Olemme seurustelleet parisen vuotta poikaystäväni kanssa, jota rakastan paljon. Mutta poikaystäväni on näitten kahden vuoden aikana vain kokoajan enemmän ja enemmän rakastuneempi, siis niin paljon että hänen on ihan pakko nähdä joka ikinen päivä (emme asu yhdessä vielä), silloin kun emme nää, hän soittelee ihan jatkuvasti ja puhelee tuntikausia puhelimessa, kun minä taas olen aina ollut ihminen joka rakastaa myös sitä omaa aikaa, jolloin saa ihan yksin rauhassa viettää koti-iltaa, tuntuu että tulen hulluksi kun poikystävä on ihan jatkuvasti "kimpussa", tietysti rakastan häntä ja ikävöin aina kun ei nähdä, mutta jatkuva kimpussa oleminen tekee minut hulluksi ,tuntuu että tukehdun kun en saa yhtään omaa aikaa..
Yhdessä vaiheessa oli aivan ihanaa kun poikaystävä innostui kertoilemaan päivittäin kuinka paljon hän rakastaa minua ja kehumaan minut maasta taivaisiin, mutta nyt tuntuu todella että liika on liikaa! Onhan se ihana kuulla että olen niin tärkeä hänelle ja hän pitää minua niin täydellisenä jne., mutta liiat kehut ja rakkaudentunnustukset saavat minut lähinnä vaivautuneeksi, oli niitten sanojana sitten kuinka rakas ihminen tahansa..
Varmaan joistakin vaikuttaa etten välitä poikaystävästäni, kun sanon tukehtuvani noihn huomionosoituksiin, mutta en todellakaan usko että siitäkään on kyse, sillä jos esimerkiksi meillä sattuu olemaan iso riita, ja emme näe muutamaan päivään, tulee hirveä ikävä ja pelko suhteen loppumisesta ja muutenkin tiedän kyllä rakastavani häntä paljon, mutta jotenkin vaan tunnun tukehtuvani...
Kertokaas, onko tällainen suhteessa yleistäkin, samanlaisista kokemuksista olisi kiva kuulla, ja miten saada helpotusta tilanteeseen?
Olen toki sanonut poikaystävälleni, että kaipaan omaa aikaa, että minun on ihan pakko saada olla joskus yksikseni, kun muuten rupeaa ahdistamaan, ja ei tunntu tajuavan että ihan oikeasti haluaisin joskus olla ihan täysin omissa oloissani, edes yhden päivän, aina hän kuitenkin soittelee jne..
Vastailkaas miten helpottaa tällaista tilannetta!
Yhdessä vaiheessa oli aivan ihanaa kun poikaystävä innostui kertoilemaan päivittäin kuinka paljon hän rakastaa minua ja kehumaan minut maasta taivaisiin, mutta nyt tuntuu todella että liika on liikaa! Onhan se ihana kuulla että olen niin tärkeä hänelle ja hän pitää minua niin täydellisenä jne., mutta liiat kehut ja rakkaudentunnustukset saavat minut lähinnä vaivautuneeksi, oli niitten sanojana sitten kuinka rakas ihminen tahansa..
Varmaan joistakin vaikuttaa etten välitä poikaystävästäni, kun sanon tukehtuvani noihn huomionosoituksiin, mutta en todellakaan usko että siitäkään on kyse, sillä jos esimerkiksi meillä sattuu olemaan iso riita, ja emme näe muutamaan päivään, tulee hirveä ikävä ja pelko suhteen loppumisesta ja muutenkin tiedän kyllä rakastavani häntä paljon, mutta jotenkin vaan tunnun tukehtuvani...
Kertokaas, onko tällainen suhteessa yleistäkin, samanlaisista kokemuksista olisi kiva kuulla, ja miten saada helpotusta tilanteeseen?
Olen toki sanonut poikaystävälleni, että kaipaan omaa aikaa, että minun on ihan pakko saada olla joskus yksikseni, kun muuten rupeaa ahdistamaan, ja ei tunntu tajuavan että ihan oikeasti haluaisin joskus olla ihan täysin omissa oloissani, edes yhden päivän, aina hän kuitenkin soittelee jne..
Vastailkaas miten helpottaa tällaista tilannetta!
Vastaukset 6
Vanhimmat
, sillä jokainen ihminen ja pari
joutuu keksimään keinonsa
yksilöllisiin tunnetiloihin
ja tarpeisiin.
Väitän, että ei ole olemassa yhtään paria,
jossa esim. tuo yksinolon tarve tulee molemmille yhtä aikaa ja kestää yhtä kauan.
Siinä sitä sitten taas rakastetaan
eli kestetään toisen erilaisuutta,
vaikka kuinka tukehduttavaa.
Hyvä, että olet sanonut tarpeesi,
sillä on myös pareja, joissa jompi kumpi vain myötäilee, myötäilee ja ... tukehtuu.
Voi olla tukehtuneena vuosikymmeniä
ennen kuolemaansa,
ihan vaan rakkauden nimissä.
Minua helpottaa ajatus,
että kukaan ei osaa rakastaa täydellisesti,
mutta jokainen jotenkin.
Ehkäpä et ole sanonut hänelle tapeeksi tiukkaan ja ärsyisään sävyyn, että et halua sen ottavan yhteyttä joka päivä ja että tarvitset jonkun verran sitä omaa aikaa. Sovi sen kanssa pelisäännöistä. Sano vaikka, että et kaipaa sen soitteluita joka ikinen päivä kun ette ole yhdessä ja että voisitte pitää parin päivän tauon siinä tapaamisessa per viikko.
Meillä on vähän samanlainen tilanne. Me ei asuta yhdessä. Nähdään viikolla yhden-pari kertaa. Viikonloput ollaan yleensä yhdessä toisen luona. Joka ilta soitellaan päivän kuulumiset ja se on minnusta ainakin meillä ihan toimiva tapa. Päivän aikana saatetaan lähettää tekstaria tai s-postia jos tulee jotakin asiaa. Mutta nämä asiat ovat juuri jokaisella henkilökohtaisia ja niin teidän kannattaa keskutella asiasta. Niinhän se on että alussa halutaan olla yhdessä enemmän ja sitten suhteen vakiintuessa huomaa pärjäävänsä omissa oloissa... mutta kyllä minulla tulee toista aina ikävä jos toinen lähtee reissuun tai sitten pitää olla jotakin tekemistä...
Olette varmaan nähneet sen mainoksen. Missä nainen ja mies istuu autossa. Ja mies sanoo "Rakastan sua" ja nainen ilostuu ja vastaa "minäkin sinua" Mies jatkaa "rakastan sua... Rakastan sua... rakastan sua..." Ja nainen istuu tympääntyneenä :) LIIKA ON TODELLAKIN LIIKAA. Sano sille et kyllä sä tiiät et se rakastaa sua, mutta tuntuis mukavammalta ettei sitä hokisi koko ajan:) TADAA pulma ratkaistu :)
Kiitos teille vastauksista, tottahan tuo on, nyt kun pitkästä aikaa ollaan oltu päivä näkemättä ja töiltään ei ole poikaystävä päässyt soittelemaan kuin n. parin - kolmen tunnin välein (heh), on jo ihan ikävä ehtinyt tulla :D No kaipa vain täytyy tosiaan ihan suoraan jutella asiasta, niin ymmärtäisi sitten :)
Minulla oli entisen poikakaverini kanssa sama ongelma. Ehkä se oli osittain myös siitä kiinni että en rakastanut häntä. Hän sanoi rakastavansa minua jo muutaman viikon tai kuukauden jälkeen, en tarkalleen muista koska, mutta kuitenkin ihan liian pian.
Meinasin myös tukehtua, sillä en saanut hetkenkään rauhaa. Opiskelin toisella paikkakunnalla ja viestejä tuli noin viiden minuutin välein, asiat olivat sitä luokkaa että mikä järvi siinä teidän koulun vieressä on.. joo, oliko nyt taas maailman tärkein asia?? Jos en vastannut, ei haitannut, vaan hetken päästä tuli uusi viesti.
Muutenkaan jos näimme, niin en saanut hetkenkään rauhaa, koko ajan piti olla ihan kiinni, jos olimme baarissa hän vahtoi koko ajan minua että mitä teen ja kenen kanssa juttelen, tutki netistä kaikki sivuhistoriat, viestini ym.
Lopulta en enää kestänyt vaan sanoin että nyt en enää halua seurustella. Toinen syy siihen oli tietysti se että en ollut tarpeeksi kiinnostunut, eikä se jatkuva roikkuminen ainakaan auttanut asiaa..
Ja nyt suhteen päättymisestä on aikaa melkein kaksi vuotta, enkä ole vieläkään päässyt kyseisestä henkilöstä eroon. Olen yrittänyt aluksi hyvällä, välillä pahalla ja yli vuoteen en ole vastannut mihinkään mitenkään. No nyt en ole hänestä kuukauteen kuullut mitään, ja toivon että en enää kuulekkaan.
Toivon että sinulla ei ole yhtä hankalaa tapausta. Kuitenkin kannattaa jutella asiasta poikakaverisi kanssa, kyllä hänenkin pitää ymmärtää että välillä tarvitsee myös omaa tilaa.