Onko jollakulla kokemusta tai tietoa, miten ratkaisisin tilanteeni?
On kulunut vuosi siitä, kun mieheni ensi kerran ilmoitti haluavansa eron. Vuoden aikana mahtava perheenpelastusoperaationi ei ole muuttanut mitään, itseni olen ajanut loppuun henkisesti. Ero on nyt sitten hänen päätöksestään tulossa ihan pian, mutta asumme edelleen samassa talossa. Olen niin rikki ja väsynyt, etten osaa toimia mitenkään. Lakimiehet on palkattu kummankin puolen, mutta akuutti asumistilanne on SIETÄMÄTÖN. Mies ei lähde kuulemma kotoaan mihinkään, vaikka on itse petoksin saattanut elämämme katastrofiin ja haluaa täydellisen elämänmuutoksen.
Tänään tiukka köysi kiristää rintaani ja hengittäminen on todella työlästä. Fyysistä vikaa minussa ei ole, mutta henkinen paine vie hengen. Onko mitään tahoa, joka voisi saada mieheni ymmärtämään, että hänen läsnäolonsa tappaa minut ja kohta myös kolme lastamme ja olisi moraalisesti vähintään kohtuullista, että muuttaisi pian pois. Lopulliseen ositukseenhan väliaikainen asuminen ei vaikuta.
On kulunut vuosi siitä, kun mieheni ensi kerran ilmoitti haluavansa eron. Vuoden aikana mahtava perheenpelastusoperaationi ei ole muuttanut mitään, itseni olen ajanut loppuun henkisesti. Ero on nyt sitten hänen päätöksestään tulossa ihan pian, mutta asumme edelleen samassa talossa. Olen niin rikki ja väsynyt, etten osaa toimia mitenkään. Lakimiehet on palkattu kummankin puolen, mutta akuutti asumistilanne on SIETÄMÄTÖN. Mies ei lähde kuulemma kotoaan mihinkään, vaikka on itse petoksin saattanut elämämme katastrofiin ja haluaa täydellisen elämänmuutoksen.
Tänään tiukka köysi kiristää rintaani ja hengittäminen on todella työlästä. Fyysistä vikaa minussa ei ole, mutta henkinen paine vie hengen. Onko mitään tahoa, joka voisi saada mieheni ymmärtämään, että hänen läsnäolonsa tappaa minut ja kohta myös kolme lastamme ja olisi moraalisesti vähintään kohtuullista, että muuttaisi pian pois. Lopulliseen ositukseenhan väliaikainen asuminen ei vaikuta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ettekä pääse sopuun asunnosta niin miksi ihmeessä et itse muuta pois miehesi luota ?!
Eihän mikään velvoita juuri miestä muuttamaan.
Muuta itse sieltä pois, ainakin väliaikaisesti. Osituksessa sitten selviää kumpi siellä talossa lopulta asuu. Haluatko ihan oikeasti niitä seiniä tuon jälkeen katsella vaikka talo sulle jäisikin?
Onhan tuo poismuutto tullut mieleeni, toki. Olisi mielestäni kuitenkin sekä helpompaa että halvempaa, että mies muuttaisi kuin minä kolmen lapsen ja koiran kanssa. Heidän arkielämänsä sujuminen on täysin minun varassani enkä voi heidän perusturvaansa enää horjuttaa pakenemalla oman ahdistukseni kanssa.
Tiedän ettei mikään pakota miestä muuttamaan, mutta olen edelleen sitä mieltä, että hän eron hakeneena ja muutoksen tarpeessa olisi moraalisesti velvoitetumpi väistymään. Tietysti tämä talo on kotini, ollut 12 vuotta, mutta seiniin en ole niinkään kiintynyt. Sensijaan lapsille oma vanha koti on tärkeä ja siksi siitä haluaisin kiinni pitää. Kuinka olisikaan helppo paeta, mutta helppo ei aina ole pitkän päälle hyvä.
Irrota itsesi kaikesta henkisesti. niin, eihän sinun sitä paitsi tarvitse irrottaa itseäsi kuin miehestäsi. Suojaa itsesi kaikelta mikä sattuu ajatuksen voimalla. Keskity hetkeen ja KONKREETTISIIN tehtäviin. Älä pohdi, älä mieti, tee ruoka, siivoa, käy lenkillä, sano miehellesi, ettet halua jaksaa enää yhtään. olet tehnyt tarpeeksi. Ei tarvitse enää. NYT ON AIKA saada omat voimat kokoon. Voitko tehdä jotain mikä antaa sinulle voimaa, ilahduttaa? Toimi kodissasi kuin ennenkin, mutta hoivaa itseäsi ja niitä jotka jäävät luoksesi. Nyt on sen aika. Yritä jaksaa. Siitä selviää, tiedän sen!
keskustelemaan jonnekkin jotta saat tuota ahdistusta pois. Jos tilanne on se että et voi siitä huushollista muuttaa, niin järjestä asiat niin että kestät sen vaikka päälläs seisten.
On olemassa kriisipuhelimia, perheneuvolat, seurakunnan työntekijät joille voit varata ajan ja jossa pääset purkamaan pahaa oloasi.
Nyt niskasta kiinni, että jaksat ihan lastesi tähden.
Itselläni myös vaikea ero takana ja edelleen on asioita kesken, mutta on vain elettävä sen mukaan. Itse koen saavani voimaa juuri siitä että juttelen ystävieni kanssa ja käyn terapeutilla ja kun on saanut murheet purettua niin ahdistus helpottaa ja pystyy keksittymään siihen arkeen.
Tsemppiä