Olemme olleet yhdessä 2v 8kk, yhdessä asuttu n. 7kk. Muutimme opiskelun perässä toiseen kaupunkiin. Täytän 20, avomieheni 23.
Tunsin pitkään, että poikaystäväni jotenkin salaa minulta asioita, tai jättää kertomatta. Lopulta luin hänen tekstiviestinsä. Löytyi monia viestejä tytöille; kehuja eksälle, kuinka hän on maailman ihanin nainen ja haluaisi viettää hänen kanssaan loppuelämän. Toisen naisen kanssa oli tuttavallista kuulumisten vaihtoa ja pientä flirttiä ja vertaistukea seurustelusuhteeseen (nainenkin seurusteli tahollaan).
Avomieheni selitti, että tämä nainen on vanha kaveri, ja he vaihtavat kuulumisia. Eksälle tekstaus tapahtui, koska avomieheni kuulemma halusi hyväksyntää joltain. Avomieheni vannoi rakastavansa minua ja haluaa olla kanssani.
Selvennän hieman taustaa. Avomieheni bailaa kavereidensa kanssa useimmat viikonloput, näin oli myös ennen yhteenmuuttoa, mutta ajattelin uuden kaupungin hidastavan häntä. Hän saattaa lähteä töistä suoraan kaverilleen, ja sitten soittaa minulle, että lähtee kavereiden kanssa baariin, joten hänen ei tarvitse kohdata minua asiaa ilmoittaessaan. Hän saattaa tulla yöksi kotiin, tai sitten ei. Tästä ei ilmoiteta etukäteen.
Seksielämä on tosi hiljaista. Molemmat opiskelevat ja käyvät töissä, joten sekstailuun jäisi aikaa vain iltaisin. Tällöin avomieheni istuu koneella ja pelaa nettipokeria tai aloittaa mesekeskustelut kavereidensa kanssa n. 22-22.30 aikaan. Hän tulee nukkumaan paljon minun jälkeeni.
Avomieheni on käyttänyt väärin ruokatilimme varoja mm. kasinolla ja baarissa.
Hän on vakavien keskusteluiden jälkeen selvästi tsempannut, mutta edelleen ei seksiä, ei pusuja.
Siskoni on epätoivoinen, koska hänen mielestään en ansaitse tällaista. Isäni neuvoo myös katsomaan tilanteen kehittymistä.
En uskalla erota, koska kivoja hetkiäkin on aina välillä. Olen täällä opiskelukaupungissa muutenkin yksinäinen.
Auttakaa.
Tunsin pitkään, että poikaystäväni jotenkin salaa minulta asioita, tai jättää kertomatta. Lopulta luin hänen tekstiviestinsä. Löytyi monia viestejä tytöille; kehuja eksälle, kuinka hän on maailman ihanin nainen ja haluaisi viettää hänen kanssaan loppuelämän. Toisen naisen kanssa oli tuttavallista kuulumisten vaihtoa ja pientä flirttiä ja vertaistukea seurustelusuhteeseen (nainenkin seurusteli tahollaan).
Avomieheni selitti, että tämä nainen on vanha kaveri, ja he vaihtavat kuulumisia. Eksälle tekstaus tapahtui, koska avomieheni kuulemma halusi hyväksyntää joltain. Avomieheni vannoi rakastavansa minua ja haluaa olla kanssani.
Selvennän hieman taustaa. Avomieheni bailaa kavereidensa kanssa useimmat viikonloput, näin oli myös ennen yhteenmuuttoa, mutta ajattelin uuden kaupungin hidastavan häntä. Hän saattaa lähteä töistä suoraan kaverilleen, ja sitten soittaa minulle, että lähtee kavereiden kanssa baariin, joten hänen ei tarvitse kohdata minua asiaa ilmoittaessaan. Hän saattaa tulla yöksi kotiin, tai sitten ei. Tästä ei ilmoiteta etukäteen.
Seksielämä on tosi hiljaista. Molemmat opiskelevat ja käyvät töissä, joten sekstailuun jäisi aikaa vain iltaisin. Tällöin avomieheni istuu koneella ja pelaa nettipokeria tai aloittaa mesekeskustelut kavereidensa kanssa n. 22-22.30 aikaan. Hän tulee nukkumaan paljon minun jälkeeni.
Avomieheni on käyttänyt väärin ruokatilimme varoja mm. kasinolla ja baarissa.
Hän on vakavien keskusteluiden jälkeen selvästi tsempannut, mutta edelleen ei seksiä, ei pusuja.
Siskoni on epätoivoinen, koska hänen mielestään en ansaitse tällaista. Isäni neuvoo myös katsomaan tilanteen kehittymistä.
En uskalla erota, koska kivoja hetkiäkin on aina välillä. Olen täällä opiskelukaupungissa muutenkin yksinäinen.
Auttakaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Siskosi on oikeassa. Älä anna käyttää itseäsi hyväksi. Olet nuori, sinulla on koko elämä edessäsi.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Luin tekstisi ja oli kuin olisin kirjoittanut tuon itse. Mulla on saman tyyppinen mies. Olemme seurustelluut reilun vuoden ja tunteneet joitakin kuukausia ennen seurustelua. Asutaan yhdessä ja arki sujuu hienosti. En lähde toistelemaan mutta meno on aika samaa täälläkin. Jonkin verran tilanne aina välillä rauhoittuu mutta sitten taas kaikki menee päin vastoin. Välillä hän saa ihme kohtauksia ja saattaa häippästä jonnekin hetkeksi. Bailaukset on aika yleistä ja aina sieltä ei kotiuduta eikä todellakaan ilmoiteta. Seuraavana päivänä tullaan miesten miehenä kotiin ja ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ihan sama kuinka paljon annan palautetta ja vaikka kuinka yrittäisi keskustella asiasta niin asia kuin asia on aina loppujen lopuksi minun syyni ja mitäs aloitit ja plaa plaa.
Ihmeellinen salailu tai kertomatta jättäminen on ollut alusta asti suurin ongelma josta mä nostan välillä mukavan metelin koska on niin ihmeellistä toimintaa välillä. Asioista ja ihmisistä ei voida puhua reilusti vaan kaikki on jotain "kavereita" ja sitä ja tätä. Naispuolisia ystäviä ( näin kerrottu ) löytyy liuta. Ketään en näistä tunne. Se onko hänelle toinen tai useampi viritys? Mahdollisesti on ja touhuaa varmaan vaikka mitä ,mutta jossain vaiheessa lakkasin stressaamasta asiasta. Ainahan sitä saa itsensä ajattelemaan vaikka mitä ja pahimmassa tapauksessa alkaa uskomaan omiin mielen kehittämiin juttuihin. Voi olla tai sitten ei.
Onhan se kiva että sitten niin rakastetaan ja halutaan vaikka mitä yhteistä ja tulevaisuutta ja muuta, mutta kaikki kaatuu aina epäilykseen toisen todellisesta tarkoitusperästä.
En tiedä mitä tehdä. Välillä mietin että näytän hänelle todella mitenkä homma menee kun pelleillään liikaa. En ole saanut vielä aikaiseksi juuri tuosta syystä koska niitä hyviä hetkiä on kuitenkin niin paljon ja jokin aina kääntää päätäni.
En ole vielä jättänyt vaikka syitä on varmasti monta. Uhkaillut olen, mutta mun ei ole kuulemma pakko olla hänen kanssaan jos on niin vaikeaa.
noh, tätä tämä on... katson koska ne huonot puolet ja pelleily vie todella voiton... sitten mies lentää kuin keihäs.
Onko teidän suhteessa sulla sellanen olo, että miehesi seurustelee kavereidensa kanssa eikä sinun? Mulla tämä tunne velloo voimakkaasti, viimeksikin kaverit puhuivat hänet lähtemään baariin, vaikka olimme sopineet, että tänä viikonloppuna ei mennä.
Voisitko uskoa, että miehesi pettää sinua tai pystyisi itse siihen? Koska itse en jaksa uskoa, että hän kuitenkaan mua pettäisi. Vaikka onhan hän jo pettänytkin tavallaan tekstailullaan ja luottamuksen menettämisellä.
Kun unhkailet erolla, tunnetko pettymystä, kun miehesi ei ano vielä yrittämään? Itse ehdotin koeaikaa, ja siihen hän suostui aika hvillä mielin. Pahoitin mieleni, ettei hän reagoinut mitenkään voimakkaasti, vaan lähinnä totesi yksimielisyytensä. Tulee olo, että no ei hän taidakaan välittää, kun ei sen enempää yritä kääntää päätäni.
Ootko suhteessa koko ajan tiedostaen kuitenkin, että ei tämä varmaankaan kestä, odotellaan nyt vielä hetki.. Mulla taitaa ainakin näin olla. aattelen, että ootan siihen, että valmistuessani (vielä 3 vuotta) muutan takaisin kotikaupunkiin, joko muuttuneen miehen kanssa, tai yksin.
Varmaan ainoa suhteen elvyttämiskeino tällaisessa tilanteessa olisi joko miehen järkevöityminen, aikuiseksi kasvaminen ja vastuun ottaminen, tai sitten vaan ero.
On kuitenkin niin vaikea erota, koska hyvät hetket saavat uskomaan tulevaan ja parempaan. On pelottavaa myös jäädä yksin.
No hän viettää paljon aikaa kotona. Mutta sitten hän saattaa vain häipyä kavereiden luo tai lähtee baariin kuin hauki makuulta.
Välillä tulee tunne että täällä eletään hänen ehdoillaa ja sitä joko kestetään tai sitten ei. Olen kestänyt paljon,mutta jotenkin tyhmänä uskon että parempaa on vielä paljon luvassa kun sitä vällillä riittää nytkin.
Kyllä,uskon että hän voi pettää / on pettänyt. Kokemuksen rintaäänellä voin sanoa että se ei ole vaikea homma kellekään jos hiemankin liikaa ajattelee vain itseään ja omia tuntemuksiaan / halujaan.
Suhteemme ei alkanut mitenkään kauniista ja aluksi se oli ainakin minun ( ja varmasti hänenkin ) puoleltaan että katsotaan tuleeko tästä mitään. Onhan siitä sillä tavalla tullut että vieläkin pidetään yhtä.
Aika perseestä jos suoraan voi sanoa mutta en ole tyhmä ettenkö tajuaisi mitä voi olla tekeillä tms. Tajuan kyllä kaiken ja tiedostan merkit ja plaa plaa.
Se että seksi on aika nihkeessä välillä on aika raskasta varsinkin mulle joka haluaisi seksiä päivittäin. Ja sekin aina alkaa hänen aloitteestaan. Jos yritän niin ei siitä mitään tule.
Olen vetävän näköinen ja pidän todella huolta itsestäni ja löytyy pelit ja vehkeet makuuhuoneeseenkin.Mutta ei...ei kiinnosta. Porno kyllä kiinnostaa mutta ei omassa makkarissa toimiminen.
Alusta asti olen ollut sitä mieltä että tämä ei kestä mutta välillä taas uskon siihen vahvasti.
Yksin elo ei ole kivaa tai siihen tottuu hitaasti. On se joskus kivaa mutta se että arkea ei voi jakaa kotona kenenkään kanssa on se masentavin asia.
Hienoa että sulla on suunnitelma valmistumisesi jälkeen. Lähdet yksin tai kaksin. Se että siihen on kuitenkin niin paljon aikaa niin se voi tehdä sen että kaikki on muuttunut tai jos olette yhdessä niin et pystykkään siihen.
Ajattelitko katsella toimintaa ? Paska kysymys, mulle se on esitetty monta kertaa ja joka kerta sössötän jotain paskaa takaisin...
Kyllä sinun sisaresi on oikeassa. Ansaitset parempaa, ja todellakin on olemassa parempia miehiä kuin tämä!
Miehesi väittää rakastavansa sinua, mutta hänen tekonsa puhuvat toista. Hän siis hyppää baarissa eikä vaivaudu edes ilmoittamaan etukäteen tuleeko yöksi kotiin vai ei? Hän väärinkäyttää ruokatilinne rahoja? Tällä käytöksellä hän osoittaa, että hän ei kunnioita sinua eikä huomioi tunteitasi mitenkään. Käytöksensä perusteella tämä ihminen on kämppäkaverisi, ei avomiehesi. Tai oikeastaan pahempaa: kämppiksillä ei ole yhteistä tiliä, josta kämppis kävisi pöllimässä rahaa.
Et uskalla erota yksinäisyyden takia, mutta minusta vaikuttaa, että olet jo *nyt* yksinäinen tässä suhteessa. Suosittelen jättämään tuon miehen, joka selvästi ei kunnioita sinua eikä suhdettanne. Keskity sen jälkeen tapaamaan muita ihmisiä... saatat jopa löytää jonkun miehen, joka on kunnollisempi kuin tämä sinun nykyinen.
Kiitos rohkaisevista sanoista. Päätöksenteko on vain niin vaikeaa, kun haluaisi uskoa, että mies tällä kertaa pitäisi lupauksensa.. Olisin voinut opiskella omaa alaani kotikaupungissani, joten tänne on muutettu poikaystäväni opintojen vuoksi.. Hieman välillä sapettaa, että oon sotkenut elämäni tässä, kun olisin voinut tunnistaa tilanteen jo kesällä ennen muuttoa toiselle puolelle Suomea.. Joten eroaminen on kieltämättä vaikeaa tässä tilanteessa.
oppilaitokseen, ja kysy voitko vaihtaa sinne samalle alalle ja miten tällainen vaihto mahdollistuisi (pitääkö hakea uudelleen, saatko jo tekemilläsi kursseilla korvattua kursseja jne). Nythän ei ole edes tämän kevään hakuajat menneet umpeen.
Mulle ainakin kävi niin, että kun rupesi näyttämään siltä, että opiskelupaikan vaihdon kanssa ei tule ongelmia, olinkin jo kahden viikon päästä muuttanut kotipaikkakunnalle takaisin. Ja se oli elämäni paras muutos.
Tuo on käynyt mielessäni. Jos ero tulee, niin ainakin uusi elämä olis helpompaa vanhalla paikkakunnalla. Turhaahan sitä tänne jäisi eron jälkeen, koska jos tapaisin täkäläisen miehen, niin valmistumisen jälkeen palaaminen kotikaupunkiin vaikeutuisi uuden miehen takia.
Minustakin tuo oli varsin hyvä neuvo.
En tiedä missä opiskelet, mutta onnistuisiko ihan se, että anot siirtoa vastaavalle alalle kotipaikkakuntasi oppilaitokseen? Jos tämä ei onnistu, ainahan voit mennä pääsykokeisiin uudestaan. Todennäköisesti saat kaikki tähänastiset opintosi hyväksiluettua, eli jo suorittamasi opinnot eivät mene hukkaan.
Oletko jo käynyt kyselemässä tästä opoltasi?
Eli sen takia et halua jättää mahdollisesti toisten naisten kanssa paneskelemassa käyvää, rahoja turhuuksiin tuhlaavaa ja muutenkin valehtelevaa miestä, kun tunnet jääväsi yksin? Yksinhän sä nytkin näytät olevan. Ei se mies susta oikeasti välitä, eikä halua seksiä, eikä hellyyttä jakaa sulle, vaan sille eksälleen ja satunnaiselle hoidolleen baari-illan jälkeen.
Nyt vähän sitä itsekunnioitusta peliin. Jätät sen kusipään ja keskityt omaan elämääsi. Äläkä kuuntele sen selityksiä, vaan lähde. Asut vaikka sen siskosi tai vanhempiesi luona sen aikaa, kunnes löydät oman kämpän. Hopi Hopi!
Jep, tiedän, että olo on yksinäinen tälläkin hetkellä.
Mies on kuitenkin itsekin ottanut esille seksin vähyyden, ja sovittiin, että käydään makuuhuoneen puolelle aikaisemmin illalla, jotta sitten jäisi kahdenkeskistä aikaa. Noh, koska mies sanoi näiden tekstareiden syyksi juuri sen, että hän ei koe itseään hyväksytyksi mun silmissä ja halusi jotain vipinän tunnetta, vaikka ei sanojensa mukaan pettäisikään, ei seksi ole lisääntynyt, vaikka kiehnäänkin hänessä paljon, paljon enemmän. Vieläkin menen yksin nukkumaan, ja mies jää nettipokeripöytään/hirnumaan kavereiden mesejutuille.
Tajuanhan minä, ettei tässä ole enää mitään järkeä. Tiedän, että hän mua rakastaa, kunhan vain kasvais elämään tosissaan mun kanssa.
Selittelyksi tämä menee nyt mun osalta, mutta nyt ainakin tiedän, mitä muut ajattelevat tilanteesta, ja että muitakin on, joilla on samanlainen ongelma.
Saatte vaan eron kuulostamaan niin helpolta. Luulen, että jos niin käy, ei musta jää kuin kuihtunut varsi jäljelle.
sitten kukoistava auringonkukkanen? Puheistasi päätellen olet jo kuihtumassa, joten kuihtunut varsi susta tulee joka tapauksessa, jäit siihen nykyiseen tilanteeseen tai et.
Tulevaisuudesta ei voi koskaan tietää. Sen sijaan sen tiedämme kaikki, että toista ihmistä ei voi muuttaa, vain itseään. Jos avoltasi puuttuu muutoshalut ja sinulta itseltäsi myös, se, joka tässä jatkuvassa tilanteessa joutuu elämään epätyydyttävää elämää, olet sinä. Hae vaikka sinne oman paikkakunnan oppilaitokseen, voihan sen sitten kesällä perua, jos elämäsi alkaa muuttua positiivisemmaksi. Jos ei...
"Saatte vaan eron kuulostamaan niin helpolta. Luulen, että jos niin käy, ei musta jää kuin kuihtunut varsi jäljelle."
Eihän ero koskaan ole helppoa, kyllä se yleensä raastaa ihmisen rikki.
Mutta näyttää pahasti siltä, että jos jatkat nykyisessä tilanteessa, sinusta ei myöskään jää jäljelle kuin kuihtunut varsi. Olen joutunut liikaa seuraamaan sivusta noita tapauksia, joissa kehno ihmissuhde on nujertanut itsetunnon ja kuihduttanut ihmisen kokonaan.
Jos eroat, voi olla että sinusta myöskin jää jäljelle vain kuihtunut varsi... mutta vähän ajan päästä, kun olet toipunut erosta, tuo varsi alkaa versoa uutta. :)
Jos ihan tosissasi tahdot vielä yrittää tuon miehen kanssa, muista, että pelkkä rakkaus ei vielä kanna pitkälle. Tarvitaan myös kunnioitusta, tiimityötä ja sitoutumista. Jotta homma voisi toimia, ette voi vain kumpikin elää omaa elämäänne täysin toisistanne riippumatta. Teidän täytyy elää yhteistä elämää.
Kunnioittaako miehesi sinua, kunnioitatko sinä häntä? Onko teillä elämässä yhteiset päämäärät? Toimitteko yhdessä tiiminä? Ottaako kumpikin teistä omia menojaan suunnitellessaan aina huomioon, sopivatko ne myös puolison aikatauluun? Tuleeko puoliso ensin, vasta sen jälkeen omat menot?
Puheidesi perusteella näyttää valitettavasti siltä, että tällä hetkellä liian moneen kysymykseen on vastauksena ei.
Surullista sitten kun mies on tuollainen huithapeli jolle kaverit, muut naiset ja nettipokeri on tärkeämpiä asioita kuin sun kanssa oleminen. Eipä kai se ero olekaan helppoa, jos sä kerran siitä välität. Mutta ei se sun elämä sen kanssa tällä hetkellä kovin hyvältäkään näytä. Sä näytät edes edes yrittävän, mutta eipä sun yritykset näytä tuottavan tulosta.
Ehkä se sun "kuihtunut varsi" kukkii vielä joskus jonkun toisen miehen kanssa.
Ota vastuuta omasta elämästä äläkä syyttele sun itsekästä poikaystävää siitä että sinä kärsit, sillä ainut joka tilanteen voi muuttaa olet sinä itse. Kaikilla on oikeus elää elämäänsä miten haluaa, mutta vain itseään voi syyttää siitä että suostuu kärvistelemään paskassa "suhteessa". Mee nurkkaan, laita aasilakki päähän ja häpeä! Sen jälkeen voitkin alkaa elämään onnellisempaa elämää ilman pakonomaista marttyyriksi tekeytymistä ja miestä, joka sinusta ei todellakaan välitä. Tsemppiä!