Tapasimme v.94 syksyllä ja rakastuttiin. Elämä oli ylä/alamäkeä. Olin onnellinen. Paras hetki aamuisin,kun toit minulle aamukahvin sänkyyni ja herätit minut iloisesti hymyillen ja toivotit minulle "hyvää huomenta". meillä oli kaunis koti ja ihanat lemmikit, kaikki oli hyvin rakas.... Sitten kesä 2006 mä PETIN, valehtelin ja elän nyt uudessa epätyydyttävässä suhteessa ja ajattelen SINUA, vain sinua. Kaipaan sinua ja Rakastan Sinä olet elämäni suurin rakkaus. Antaisin vaikka henkeni jos voisin olla lähelläsi edes hetken...Sinun katse, silmät, iho kokonaisuus. Olen maksanut kovan hinnan pettämisestä ja en anna itselleni koskaan anteeksi... En tiedä keinoa selviytyä... mutta rakastan sinua ikuisesti ja aina. Hyvästi rakas ja anteeksi...Pidä huolta lemmikistämme. Minä kadun helvetisti, mutta klisee "ei tehtyä saa tekemättömäksi". Ymmärrät varmaan ratkaisuni joskus, jossakin kohtaamme...Niin me joskus päätettiin...vääräänlainen ylpeyteni oli kohtaloni ja ylimielisyys.
Nykyisin ihaillaan yhteiskunnassaame, että ihmisen on itse otettava vastuu itsestään, mutta Minä en jaksa, en jaksa loistaa, kun majakka enää.Rakkaudella. I.I
Nykyisin ihaillaan yhteiskunnassaame, että ihmisen on itse otettava vastuu itsestään, mutta Minä en jaksa, en jaksa loistaa, kun majakka enää.Rakkaudella. I.I
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ilman sarvia ja hampaita!!
On surullista että ihmiset luulevat monasti sen ruohon olevan vihreämpää siellä aidan toisella puolella. Ja tajutaan liian myöhään.
Arki onkin sitten eri juttu uuden kanssa.
Liha on heikko. Elämä opettaa. Koita jaksaa!