aloin käymään nettitreffeillä. Tapasin myös pari miestä ihan live-elämässä. Puolen vuoden aikana tapahtuikin paljon. Seurustelin yhden miehen kanssa 2kk, kävin treffeillä paljon, tapailin muutamaa miestä ja olin sängyssä kolmen kanssa. Viimeisin tapailujuttu päättyi juuri. Kun sain miehistä kokemusta niin ahdistus väheni huomattavasti.
Eli tässä sitä nyt ollaan. 20v. synttäreihin on aikaa kolmisen viikkoa. Ja voin sanoa, että jos olisin vieläkin täysin kokematon miesten suhteen niin olisin asiasta todella ahdistunut. Eli sen suhteen olen tyytyväinen. Mä kuitenkin ajattelen asian niin, että haluan nuorena kokea paljon. Mutta pitkäaikaista poikaystävää en ole vieläkään löytänyt. En tiedä, että pitäisikö asiasta tässä iässä vielä ahdistua.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!
Söpö tarina. Älä turhia ahdistu, onhan sulla vielä koko elämä aikaa seurustella. Muistan kyllä tuon ahdistavan ajan (mulla kesti koko lukioiän), kun ei vaan tapahtunut mitään kunnollista, vaikka kaunis, kiltti ja menestynyt olin. Vain ihastumisia ja olemattomia tapailuja, suuri ihastus ei lämmennyt ja baareissa jne. lähestyjät eivät sytyttäneet. MUTTA KYLLÄ SE SIITÄ!
Mua harmitti muinoin, että nuoruus jää jotenkin elämättä, kun ei ole mitään kunnon kokemuksia. Mutta ei se tosiaan enää myöhemmin mitenkään haittaa, koska tapahtua ehtii myöhemminkin. Tapasin itse "vihdoin" ihanan miehen melkein kaksikymmentävuotiaana, koin lyhyen mutta onnellisen avoliiton ja nyt oon seurustellut toisen kanssa yli kaksi vuotta. Eikä enää haittaa, ettei vakaata suhdetta silloin ollut.
Älä sure, ettei pitkäaikaista poikaystävää vielä ole. Ei oo välttämättä muillakaan, vaikka siltä vaikuttaisi. Toki monella onkin, mutta mulle on sittemmin valjennut, ettei kaikilla muillakaan nyt niin kauhean vakaata nuoruudenromansseissaan ollut. Havainnollistusta:
- Kyllä meillä ihan jeessisti menee (tarkoitti, että "poikaystävästä" ylipäätään oli kuulunut jotain)
- Meillä on nyt vähän vaikeaa (tarkoitti, että toiselle osapuolelle oli ilm. selvinnyt, että toinen on kuvitellut seurustelevansa)
Hienoa, että sait paremman mielen, kun edistit asiaasi. Se, että on sinut itsensä kanssa ja saa rauhan faktasta, että nyt sitten on jotain tapahtunut, on tärkeää. Kaikkea hyvää sulle ja toivottavasti ne kurjat päivät on muutaman vuoden päästä kuin kaukaista unta. Etköhän sä pian unelmaprinssin löydä :)
Taidan itse vielä olla tuossa ahdistavassa iässä. Ennen kahtakymmentä moni on tosiaan jo vakituisemmassa suhteessa, joten paineet ovat sanattomat mutta kovat. Hyvä että koit hyödyllisiksi kokemuksesi, vaikka aika yrittämiseksi taisi mennäkin.
ja elämä edessä. Ihan turhaa sitä persettäs menit jakamaan. Ei ymmärrä tota logiikka ollenkaan. Mihin helvettiin teillä on oikein kiire?
Oletkos tullut ajatelleeksi ikinä, että naiset eivät vain jaa, he voivat myös itse nauttia seksistä ja haluta sitä. Aloittaja on kyllä tosi nuori, eikä ehkä paljon järkeäkään etsiä oikein vakavaa suhdetta vielä muutamaan vuoteen, varsinkin jos haluaa nähdä ja kokea paljon (esim. ulkomailla opiskelu tms.). Itse olen sitä mieltä, että nuorena kannattaa kokeilla ja elää, eipähän sitten vanhempana tarvi katkerana arvostella muita. Näin jälkeenpäin kyllä tuntuu järjettömältä tuo stressi neitsyydestä, muistan itsekin tunteneeni itseni "maailman vanhimmaksi neitsyeksi" 20-vuotiaana. Jälkeenpäin se vaan naurattaa, kun on kuullut kuinka monet sitä vielä tuossa iässä ovat :).
Alkuperäinen ei kyllä antanut ymmärtää, että hän olisi nauttinut näistä ensimmäisistä seksikokemuksistaan. Päinvastoin, hän toi aika selvästi esille, että kyseessä oli "homman hoitaminen pois alta", eli ettei tarvitse seuraavalle kundikaverille myöntää, että olen oikeastaan vielä neitsyt.
Sinänsä huvittavaa, että tytöllä on kiire päästä neitsyydestään, vaikka lähinnä kokematonta poikaa saatetaan paljon pahemmin "vieroksua".