En tiedä tuliko oikealle palstalle mutta antaa mennä. Olen tässä tapaillut muutaman viikon yhtä hemaisevaa tyttöä, hieman alle neljänkymmenen, itse olen vähän päälle kolmenkymmenen. Tyttö antaa kyllä käydä siellä ja vastailee kyllä puheluihin ja viesteihin, mutta jotenkin on sellainen tunkeileva olo itselläni. Eilen sitten rohkaisin mieleni ja kysyin että alettaisko seurustelemaan, typykkä meinasi että osaako sitä edes enää seurustella (on ollut vuosia sinkkuna), aikoi kyllä harkita ja lopuksi sanoi että voitaishan sitä kokeilla mutta mitään sovintoa seurustelusta ei tehty. Jäin sitten yöksi ja aamupv:llä lähdin kotiin, ajateltiin vielä tavata mutta jäi vain kaiveleen että esittääkö hän vaikeasti tavoiteltavaa vai onko hänelle aivan sama vaikka en enää kävisikään. Seksiä ei oo harrastettu vielä kertaakaan vaikka oon ollut yötä varmaan 4-5 krt. Hän itse ei ole ottanut yhteyttä vapaaehtoisesti kuin kahdesti, ja on pyytänyt käymään ja toisella kertaa pyysi saaa käydä minun tykönä, mutta nyt viim. parin vkon aikana on alkanut tuntumaan että onkohan hän sittenkään kiinnostunut...vastailkaa te viisaammat mitä tässä pitäs nyt aatella.
Vaikeasti tavoiteltava(ko)?
Krapula(ko)
81008
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Viestisi luettuani tuntuu siltä, että hän saattaa olla aiempaan suhteeseen pettynyt ja on arka aloittamaan uutta. Jos olisit hänelle yhdentekevä, mitään epäröintiä ei olisikaan. Olisi vain ilmoittanut, että ei halua tavata enää.
Kyllä hänellä on paha trauma aikaisemmasta suhteesta jäänyt...sitä en vaan ala täällä puimaan...
seurustelu,ja menettää oma vapaus.älä kovin tuppaudu naisen seuraan,Katso soittaako hän sinulle,Hiljaa hyvä tulee.
Onko naisella takana pitkäparisuhteen kariutuminen?
Jotkut naiset vaan ei tartte miestä sähläämään. Joillein naisille riittää kun on koti jota siivota ja sisusta. On työ ja joku harrastus.
Jos tunnet kiintymystä ja jo nyt epäilet, niin olet ihan väärän kinkun kyydissä.
Kyllä rakkauden ja intohimon tuntee ja se on molemmin puolista. Ihan turha vonkata ja itteäs tytkyttäää jos kerta toinen ei kaipaa.
Se kuule vetää itsetunnon alas kun kantaa kukkia, suukottelee ja yrittää osoittaa kiintymystä, ja toinen saa parhaat kiksit siitä kun telkkarista tulee joku sisustus ohjelma!!
se ei oo mikään tyttö enää
No ehkä ilmaus oli väärä...sun mielestä. Ei se kyllä poikakaan oo. Jos ei oo sulla tärkeämpää niin jätä vastaamatta!
Suosittelen että kysyt näitä asioita häneltä suoraan. Sanot sille, että sä tunnet itsesi jotenkin tunkeilijaksi, kun sä olet pääasiassa se joka soittelee ja haluaa nähdä ja kysy onko se hänelle loppujenlopuksi yhdentekevä vaikka et soittelisikaan enää ja sen sellaista. Sanot sille seuoraan, että jos sitä ei oikeasti kiinnostakaan, niin sanoisi sen sulle suoraan päin namaa, niin sä voit etsiä naisen joka on oikeasti kiinnostunut.
Jatka vaan mukavilla viesteillä ja ole selvästi kiinnostunut. Jos on aiemmin kokenut kovia, voi luottamus tai rohkeus uuteen suhteeseen olla todella henkistä taistoa.Itselläni 20 vuoden aviohelvetin jälkeen rohkeus eroon ja omaan elämään vei voimia, enkä kuvitellutkaan kohtaavani miestä, johon voisin luottaa tai rakastua.Jokaiselle on kuitenkin onni suotu ja olen sellaisen kohdannut, silti epävarmuus omissa ajatuksissa kalvaa.Tunteet molemmin puolin toisiamme kohtaan tiedämme.